Mistä Home Story kertoo?

Blogi alkoi mietteistäni kahden pienen lapsen äitinä, kun vesivahinko ajoi perheemme pois juuri ostetusta asunnosta. Miten vauvaperheen arki sujui vieraissa nurkissa, miten remontti eteni (ja mitä kävi, kun se ei edennyt) ja minkälaisia asioita pitää ja kannattaa ottaa huomioon vastaavassa tilanteessa? Vahinko on korjattu, mutta story goes on...

Ensimmäiset tekstit kertovat unelma-asunnon löytämisestä, asuntokaupoista ja elämästä muuton jälkeen. Tekstistä 29 eteenpäin käsitellään vesivahinkoa ja sen kartoittamista. Tekstistä 54 päästään vahingon korjaamiseen, joka päättyy tekstiin 92, kun urakoitsija jättää avaimet pöydälle. Sen jälkeen (kuten jo vaihtelevasti aiemminkin) käsitellään sekalaisesti vikalistakorjauksia, ongelmia taloyhtiön kanssa, riitaa asunnonmyyjän kanssa ja kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä. Tervetuloa mukaan! :)

keskiviikko 31. elokuuta 2016

#37: Vahinkoa kartoittamassa


Kaiken säätämisen jälkeen kartoitustyöt olivat vihdoin alkamassa. Vahinkokartoitus X Oy:n Jussi oli tulossa tiistaina 10.5. aloittamaan purkutyöt ja selvittämään vuodon syytä sekä tarkkaa sijaintia. En itse päässyt paikalle, mutta Jii meni avaamaan oven sovitusti klo 8.00. Jussi tuli toisen miehen, Jarmon, kanssa. Jii epäili, oliko Jussi vieläkään ihan perillä, mitä oli tullut tekemään, mutta Jarmolla näytti olevan selvät sävelet.

Olimme odottaneet 1,5 kuukautta, että joku tulisi avaamaan rakenteita ja toteamaan vahingon aiheuttajan. Paikalla käyneet asiantuntijat niin päivystävästä putkimiehestä aina ensimmäiseen kartoittajaan asti ja kaikki siltä väliltä olettivat vuodon olevan käyttövesiputkessa. Jussi ja Jarmo painelivat määrätietoisesti kylpyhuoneeseen, kurkkasivat lämminvesivaraajan alle ja totesivat, että lämminvesivaraajan alla menevien putkien läpiviennit olivat tiivistämättä. Havainto tuntui käsittämättömältä, sillä lämminvesivaraajaa olivat jokainen vuorollaan epäilleet, mutta asiaa tutkittuaan jokainen totesi, ettei varaajassa ole vikaa.

Jii yritti kysyä, mistä vesi on rakenteisiin päässyt, sillä varaaja sijaitsee kuivassa osassa kylpyhuonetta eikä suihkuvesi pääse kuin tarkoituksella valuttamalla varaajan alle – jos silloinkaan. Matkalla on kaksikin lattiakaivoa ja kaadot niin jyrkästi kaivoihin päin, että veden kulkeminen tiivistämättömiin läpivienteihin vaatisi fysiikanlakien kumoamista. Jussi ja Jarmo pysyivät kannassaan.

Varaajan alta ennen vahinkoa. Takaseinässä saumat ilman silikonia ja putkiläpiviennit tiivistämättä.

Ajattelin, että asia selvä, voihan siellä olla läpivienneissäkin puutteita, mutta putkivuoto löytyy varmasti, kun putkiin päästään käsiksi. Jussi ja Jarmo tyhjensivät varaajan ja irrottivat sen paikaltaan. He suojasivat asuntoa joltain osin ja tekivät kylpyhuoneesta alipaineistetun tilan purkutöitä varten. He tekivät vuotokohtaan vesirasituskokeen eli heittivät ämpärillisen vettä lämminvesivaraajan paikalle ja viiden minuutin kuluttua vesi valui alakerran keittiöön.

Alkuperäisessä raportissa suositeltiin kylpyhuoneen purkamista vahinkoalueelta. Asioista mitään tietävät tuttavat ihmettelivät, miksei kylpyhuonetta pureta kokonaan. Vesieristeen osittainen rikkominen veisi kaiken takuun ja vakuutusyhtiön vastuun mahdollisessa uudessa vahinkotilanteessa. Yritin saada Työnjohtajalta vastausta osittaiseen purkuun, mutta turhaan. Yritin kysellä myös, kenen kanssa voisi tarkemmin keskustella purkutöiden toteutusmenetelmistä, suojaustarpeesta ja purun laajuudesta, mutta turhaan.

Heti keskiviikkoaamuna Työnjohtaja oli toimittanut vakuutusmeklarille viestin, jossa totesi, että kylpyhuoneen purun laajuus käsittää kylpyhuoneen ja saunan lattian laattojen poiston sekä seinien alimman laattarivin poiston. Lattiassa on sähköinen lattialämmitys, joka on mahdollisesti uusittava. Mahdollisesti myös saunan seinäpaneeleita jouduttaisiin poistamaan, mikä selviäisi purun yhteydessä. Lisäksi hän totesi, että vuodon aiheuttajaksi selvisi seinä-lattialiitoksen välinen sauma, johon on silikonit jätetty vetämättä sekä tiivistämättömät putkiläpiviennit lämminvesivaraajalle. Työnjohtaja pyysi vakuutusmeklarilta lupaa purkutöiden jatkamiselle.

Tiivistämättömät putkiläpiviennit

Meklari soitti minulle ja kertoi, että nyt olisi syytä ottaa se pikkupitäjän purkufirma, jota hän oli ”suositellut” jo moneen kertaan ennenkin. Olin aivan puulla päähän lyöty taas. Käsitin, että Vahinkokartoitus X Oy oli nimenomaan tekemässä purkutyötä ja selvittämässä vahinkoa, mutta nyt piti olla taas ottamassa uutta firmaa työmaalle. Soitin hallituksen puheenjohtajalle ja kysyin, että miten tämä asia nyt etenee. Puheenjohtaja oli hämmentynyt ja soitti Työnjohtajalle. Myös Työnjohtaja oli hämmentynyt, sillä Jussi ja Jarmo olivat parasta aikaa purkutöissä asunnossamme eikä urakoitsijaa tässä vaiheessa oltu vaihtamassa yhtään mihinkään. En tiedä, mikä meklarin tavoite oli, mutta turhautumiseni määrä oli ainakin siinä määrin mittava, että siihen ei enää mittayksiköitä löytynyt.

sunnuntai 28. elokuuta 2016

#36: Epätoivoinen yritys yliopistoon


Keksin vasta pari vuotta sitten, miksi haluan isona. Haluan juristiksi. Olen hoitanut jonkun verran juridisia taitoja vaativia tehtäviä lähipiirissäni, kuten toimittanut perunkirjoituksia ja osituksia, vastannut asunto- ja kiinteistökaupoista, hoitanut työsuhteisiin liittyviä erimielisyyksiä sekä laatinut vastineita useille eri tahoille. Haave pääsi hautumaan kuin varkain edellä mainittuja tehtäviä hoitaessa, kunnes yhtäkkiä ymmärsin olevani omassa elementissäni juridiikan parissa.

Tein päätöksen yliopistoon pyrkimisestä tammikuussa. Mietin pitkään, onko minulla resursseja vaativaan pääsykoerupeamaan. Sisäänpääsy edellyttäisi valtavaa luku-urakkaa. Laskin, että Olia on luku-urakan aikana sen verran vanhempi, että yöt varmasti sujuvat jo paremmin. Laskin myös muuttoaikataulua ja totesin, että huhtikuussa muutto on saatu hoidettua ja pystyn keskittymään lukemiseen iltaisin. Ilmoittauduin lisäksi Pykälä ry:n valmennuskurssille.

Vesivahinko paljastui 1.4. ja seuraavan viikon keskiviikkona julkaistiin pääsykoekirjat. Kolme kirjaa, yhteensä noin 600 sivua. Aiheina esineoikeus, viestintäoikeus sekä insolvenssioikeus eli velkavastuuta käsittelevä oikeudenala. Kaikki erityisen kiinnostavia aiheita, joten jaksoin uskoa, että palaset loksahtaisivat vielä paikoilleen. Siitäkin huolimatta, että Olia ei kuukausien kulumisesta huolimatta oppinut nukkumaan öisin.

Ensimmäinen viikko luku-urakasta meni innostuneesti. Päätin keskittyä lukemiseen ja luotin siihen, että vesivahinko järjestyy tavalla tai toisella siinä sivussa. Isäni oli valtava apu päivisin, kun hän hoiti lapsia ja minä sain lukea. Vesivahinko ei kuitenkaan järjestynyt siinä sivussa – eikä lopulta ollenkaan. Aikaa meni koko ajan enemmän asioiden hoitamiseen ja lukemiselle varattu aika kaventui päivästä toiseen ja viikosta seuraavaan. 

 Muistiinpanoja

Sen lisäksi, että aika oli kortilla, ajatukset olivat vesivahingossa ja sen seurauksissa. Sanat kirjoissa muuttuivat vesivahingoiksi ja kosteusvahingoiksi enkä ymmärtänyt lukemaani ollenkaan. En halunnut luovuttaa, mutta tiesin, että tavoitteeni on elämäntilanteeseen nähden aivan liian kunnianhimoinen.

Ajattelin, että muutto sijaiskotiin voisi tuoda uuden mahdollisuuden lukemisen järjestymiselle. Minun ei tarvitsisi miettiä kodinhoitoa ja siisteyttä yhtä järjestelmällisesti kuin kotona vaan voisin ottaa rennommin ja keskittyä lukemiseen. Ajatus oli hyvä, mutta siihen se jäi. Uusi koti toi uusia haasteita lasten nukkumiseen. Olia heräili edelleen useita kertoja yössä eikä asiaa ainakaan helpottanut, että puolenvuoden ikäinen oli jo neljännessä kodissa lyhyen ajan sisään.

