Mistä Home Story kertoo?

Blogi alkoi mietteistäni kahden pienen lapsen äitinä, kun vesivahinko ajoi perheemme pois juuri ostetusta asunnosta. Miten vauvaperheen arki sujui vieraissa nurkissa, miten remontti eteni (ja mitä kävi, kun se ei edennyt) ja minkälaisia asioita pitää ja kannattaa ottaa huomioon vastaavassa tilanteessa? Vahinko on korjattu, mutta story goes on...

Ensimmäiset tekstit kertovat unelma-asunnon löytämisestä, asuntokaupoista ja elämästä muuton jälkeen. Tekstistä 29 eteenpäin käsitellään vesivahinkoa ja sen kartoittamista. Tekstistä 54 päästään vahingon korjaamiseen, joka päättyy tekstiin 92, kun urakoitsija jättää avaimet pöydälle. Sen jälkeen (kuten jo vaihtelevasti aiemminkin) käsitellään sekalaisesti vikalistakorjauksia, ongelmia taloyhtiön kanssa, riitaa asunnonmyyjän kanssa ja kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä. Tervetuloa mukaan! :)

maanantai 31. lokakuuta 2016

#87: Kohta olemme kotona vol 2


Urakoitsijasta ei ollut kuulunut kahteen viikkoon mitään. Urakan piti olla valmis 5.10. mennessä ja edellisiltana laitoin Patelle viestiä. Totesin, että kylpyhuoneen kalusteita koskien ei ole tarkempia ohjeita pyynnöstä huolimatta tullut, mutta työmiehen ja sähkömiehen ohjeiden mukaisesti siirsimme ammeen kylpyhuoneeseen. Kerroin, että olemme vähän odotelleet jonkinlaista yhteydenottoa loppuaikataulusta tai Paten mainitsemista avoimista asioista, mutta hiljaista on ollut. Kysyin, että edelleenkö aikataulu kuitenkin pitää ja vastaanotto on seuraavana päivänä.

Lisäksi kerroin, että tähtivalosarjan asennus ei nyt ihan vastaa sitä, mitä olemme tilanneet. Valoista oli asennettu kattoon vain 2/3. Totesin, että valojen asettelu jättää muutenkin toivomisen varaa, kun "keskelle" on jätetty isohkoja, pimeitä kohtia. Lisäksi yhdestä kohtaa paneelien välistä loistaa valo läpi, vaikkei siinä ole kuituakaan. Laitoin Patelle muutaman kuvankin. Totesin vielä, että meidän annettiin ymmärtää, että asennus on työlästä ja siinä tarvitaan samaan aikaan niin sähkö- kuin rakennusmiestäkin ja tästä meitä on tarkoitus laskuttaakin. Kuitenkin työmies oli joutunut asentamaan valot pääasiassa yksin.

Jos joku nyt yllättyy siitä, ettei Pate vastannut ikinä mitään, niin saa luvan kanssa läimäyttää itseään. *SLÄP*. Kyllä, minun on myönnettävä, että minä yllätyin. Taidan olla aika tyhmä, kun jaksan yllättyä tällaisista itsestäänselvyyksistä päivästä toiseen. No, mutta takaisin asiaan. Vaikka Patella ei siis mitään asiaa meille päin ollutkaan. 

Työmies Make oli todennut tähtitaivasvalojen osalta, että myös sähkömies oli ihmetellyt valosarjan ongelmia. Päätin kysyä mielipiteen suoraan sähkömieheltä. Kerroin, että kuulimme tähtivalosarjan kanssa olleen jotain ongelmia ja kysyin, mikä niiden kanssa oli ongelma. Sähkömies vastasi: ”Täytyypä kysyä joltain muulta...” Olin aivan äimänkäkenä. Make sanoi, että sähkömiehen kanssa olivat valoja ihmetelleet, joten en ymmärtänyt, oliko niitä asentanut joku toinen sähkömies vai mistä on kyse. Yritin saada asiaan selvyyttä, mutta sähkömies totesi, ettei tiedä asiasta enempää tähän hätään. En vieläkään ymmärtänyt, oliko sähkömies ihmetellyt valoja vai ei ja miksei hän tiennyt, mitä oli ihmetellyt. Tuntui siltä, että koko totuutta ei syystä tai toisesta saa meille kertoa. Lopulta sähkömies vastasi: ”timpuri asensi kuituja samalla kun naulasi kiinni”. Ihan hirveästi ei tämäkään vielä tilannetta avannut.

Patesta ei kuulunut, joten Jii päätti keskiviikkoaamuna ajaa kotiin katsomaan, miltä siellä näyttää. Paikalla olivat Make ja sähkömies. He siivoilivat ja kertoivat hommien loppuvan kuluvana päivänä. Jii tuijotti monttu auki kylpyhuonetta: amme oli kyllä asennettu, mutta allaskaappi, peilikaappi, pesuallas, suihkuseinä, saunan ovi (ei mikään yllätys) olivat paketeissaan olohuoneessa. Jii kysyi, mitä kalusteille tehdään ja työmiehet vastasivat, että heitä ei ole ainakaan pyydetty niitä asentamaan.

Jii joutui palaamaan töihin ja soitti matkalla minulle. Kuinka sattuikaan, että elettiin taas keskiviikkoaamua ja tukkaputkella juoksin Amaa kerhoon ja sieltä vielä reippaammalla putkella Olian kanssa muskariin. Ei paljon pupujussin pitkät korvat laulattaneet, kun päässä jyskytti vain, että WTF. Kuuluisaa lisätyötarjousta hinkatessamme kysyin jossain vaiheessa Patelta, kuuluuko uusien kalusteiden asentaminen tarjoukseen. Eiväthän ne nyt mitenkään voineet siihen kuulua, mutta lisätöitä koskevassa tapaamisessamme 15.8. Jokke lupasi, että eiköhän nyt voida asentaa uudet kalusteet ilman lisähintaa, ellemme mitään yli-ihmeellisiä kalusteita ole hankkimassa. Tietääkseni valitsemamme kalusteet eivät olleet yli-ihmeellisiä.

Muskari loppui ja oli aika hoitaa asioita. Ajatus Patelle soittamisesta sai taas vatsan heittämään kuperkeikkaa. En yksinkertaisesti pystynyt soittamaan hänelle. Päätin soittaa Jokelle, jonka kanssa kalusteista oli ollut puhetta. Jokke oli ihmeissään puhelustani. Hän muisteli, että nimenomaan sovimme tapaamisessa, että kalusteet voidaan asentaa. Näin minäkin luulin. Kysyin remontin valmistumisesta, johon Jokke ei osannut ottaa kantaa. Hän lupasi selvittää asioita ja palasi hetken päästä asiaan.

Kalusteiden kanssa oli käynyt väärinkäsitys ja ne oltiin kyllä asentamassa. Epäilen vahvasti, että väärinkäsityksen nimi oli Pate, mutta vahvistusta asialle en saanut. Enkä oikeastaan tarvinnut, kunhan kalusteet olivat menossa paikoilleen. Saunan ovesta kävin saman keskustelun kuin jo neljä kertaa aiemmin. Jokke yritti selittää asiaan Paten puhkikuluneilla fraaseilla, mutta ammuin ne tyylikkäästi alas yksi kerrallaan omilla argumenteillani. Jokke myönsi, että tarjouksessa on ollut heidän puoleltaan virhe ja että ainakin asia olisi pitänyt hoitaa heidän puoleltaan fiksummin. Melkein rakastuin Jokkeen.

Kysyin myös tähtivalosarjasta ja Jokke kertoi, että valoista iso osa oli ollut viallisia. Kysyin, miksi ihmeessä rikkinäinen valosarja on sitten asennettu. Jokke ei oikein osannut sanoa ja totesi, että eihän niin olisi pitänyt mennä tekemään. Kuitenkin muistutti, että paikalla olivat asentaja ja sähkömies, joten kuka olisi maksanut hukkaan menneen työajan. Huomautin, että töitä varmaan riittää, kun urakka pitäisi jotakuinkin neljän tunnin päästä olla valmis. Ja asiaa olisi voitu ehkä pohtia yhdessä, jos joku olisi vaivautunut ottamaan yhteyttä ennen kuin viallinen sarja kattoon asennetaan. Lisäsin myös, että toimivia kuituja on jätetty paneelin yläpuolelle, johon Jokke totesi, että niin ei varmasti ole tehty, mutta hän selvittää lisää.