Ama on nukkunut syntymästään lähtien hyvin ja siirtymiset niin omaan huoneeseen kuin pinnasängystä tavalliseen sänkyynkin ovat menneet erinomaisesti. Nukkumaanmenot ovat olleet jopa luvattoman helppoja. Pienenä Ama tarvitsi vain nostaa sänkyyn ja hän nukahti nätisti sinne. Isompana Ama toivotti hyvät yöt ja kipitti kiltisti omaan sänkyynsä nukkumaan ja pysyi sängyssä aina aamuun asti.

Sijaiskodissa Aman nukkuminen vaikeutui ensimmäistä kertaa. Ensin nukkumaanmenot hankaloituivat. Ama ei halunnut olla yksin. Joka ilta hyvän yön toivotusten jälkeen Ama hiippaili pois sängystä ja pyysi meitä viereensä. Hän ei ”jaksanut” olla yksin, kuten hän itse asian ilmaisi. Jonkun aikaa auttoi pehmolelu kainalossa, mutta lopulta nukkumaanmeno saattoi kestä toista tuntia eikä Ama suostunut alkaa nukkua. Hiljalleen vaikeutui myös nukkuminen. Ama alkoi heräillä ja itkeä öisin. Muutaman viikon heräsin Olian takia lähes 10 kertaa ja juoksin viereiseen huoneeseen Aman luokse viisi kertaa. Nousin joka yö 10-15 kertaa ylös. Seitsemän tunnin yöunilla se tarkoitti sitä, että olin enemmän valveilla kuin nukuksissa.

Epätoivoista yrittämistä
Ei auttanut reishi- tai
Lion's Mane -juomakaan
Lukeminen oli todella turhauttavaa. Yritin tekniikkaa, jossa luin lyhyen kappaleen ja kertasin heti perään lukemani. Saatoin lukea 15 minuuttia muutamaa riviä, mutta en silti pystynyt sanomaan, mitä olin juuri lukenut. En välttämättä pystynyt palauttamaan mieleen, mitä aihetta tai edes mitä kirjaa luin. Kun luin pätkän uudestaan, teksti oli vierasta kuin kiinankieli.

Toukokuussa molemmat tytöt sairastuivat. Yöt pahenivat entisestään ja päivät meni pieniä rassukoita hoivatessa. Molemmilla todettiin korvatulehdus ja elämä oli sen mukaista. Ihmettelin jossain vaiheessa puhelimella viestiä kirjoittaessani, kenen puhelin minulla on. Puhelin oli kahden vuoden aikana tullut hyvinkin tutuksi, mutta jostain syystä sillä hetkellä puhelin näytti vieraalta ja hätäännyin, kenen puhelin minulla on ja missä se on vaihtunut. Katsoin puhelimesta löytyviä kuvia ja mietin, että pakkohan tämän on minun olla, kun on omat kuvatkin. Totesin, että tilanne on huolestuttava. 

Sain itseni kiinni ihmettelemästä samaa asiaa myös lompakkoni ja avainteni kanssa. Hetkittäin puupääni jopa hymyilytti. Kun eräänä iltana valmennuskurssilta lähtiessäni havahduin auton ratissa liikennevaloissa miettimään, vaihduinko minä kurssilla johonkin toiseen, hätkähdin omia ajatuksiani. Ajoin tien sivuun ja aloin itkeä. Ymmärsin, että olin ajanut itseni liian koville. Jostain oli luovuttava. Vesivahinkoa en saanut elämästä pyyhittyä, vaikka kuinka toivoin, joten tässä palapelissä se oli sisäänpääsy yliopistoon.  

lauantai 27. elokuuta 2016

#35: Johtavalla vahinkosaneerauksen ja korjausrakentamisen ammattilaisella on homma hanskassa – ja hanska hukassa


Lohduttomasta keväästä huolimatta asiat näyttivät vihdoin edistyvän. Ja jos puolitoista kuukautta oli ollut vaikeuksia löytää urakoitsijaa, kohta meillä olikin jo tunkua urakoitsijoista. Toukokuun 4. päivä sain nimittäin soiton vahinkokartoitusfirmasta, joka jätti kartoitushomman kesken kuukautta aiemmin.

Mieshenkilö esitteli itsensä herra Työnjohtajaksi ja kyseli, olivatko hommat asunnossamme jääneet kesken. Kerroin, että homma kyllä on kesken, mutta saimme heiltä ilmoituksen, etteivät he pysty urakkaa ottamaan työn alle, joten ei se nyt varsinaisesti keskenkään heiltä jäänyt. Työnjohtaja pahoitteli kovasti tilannetta ja "kesken jäänyttä hommaa". Hän kertoi, että meillä käynyt kartoittaja Hasse ei ollut enää heillä töissä. Työnjohtaja lupasi työmiehet purkuhommiin heti seuraavana päivänä, keskiviikkona. Kerroin toisen firman kanssa tehdystä alustavasta sopimuksesta, mutta lupasin selvittää asiaa taloyhtiön hallituksen puheenjohtajalta. 


Työnjohtaja lupasi soittaa vielä saman päivän aikana tutustuttuaan ensin alkuperäiseen kartoitusraporttiin. Hallituksen puheenjohtaja sanoi, että voimme kyllä vaihtaa urakoitsijaa vielä tässä vaiheessa, parempi vain mitä nopeammin työ saadaan etenemään. Puheenjohtaja lupasi soittaa saman tien toiselle urakoitsijalle urakan peruuntumisesta. Jäin odottamaan Työnjohtajan soittoa, mutta vahvistin hänelle vielä erikseen tekstiviestitse, että he voivat aloittaa työt seuraavana päivänä. Muistutin vielä, että hän ottaisi yhteyttä luettuaan raportin.

Mitään ei kuitenkaan tiistaina enää kuulunut ja yritin soittaa perään. Mitään ei kuulunut keskiviikkonakaan ja yritin jälleen soitella perään. Ei alkanut purkuhommat keskiviikkona eikä mitään kuulunut vielä torstainakaan. Yritin tavoittaa Työnjohtajaa myös perjantaina useamman kerran.  Seuraavalle viikolle sovittu aloitus toisen firman kanssa oli peruttu, mutta Vahinkokartoitus X Oy loisti poissaolollaan.

Tilanne tuntui jo koomiselta, mutta ennen kaikkea äärimmäisen turhauttavalta. Meillä oli ollut vesivahinko 6 viikkoa eikä sille ollut tehty yhtään mitään. Olimme kahden vaippaikäisen lapsen kanssa olleet yli viisi viikkoa evakossa. Maksoimme jatkuvasti sekä tyhjillään olevasta asunnostamme että sijaisasunnosta eikä asioille tapahtunut mitään. En tiennyt, mistä olisimme voineet saada urakoitsijan siihen hätään. Yksikään ei pystynyt enää seuraavana maanantaina aloittamaan, mutta toisaalta yhteistyö Vahinkokartoitus X Oy:n kanssakaan ei herättänyt kovin suurta luottamusta. Tilanne oli aivan painajainen.

Laitoin sähköpostia vakuutusmeklarille, joka kartoitusfirmaa oli suositellut. Hän oli yhteydessä johonkin tuttuunsa Vahinkokartoitus X Oy:ssä, ja tämä Tikkunen laittoi minulle viikonloppuna viestiä ja pahoitteli tilannetta. Hän lupasi selvittää tapauksen heti maanantaiaamuna. Hän totesi, että hommat tuntuvat menneen jo kartoituksesta lähtien pieleen eikä hommien todellakaan kuulu mennä näin. Hän lupasi pyrkiä korjaamaan tilanteen.

Maanantaina sain soiton Vahinkokartoitus X Oy:stä. Sain kunnian keskustella jo neljännen henkilön kanssa samasta yrityksestä. Soittaja esittäytyi Jussiksi. Olisin mielelläni kuullut jonkinlaisen selityksen tämän edellisen kaverin, Työnjohtajan katoamiselle, mutta Jussi pisti tohinalla sopien töiden aloittamista heti seuraavaksi päiväksi, tiistaiksi. Jussi kyseli, josko kotosalla olisimme heti aamusta. Kerroin hämmentyneenä, että asumme evakossa, mikä pitäisi Vahinkokartoitus X Oy:lla olla jo hyvin tiedossa. Jussi totesi, että jos meille on ongelma päästä paikalle, hän voi pyytää huoltoyhtiöstä oven avausta. Kovasti Jussi yllättyi, kun kerroin, ettei ole huoltoyhtiötä eikä ketään muutakaan, joka ovea pystyisi avaamaan.

Yritin varovaisesti kysyä, mitä Jussi meidän tapauksen taustoista tietää. Ei tiennyt paljon, mutta selvät olivat sävelet: aamulla heti aloitetaan ja ensimmäisenä laputetaan rappukäytävä, että naapurit tietävät remontista. Nyt olimme hämmentyneitä puolin ja toisin, kun kerroin, että ei ole mitään rappukäytäviä, kyse on rivitalosta.

Lopuksi kysyin vahinkoraporttiin tutustumisesta, johon Jussi vastasi, että vahinkoraporttia hän ei ole lukenut, mutta työ on kyllä käyty työnjohtajan kanssa läpi. Halusin tietää, mitä Työnjohtaja oli ohjeistanut. Työnjohtaja oli kertonut, että heti aamusta aloitetaan keittiön purku ja homma on paketissa varmaan jo samana iltana. Tilanne vetää minut vielä kolme kuukautta myöhemminkin niin sanattomaksi, etten osaa edelleenkään sanoa mitään.

Tuijotin hetken aikaa tyhjyyteen ja mietin, onko tämä enää todellista. Lopulta huokaisin turhautuneena, että purkua odottaa kylpyhuone, ei keittiö. Nyt oli Jussin vuoro hiljentyä. Totesin, että unohdetaan purkuhommat siihen asti, että joku kyseisessä yrityksessä tietää, mitä meillä pitää tehdä. Selvitin asiaa Tikkusen kanssa ja kävi ilmi, että Hassen tekemä raportti oli teillä tietämättömillä. Lopulta he pyysivät alkuperäistä raporttia minulta, jonka myös heille toimitin.

Tikkunen totesi selvittelyn jälkeen, että homma kuulostaa jo farssilta, josta voisi saada Oscarin. Hän lupasi, että yritetään vielä kerran alusta ja kaikki menee varmasti hyvin. Lisäksi hän pyysi minua informoimaan, jos jotain nyt vielä menee pieleen tai kun he saavat lopulta kaiken onnistumaan. Lisäksi hän vielä sanoi, että voin luottaa heihin, koska nyt työmaata katsotaan erityisen tarkasti. Heidän tarkoituksensa ei ole toimia välinpitämättömästi yhdessäkään projektissa, mutta töitä tekevät kuitenkin ihmiset, joten kaikki on mahdollista. Minulle on edelleen epäselvää, miksi ikinä suostuin yhteistyöhön uudestaan.

perjantai 26. elokuuta 2016

#34: Yksi kuukausi vahingosta


Vesivahingon havaitsemisesta oli kulunut kuukausi, mutta edes vahingon syy ei ollut vielä selvillä. Päivystävä putkimies ja vahinkokartoittaja epäilivät vuodon olevan kuparisessa käyttövesiputkessa ylä- ja alakerran välissä. Kartoitusfirma perääntyi ennen tarkempia tutkimuksia eikä uutta urakoitsijaa saatu tilalle. Asbestikartoitus oli tehty, joten enää puuttui urakoitsija, joka olisi lähtenyt purkamaan kylpyhuonetta samalla vesivahingon syytä kartoittaen.

Kotona oli lämmin vesi laitettu poikki, joten vakuutusyhtiön kriteerit asumisen keskeytymisestä täyttyivät. Majailtuamme äitini luona muutaman viikon saimme vakuutusyhtiön kautta sijaiskodin vanhan kotimme läheltä.

Itselläni riitti kiireitä lapsista huolehtiessa eikä kahden taloyhtiön hallituksen puheenjohtajuus tai jalkapalloseuran taloudenhoitajana toimiminen ainakaan vähentänyt kiireitä. Hiljalleen nousivat esiin myös kysymykset siitä, kuka vesivahingon korvaa. Ensimmäisestä kartoituksesta oli tullut lasku ja taloyhtiössä väläyteltiin, että se menisi meidän pussista. Totesin, että vahinko on taloyhtiön vastuulla olevissa rakenteissa ja se on menossa taloyhtiön vakuutukseen, joten eivät selvittelykulut osakkaalle kuulu.

Hallituksen puheenjohtajalla oli onneksi lopulta mukaviakin uutisia. Hän oli löytänyt urakoitsijan purkutöihin. Urakoitsija pystyisi aloittamaan viikolla 20 eli toukokuun puolessa välissä. Tieto oli helpottava, ehkä vielä juhannukseksi pääsisimme omaan kotiin. Myyntimieskin kyseli, joko on kaikki kääntynyt parempaan suuntaan. Kerroin, ettei mikään ole edennyt mihinkään, jolloin Myyntimies toivotti voimia.

Vappuna oli syntymäpäiväni ja aamu alkoi ihanalla Jiin laittamalla aamupalalla. Ihana toinen siskoni Zara otti lapset yökylään ja pääsimme Jiin ja Ässän kanssa viettämään vappua. Ostin jo hyvissä ajoin liput lempiartistini Ismo Alangon keikalle. Keikka oli fantastinen ja ilta tervetullutta nollausta kaiken keskelle.

Vappusynttärijuhlintaa :)

Paluu maan pinnalle koitti kuitenkin pian juhlien jälkeen. Tuijottelin haikeana sijaisasunnon ikkunasta ulos. Luonto heräili hiljalleen kevääseen. Puu ikkunan takana vihersi päivä päivältä enemmän ja aurinko paistoi lämpimästi päivästä toiseen. Rakastan kevättä ja sen energiaa. Pitkän, pimeän talven jälkeen kevään ensimmäiset merkit piristävät mieltä enemmän kuin mikään. Kevään valo ja raikkaus tulvii väkisinkin ovista ja ikkunoista herättäen koko kodin uuteen energiaan. Pienessä ajassa luonnossa tapahtuu niin paljon, että itsekin voi tuntea pystyvänsä mihin vain.

Mutta tänä vuonna en pystynyt. Oli lohdutonta käydä välillä kotona toimittamassa asioita. Törkeän likaisia ikkunoita ei kevätaurinko läpäissyt ja aavemainen pöly vain hiljalleen kasaantui kaikille pinnoille. Elämä tuntui harmaalta massalta eikä hetkittäin hellelukemiin kivunnut aurinkokaan päässyt tunkeutumaan tuon massan läpi. Tyydyin vain tarkkailemaan poterostani, kuinka kevät tuli ja kuinka se samassa oli jo ohi. 

Kevään eteneminen sijaisasunnon ikkunasta


torstai 25. elokuuta 2016

#33: Sijaisasumista



Jouduin toteamaan hyvin pian vahingon jälkeen, etten selviydy arjesta kotona. Kuin huomaamatta olin leiriytynyt äidin nurkkiin pysyvästi lasten kanssa. Jii vietti kanssamme iltapäivät, mutta illalla hän lähti kotiin ja minä jäin lasten kanssa äidille. Juokseva lämmin vesi tuntui taivaallisen helpolta ja vaikka äitini osallistui lastenhoitoon, minkä omilta töiltään pystyi, arki kävi raskaaksi. Olin käytännössä yksin vastuussa lastenhoidosta eikä väsymystä lainkaan lieventänyt edelleen jatkuvat Olian kymmenet yöheräilyt kovan huudon säestäminä. Henkistä jaksamista söi sekin, että unelma-asuntomme myötä vietimme Jiin kanssa yöt eri osoitteissa. Se oli raskasta niin parisuhteelle kuin koko perheellekin.




Olin yhteydessä kotivakuutusyhtiöömme sijaisasumisen järjestämiseksi. Olimme oikeutettuja vakuutusyhtiön järjestämään sijaisasumiseen. Vakuutuskäsittelijä kertoi esimerkkejä tarjolla olevista asunnoista: kalustettu kolmio keskustassa - 1500 euroa viikossa, toinen kolmio samalla suunnalla - 1200 euroa viikossa. Järkytyin hinnoista. Kotivakuutuksesta huolimatta meille jäisi maksettavaksi 10 prosenttia omavastuun jälkeen.

Asuminen naapurikaupungin isossa keskustassa ei houkutellut yhtään. Jiin 3 minuutin työmatka olisi vaihtunut toista tuntia kestävään autolla taitettavaan matkaan. Lasten ja minun päivittäiset reissut kotikylän kerhoihin ja muskareihin julkisella liikenteellä ja näillä voimavaroilla tuntuivat mahdottomalta yhtälöltä. Totesin vakuutuskäsittelijälle, että yritämme järjestää itse sijaisasunnon lähempää päivittäistä elämäämme. Tämä sopi virkailijalle oikein hyvin.

Yritimme järjestää asuntoa muuta kautta siinä onnistumatta. Myös Jii majaili entistä enemmän äitini nurkissa, jotta sain edes jonkinlaista tukea jaksamiseen. Vaikka elämä pääasiassa sujui sulassa sovussa, kaipuu omaan asuntoon kasvoi. Siihen on kuitenkin syynsä, miksi ihminen yleensä elää kolmekymppisenä omillaan ja miksi vanhempikin mielellään jatkaa elämäänsä ilman aikuisten lasten nurkissa pyörimistä.

Otin jälleen yhteyttä vakuutusyhtiöömme ja kyselin mahdollisuutta heidän järjestämään asuntoon. Käsittelijä lupasi välittää tiedon eteenpäin majoitusta järjestävälle yhteistyökumppanille, joka muutaman päivän kuluessa ottikin yhteyttä. Tarjolla oli kaksi vaihtoehtoa: kolmio vanhalta asuinalueeltamme tai kolmio pahamaineisesta lähiöstä. Noh, pahamaineinen ja pahamaineinen, mutta valinta oli selvä: totta kai otamme asunnon tutulta asuinalueelta, kun lasten kerhot ja kaverit ovat siellä. Hintaa molemmilla asunnoilla oli 80 euroa vuorokaudessa. Katteet ne olivat kohdillaan näilläkin asunnonvuokraajilla, mutta selvästi siedettävämpi hintataso kuin aiemmin.

Kysyin, pääseekö asuntoa katsomaan etukäteen. Jälleen asia välitettiin eteenpäin ja seuraavaksi asunnon vuokraamisesta vastaava henkilö otti minuun yhteyttä. Kysyin asunnon soveltuvuudesta kahden pienen lapsen kanssa elämiseen. Asunto oli hissittömän kerrostalon kolmannessa kerroksessa. Asunto oli kalustettu neljälle hengelle, mutta toisessa makuuhuoneessa oli kaksi tavallista 80 cm leveää sänkyä. Ei siis puhettakaan, että ohjuksen tavoin unissaan sinkoileva Ama tai sokean myyrän lailla mönkivä Olia pystyisivät niissä nukkumaan.

Totesin, että meidän on muutettava asuntoon vähintään Olialle oma sänky, ehkä myös Amalle. Lisäksi tarvitsemme syöttötuolin ja tietysti kaikki henkilökohtaiset tavarat. Vuokraaja arveli meidän kyllä tavaroinemme mahtuvan asuntoon, mutta lupasi, että voimme käydä katsomassa asuntoa etukäteen. Vakuutuskäsittelijä soitti kuultuaan, että otamme asunnon vastaan. Kävin myös hänen kanssaan läpi, että asunto ei ole paras mahdollinen kahden pienen kanssa. Sovimme, että jos löydämme sopivamman, voimme muuttaa pois.