Jokke soitti uudestaan reilun tunnin päästä. He olivat Paten kanssa käyneet työmaalla. Hän totesi, että tähtitaivasvalot eivät ole asennettu, kuten pitäisi. Muutama kuitu oli ollut pimeänä, mutta vastoin hänen tietoaan, toimivia kuituja oli todella jätetty paneelin yläpuolelle. Jokke totesi rehdisti, ettei selittele asiaa sen enempää, koska ei ymmärrä, mitä jätkillä on liikkunut päässä niitä asentaessa. Kyse on selvästä työvirheestä ja asia korjataan avaamalla katto. Myös paneelin läpi paistava valo korjataan tavalla tai toisella.

Jokke kertoi, että jos kaikki menee nappiin, loppusiivous on perjantaina. Seuraavaksi päiväksi eli torstaiksi he olivat hoitaneet neljä lisämiestä työmaalle. Pate lupasi loppuaikataulun antaessaan, että myös rikkoutuneet seinät tullaan aikataulun puitteissa korjaamaan. Paten sanoja lainatakseni: ”Tarkoitus on, että saadaan asunto meidän puolesta täysin valmiiksi nyt kerralla”. Jokke lupasi, että Pate on yhteydessä torstaina ja vahvistaa, kuinka aikataulu tulee menemään. Torstai määrittäisi paljon. Joka tapauksessa he ilmoittavat siivousliikkeelle, että ovat valmiina perjantaina puolilta päivin menemään meille.

Totesin Jokelle, että urakoitsijan toiminta jättää kyllä huomattavasti toivomisen varaa. En voinut käsittää, että urakan piti valmistua tänään, mutta urakoitsijasta ei kuulu mitään. Jouduin itse laittamaan viestin ja soittamaan vielä perään. Jokke myönsi, että moni asia on mennyt pieleen. Kysyin, onko kolme kuukautta heille normaali aika tällaisessa urakassa. Jokke myönsi, että remontti on venynyt kohtuuttomasti.

Jokke kertoi, että laatoittajalla on meneillään vaikea avioero, mikä on vaikeuttanut töihin ilmestymistä. Jokke lisäsi, että urakan ei pitäisi kaatua yhden miehen poissaoloon, mutta jostain syystä nyt on päässyt käymään niin. Totesin, että ikävä juttu, mutta tämän ei pitäisi kaatua asiakkaan niskaan. Ja että ymmärrystä olisi voinut meiltäkin päin riittää, jos joku olisi vaivautunut ottamaan yhteyttä ja kertomaan, missä mennään.

Jokke kertoi, että urakan epäonnistumista on käyty heidänkin päässään läpi. Hän totesi, että hänelle tuli yllätyksenä, miten pahasti työ on todellisuudessa viivästynyt. Jokke epäili, että myös Pate on liian sinisilmäisesti luottanut, että työt etenisivät. Lopuksi Jokke totesi, että yritetään hoitaa urakka nyt kunnialla maaliin, että pääsisimme pian kotiin. Ja todentotta, olimme kahden yön jälkeen pääsemässä takaisin kotiin!

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

#86: Kalusteet paikalleen


Otsikko on hieman harhaanjohtava. Joku voisi luulla, että tämän kirjoituksen myötä kylpyhuoneen kalusteet oikeasti pääsisivät paikoilleen. Älä huoli, eivät ne pääse, ei tämä tarina vielä lopu. Käydessämme tiistaina 4.10. kotona, työmies Make kertoi, että seuraavana päivänä pitäisi amme olla kylpyhuoneessa. Tähtitaivasvaloihin liittyen olin ollut yhteydessä myös sähkömieheen, joka mainitsi ohimennen, että viimeiset sähkötyöt tehdään keskiviikkona, jos vain amme on siirretty kylpyhuoneeseen.

Olin hieman kahden vaiheilla, että siirrämmekö ammeen vai emme. Olinhan kuitenkin jo 23.9. pyytänyt Patelta, että he informoivat ajoissa, kun kalusteita pitää siirtää kylpyhuoneeseen. Olimme Jiin kanssa kahdestaan – tai tietysti lapset olivat mukana. Amme ei ihan heittämällä ollut yläkertaan siirtymässä eikä kaksi polvissa roikkuvaa pienokaista varsinaisesti ollut siirtotyössä apuna. Mikään ei Paten suunnalta kuitenkaan enää yllättänyt ja kylpyhuone näytti siltä, että seuraavaksi todella voisi olla ammeen asennus, joten uskalsimme luottaa työmiehen ja sähkömiehen sanaan.

Soitin paniikissa isälleni, että pääseekö hän auttamaan. Isä sai illan suunnitelmat setvittyä uusiksi ja sai vielä sovittua siskoni kihlatun, Peten, kanssa, että hän tulee myös töiden jälkeen auttamaan. Otin pikaisen puhelun myös anopille, joka jätti työt kesken ja tuli illaksi lapsia vahtimaan. Kun kaikki olivat paikalla, tartuimme reippaasti ammeeseen ja lähdimme nostamaan ammetta olohuoneen kierreportaita kohti yläkertaa. Hiiop! Ja stop!!! Ei mahdu näin päin. Käännetään. Hiiop ja uudestaan! Stop!!! Katto hajoaa. Vähän toisessa kulmassa. Hiiop! STOP!!! Kaikki hajoaa. Eikä vähiten kantajat.

Olimme mittailleet ammeen mahtumista moneen kertaan. Oli selvä, että mahtuminen tekee tiukkaa, mutta molemmat olimme mittailuinemme tulleet siihen tulokseen, että oikeassa kulmassa amme kyllä mahtuu. Mutta nyt sitä oikeaa kulmaa ei tahtonut löytyä. Laskimme ammeen ja löimme väsyneet päämme yhteen – näin päin se menee. Ja ei muuta kuin amme ylös ja kohti kylpyhuonetta. Hiiop! Jes, se mahtuu! 

Hitaasti, mutta epävarmasti saimme ammeen aina kolme senttiä ylöspäin. Meneillään oli huikea tiimityöskentely: siirrä sentti sinne, puolikas tänne, nyt ylhäältä milli vasemmalle ja kolme oikealle. Se sujui kuin millintarkka tanssi. Kunnes loppui musiikki. Amme ei mennyt enää senttiä sinne eikä tänne. Olimme päässeet 1/3 portaista. Oli mietittävä, hajotetaanko katto, amme vai portaat. Mikään ei noin äkkipäätä innostanut. Itkien visersin, että sen on mentävä, nostetaan nyt vain. Samaan aikaan kolme miestä turhautuneena tuskastelee, että ei ole menossa.

Lamaantuneena tuijotin typerää ammetta. Kuka ikinä oli keksinyt, että meille tulee poreamme? Ei sellaisella edes tee yhtään mitään. Ja olohuoneeseenko se nyt kytketään? Miehet pyysivät saada laskea ammeen. Katsellessani kolmea ammeen uuvuttamaa miestä, en voinut enää vastustaa. Oli luovutettava. Amme oli niin tarkalla mittatyöllä tuotu sen hetkisille sijoilleen, että alas meno oli operaatio sekin. Kukaan ei enää muistanut askelkuviota, jolla amme ylöspäin hivutettiin ja siinä se nyt kökötti jumissa joka suuntaan. Työn ja tuskan kautta amme saatiin lopulta takaisin olohuoneeseen. 