Meidän piti noutaa avain asunnolle vuokrausfirman toimistosta, joka oli taas ihan eri suunnassa kuin mikään muu. Kun aikataulut saatiin sopimaan, pääsin noutamaan avainta. Kävimme katsomassa asuntoa. Rapun alaovi oli lukossa. Rappuun astuessa vastassa oli niin paksu tupakankäry, että teki tiukkaa työntää vaunut siitä läpi. Kipusimme kolkossa ja ahtaassa portaikossa kolmanteen kerrokseen. Rappukäytävä oli niin ahdas, ettei vaunun kantokopan ja kauppakassin kantaminen samaan aikaan onnistuisi. Kolmannessa kerroksessa oli kaksi ovea, mutta meillä ei ollut tietoa, kumpi asunto oli meidän. Molemmissa ovissa oli tavalliset sukunimet postiluukussa.

Jollain intuitiolla päädyimme pimpottamaan oikean oven ovikelloa, minkä jälkeen uskalsimme kokeilla avainta oveen. Asunto oli alkuperäiskunnossa oleva tavallinen, kalustettu asunto. Huonekalut ja sisustusratkaisut olivat värien ja yhteensopimattomuuden perusteella hankittu sieltä täältä yksitellen, mutta se nyt oli täysin toisarvoinen seikka.

Katselimme ympärillemme ja Ama oli ihmeissään, että kenen kodissa nyt ollaan. Selitimme, että tämä voisi olla meidän koti sen aikaa, että pääsemme taas omaan ”uuteen” kotiimme. Ama hyväksyi ajatuksen sijaiskodista, mutta selvästi pieni pää oli täysin häkellyksissä siitä, miksi vanhasta kodista piti lähteä uuteen kotiin, miksi uudesta kodista lähdettiin mummin luokse ja miksi nyt mummin luota lähdetään taas täysin uuteen paikkaan.

keskiviikko 24. elokuuta 2016

#32: Ei unohdeta asbestia


Vahinkokartoittajan tekstiviesti sotki kuviot totaalisesti. Aloimme soitella läpi muita saneerausyrityksiä. Yksi ehdotti, että aloittaisi työt huhti-toukokuun vaihteessa. Totesimme, että emme millään voi odottaa yli kahta viikkoa. Meklari työnsi omien kontaktiensa yhteystietoja, jotka olivat kaikki poikkeuksetta samasta 30 kilometrin päässä sijaitsevasta pitäjästä kuin hänen ehdottamansa putkimieskin. Asia jäi siinä määrin ihmetyttämään, että selvitimme lopulta vähän meklarin taustoja. Selvisi, että meklari ja hänen kontaktinsa asuivat käytännössä kaikki saman kadun varrella. Selvitimme myös ehdotettujen saneerausfirmojen taustoja, mutta ammattitaito ei vakuuttanut ensinkään.

Urakoitsijan löytäminen perääntyneen kartoitusfirman tilalle oli vaikeaa. Matkan varrella selvisi, että vuoden 2016 alusta muuttunut asbestilainsäädäntö vaati lisäksi asbestikartoitusta ennen kuin mitään purkutöitä päästään tekemään.Tätä ei osannut yksikään meklarin kontakteista ottaa huomioon.


Asbesti on yhteisnimitys monille kuitumineraaleille. Se on mekaanisesti ja kemiallisesti kestävää ja sitä käytetään muun muassa tulenkestävänä eristeenä ja sidosaineena. Asbesti pölyää käsiteltäessä ja talojen rakenteita purettaessa asbestista hengitysilmaan irtoavat ainesosat ovat terveydelle erittäin vaarallista. Asbestikuidut läpäisevät pienuutensa vuoksi hengityselinten suojamekanismit ja varastoituvat keuhkoihin pysyvästi. Tavallisimpia asbestin aiheuttamia tauteja ovat asbestiplakkitauti, asbestoosi eli asbestipölykeuhko, keuhkosyöpä ja keuhkopussin tai vatsakalvon kasvain.

Suomessa asbestia on käytetty rakennusmateriaaleissa vuosina 1922–1992. Erityisen runsasta asbestin käyttö on ollut vuosina 1963–1979. Sen käyttö kiellettiin 1993. Asbestia on käytetty rakentamisessa muun muassa putkieristeissä, ruiskutuseristeenä, maaleissa, rakennuslevyissä, tasoitteissa, kiinnityslaasteissa, ilmastointikanavissa, muovimatoissa, saumauslaasteissa, kaakeleissa, vinyylilaatoissa, palokatkoeristeissä, ovissa sekä vesikatto- ja julkisivumateriaaleissa.

Ennen lakimuutosta remontin sai tehdä tarvittaessa suoraan asbestipurkutyönä, jolloin rakenteiden asbestipitoisuutta ei tutkittu. Lakimuutoksen jälkeen purettavien materiaalien asbestipitoisuus on aina selvitettävä. Vain kartoitettuja rakenteita voidaan purkaa, vaikka purkaminen tapahtuisi ulkotiloissa. Asbestikartoituksessa on paikallistettava purettavassa kohteessa oleva asbesti ja selvitettävä asbestin laatu ja määrä.

Rakennuttajan tai muun, joka ohjaa ja valvoo rakennushanketta on huolehdittava, että asbestipurkutyötä varten tehdään asbestikartoitus. Käytännössä kaikissa ennen vuotta 1994 valmistuneissa rakennuksissa tulee varmistua sisältävätkö purettavat rakenteet asbestia. Selvityksen tulisi olla niin järjestelmällistä ja luotettavaa, että sen perusteella voidaan tehdä asianmukaiset johtopäätökset työstä. Asbestikartoituksen tekeminen edellyttää henkilöä, jolla on kysymyksessä olevan kartoituksen laadun ja laajuuden edellyttämä ammatillinen osaaminen. Kartoitus pitää dokumentoida ja liittää rakennuttajan turvallisuusasiakirjaan.

Yleensä selvityksen lähtökohtana on tieto asbestipitoisten rakennusaineiden käytöstä rakentamisessa. Ellei tuotteen asbestipitoisuudesta voida muulla tavoin varmistua, tehdään asbestipitoisuuden arviointi laboratorioanalyysin perusteella.

Yksi urakoitsija suostui tulemaan, jos saa tehdä purun suoraan asbestityönä. Kuulemma asbesti on niin yleistä, että lakimuutoksen jälkeen on tavallista, että purku suoritetaan suoraan asbestityönä ja näytteet otetaan siinä sivussa. Ihmettelimme asiaa ja totesimme, että eiköhän ensin kuitenkin kartoiteta tilanne ja palataan asiaan sen jälkeen.

Taloyhtiö tilasi asbestikartoituksen ja kartoitus tehtiin 21.4. Kaksi kartoittajaa kyselivät muutamia perustietoja yrityksestä ja totesivat suorilta käsin, että asbestia ei varmasti ole. Ihmettelin, miten asia voi olla niin selvä ilman mitään tutkimuksia. He kertoivat, että lakimuutokseen rajattu vuosiluku 1994 on naurettava. Asbestin käyttö rakennusmateriaalina lopetettiin jo 1988, joten meidän asunnostamme sitä ei varmasti löydy. Ihmettelin, mistä vuosi 1994 on lakiin sitten keksitty ja he kertoivat, että asbestin käyttö tosiaan kiellettiin kokonaan vasta vuonna 1993 ja tästä syystä lakiin on otettu tuo vuosi 1994.

Aito ihmetykseni taisi näyttää kartoittajien silmissä epäuskolta ja he päättivät ottaa vielä näytteet, ettei mitään epäselvää jää. Se tietysti sopi minulle, koska liika varmuus ei koskaan ole pahasta. He kertoivat, että lakimuutos on aiheuttanut sen, että laboratoriot ovat tukossa näytteiden kanssa. Ennen vastauksen saattoi saada päivässä, vaikkei ollut edes kiireellinen lausunto, mutta nyt kiireellisten lausuntojenkin kanssa menee viikko. Laskin äkkipäätä päässälaskua ja huokaisin: jälleen viikko lisää odottamista.

Kymmenen päivää myöhemmin hallituksen puheenjohtaja ilmoitti, että oli saanut lausunnon puhelimitse eikä näytteistä löytynyt asbestia. Kirjallinen raportti oli tulossa lähipäivinä. Asbestia ei löytynyt, joten purku voitiin aloittaa – jos olisi ollut joku, joka purkaa. Tuntui käsittämättömältä, että urakoitsija toisensa jälkeen totesi, ettei pysty ottamaan urakkaa vastaan, kun ovat jo nyt ylityöllistettyjä. Samaan aikaan työttömiä on ennätysmäärä eikä heitä saada työllistettyä millään. Jossain mättää ja pahasti.


Soitimme aiemmalle yrittäjälle, joka tarjosi työtä asbestipurkuna ja kerroimme, että asbestia ei löytynyt ja purun voisi tehdä normaalisti. Hän myönsi, että tekee vain asbestipurkuja, koska niistä pystyy velottamaan enemmän kuin tavallisesta purusta. Hommia asbestipurkajille riittää, joten hän jättää tavalliset purkukeikat väliin kokonaan.

Olipahan erinomainen ja loppuun asti mietitty lakimuutos. Laboratoriot tukitaan turhilla näytteenotoilla ja urakoitsijat pelottelevat taloyhtiöt ja osakkaat tilaamaan purkutyöt suoraan asbestitöinä. Tavallisiin purkutöihin ei löydy tekijää, kun urakoitsijat tekevät mieluummin rahakkaampia asbestipurkutöitä.

tiistai 23. elokuuta 2016

#31: Paluu sujuvaan arkeen – niin nopeasti kuin mahdollista


Vakuutusmeklarin ohjeiden mukaisesti otimme heti maanantaiaamuna yhteyttä vahinkokartoittajaan. En tavoittanut meklarin antamasta numerosta ketään, mutta laitoin henkilölle sähköpostia. Viikonlopusta selvittiin vielä kunnialla, mutta arjen pyörittäminen ilman lämmintä vettä Jiin ollessa töissä vaati selviytymistaitoja. Joko Olia kuvitteli, että äiti kaipaa lisää haasteita tai sitten silkasta ahdistuksesta vaahtosammutin ampui tavaraa vaippaansa siihen malliin, että poikkeuksetta pesuun meni koko neiti hentoa niskatukkaa myöten.