Kaikki yrittivät miettiä ratkaisua. Amme ei ole menossa sisäkautta ylös, joten se on vietävä ulkokautta. Jii ja lankopoika mittailivat ala- ja yläkerran terasseja. ”Jos amme nostetaan alaterassilta yläterassille johtavalle katolle. Pete nousee katolle ja vetää ammetta ylös samalla, kun Jii seisoo alempana katolla ja estää ammetta tippumasta maahan”. Näin sieluni silmin, kuinka katolta valuu ensin amme, joka jyrää Jiin ja vetää vielä Petenkin mennessään. Kohta meillä on amme ja kaksi miestä palasina pihalla. Totesin suorilta käsin, että uni seis kyttyrät, ammetta ei todellakaan lähdetä vetämään miesvoimin alakerrasta yläkertaan.

Isä ja Pete lähtivät. Pää löi tyhjää. Jostain sain päähäni kysyä ystäviltämme Toukkasilta (#13), onko heillä mitään ratkaisua asiaan. Toukkasilla on kuljetusyritys ja muistan joskus ystäväni kertoneen, kuinka hän ajoi yhdellä autolla keikkaa ja epähuomiossa oli jossain maaseudulla vetänyt puhelinjohdot alas tolpista unohtaessaan nosturin väärän asentoon. Jii hymähti turhautuneena, että tuskin Toukkaset poreammeita sinne puhelinpylväisiin nostelevat noin kovinkaan usein. Minulle riitti, että heillä on jossain autossa joku nosturi, joten he saattaisivat osata ainakin neuvoa eteenpäin.

Soitin ystävälleni, joka kertoi, että heillä on nosturiauto, mutta sen korkeus saattaa jäädä vajaaksi. Hän pyysi soittamaan isälleen, joka tietää paremmin. Jii soitti itse Toukalle ja kertoi ongelmastamme. Toukka mietti, että nosturin korkeus kyllä riittää, mutta terassien rakenteen takia ammetta pitäisi korkeuden lisäksi saada siirrettyä sivuun aika monta metriä ja siihen auto ei välttämättä riitä. Toukka antoi toisen kuljetusyrittäjän numeron, josta pitäisi apua saada. Emme ehtineet toiselle vielä soittaa, kun ystäväni soitti takaisin minulle. Hän sanoi, että heillä on nosturiauto hallilla ja jos haluamme, he voisivat ajaa hakemaan auton ja sieltä meille kokeilemaan ammeen nostoa.

Minulla ei sanat riittänyt kiittämään. Sanoin, että voimme hyvin yrittää kysyä toista kuljettajaa eikä heidän tarvitsisi iltaa vasten lähteä tällaista hoitamaan, mutta hädässä ystävä tunnetaan. Reilun tunnin päästä Toukkasten perhe oli nosturiauton kanssa pihallamme. Mukana olivat myös 1-vuotias Elmeri ja 4-vuotias kummipoikamme Aaro. Kaiken lisäksi ystäväni on vielä raskaana. Apu tuntui mittaamattoman arvokkaalta. 

Elmeri ja Olia jännittävät operaation onnistumista VIP-katsomossa

Siirsimme ammeen olohuoneesta terassille, jossa amme nostettiin kuormalavalle ja kiinnitettiin liinoilla. Homma oli hankala, sillä liinoja ei voinut kiristää liikaa, koska lasikuituinen amme ei kestänyt minkäänlaista puristusta. Mutta ei sitä täysin ilmaankaan voinut jättää. Hiljalleen amme oli kiinnitetty ja ei auttanut kuin rukoilla, ettei se seitsemän metrin korkeudessa keksi liukua pois liinojen välistä räsähtäen alaterassin lasikaton läpi terassin lattialle. Nosto jännitti itseasiassa niin paljon, että en pystynyt lopulta katsomaan ollenkaan. Pidin silmät kiinni ja luotin ammattilaisiin – vaikkei heillä ammeita tosiaan ollut aiemmin tullut nosteltua. 


Taitavasti ystäväni ohjasi nosturia ja hetkessä amme oli yläterassilla. Toukkaset keräsivät liinat pois ja lastasivat lapset autoon. Ystäväni lähti viemään lapsia kotiin ja isäntä ajoi vielä nosturiauton takaisin hallille. Me jäimme juhlimaan erävoittoa ammeesta. Vielä oli nostettava amme terassilta sisälle ja kylpyhuoneeseen. Olen kaikessa fyysisessä työssä säälittävän heikko, mutta jostain houkuttelin itselleni sellaiset simpanssin voimat, että saimme ammeen Jiin kanssa sisälle. Anoppi paimensi väsyneitä lapsia ja vielä viime metrillä oli kutsuttava anoppikin ammeen reunaan kiinni. Mutta viiden tunnin projektin jälkeen amme oli kylpyhuoneessa – eikä sinne muita kalusteita sitten mahtunutkaan.

Olisi se terassillekin sopinut

Huh, siellä se nyt on :)

lauantai 29. lokakuuta 2016

#85: ”Anna mulle tähtitaivas, anna valo pimeään”


Pieleen asennetun tähtitaivasvalosarjan sulattelu vei hetken. Olin samaan aikaan vihainen sekä laitteen valmistajalle että urakoitsijalle, joka ei voinut kysyä mitä rikkinäisen valosarjan kanssa tehdään. Hetken aikaa kiehuttuani tajusin jotain: näytin valosarjaa sähkömiehelle aiemmin. En ollut koskaan nähnyt vastaavaa valokuitusysteemiä ja ihmettelin paketissa olleita pitkiä kuituruoskia. Sähkömies kertoi, että lampussa on yksi valonlähde, josta nuo pitkät kuidut lähtevät. Kuiduissa ei ole sähköä vaan ne ainoastaan johtavat valonlähteen valoa.

Miten iso osa valoista oli pimeänä, jos kuiduissa ei edes mene sähköä? Homma haiskahti. Juttelin uudestaan Maken kanssa ja kysyin, miten valoista saattoi olla niin moni pimeänä? Make sanoi ihmetelleensä sähkömiehen kanssa samaa. Totesin, että eihän kuiduissa ole sähköä vaan se on pelkkää muovikuitua (vai mitä ainetta nyt ikinä onkaan). Make totesi, että niinpä, tosi outo juttu. Make huomasi, etten niellyt selitystä. Hän kertoi, että nämä kiinalaiset vehkeet ovat aina vähän tällaisia. Homma haiskahti vielä enemmän – valosarjan ei totisesti pitänyt olla mikään halpa kiinalaisversio. Kuulemma ohjeissakin oli ollut häikkää ja olisi ollut hengenvaara lähellä, jos sähkömies olisi ohjeiden mukaisesti valot kytkenyt.

En niellyt selitystä vieläkään. Lopulta Make myönsi, että oli joutunut jättämään osan valoista laittamatta, koska valot olisivat tulleet rykelmäksi wc-pöntön päälle. En alkanut siitä enää vääntämään, koska kuituvalojen asentamisesta en ymmärtänyt mitään. Jii ei Maken kuullen sanonut mitään, mutta mietiskeli, että olisikohan asennus aloitettu huolimattomasti ja kuituja porattu paneeliin liian vähän. Kun valoille varattu alue oli loppumaisillaan, kuituja olikin vielä luultua enemmän jäljellä ja näin ne olisivat tulleet rykelmäksi loppualueelle eli juurikin pöntön päälle.

En millään tahtonut uskoa Jiin epäilyksiä. Vaikken mitään niiden valojen asentamisesta ymmärrä, niin kyllä nyt sen verran, että ensin olisi tullut laskea paneelit, joihin valoja asennetaan ja sen jälkeen jakaa kuitujen lukumäärä paneelien lukumäärällä. Näin olisi saatu noin-määrä kuituja per paneeli. Arvelin, että lamppusarjan asennus oli jostain syystä vain erityisen hankalaa.

Otin yhteyttä valosarjan valmistajaan Cariittiin. Kysyin, millaisesta valosarjasta on kyse: miten osa kuiduista voi olla valmiiksi pimeänä, miten asennus ei onnistu vaan osa kuiduista tulee ”pakotetusti” rykelmänä yhteen kohtaan ja miten ohjeet voivat aiheuttaa hengenvaaran. Ystävällinen nainen oli hämmentynyt väitteistäni. Hän totesi, ettei oikein osaa edes sanoa, mitä valosarjan kanssa on tapahtunut. Ensinnäkin pimeitä kuituja ei pitäisi olla yhtään. Kuitu voi olla pimeä, jos se murtuu eli jos sitä on käsitelty huolimattomasti. Toki vaikka kuitu jostain kohtaa murtuisi, sen voisi katkaista murtumiskohdan yläpuolelta ja ongelma korjaantuisi. Hän kertoi, ettei kyseisestä sarjasta koskaan ole reklamoitu, että olisi useita kuituja ollut vahingoittuneena.

Asennuksesta hän ei osannut sanoa senkään vertaa. Paitsi sen, että valonlähteestä lähtee neljä metriä pitkät kuidut, mikä on enemmän kuin kyseisissä sarjoissa yleensä. Lamppujen asennus tuli 1,5 metrin alueelle, joten kummankaan meidän matematiikka ei riittänyt laskemaan, miten Make ei saanut neljän metrin kuituja riittämään 1,5 metrin alueelle. Minun matikkapäälläni ongelma olisi ollut ennemmin niin päin, ettei tiedä, mihin sitä ylimääräistä kuitua pitäisi tunkea.

Nainen epäili samaa kuin Jii, että kuituja on alusta asti vain lähdetty lätkimään ilman tarkempaa suunnitelmaa ja kun katto on paneloitu umpeen samalla, kun valoja on asennettu, niitä ei ole päästy enää alkupäähän lisäämään. Nainen myös kertoi, että Cariitti on tehnyt valosarjoja kolmatta kymmennettä vuotta. Se on heidän päätuotteensa ja tuote ohjeineen on hiottu niin toimivaksi kuin mahdollista. Valosarjat valmistetaan Kirkkonummen tehtaalla ja ohjeissa ei varmasti ole virhettä, joka aiheuttaisi hengenvaaran, jos niiden mukaan asennetaan. Viimeksi karttapalloa tutkiessani Kirkkonummi ei sijainnut ihan Kiinan naapurissa. Toki onhan viime kerrasta jo aikaa.

Huomenna valmista?


Tiistaina kävimme jälleen tarkastamassa, millä mallilla remontti on. Sehän oli urakoitsijan mukaan sitten työn vastaanoton aika. Eipä kuulunut työn valmistumisesta yhtään mitään sen enempää kuin pyynnöstä siirtää kalusteita kylpyhuoneeseenkaan. Tähtitaivas oli paikoillaan, vaikka ei lainkaan niin kuin oli tilattu. Keskellä kattoa, ammeen päällä, oli kaiketi yritetty hahmottaa jonkinlaista mustaa aukkoa – pimeä se ainakin oli. Tähtiä loisti yhteensä 50. Tähtiä piti olla 75. Eihän se tietysti oikeakaan tähtitaivas ihan symmetrinen ole ja usein on pilviäkin tähtien edessä, mutta kyllä tämä meidän taivas oli vertaansa vailla. Yhdestä kohtaa paneelien välistä loisti joku ihan oma valoilmiönsä. Se ei varsinaisesti parantanut epäonnistunutta tähtitaivastamme alkuunkaan. Mutta siinä se nyt lepäsi, 890 euroa maksanut tähtitaivas ammeen päälle. Jota oli paras ihailla wc-pöntöllä istuessa – niskat nurinperin. 

Oikeassa yläreunassa näkyy paneelien välinen valoilmiö

torstai 27. lokakuuta 2016

#84: Ongelmaa siellä ja ongelmaa täällä


Keittiö oli viimeistelyä vaille valmis, mutta hanan asennus piti tehdä vielä putkimiehen toimesta. Olin alustavasti kysynyt Patelta, voisiko putkimies hoitaa asennuksen hoitaessaan asennuksia kylpyhuoneessa. Pyysin Jiitä soittamaan Patelle ja varmistamaan asian sekä asennuksen hinnan. Pate oli reilulla päällä ja lupasi, että putkimies voi asentaa sekä hanan että pesukoneen eivätkä he laskuta meiltä siitä mitään.

Kartoitimme hanavaihtoehtoja keittiöön. Hanaan piti saada astianpesukoneliitäntä ja lisäksi toiveena oli saada juoksuputki. Ajattelin vaihtoehtoja olevan taas kymmeniä, mutta aika hyvin kriteerimme rajasi vaihtoehdot alle kymmeneen. Päädyimme lopulta Grohen Zedra -hanaan, jonka tilasimme Netraudasta.
Grohe Zedra

Putkimies tuli tekemään asennuksia kylpyhuoneeseen ja asensi samalla keittiön hanan. Tai yritti asentaa. Paketista puuttui puolet asennukseen vaadittavista osista ja joku osa oli vääränkokoinen. En voinut uskoa! Miten joka ikinen asia voi mennä pieleen? Olisin vielä ymmärtänyt, jos kaikki olisi johtunut samasta tekijästä, mutta tämäkin hana oli ostettu täysin erillisenä ostoksena muista tavaroista eikä liittynyt mihinkään eikä kehenkään ja niin vaan sai alkaa selvittelemään loppuosaa hanasta.

Jii oli yhteydessä Netrautaan, josta vielä samana päivänä otettiin yhteyttä. Grohe lupasi laittaa osat heti postiin, mutta tietysti oli perjantai ja osat olisivat vasta maanantaina iltapäivällä meillä. Pyysimme putkimiestä tulemaan seuraavan viikon tiistaina uudestaan. Jos jotain olisi luullut tästä puolen vuoden hässäkästä oppineen, niin sen, ettei mikään mene niin kuin pitäisi. Maanantaina lapset nukkuivat autossa päiväunia ja minä istuin vahtimassa postilaatikoita. Odotin postimiestä ehkä enemmän kuin ikinä elämäni aikana. Kun saisin puuttuvat osat, ajaisin täyttä päätä kotiin toimittamaan puuttuvat osat.

Vihdoin keltainen polkupyörä kaartoi äidin pihaan. Aneeminen postinjakaja ihmetteli selvästi, mitä notkun laatikoiden vierellä. Tervehdin miestä ja kerroin, että odotan pakettia. Hän ei vilkaissutkaan vaan jakoi postin ja ajoi pois. Olin näkevinäni, ettei äitini laatikkoon pudonnut mitään paketin näköistäkään, mutta hoin itselleni nähneeni väärin ja avasin postilaatikon. Pyöritin Postin typerää Postinen-läpyskää 15 kertaa ympäri, mutta pakettia ei sen sisältä eikä alta eikä päältä eikä takaa tipahtanut.

Soitin Jiille, että olemme valmiina lähtemään, mutta mitään toimitettavaa kotiin ei ole. Jälleen yhteyttä Netrautaan ja Groheen, jotka totesivat vain, että postin vika. Sen jälkeen soittoa putkimiehelle, että ei ole osia vielä seuraavana päivänäkään työmaalla.

Päätimme kuitenkin ajaa katsomaan, miltä kotona näyttää. Seuraavana päivänä oli tarkoitus olla työn vastaanotto. Mikään yllätys ei toki ollut, ettei valmista tulisi vielä seuraavana päivänä olemaan. Työmies Make painoi duunia niska limassa. Hän kertoi jo edellisviikolla, ettei ole päässyt pitämään taukoja työnteon lomassa. Make oli juuri asentanut tähtitaivasvalosarjan kattoon. Ihmettelimme, kun tähtitaivas ei ihan vastannut sitä, mitä olimme ajatelleet. Valot olivat asennettu toispuolisesti ja niitä näytti olevan kovin vähän. Valot oli tilattu ammeen päälle, mutta tähtitaivaasta nautiskeli pääasiassa wc-pönttö. 