Kartoitusfirman slogan ”Paluu sujuvaan arkeen – niin nopeasti kuin mahdollista” jaksoi kuitenkin pitää himmeää toivonkipinää yllä. Odotin kartoittajan yhteydenottoa iltapäivään, mutta mitään ei kuulunut. Toiveikkuus muuttui jälleen astetta ahdistavammaksi ja yritin uudestaan soittaa kartoittajalle. Tällä kertaa yritys palkittiin ja henkilö vastasi. Kävin tilanteen läpi ja kartoittaja kysyi, milloin vahinkoa voisi tulla tutkimaan. Kerroin, että olemme ilman lämmintä vettä kahden pienen lapsen kanssa, joten toivotamme kartoittajan tervetulleeksi juuri niin nopeasti kuin mahdollista. Kartoittaja lupasi selvittää työtilannetta ja palata asiaan. Myöhemmin hän ilmoitti, että kartoittaja pääsisi heti seuraavana päivänä.

Tiistaina 5.4. kartoittaja Hasse kaartoi pihaan sovitusti. Kävin kuudetta kertaa tapahtunutta läpi samalla, kun tein Amalle ruokaa ja yritin syöttää Oliaa. Hasse mittaili ja teki omia tutkimuksiaan. Hän totesi, että vuoto näyttäisi olevan kuparisessa käyttövesiputkessa, joka sijaitsee välipohjarakenteessa kylpyhuoneen ja keittiön välissä. Tarkkaa syytä ja vuotokohtaa ei kuitenkaan pysty paikantamaan ilman rakenteiden avausta. Kylpyhuonetta joudutaan purkamaan ainakin lämminvesivaraajan ympäriltä. Hän lupasi kirjallisen raportin torstaihin mennessä.


Tiistai-iltana myös taloyhtiön vakuutusmeklari kävi paikan päällä. Kävimme tilannetta läpi ja hän oli samaa mieltä muiden asiantuntijoiden kanssa: putkivuoto ja näyttäisi menevän vakuutukseen muitta mutkitta. Ihmettelimme, miksi moista piti edes ääneen sanoa – tottakai tällainen menee vakuutukseen.

Meklari jutusteli niitä näitä asuntoon liittyen ja mietiskeli, että olikos se My-My-Mynttinen vai Myyntimies vai kukas tässä asui ennen. Totesimme, että sama mies. Meklari innostui kehumaan Myyntimiehen toimintaa: jämpti kaveri, joka hoiti remontit ja muut aina tyylikkäästi ja viimeisen päälle ammattilaisilla. Melkein teki mieli epäillä, että maksettu puheenvuoro, mutta nimen hakeminen keskustelun alussa oli varsin aidon kuuloista. 

Jäimme odottamaan kartoittajan kirjallista raporttia, minkä jälkeen sama yritys voisi jatkaa rakenteiden avaamista vahingon paikallistamiseksi. Raporttia ei torstaina kuulunut, joten perjantaina kyselin sen perään. Hasse lupasi raportin viikonlopuksi. Vaan ei kuulunut raporttia vielä viikonloppunakaan. Maanantaina uutta kyselyä raportin perään, ja niin sitä tulla tupsahti raportti sähköpostiini. Raportti ei uusia uutisia tuonut ja sovimme, että yritys tulisi vielä samalla viikolla jatkamaan asian selvittämistä.

Ote raportista

Seuraavana päivänä 12.4. Hasselta tuli tekstiviesti: "Valitettavasti emme tällä hetkellä voi ottaa uusia purku-/ saneerauskohteita työnalle. Ystävällisin terveisin Hasse Vahinkokartoitus X Oy:stä". Tekstiviesti oli todellinen isku vasten kasvoja. Vahingosta oli melkein kaksi viikkoa, mutta asia ei ollut kartoitusraporttia pidemmälle edennyt. Paluu sujuvaan arkeen – niin nopeasti kuin mahdollista, mutta ei nyt hyvä tavaton liian nopeasti.

sunnuntai 21. elokuuta 2016

#30: Unelmat vesivahingon myötä viemäriin


Vesivahingon havaitsemisesta alkoi tapahtumaketju, joka on vielä tänäkin päivänä kesken. Vahingosta on kohta viisi kuukautta, mutta meillä ei ole vieläkään asiaa kotiin. Mitä kaikkea matkan varrelle on mahtunut? Sitä on tarkoitus selvittää seuraavien kirjoitusten aikana.

Oli ahdistavaa olla uudessa taloyhtiössä, kun ei ollut tietoa, miten vahinkotilanteessa tulisi toimia. Edellisessä kodissa sävelet olisivat olleet selvät ja homma kirkkaasti hallussa, mutta nyt mielen valtasi epätoivo asianhoidosta. Soitimme ensimmäisenä taloyhtiön puheenjohtajalle. Hän ei päässyt paikalle, mutta ohjeisti soittamaan tekniselle isännöitsijälle. Tekninen isännöitsijä ei erikoisemmin ottanut kantaa asiaa vaan totesi, että mitä enemmän hoidamme asiaa itse, sen enemmän taloyhtiö säästää – hän laskuttaa jokaisesta liikkeestään asian suhteen.


Puheenjohtaja soitti seinänaapurillemme, joka on LVI-alalla. Puheenjohtaja laittoi lisäksi sähköpostia taloyhtiön muille asukkaille. Yksi asukkaista ohjeisti, että meillä on taloyhtiössä vakuutusmeklari, johon kannattaa olla yhteydessä. Puhelimet lauloivat pitkin iltaa, kun yritimme saada toimintaohjeita ja soitimme ohjeiden mukaisesti aina seuraavalle ja seuraavalle henkilölle ja välissä päivitimme tilannetta ketjun aiemmille henkilöille.

Vakuutusmeklari antoi putkimiehen numeron, johon soitimme. Putkimies oli jo viikonlopun vietossa, mutta hän antoi toisen yrityksen päivystävän putkimiehen numeron. Ihmettelimme hieman, miksei putkimiestä voinut tilata samasta kaupungista, jossa oltiin, mutta noudatimme ohjeita ja putkimies ajoi 30 kilometrin päästä naapurikaupungista käymään.

Kävimme tapahtuneen läpi ja putkimies alkoi tutkia asiaa. Ensimmäisenä purettiin komero kerrallaan rakenteita keittiön puolelta auki. Keittiön kattoon muodostui vesihelmi jatkuvalla syötöllä. Yläkerta oli edelleen kuiva ja myös lämminvesivaraajan alla olevat putket olivat kuivat. Vesi valui kerrosten välisissä rakenteissa. Vuotokohtaa ei saatu tarkasti paikannettua, koska rakenteita oli sitä varten purettava. Putkimies arveli vuodon olevan lämminvesiputkessa. Putkimies teki vain välttämättömät toimenpiteet lisävahinkojen estämiseksi eli sulki lämpimän veden kokonaan. Vuoto loppui.

Yläkaapin ja katon välistä


Äitini ja siskoni Ässä olivat aprillipäivänä mökillä. He luulivat koko vesivahingon olevan vuosisadan hauskin aprillipila. Ääni kellossa muuttui, kun laitoin muutaman kuvan siististä ja hyväkuntoisesta keittiöstämme. Luonnollisesti olin yhteydessä myös Myyntimieheen. Kerroin, että ei tarvitse huolehtia väärinsijoitetusta jääkaapista, kosteusongelma ei johtunut siitä. Meillä oli käsissä paljon isompi ongelma kuin yksi kodinkone. 

Myyntimies vastasi: ”Hyi kamala! Onhan taloyhtiötä informoitu tästä kauheudesta? Taas lisää murhetta täysin puun takaa.” Tähän asuntokauppaan liittyviä murheita oli pomppinut puiden takaa siihen tahtiin, että luulisi tiheimmästäkin ryteiköstä jo puiden loppuneen. Mutta ei näköjään Myyntimiehen metsästä.

Elämä puolivuotiaan sinappikoneen kanssa ilman lämmintä vettä oli vähintäänkin extremeä. Suomalaisella sisulla yksi viikonloppu kuitenkin selätettiin heittämällä. Lisäksi ihana seinänaapurimme Lara soitti tilanteesta kuultuaan ja kertoi, että voimme vapaasti käyttää heidän suihkuaan ja lämmintä vettä, jos tarvitsemme. Välittävien naapureiden tuki tuntui hyvältä ja lohduttomuus vaihtui toiveikkuuteen, kyllä tästä selvitään. 

lauantai 20. elokuuta 2016

#29: Aprillia, syö silliä... ja itkeä pillitä

Tuijotin läpimärkää kaapinrunkoa. Kaikkien kaappien rungot jääkaapin ympäriltä olivat turvonneet kosteudesta. Yritimme selvittää kosteuden syytä, mutta mitään selittävää tekijää ei löytynyt. Kostuneita runkoja yhdisti vain se, että ne olivat kaikki kosketuksissa jääkaappipakastimeen. Vastakkainen osa rungosta oli kuiva. Yhdistimme kosteuden syntymisen luonnollisesti jääkaappipakastimeen. Selvitimme asiaa kodinkoneliikkeen ja laitteen maahantuojan kanssa. Selvisi, että jääkaappipakastin on mallia, jota ei saa laittaa komeroon. Laite vaatii vähintään 5 senttimetriä tyhjää tilaa joka puolelle, jotta ilma kiertää riittävästi.