Meidän ikioma "tähtitaivas" :/

Ihmettelimme asiaa Makelle, joka kertoi, että valoista oli ollut useampi pimeänä. Lisäksi hän oli joutunut jättämään osan kuiduista paneelin yläpuolelle, koska valot olisivat tulleet rykelmäksi pöntön päälle. Olin epäuskoinen. Miksi valot oli asennettu, jos iso osa niistä oli pimeänä? Miten urakoitsija ei ole yhteydessä ja kysy, että mitä tehdään? Emme voisi reklamoida viallisesta tuotteesta, koska oletettavasti myyjä toimittaisi uuden tuotteen tilalle. Ja mitä me sillä tekisimme, kun meillä oli katto paneloitu jo umpeen. Ketutuskäyrä otti suuntaa ylöspäin. 

Pimeitä kuituja

Make ihmetteli, mikä kuvio meillä oli saunan oven kanssa meneillään. Hämmästeli, kun ei kuulemma saa ovea asentaa. En voinut uskoa korviani! Luulin, että kolme kertaa saman asian läpikäyminen olisi jo riittänyt (#81). Kysyin eikö Make meinaa asentaa ovea ollenkaan. Hän sanoi, ettei ollut saanut sellaista ohjetta. Hän oli aamulla erikseen soittanut Patelle ja kysynyt mitä oven kanssa tehdään. Pate oli kertonut, että ovea ei asenneta, koska sen kanssa on vielä epäselvyyksiä. Ketutuskäyrä ampaisi jonnekin linnunradan toiselle puolen. Sanoin Makelle, että jättäkää asentamatta sitten, en enää jaksa neuvotella yhdestä ovesta.

tiistai 25. lokakuuta 2016

#83: Hallitus hajoilee


Taloudellinen tilanteemme oli heittänyt takaperin voltin sellaisella vauhdilla, että törmäsi pää edellä kallioon. Päässä kivisti. Asuntomme oli ollut asuinkelvottomana puoli vuotta, mutta maksoimme jatkuvasti täyttä vastiketta. Tilanne tuntui kohtuuttomalta. Urakoitsija ei pitänyt mitään kiirettä remontin kanssa eikä taloyhtiö ollut sopinut urakalle minkäänlaista aikarajaa. Tilanteesta kärsimme ainoastaan me. Lokakuun vastikemaksun eräpäivä lähestyi, mutta kotiin ei ollut asiaa.

Yhtiön on toteutettava vastuulleen kuuluva korjaus kohtuullisessa ajassa. Taloyhtiön viivytellessä kunnossapitovastuun toteuttamisessa, voi osakas nostaa taloyhtiötä vastaan kanteen. Jos taloyhtiö ei pysty osoittamaan toimineensa riittävän huolellisesti, on taloyhtiö vastuussa kaikesta vahingosta, kuten sijaisasunnon kuluista sekä muista ylimääräisistä kuluista ja tietyissä tapauksissa myös asumishaitasta. Jos kunnossapitovelvoitteen laiminlyönti kohdistuu vain yhteen osakkaaseen, voi kyseeseen tulla tilanne, jossa korvausvelvollinen on yhtiön lisäksi myös vastuuasemassa oleva hallitus.

Emme missään nimessä lähtisi vaatimaan taloyhtiöltä virallisia teitä mitään, mutta ehdotin taloyhtiölle, jos voisimme saada vapautuksen esimerkiksi yhden kuukauden vastikkeesta. Kyse oli alle 200 eurosta. Ei summa tässä konkurssissa edes isosti olisi auttanut, mutta minusta taloyhtiö olisi hieman voinut tulla vastaan. Yhtiö säästi lähes saman verran kuukausittain, kun isännöitsijän sopimus oli irtisanottu. Sopimus oli irtisanottu minun aloitteestani, kun totesin, että voimme hoitaa samat asiat itsekin ja säästää toistasataa euroa kuukaudessa. Irtisanomisen jälkeen olin jo päivittänyt yhtiölle isännöitsijäntodistukset.

Meille asuntoaan lainannut ja hallitukseenkin kuuluva Roosa ilmoitti heti, että vapauttaminen yhtiövastikkeesta on vähintä, mitä yhtiö voi tilanteessamme tehdä. Yksi osakas vastasi, että hänen tietojensa mukaan olemme tehneet samaan aikaan omaakin remonttia ja yksi osakas vastasi, että remontti on kyllä kestänyt kohtuuttoman kauan, mutta hänen mielestään taloyhtiö on huolehtinut remontin etenemisestä. Puheenjohtaja ja viimeinen osakas eivät vastanneet ehdotukseen mitään.


Kun keittiöön oli asennettu komerot, ilmoitin asiasta puheenjohtajalle. Kerroin, että olen paikalla, jos hän haluaa tulla katsomaan komeroita ennen kuin lasku laitetaan maksuun. Hän ei vastannut viestiin mitään eikä koskaan tullut katsomaan komeroita. Kaksi viikkoa myöhemmin laitoin taloyhtiölle sähköpostia ja kerroin, että komerot on nyt asennettu ja laskun voi maksaa. Puheenjohtaja vastasi, että työntilaaja on ensikädessä laskun maksaja. Kun koko vesivahinkoremontti olisi tehty, laskettaisiin kuinka paljon osakkaalle korvataan. Ei tarvitsisi sitten olla edestakaisin siirtämässä rahaa.

En voinut taas käsittää. Työntilaajahan oli taloyhtiö. Keittiöfirma toimitti kauttani taloyhtiölle erillisen tarjouksen ja hallitus hyväksyi sen. Hallituksen valtuuttamana tilasin työn. Tarjouksen pohjalta tehtiin työ ja sen mukaan lasku, joka yksiselitteisesti kuuluu taloyhtiölle. Ei lasku liittynyt meihin tai meille maksettaviin korvauksiin millään tavalla. Me olimme oman osuutemme keittiöstä jo maksaneet erillisellä laskulla. Lisäksi hallitus oli heinäkuussa todennut, että laskun voi maksaa, kun kaapit on asennettu.

Roosa vastasi, että hänen mielestään laskun voi maksaa, kuten on sovittu. Puheenjohtaja vastasi, että enemmistö tuntuu olevan laskun maksun kannalta. Hänen mielestään taloyhtiön kannalta olisi vain selvempää, että maksut osakkaalle hoidetaan kerralla. En ymmärtänyt, missä kohtaa on selvempää, jos osakas maksaa taloyhtiölle kuuluvan laskun ja sitä sitten palautellaan myöhemmin. Minulla ei juridinen ja kirjanpidollinen ymmärrys riittänyt.

Taloudenhoitaja pyysi hallitusta ilmoittamaan, kun laskun voi maksaa. Asiasta haluttiin uusi hallituksen päätös. Totesin, että laskun maksaminen on taloyhtiön ja keittiöfirman välinen asia. Totesin, että lasku on tarjouksen mukainen ja hallituksen hyväksymä. Hallitus on ilmoittanut, että sen voi työn jälkeen maksaa, joten en käsittänyt, miksi nyt äänestettiin uudestaan maksamisesta. Totesin vielä, että SM Oy:n laskut maksetaan suorilta käsin pelkän puheenjohtajan hyväksyminä, vaikka ne eroavat tarjotusta aika huimasti. Tämän jälkeen taloudenhoitaja kuittasi maksaneensa laskun.

Juuri tällaisen väännön halusin välttää ja nyt asiasta väännettiin kuitenkin. Asiat alkoivat muutenkin tuntua erikoisilta. Puheenjohtaja tilasi SM Oy:ltä myös ikkunakorjaustyön. Työ sovittiin tehtäväksi tuntityönä, ilman mitään hintakattoja tai muita rajoituksia. Maalarit maalasivat kahdesta asunnosta auringon puoleiset ikkunat ulkopuolelta, vaihtoivat pari huonoa ikkunapieltä, korjasivat yhden ulko-oven karmit ja maalasivat yhden asunnon olohuoneesta ikkunaseinän. Lasku oli 4 500 euroa.

Erehdyin pyytämään laskua nähtäväksi. Minulta tivattiin vain, onko niissä jotain epäselvää. Siihen oli tietysti hankala ottaa kantaa näkemättä laskuja. Erikoisuuksia riitti, joten ehdotin hallituksen kokousta. Emme olleet kokoontuneet keväisen yhtiökokouksen jälkeen vielä kertaakaan. Puheenjohtaja ei ottanut kokouskutsuun mitään kantaa. Alkoi tulla ikävä takaisin isoon taloyhtiöön.