Syntynyt vahinko tuntui uskomattomalta, mutta selvitysten perusteella mahdolliselta. Aloin olla todella väsynyt asuntoon liittyviin vastoinkäymisiin. Saimme tarjouksen kostuneiden runkojen uusimisesta, noin 700 euroa. Lisää uusia kuluja hyväkuntoisen asunnon ansiosta.

Olin yhteydessä Myyntimieheen, joka alkoi itsekin olla tympääntynyt asunnosta löytyviin ongelmiin. Oikeammin siihen, että näistä ongelmista otetaan häneen yhteyttä. Hän vastasi: ”Nyt täytyy ymmärtää, että asunto on 28 vuotta vanha. Emme halua, että joka kerta, kun jotain menee rikki tai lakkaa toimimasta meille soitetaan ja vaaditaan korvauksia. Nämä asiat ovat nyt teidän ja taloyhtiön välisiä. Keskustelin tästä kaappiasiasta kahden asiantuntijan kanssa ja molemmat olivat epäuskoisia siitä, voiko tällaista asiaa kukaan ottaa vakavissaan esille tuon ikäisen kaapiston kyseessä ollessa. Samalla paikalla ollut 25 vuotta vastaava jääkaappipakastin – miksi juuri viimeisten kolmen vuoden aikana olisi tapahtunut dramaattinen muutos kaapin rakenteessa? Ja jos on sitä mieltä tämänkin jälkeen, niin sitten pitää kontaktoida jääkaapin myynyttä ja asentanutta tahoa. Kaikella ystävyydellä Myyntimies ja vaimo.”

Selitin ystävällisesti, että kai hän ymmärtää, ettei taloyhtiötä voisi vähempää kiinnostaa, jos joku asentaa keittiöönsä vääränlaisen jääkaapin ja kaapit menevät tästä syystä pilalle. Kerroin myös, että asunnon iällä ei ole asian kanssa mitään tekemistä eikä kaapin rakenteessa ole mitään muutosta tapahtunut vaan niiden väliin asennusohjeiden vastaisesti sijoitetulla kodinkoneella. Totesin myös, että emme ole olleet heihin yhteydessä jokaisen vian yhteydessä – emme ole valittaneet makuuhuoneen patterin hajoamisesta, koska ymmärrämme sen olevan normaalia kulumista. Emme valittaneet myöskään parvekkeen ovella olevasta läpimädästä parketista, koska meidän olisi pitänyt havaita se ennen kaupantekoa. Myyjän vastuulle kuuluvista asioista ja puhtaasta epärehellisyydestä olemme olleet yhteydessä, mutta laihoin tuloksin. Ja anorektisen laihaksi jäi keskustelu tälläkin kertaa. 

Kostuneet rungot

Jätin asian hautumaan. Ja hautuihan se. Seuraavana päivänä, perjantaina 1.4., huomasin keittiössä käydessäni jääkaapin vieressä vettä lattialla. Katselin hämmentyneenä ympärilleni. Vettä ei ollut kovin paljon, mutta niin paljon, ettei se pelkkää kosteuden tiivistymistä voinut olla. Lattianhioja oli meillä sattumalta käymässä ja kysyin, huomasiko hän parketin olleen märkä lattiaa hioessaan. Ei ollut huomannut mitään. Päätimme vetää jääkaappipakastimen ulos ja katsoa, mistä se vuotaa. Jääkaappipakastin oli kuiva.

Selvittelyn aikana yksi yläkaapin ovista oli auki. Yhtäkkiä lattianhiojan otsaan tippui vesipisara. Sitä ihmetellessä tippui toinen. Vesipisarat muodostuivat auki olevan oven alareunaan ja tippuivat siitä iloisesti pirskahdellen alaspäin. Vesihelminauhan muodostumisen tahti oli rauhallinen, mutta jatkuva. Seurasimme veden kulkureittiä ja paljastui, että se tulee jostain keittiön yläkaappien päältä. Kaappien yläpuolella ei ollut muuta kuin keittiön katto, sen päällä rakenteet ja putket ja sen päällä kylpyhuone ja lämminvesivaraaja. Syöksyin yläkertaan tarkistamaan, mikä kylpyhuoneessa vuotaa. Mutta sielläkin oli kuivaa. Ongelma oli piilossa rakenteiden välissä. 

Jii ehti selvittelyn aikana kotiin. Epäuskoisina tuijotimme hetken toisiamme. Totesin, että nyt on kaksi vaihtoehtoa: joko syöksyn upealta kattoterassiltamme naru kaulassa alas tai sitten tästä äärettömän hauskasta aprillipilasta on vaan päästävä tavalla tai toisella yli. Minusta aprillipäivä on aina ollut turha päivä ja tämä vuosi sinetöi mielipiteeni lopullisesti.



perjantai 19. elokuuta 2016

#28: Pientä juhlaa pääsiäisenä


Tupaantuliaisia ei ehditty kaiken alkuhässäkän aikana viettämään eikä vieraita muutenkaan juuri ehtinyt uudessa kodissamme käymään. Pääsiäisenä päätimme pitää pienet kutsut sukulaisille ja kutsua läheisimmät kylään uuteen kotiimme. Suurin osa oli toki ollut auttamassa jossain välissä, mutta asuttavassa kunnossa ei kukaan ollut vielä ehtinyt kotia näkemään.

Yliväsyneenä emäntänä minulla ei ollut kovin paljon mahdollisuuksia taikoa pöytään mitään herkkuja. Sovimme pienen porukan kesken, kuka tekee mitäkin ja näin saimme pöydän lopulta notkumaan kaikkea hyvää. Lasten Tätskä Ässä (tuttu jo Bébé à bord! -blogista) leipoi ihan huikean hauskan pääsiäispiirakan, joka kaiken lisäksi maistui erinomaiselle. 


Ilta vierähti mukavasti tärkeiden ihmisten ympäröimänä. Kävimme läpi menneiden viikkojen vastoinkäymisiä, mutta niillekin pystyi jo hieman hymyilemään. Lapset menivät tyytyväisinä nukkumaan ja me käperryimme sohvalle nautiskelemaan takkatulen loimusta. Jii muisti vielä, että piti mitata nykyinen jääkaappipakastin ja katsoa, mahtuvatko uudet laitteet paikoilleen vai vaativatko yläkaapit jotain toimenpiteitä. Olin väsynyt ja yritin ehdottaa, että mitataan sitten seuraavana päivänä, mutta Jii kävi vielä keittiössä mittailemassa.

Tuossa tuokiossa Jii tuli takaisin, mutta omalta osaltani lähtölaskenta höyhensaarille oli jo alkanut. Muistan hämärästi, kuinka Jii sanoi, että hyvin mahtuvat uudet kodinkoneet, kunhan jääkaapin päällä oleva yläkaapin ovi suoristetaan. Ihmettelin, mistä suoristamisesta Jii höpisee, mutta olin liian väsynyt kysyäkseni enempää.

Aamupalalla muistin Jiin höpinät oven suoristamisesta. Katsoin jääkaapin päälle ja huomasin, että kaapinovi todella roikkuu. Ihmettelin, miten ovi ei ollut aiemmin pistänyt silmään. Kävin läpi valokuvia ennen kaupantekoa ja muuton jälkeen. Eipä pistänyt silmään, kun ei ollut mitään silmään pistävää. Ovi oli kauniisti linjassa muiden ovien kanssa. 


Isäni oli ollut monena päivänä auttamassa pienissä remppahommissa, kuten lattialistojen asentamisessa ja ikkunalautojen maalaamisessa. Samalla hetkellä isäni soitti ovikelloa ja kävin avaamassa oven. Pyysin, että hän ensimmäisenä ruuvaa kaapinoven saranoita, että ovi saadaan paikalleen.

Isäni tarttui tuumasta toimeen, mutta huokaisi pian syvään ja loi epäuskoisen katseen minuun. Sitten hän sanoi: ”ei näissä saranoissa mitään vikaa ole. Kaapinseinä vain on niin kostunut, ettei se jaksa kannatella kaapinovea.”

torstai 18. elokuuta 2016

#27: Kodinhoitohuonetta ja kodinkoneita


Vastoinkäymiset alkoivat olla takana ja Myyntimies painunut unholaan. Järjestelmällisesti halusin eroon kaikesta hänestä muistuttavasta ja tunsin uskomattoman hyvänolon tunteen, kun saimme Myyntimiehen sukunimikyltin ruuvattua ovesta irti. Enää Myyntimies ei ollut minua joka kerta ovella vastalla, kun pääsin kotiin.

Jo alussa oli selvää, että kodinhoitohuone vaatii remonttia. Lähdimme suunnittelemaan remonttia Kehäkaluste Oy:n kanssa. Palvelu oli erinomaista ja haastavan tilan suunnittelussa otettiin upeasti huomioon meidän toiveemme ja tarpeemme. Keskustelimme Kehäkaluste Oy:n kanssa myös keittiöremontista, mutta tulimme siihen tulokseen, että nykyinen keittiö on siisti eikä tarvetta (eikä rahaa) koko keittiön uusimisille nyt ole. 

Suunnitelmia

Kodinhoitohuoneen myötä meille tuli tarve uudelle pesukoneelle sekä kuivausrummulle. Samalla päätimme hankkia uuden jääkaapin ja pakastimen, sillä asunnossa oli vain jääkaappipakastin. Jo ensimmäisinä viikkoina jääkaappi kävi ahtaaksi enkä osaa kuvitella, miten lapsiperhe pärjää pelkän jääkaappipakastimen turvin. Meillä on esimerkiksi tapana säilöä kesäisin koko vuoden marjat pakkaseen, joten kolme pakastelokeroa ei millään riittänyt käyttötottumuksiimme.

Tapamme mukaan kodinkoneita kartoitettiin taas kissojen ja koirien kanssa. Jii etsi vaihtoehtoja ja minä rustasin exceliin kaikki vaihtoehdot ja viritelmät. Siskoni nauroi, ettei meidän touhulla taas saada kodinkoneita ostettua ennen seuraavaa joulua. Eikä varmaan olisi saatu, ellemme olisi törmänneet Gigantissa maailman parhaaseen kodinkonemyyjään, Juttaan. Se asiantuntemus, kokemus ja asiakkaan kuunteleminen oli huikeaa. Päätökset tuli tehtyä käytännössä ensimmäisellä käynnillä, mutta eihän me koskaan voida lopullista päätöstä tehdä nukkumatta yön (jos toisen, joskus kolmannenkin) yli.

Pieni pätkä exceliä

Ama löysi itselleen "lasten pesukoneen" :)
Pääsiäisenä Gigantilla oli huipputarjoukset ja päätimme mennä ostamaan kodinkoneet. Selvistä sävelistä huolimatta olimme käyneet muuallakin tutustumassa tarjontaan. Ennen lopullista ostopäätöstä halusimme vielä kuulla eron Siemensin ja Boschin koneiden välillä, sillä muissa liikkeissä meille oli pääsääntöisesti suositeltu Boschin konetta. Ihmisiä oli liikkeellä paljon ja vuoronumerosysteemin ohjaamina ajauduimme keskustelemaan tylyn myyjän kanssa.

Kerroimme myyjälle, mitä haemme, minkä jälkeen hän osoitti Whirpoolin konetta ja totesi, että tuo on eniten ostettu koneemme, ostakaa se. Kerroimme, ettemme ole siitä kiinnostuneita. Haluaisimme tietää hieman Boschin koneista. Myyjä pyysi katselemaan ympärilleen, kuinka paljon ihmisiä liikkeessä on ja tokaisi, ettei ala meille mitään kodinkone-esittelyä pitämään. Kerroimme, ettemme voi tehdä lopullista ostopäätöstä ilman riittäviä tietoja. Myyjä mittasi meitä katsellaan nyrpeästi päästä varpaisiin ja kysyi hyvin koppavasti ja kovaan ääneen, onko meillä edes aikeita ostaa yhtään mitään.

Minun aikeeni loppuivat siihen, mutta Jii sai minut rauhoittumaan ja totesi, että meidän nyt kuitenkin pitäisi ostaa ne uudet kodinkoneet. Kiukku laantui, kun näimme Jutan ja pääsimme lopulta asioimaan hänen kanssaan. Selvitimme mieltä askarruttavat asiat ja saimme kaupat tehtyä. Päädyimme Siemens iSensoric WT45W5R9DN -kuivausrumpuun, Siemens iSensoric WM14N2E8DN -pyykinpesukoneeseen, LG GL5241SWJZ -jääkaappiin ja LG GF5237SWJZ -pakastimeen (käyttökokemuksia sitten myöhemmin). Laitteiden toimitukseen menisi reilu viikko, mutta se sopi oikein hyvin, kun kodinhoitohuoneen remonttikaan ei päässyt samana päivänä alkamaan.

tiistai 16. elokuuta 2016

#26: Taloyhtiö hallinnassa?


Kuulin myöhemmin hallituksen puheenjohtajalta, että taloyhtiön ja Myyntimiehen erimielisyydet ratkesivat lopulta taloyhtiön tultua kustannustenjaossa hieman vastaan. Luotin siihen, että taloyhtiö oli käynyt kustannukset huolella läpi ja toivoin, ettei taloyhtiö anna periksi Myyntimiehen painostamisesta huolimatta. Joko kustannukset oli jaettu alun alkaen huolimattomasti tai sitten Myyntimies pääsi jälleen luistamaan vastuustaan.

Ihmettelin alun perinkin, miksi taloyhtiö oli valmis ottamaan vastuulleen mitään remonteista. Tarkastuksen jälkeen selvisi, että luukku, josta home löytyi, oli Myyntimiestä edeltäneen osakkaan rakentama. Muista asunnoista ei vastaavia luukkuja löytynyt. Todennäköisesti home oli päässyt muodostumaan luukkuun, kun ilmanvaihto katonrajan eri elementtien välillä kärsi rakenteiden koteloimisesta. Muut remontit olivat eriasteisia riskien minimointeja, joita ei mielestäni olisi taloyhtiön tarvinnut kustantaa – ainakaan siinä määrin kuin nyt oli sovittu.

Edellä mainittu oli outoa varsinkin myöhemmin ilmi tulleen yhtiöjärjestykseen lisätyn pykälän mukaan: ”Asunto-osakeyhtiölaista poiketen yhtiössä noudatetaan seuraavia säännöksiä koskien osakkeenomistajien toteuttamia muutoksia ja lisäyksiä. Osakkeenomistaja vastaa osakkeenomistajan toimesta huoneistoon tai sen ulkopuolelle tehtyjen/ teetettyjen rakenteellisten sekä sisustuksellisten muutosten ja lisäysten kunnossapidosta. Osakkeenomistaja vastaa myös näiden yhtiön rakennukselle tai huoneistolle aiheuttamien vikojen korjaamisesta ja niiden kustannuksista.

Mikäli yhtiölle syntyy lisäkustannuksia siitä, että yhtiön toteuttamaa remonttia tehtäessä samalla joudutaan purkamaan tai ennalleen saattamaan näitä osakkaan huoneistossa tehtyjä muutoksia tai lisäyksiä, vastaa ko. osakkeenomistaja yhtiölle aiheutuvista lisäkustannuksista. Tässä määräyksessä mainittu vastuu kunnossapidosta käsittää vastuun kohteen huollosta, hoidosta, korjaamisesta, perusparantamisesta ja uudistamisesta sekä mainittujen toimenpiteiden kustannuksista. Osakkeenomistajan vastuu määräytyy näin myös silloin, kun muutostyö on toteutettu huoneistoon aikaisemman osakkeenomistajan toimesta.”

Tämä uusi yhtiöjärjestys se vasta iloinen yllätys olikin. Yhtiössä oli 28.4.2015 hyväksytty uusi yhtiöjärjestys, joka oli tullut voimaan 8.9.2015. Asuntokaupan yhteydessä meille esitettiin vanha yhtiöjärjestys siitäkin huolimatta, että vielä erikseen kysyin, onko alkuperäinen yhtiöjärjestys todella voimassaoleva (#06: Taustojen tonkiminen). Uuden yhtiöjärjestyksen myötä niin huoneistoselitelmä kuin pinta-alakin oli muuttunut, mutta isoin muutos oli edellä mainittu pykälä osakkaan vastuun huomattavasta lisääntymisestä.

Myyntimies mainosti ennen kaupantekoa moneen otteeseen, kuinka taloyhtiön hallinto vasta hyvässä hoidossa on ollutkin – hänen luotsaamanaan totta kai. Siihen nähden oli mielenkiintoinen ensimmäinen yhtiökokouksemme, jossa paljastui, että niin kutsut, pöytäkirjat kuin toimintakertomuksetkin on aina tehty vanhan dokumentin päälle päivämääriä muuttamalla.

Tilinpäätökseen oli kirjanpitäjän toimesta tehty laiton asuintalovaraus, mikä johti siihen, että tilinpäätös jäi vahvistamatta ja vastuuvapaus hallitukselle myöntämättä. Myös toimintakertomus päätettiin päivittää vastaamaan lain vaatimuksia. Myöhemmin kuulin, että pöytäkirjoja ei aiemmin ole aina edes tehty vaan asiakirjoja on laadittu jälkikäteen sähköpostiviestittelyjen pohjalta. Ei ihan samanlaista hallinnointia, mihin itse olen hallitusten puheenjohtajana tottunut.

Edellisessä kirjoituksessa kerroin, kuinka Myyntimies lupasi, että palataan meille syntyneisiin kustannuksiin, kun taloyhtiön ja hänen kustannukset ovat selvillä. Käsi ylös, jos yllätyit, ettei yhteydenottoa asian tiimoilta tullut. Helmikuussa kauppoja hieroessamme sovimme, että Myyntimies maksaa uuden asuntomme vastikkeen maaliskuulta, jos me emme saa vanhaa asuntoamme remonttien takia helmikuun loppuun mennessä tyhjäksi. Tähän päivään mennessä ei ole kuulunut mitään tästäkään herrasmiessopimuksesta.

maanantai 15. elokuuta 2016

#25: Myyntimieheltä viedään matto jalkojen alta


Maaliskuussa sähköpostiini pätkähti viesti Myyntimieheltä. Aiheena oli asunnossamme tarkastuksen jäljiltä tehdyt remontit. Taloyhtiö oli käynyt läpi laskun, jonka remonttifirma oli remonteista lähettänyt. Osa näistä kuului taloyhtiön kunnossapitovastuulle, mutta osa kuului osakkaalle eli tässä tapauksessa Myyntimiehelle, joka oli remontin kustannuksista luvannut vastata. Myyntimies ei ollut tyytyväinen hallituksen linjaan kustannustenjaosta. Heti ensimmäisenä viestistä hyppäsi eteen kissankokoisilla kirjaimilla kirjoitettu järkytys, kuinka yhtiö voi toimia ehdottamallaan tavalla kaiken sen jälkeen, mitä Mr. Myyntimies on yhtiön eteen tehnyt.

Ennen kuin ehdin sähköpostin huomata, Myyntimies oli jo tavoitellut puhelimitse ja tekstiviestiäkin tuli, jossa pyydettiin taustatukea, kun taloyhtiö on vetämässä mattoa Myyntimiehen jalkojen alta oikein huolella. Vastasin Myyntimiehelle, että olemme aika jäävejä sanomaan korjausasiaan mitään. Emme olleet mukana tilaamassa työtä emmekä tiedä, mitä hallituksen kesken on asiasta sovittu aiemmin. Päinvastoin meitä enemmän ihmetytti, miksemme osakkaina saaneet mitään virallista informaatiota siitä, mitä asunnossamme tehdään ja kenen toimesta.