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

#82: Kuusi kuukautta vahingosta


Turhauttavan syyskuun jälkeen kalenterit ehdittiin kääntämään lokakuun puolelle emmekä vieläkään olleet päässeet kotiin. Vesivahingon havaitsemisesta oli puoli vuotta. Remontti oli kestänyt kolme kuukautta. Paten antaman aikataulun mukaisesti jäljellä olisi enää loppusiivous ja työnluovutus. Kotona käydessä aikatauluun oli vaikea uskoa. Kalusteiden asennus piti aloittaa monta päivää sitten, mutta edes pyyntöä kalusteiden siirtämisestä kylpyhuoneeseen ei ollut kuulunut. Vaan eipä ollut urakoitsijasta kuulunut muutenkaan pihahdustakaan aikataulun antamisen jälkeen.



Lokakuun alkuun mennessä olivat valmiina keittiön ja kodinhoitohuoneen remontit. Keittiötä ei päästy tekemään ennen kuin kylpyhuoneen puolella oli varmaa, ettei uusia yllätyksiä Myyntimiehen remontin jäljiltä löydy. Kun sähkötyötkin oli saatu tehtyä keittiöön, asennushommat pääsivät käyntiin. KehäKalusteen Arto kyseli aina välillä, milloin remonttien pitäisi olla valmiina. Totesimme joka kerta, että kotiinpaluusta ei ole mitään tietoa, joten ei niilläkään mikään kiire ole. 

Olin jo niin loppu pitelemään hapertuvia lankoja käsissäni, että keittiö ja kodinhoitohuone olisivat varmaan jääneet tekemättä, ellei Arto olisi vain mennyt ja tehnyt niitä oma-aloitteisesti. Parissa päivässä keittiössä oli uudet kaapit runkoineen ja kaikki kodinkoneet asennettuna paikoilleen. Keittiöstä puuttui enää välitilan laatta, loput sähkötyöt ja hanan sekä astianpesukoneen asennus. Kodinhoitohuone oli valmistunut kuin varkain: Arto oli käynyt viimeistelemässä sen vain joku ilta. Pyykinpesukone tosin jäi asentamatta, kun koneeseen erikseen ostettu pidempi jatkoletku oli liian lyhyt. 


Kodinkoneiden toimitus oli episodi sekin. Sovimme Gigantin kanssa, että toimitus tulee tiistaina 6.9. Edellisellä viikolla Jii sai tekstiviestin, että muistathan kodinkoneiden toimituksen maanantaina 5.9. kello 12-18. Päivä sinne tai tänne ei vaatinut kuin vähän organisointia: Ama aamulla kerhoon, Olian kanssa äiti-vauva-jumppaan, jumpasta vauhdilla hakemaan Amaa ja kerholta kiireesti kotiin vastaanottamaan kodinkoneita. Toimitus tuli vasta iltapäivällä, joten juokseminen oli turhaa ja Jiikin ehti kotiin ennen toimitusta.

Toimituksessa meille tuotiin rekka-autollinen kodinkoneita. Kaksi heiveröisen oloista poikaa kantoi isoja laitteita kovalla tohinalla yläkertaan. Yritin epätoivoisesti tarkistaa 25-numeroisia tuotekoodeja laatikoiden kyljestä ja verrata niitä kuitilla oleviin numerosarjahirviöihin. Paperit vain hulmahtelivat poikien aikaansaaman ilmavirran mukana ja lopulta menin itsekin jo sekaisin. Sen verran ehdin huomata, että liesituuletin puuttui.

Rekan perävalojen hävittyä näkyvistä kävimme toimitusta tarkemmin läpi. Liesituuletin puuttui, mutta liesituulettimeen ostamamme erillinen etulevy oli tullut. Ostimme etulevyn, koska se piti saada logottomana. Nyt etulevyssä koreili isoilla kirjaimilla SAVO. Kuivausrumpuun piti tulla kuivatuskori, joka loisti poissaolollaan. Pesukoneeseen piti tulla jatkoletku, mutta sitä ei näkynyt. Kaikki isommat laitteet olivat kuitenkin, kuten piti. Gigantti hoiti jälkitoimituksen reklamaation jälkeen erinomaisesti. Tuotteet toimitettiin muutaman päivän päästä ja saimme kohtuullisen korvauksen aiheutuneesta harmista.

KehäKalusteen erinomainen ote työhönsä ja Gigantin tarjoama positiivinen reklamaatiokäsittely olivat ainoita valonpilkahduksia synkässä syyskuussa. Jatkuvat väännöt Paten kanssa aiheuttivat jo fyysisiä oireita. Pelkkä Paten nimen näkeminen, viestin tai puhelun saapumisesta puhumattakaan saivat vatsanväänteitä aikaan. Kirsikkana kakun päällä oli hänen yltiöystävällinen sähköpostinsa (#75), jota en nähtävästi vieläkään ollut pystynyt sulattamaan. Remontti oli onneksi jo loppusuoralla, joten kohta minun ei tarvitsisi olla kyseisen henkilön kanssa enää missään tekemisissä.

Elämä tuntui jälleen tosi epäreilulta. Halusimme vain perheellemme unelmien asunnon. Halusimme välttää kaikki painajaiset asuntokaupan yhteydessä ja teetätimme sen takia kuntotarkastuksenkin. Olimme asuneet niin pitkään muiden nurkissa, ettemme enää edes muistaneet, millaista on, kun on oma koti.

#81: Case saunan ovi

Saunan oveen liittyy niin värikäs tarina, ettei maailmasta varmaan löydykään toista saunan ovea, joka olisi päässyt pääosaan yhtä tapahtumarikkaaseen tarinaan kuin meidän ovemme nyt päätyi. Siinä olisi oven valmistanut heppu ollut ihmeissään, jos olisi tiennyt, että ovi tulee saamaan ihan oman kappaleensa tämän tarinan osana. Tarinaa saunan ovesta on myös ajallisesti vaikea sijoittaa mihinkään, koska se tulee esiin niin monessa kohtaa. Mutta sijoitan sen nyt tähän väliin.

Olin 11.9. yhteydessä Pateen ja kysyin, onko lämminvesivaraajan viereen jäävästä tilasta vielä tarkempaa tietoa. Emme olleet saaneet peilikaappia hankittua, kun emme tienneet, minkä kokoinen peilikaappi suunniteltuun paikkaan mahtuu. Valikoima 40-50 senttimetriä leveissä peilikaapeissa oli olematon, mutta varauduimme siihen, että tilaa ei sen enempää jää.

Samalla kerroin, että saunan oveksi on tulossa heidän aiemmin tarjoamansa Cellon 8x19 saunan ovi, mutta suunnitellusta poiketen mustana. Pate hämmästeli, mitä tarkoitan saunan ovella. Hän totesi, ettei 25.8. lisätilauksesta löydä mainintaa saunan ovesta. Pate kysyi, onko hän ymmärtänyt jotain väärin. Vastauksen liitteeksi hän laittoi sähköpostittelumme, jossa hän tarjosi lisätöitä numeroidusti (#68).

Vastasin, että saunan oven kanssa on sitten sattunut jokin väärin ymmärrys, koska ovi on koko ajan ollut menossa vaihtoon. Totesin, että Pate tarjosi lisätyönä pelkkää ovea eli "tarviketta" ja kun sovimme, että hankimme tarvikkeet itse, emme tuota kohtaa 6 eli saunan ovea tarvikkeena heiltä tilanneet. Parin päivän päästä Pate vastasi, ettei osaa sanoa varaajan viereen jäävästä tilasta vielä mitään. Saunan oveen Pate ei kommentoinut enää mitään, joten ymmärsin asian olevan sillä selvä.

Case closed. Luulin. 