Muistutin, että keskustellessamme suoritettavista remonttitoimenpiteistä Myyntimiehen kanssa, hän totesi, että remonttimies hoitaa myös lämminvesivaraajan ylipaineen poistoputken asennuksen sekä saunan höyrysulun korjausteippauksen. Nämä olivat kuitenkin tekemättä, joten tiedustelin, oliko ongelma työn tilaamisessa vai toteutuksessa.

Kysyin, minkälaista taustatukea Myyntimies meiltä toivoi. Muistutin, että taustatukea olisi kyllä kaivattu meidänkin suunnalla, mutta vähänlaisesti sitä oli ollut tarjolla. Totesin, että jos olisin tiennyt, miten paljon vastoinkäymisiä varsinaisen kaupantekotilaisuuden jälkeen on tiedossa, olisi saattanut jäädä kaupat tekemättä. Päätin listata epäkohdat Myyntimiehelle, jotta kaikesta jää mustaa valkoisella.

Kerroin, että ensimmäinen todella masentava asia oli asunnon siivo. En ollut koskaan aiemmin törmännyt siihen, että uusi asukas joutuu tekemään loppusiivouksen, jotta asuntoon pääsee muuttamaan. Muistutin, että kuvittelin loppusiivouksesta puhuessamme keskustelevamme vain lattianhiontaan liittyvien tilojen siivoamisesta. Jouduimme kuitenkin siivoamaan asunnon, jotta hiontaa pääsi edes tekemään. Hionnan jälkeen hiontapölyn pyyhkiminen olisi ollut helppo homma verrattuna pinttyneen lian kuuraamiseen mm. keittiöstä, wc:stä ja kylpyhuoneesta.

Toinen suuresti kiukuttanut asia oli astianpesukone ja siitä annetut tiedot. Kysyessäni kahdesti keittiön kodinkoneiden ikää, sain vastaukseksi, että uusittu muuton jälkeen. Muistutin, että Myyntimies ja vaimo kertoivat useassa yhteydessä, että he ovat asuneet asunnossa noin kuusi vuotta. Laskimme näiden tietojen valossa, ettei kodinkoneita tarvitse uusia. Kaupantekotilaisuudessa huomasin osakekirjasta heidän muuttaneen asuntoon 2008. Laskin pikaisesti, että kodinkoneille tuli lisää ikää heti pari vuotta. En noteerannut asiaa, mutta jynssätessäni astianpesukonetta löysin ohjekirjasta tiedon, että kone on ostettu 2004. Yhtäkkiä astianpesukone oli tuplasti alkuperäistä vanhempi ja nyt jo siis 12 vuotta vanha!

Kerroin Myyntimiehelle, että jo pelkän muuton suorittaminen oli todella stressaavaa ja rankkaa. En olisi kaivannut sen päälle mitään ylimääräistä työtä. Kuitenkin piti jaksaa vielä tilata keskuspölynimuriin suodattimet, jotka vastoin sopimusta oli asunnosta hävitetty ja vielä pitäisi löytyä resurssit vääränlaisen suihkun uusimiselle. Tavallaan ihan pienistä asioista kyse, mutta jos meidän jäljiltä olisi löytynyt vastaavanlaisia puutteita, en olisi pystynyt jättämään niitä uuden asukkaan murheeksi. Asuntoon oli myös määrä jäädä valitsemiamme tavaroita, joista oli tähän mennessä havaittu puuttuvan ainakin em. suodattimet, lumilapio, tikkaat, terassin lämmitin, kaksi taulua ja pöytälamput.

Loppuun totesin, että onneksi asunto itsessään on edelleen meille mieleinen, joten kaupat eivät sinänsä kaduta. Muistutin, että asunnosta ja kodinkoneista annetut tiedot ja niiden kunto, kuten luvatut tavaratkin vaikuttivat kaikki kokonaisuutena tarjoamaamme kauppahintaan. Kaksi viikkoa muuton jälkeen meillä oli mennyt jo toista tuhatta euroa palveluihin ja hankintoihin, joiden oletimme sisältyvän kauppahintaan - ylimääräisestä vaivasta puhumattakaan. Lisäsin, että kaupantekotilaisuuteen asti asiat sujuivat mallikkaasti, mutta sen jälkeen on tullut fiilis, että kun muuttoauton perävalot hävisivät, hävisi Myyntimiehen mielenkiintokin. Toki se oli ihan ymmärrettävääkin, mutta olisin toivonut sitä goodwilliä löytyneen sen verran, että asiat hoidetaan loppuun niin, että kaikille jää hyvä mieli.

Myyntimies soitti saatuaan viestini. Ensin kävimme kovalla tohinalla läpi taloyhtiön törkeää toimintaa häntä kohtaan: puolet remonttisummasta yritettiin ilman perusteita laittaa hänen maksettavakseen. Totesin, että tätähän me vähän yritimme välittäjälle ja hänelle kertoa, että ei kaikkia tarkastuksen epäkohtia ja mahdollisia riskejä voi työntää taloyhtiölle. Ei taloyhtiö vastaa esimerkiksi kohollaan olevan parketin korjaamisesta, jos sen alta ei mitään varsinaista virhettä löydy. Tässä tapauksessa parketin kohollaan olo johtui siitä, että parketti oli asennettu suoraan betonin päälle. Betoni oli epätasainen, jolloin epätasaisuutta oli korjattu laittamalla pahvia betonin ja parketin väliin.

Erityisen pahoillaan Myyntimies oli siitä, että asiaa oli alettu käsitellä, kun hän oli lomamatkalla. Hänellä oli mennyt loma ihan pilalle. Yritin varovaisesti ehdottaa, että ehkä taloyhtiöllä ei ollut tiedossa yli kuukautta aiemmin pois muuttaneen naapurin lomamatkat ja niiden ajankohdat, mutta kuulemma oli.

Kolme varttia Myyntimies sauhusi omasta asiastaan, kunnes totesi, että meilläkin oli jotain jäänyt sydämelle ja käsitellään ne nyt pois, etteivät jää vaivaamaan. Hetken aikaa ajattelin, että Myyntimiehestä löytyy sittenkin myös inhimillinen puoli.

Ensimmäinen epäkohta oli asunnon siivo: se johtui puhtaasti väärinymmärryksestä. He eivät teetättäneet siivousta, kun meillä oli tulossa lattianhionta. Ja koska heillä kävi viikoittain ulkopuolinen siivooja (!!??), olivat he olettaneet kodin olevan ainakin päällisin puolin siistissä kunnossa.

Toinen epäkohta olivat ne kodinkoneet: no sekin johtui väärinymmärryksestä ja siitä, kun aika kuluu niin nopeasti, ettei pysy perässä. Sitten olivat ne kadonneet tavarat: no sehän oli myös väärinymmärryksestä johtuvaa, kun muuttofirma oli niin pirun tehokas. Myyntimieheltäkin edelleen lähti ne 50 euron tuliterät nahkahanskat muuttomiesten matkaan. Ja terassinlämmitin olikin muuten lähtenyt ihan tarkoituksella Myyntimiehen matkaan. Mutta se nyt oli ihan romu ja ruosteinen eikä maksanut uutena kuin 40 euroa. Että voi Myyntimies sen meille takaisin kuskata, mutta enemmän hän suosittelee uuden ostamista.

Ehdotin, että jynssättyämme asunnon heidän jäljiltään, uusittuamme astianpesukoneen, hankittuamme meille luvattuja tavaroita ja hoidettuamme kesken jätettyjä asioita, josko Myyntimies osallistuisi kustannuksiin edes siivousapulaisille maksamamme 350 euron verran. Myyntimies hätääntyi ja totesi, että nyt on liikaa avoimia asioita ja taloyhtiönkin kanssa on ihan epäselvää, miten kustannukset tulevat jakautumaan, joten ei pidä nyt sotkea tähän uusia asioita. Totesin, että asioilla ei ole mitään tekemistä keskenään, mutta Myyntimies kiirehti sanomaan, että katsotaan asiaa, kun muut asiat selviävät ja laittoi luurin kiinni.

Siihen jäin luuri kädessä tuijottamaan tyhjyyteen ja miettimään, että siinäpä sitä inhimillisyyttä vaikka muille jakaa.

sunnuntai 14. elokuuta 2016

#24: Hiljalleen hetkiin onnellisiin


Kirjoitukset ovat tähän asti olleet aika masentavia. Tähän väliin on hyvä astua hieman kevyempään tunnelmaan ja vilkaista, miltä elämä unelmakodissa näytti, kun vastoinkäymiset alkoivat hellittää ja pääsimme vihdoin asettumaan taloksi.


Aamunäkymä sängystä oli mieletön. Rakastin avata silmät ja tuijottaa esteetöntä näkymää edessäni. Todellisuudessa näkymän yleensä peitti Ama ja Olia ja vielä useammin silmäni olisivat rakastaneet enemmän pidempiä yöunia, mutta nautin silti jokaisena aamuna siitä, ettei vastapäässä tuijottanut naapuritalon seinä.


Meidän makuuhuone: 


 Lapset nukkuvat ainakin jonkun aikaa samassa huoneessa, joten teimme yhdestä makuuhuoneesta lapsille leikkihuoneen:


Tunnelmointia olohuoneessa: 


Maaliskuun 15. päivä meillä tuli Jiin kanssa 13 vuotta täyteen. Pääsimme lopulta sitäkin juhlistamaan uudessa kodissa erinomaista illallista nauttien. Alkuruokana oli rucolaa ja bresaolaa, pääruokana avokadopastaa ja jälkiruokana belgialainen suklaajuustokakku. Lapset olivat hoidossa, joten pitkästä aikaa saimme herkutella myös hyvillä viineillä.


Ellei tarina jatkuisi niin värikkäänä kuin se tulee jatkumaan, sen voisi lopettaa näihin tunnelmiin näillä sanoin: 
”Niin he elivät elämäänsä onnellisina loppuun saakka. Sen pituinen se.”