Vanha ovi oli vielä hyväkuntoinen, joten päätimme laittaa sen Tori.fi:iin myyntiin. Aika pian ovesta tuli kysely ja noutokin ehdittiin sopia torstaille 15.9. Meillä oli tarkoitus mennä Jiin kanssa 7-vuotis kihlapäivän kunniaksi ulos syömään, mutta noutoajan sopiminen oli siinä määrin haastavaa, että päätimme, että ehdimme käydä syömässä sitten, kun remonttihässäkät ovat ohi. Ilmoitin rouvalle, että oven voi noutaa, kun hänelle sopii. Ja lopulta monen mutkan kautta hakija perui noudon kokonaan. 

Kauppojen peruuntuminen harmitti, mutta vielä enemmän harmitti hukkaan mennyt illallismahdollisuus Jiin kanssa. Onneksi vielä samana iltana tuli toinen kysely oveen liittyen. Mieshenkilö varmisti vielä lasioven tarkan mitan. Olimme edelleen kotona, joten saimme oven mitattua. Kunhan ensin raivasimme tieltämme lastenhuoneellisen verran purettuja kylpyhuonekalusteita ja pääsimme edes etäiseen kosketukseen nurkkaan työnnetyn oven kanssa. Lasioven leveys oli 62 senttimetriä. Ihan hetken kävi mielessä, että minkä levyiset karmit ovessa oikein on, kun SM Oy tarjosi uuden oven 80 senttimetriä leveillä karmeilla.

Mittasimme oviaukon saunalta vain huomataksemme jälleen kerran, ettei edes tämä asia voinut mennä putkeen. Karmien leveys oli 70 senttimetriä. Mittasimme ja pohdimme, oliko urakoitsijalla tarkoitus leventää oviaukkoa tarjotessaan isompaa ovea, mutta laatoituksesta päätellen tällaisia suunnitelmia ei ollut havaittavissa.

Laitoin äkkiä Patelle viestiä ja kerroin, että heillä oli tarjouksessaan 8x19-kokoinen saunan ovi. Muistutin, että sovimme hoitavamme tarvikkeet itse, mutta tilasimme oven tietysti urakoitsijalta tulleen ohjeen mukaisesti. Kysyin, oliko 8x19 todella oikea koko, vaikka edellinen ovi oli 7x19. Pate oli vauhdikkaalla päällä ja vastasi palaavansa asiaan maanantaina. Hän oli lähdössä keikalle ja toivotteli mukavat viikonloput. Elimme torstaita ja uusi ovi oli jo tilattu. Rauhoittelin itseäni, että ei hätää, oven voi varmasti vaihtaa.

Pulssi ei tasaantunut ja pyörin ympyrää kuin Battery-tölkin nielaissut orava. Varmistin ensin, että ovesta on pienempää mallia olemassa. Kyllä, olihan sitä. Nimenomaan oli. Tuote oli poistunut valikoimista. Vain kahdessa K-Raudassa koko Suomessa oli kyseistä ovea enää jäljellä. Malli oli poistunut myös Rautiasta ja muista samaa tuotemerkkiä myyvistä liikkeistä. 600 kilometrin päästä löytyi kolme ovea ja 50 kilometrin päästä löytyi kaksi.

En pystynyt odottamaan viittä päivää, joten laitoin viestin vielä Jokelle. Pahoittelin häiriötä ja kerroin tilanteen. Jokke vastasi saman tien, että ei sovi ovi 8x19 vaan täytyy olla 7x19. Jokke ohjeisti perumaan vanhan oven ja katsoisimme myöhemmin, mistä saisimme tilalle vastaavan.

Seuraavaksi selvitin, että samantyylistä ovea on varmasti saatavilla muualta. Ei ollut. Sinne päin oli, mutta hinta tuplaantui. Laitoin äkkiä viestiä Heikille K-Rautaan. Varmistin, että voisimmeko vielä vaihtaa oven. Ei, tilaustuotteilla ei ole palautus- eikä vaihto-oikeutta. Battery-oravan sydän olisi jo poksahtanut, mutta minä jatkoin ylikierroksilla käymistä. Toivottavasti Patella oli mieleenpainuva keikka. Minulla ainakin oli mieleenpainuva ilta.

Seuraavana päivänä palasin vielä Joken kanssa asiaan. Kerroin, että 50 kilometrin päästä löytyisi 2 ovea, mutta rahti maksaisi 79 euroa. Kysyin, että pitäisikö ovi nyt tilata, kun sellainen varmuudella vielä löytyy vai rukoilemmeko sitten myöhemmin, että korvaava tuote löytyy. Itseäni ahdisti, että kuka maksaa erotuksen, joka löytämämme oven ja vastaavan oven välille todennäköisesti tulisi jäämään.

Jokke vastasi, että he voivat kyllä noutaa oven sieltä 50 kilometrin päästä, mutta saadaan se kyllä muualtakin. K-Raudan ihana Heikki sai myös sovittua, että poikkeuksellisesti saamme palauttaa tilaamamme oven. Rauhoituin taas hetkeksi, mutta täytyy myöntää, että aika monta ärräpäätä päästimme Jiin kanssa. Miten iso härdelli yhdestä 10 sentin huolimattomuusvirheestä syntyikään. Pieni nakutus oven suhteen oli takaraivossa koko ajan, joten lopulta ostin netin kautta toisen jäljellä olevista ovista. Laitoin vielä Jokelle viestin, että ostimme oven sieltä 50 kilometrin päästä, ettei mene hankalaksi, jos ei vastaavaa löydy. Totesin, että palataan myöhemmin asiaan sen noudon suhteen.

Case closed. Luulin.

Maanantaina Pate heräsi saunan ovi -keskusteluun omalta osaltaan. Hän totesi, ettei edelleenkään löydä tarjousta, jonka olisimme hyväksyneet ja jossa olisi maininta tästä saunan ovesta. Hän liitti vastaukseen kirjeenvaihtomme lisätyötarjousta ja -tilausta koskien. Paten laittamassa viestissä 18.8. hän pyytää vahvistusta tilatuista töistä. Vastasin, että nämä työt ovat ok ja heti sen perään kysyin aikataulua tarvikkeiden toimitukselle. Listasin kaikki toimitettavat tarvikkeet ja myös saunan ovi oli tällä listalla. Pate vastasi tuohon viestiin kiittäen tilauksesta ja vastasi kysymykseen tavaroiden toimittamisesta.

Vastasin Patelle, että edellisviikon tekstiviestini koski saunan oven kokoa. Huomautin, että he tarjosivat saunan ovea koossa 8x19, minkä perusteella ostimme oven, kun 15.8. tapaamisessa sovimme, että hankimme kalusteet ja tarvikkeet itse. Muistutin, että kävimme tuossa samassa tapaamisessa läpi tarjouksen lisätöistä ja kerroimme, mitkä kohdat jäävät pois – saunan ovi ei ollut tällä listalla.

Muistutin vielä Patelle, että heidän tarjoustaan oli ihmetelty usean ihmisen voimin alusta lähtien ja pyysin siihen tarkennuksia 2.8., 3.8., 9.8. sekä 11.8. Ja pyysin tarkennuksia nimenomaan työn ja tarvikkeiden osalta. Lisätyötarjouksen kohdassa 6, he tarjoavat saunan ovea tarvikkeena, eivätkä he mainitse työn osuudesta mitään (#68). Emme tilanneet heiltä kohtaa 6 eli Cellon savuharmaata 8x19 saunanovea hintaan 155 e, koska saimme saman oven K-Raudasta hintaan 90 e. Lisäksi olimme erikseen sopineet, että toimitamme tarvikkeet itse ja heillä oli koko ajan tiedossa, että myös saunan ovi kuuluu näihin. Patesta ei kuulunut enää mitään.

Case closed. Luulin.

lauantai 22. lokakuuta 2016

#80: Kohta olemme kotona

Olimme vihdoin saaneet loppuremontille aikataulun, joten hölmönä aloin suunnitella kotiinpaluuta. Remontti valmistuisi keskiviikkoon 5.10. mennessä, joten olimme oikeasti pääsemässä kohta kotiin! Tiedossa oleva siivo ahdisti minua valtavasti. Olin jo kertaalleen siivonnut koko asunnon lattiasta kattoon (#21) eikä sama projekti kiinnostanut minua enää lainkaan. Koti oli ollut asumatta yli puoli vuotta ja joka paikasta tunkeutui hengitysteihin pientä, kaiken peittävää, tunkkaista rakennuspölyä. Päätin ottaa ulkopuolisen avun vastaan ja sovin siivousyrityksen kanssa, että he tulevat siivoamaan asunnon torstaina ennen kuin muutamme takaisin.

Patesta ei kuulunut mitään eikä kutsua pieneen palaveriin kuulunut, joten oletin kaiken sujuvan annetun aikataulun puitteissa. Totesin Jiille, että kalustus on alkamassa keskiviikkona 28.9., joten meidän on toimitettava kalusteet kylpyhuoneeseen edellisiltaan mennessä. Emme olleet pariin päivään käyneet kotona, mutta luottavaisin mielin varauduimme kalustetoimitukseen: Jii vuokrasi pakettiauton, äitini vaihtoi työvuoron, jotta pystyi hoitamaan lapsia ja isäni tuli kaukaa toisesta kaupungista kantoavuksi tavaroiden kanssa.

Maanantaina Jii nouti saunanoven toisesta kaupungista ja tiistaina hän ajoi pakettiautolla K-Rautaan hakemaan ammeen ja muut kylpyhuoneen kalusteet. K-Raudassa Jii sai apua tavaroiden kanssa ja kaikki tuli nätisti kyytiin. Minä ajoin isän kanssa perässä suoraan kotiin valmiina vuosisadan urheilusuoritukseen. Emme olleet ihan kotiin asti ehtineet, kun Jii soitti. Hän kysyi, missä olemme. Ajattelin, että hän on lähtenyt kantamaan tavaroita yksin ja litistyy nyt jonkun laatikon kanssa portaikkoon. Mutta Jii totesi turhautuneena, että älkää pitäkö kiirettä, ei ole tavarat tänään menossa kylpyhuoneeseen. Onneksi isäni ajoi, sillä olisin varmaan ohjannut auton suoraan ensimmäiseen siltapilariin. Kylpyhuone oli täysin kesken, lattiaa ei ollut edes saumattu vielä. Ei siis puhettakaan, että sinne olisi kalusteita nosteltu paikoilleen. 

Ammeen paikalla vielä vähän täyttä

Ei tilaa sen paremmin

Aavistuksen turhautuneina ahdoimme kalusteet olohuoneeseen ja jätimme ne odottelemaan sopivampaa hetkeä kylpyhuoneeseen siirrettäväksi. Ajatus kotiinpaluusta ampaisi taas valovuoden väärään suuntaan.

#79: Pate antaa aikataulun


Laatoitusajan venyessä samalla, kun työmaa kaikui tyhjyyttään, laitoin viestiä koko taloyhtiölle ja kerroin remontin verkkaisesta valmistumisesta. Totesin, että vahingon havaitsemisesta tulee seuraavalla viikolla puoli vuotta. Taloyhtiön olisi alusta asti pitänyt hoitaa vahinko mahdollisimman pian kuntoon, mutta ymmärrän kyllä, että alussa oli selvitettäviä asioita. Toki taloyhtiö olisi voinut yrittää selvittää vastuuasioita paljon aktiivisemmin eikä jättää asiaa yksin minun selvitettäväkseni. Vasta oma yhteydenottoni Kiinteistöliittoon melkein kaksi kuukautta vahingon jälkeen sai asioihin vauhtia.

Totesin, että jatkossa taloyhtiön on ehdottomasti pidettävä huoli, että urakalle kuin urakalle on sovittava jonkinlainen aikaraja ja rajan ylittyessä urakoitsijasta johtuvasta syystä, on urakoitsijalla oltava jonkinlainen sanktio. Oli aivan kestämätön tilanne, että seurasimme vain vierestä, kun remontti ei etene mihinkään ja urakoitsija vain nauraa partaansa, ettei mitään aikataulua ole sovittu.

Puheenjohtaja aktivoitui ja laittoi 19.9. SM Oy:lle reklamaation urakan venymisestä. Puheenjohtaja vaati urakalle loppuaikataulua ja ehdotti, että korvauksena urakoitsija korjaa rikkomansa seinät (#58) omalla kustannuksellaan.


SM Oy:n Jokke vastasi, että puheenjohtaja on oikeassa ja työt ovat kestäneet liian kauan. Urakoitsija oli sitä mieltä, että osittain meidän tilaamat muutos- ja lisätyöt ovat aiheuttaneet viivästystä, mutta myönsi kyllä, että myös urakoitsijan oma toiminta on epäonnistunut. Tilaamistamme lisätöistä oli tehty vaadittavat putki- ja sähkötyöt sekä laatan pohjatyöt 31.8. mennessä. En ihan ymmärtänyt, millä tavalla tilaamamme lisätyöt olivat urakkaa missään kohtaa viivästyttäneet enkä siihen ikinä vastausta saanut.

Urakoitsija pisti viivästystä myös kovan laatan syyksi, vaikka heillä oli toki ollut jo pitkään ennen laatoituksen alkua tiedossa, millaisen laatan olemme valinneet. En ihan ymmärtänyt sitäkään, miten se kova laatta vaikutti siihen, ilmestyykö laatoittaja työmaalle vai ei, mutta en minä laatoittamisesta muutenkaan tiedä juuri mitään. Ehkä laatta oli niin kovaa, ettei sitä millään jaksanut työstää kuin kerran viikossa. No onneksi emme ainakaan mitään tavallista kuivapuristelaattaa kovempaa laattaa valinneet!

Vastineensa yhteydessä urakoitsija antoi vihdoin myös aikataulun remontin valmistumiselle. Elimme tiistaita 20.9. ja loppuaikataulu näytti tältä:

ke 21.9: lattian kaatojen viimeistely
to 22.9: vesieristys
pe 23.9: vesieristystarkastus ja lattian laatoitus
la 24.9: lattian ja alarivin laatoitus
ma 26.9: saumaus
ti 27.9: saumaus ja silikonit
ke 28.9 - pe 30.9: kalustus, viimeistely ja siivous
ma 3.10: mahdollisesti viimeistely tai siivous
ti 4.10 - ke 5.10: vastaanotto

Myös Pate toimitti edellä mainitun aikataulun minulle ja totesi, että tämän aikataulun mukaan tullaan etenemään. Hän lisäsi, että kun saamme työmaata eteenpäin ja kun alkaa asennusvaiheet, niin tarkennetaan vielä auki olevia asioita. Pate ehdotti, että voisimme pitää pienen palaverin kohteessa.

Vastasin Paten viestiin ja pyysin, että he informoisivat ajoissa, milloin toimitamme kalusteet työmaalle. Kerroin, että muut kalusteet haemme läheisestä K-Raudasta, mutta saunanovi pitää noutaa kaukaa toisen kaupungin K-Raudasta. Lisäsin, että toimitukset vaativat meiltä paljon järjestelemistä, kun pitää saada lapset hoitoon ja jostain pakettiauto. Pyysin, että kun aikataulut tiedetään tarkemmin, niin Pate kertoisi meille ohjeita näiden suhteen. Koska hankimme kalusteet itse, ne piti toimittaa kylpyhuoneeseen asti.

Tiesin, että putkimies oli tulossa lähipäivinä, joten kysyin, voisiko putkimies asentaa samalla keittiön hanan ja astianpesukoneen. Jiille totesin, että näistä täytyy tosin ensin saada hinta-arvio ennen kuin päästän heitä edes haukottelemaan keittiön suuntaan. Lopuksi kysyin, korjataanko tämän aikataulun puitteissa myös rikkoutuneet seinät makuuhuoneista ja vintin portaiden vierestä. Pate vastasi, että tarkoitus on, että asunto saadaan heidän puolesta täysin valmiiksi nyt kerralla.