#106: Tunnelmaa taloyhtiössä

Ilmoitin vintillä havaituista vuotojäljistä heti taloyhtiölle. Vielä samana päivänä puheenjohtaja vastasi, että todennäköisesti toinen vahinko on vanha ja toista tulee seurata. Hän ehdotti, että tulisi vilkaisemaan jälkiä joku ilta. Vastasin, että hän on tervetullut milloin vain.

Alakerran vessan vuotovahinko odotti sekin korjaamista. Vahinko oli hyvin suurella todennäköisyydellä jollain tavalla seurausta varsinaisesta isosta vesivahingosta: hanat toimivat lämpimän veden katkaisun jälkeen epämääräisesti ja vettä valui keittiön hanasta, jos vessassa laski vettä. Vesien päälle kytkemisen jälkeen käsisuihku vaurioitui ja vuosi koko ajan.

Olin yhteydessä kotivakuutusyhtiöömme, joka lupasi, että vahinko voidaan sieltä korvata. Taloyhtiön tulisi teetättää kosteusmittaus, ettei vesi ole päässyt rakenteisiin asti. Totesin, että se on niin vähän aikaa ehtinyt vuotaa, että en jaksanut uskoa sen mahdollisuuteen, mutta lupasin toimittaa kartoituksen.

Ilmoitin vakuutusyhtiön kosteuskartoituspyynnöstä hallitukselle 19.10. Kyselin kartoituksen perään puheenjohtajalta pari päivää myöhemmin ja kun mitään ei kuulunut, niin kyselin uudestaan koko hallitukselta 2.11. Puheenjohtaja vastasi, että eikö urakoitsija mitannut kosteuden käydessään vikalistapalaverissa ja emmekö hoida asian urakoitsijan kanssa. Tavatessani Joken, hän kertoi ilmoittaneensa havainnoista puheenjohtajalle, mutta lupasi vielä toimittaa erillisen kirjallisen lausunnon puheenjohtajalle. Ilmoitin puheenjohtajalle, että urakoitsija on todennut havainnot puheenjohtajalle, mutta tarvitsisimme jotain kirjallista, jonka voisimme vakuutusyhtiöön toimittaa. Asia jäi siihen.

Palasin asiaan jälleen 19.11. ja laitoin hallitukselle viestiä. Totesin, että mielestäni oli reilua yhtiötä kohtaan maksattaa tämä vahinko omalla vakuutusyhtiöllämme. Vakuutusyhtiö vaati kuitenkin taloyhtiön tilaaman lausunnon kosteudesta. Olimme odottaneet kuukauden, että asia etenisi taloyhtiön puolelta jotenkin. Pyysin puheenjohtajaa toimittamaan meille lausunnon tai vaihtoehtoisesti totesin, että yhtiö voi uusia allaskaapin omaan laskuunsa. Puheenjohtaja ei ole palannut asiaan vielä tänäkään päivänä.  

Työmaapalaverissa 15.8. sovimme urakoitsijan kanssa, että toimitamme laatat itse ja urakoitsija vähentää laatat omasta laskutuksestaan. Puheenjohtajallakaan ei ollut mitään tätä vastaan. Toimitin kuitit laatoista puheenjohtajalle 14.9. Puheenjohtaja venytti ja venytti suorituksen tekemistä meille ja vaati odottamaan, että remontti on kokonaan valmis. Urakoitsija jätti avaimen pöydällemme 11.10., joten 12.10. toimitin kuitit koko hallitukselle. Puheenjohtaja ei suostunut suorituksen tekemiseen vieläkään.

Olen kysynyt rahojen perään 7.11. ja 19.11. Jälkimmäisellä kerralla vaadin jotain selitystä, miksi taloyhtiö perusteettomasti pidättäytyy maksamasta sille kuuluvaa osuutta laatoista. Mitään vastausta en ole tähän päivään mennessä puheenjohtajalta saanut. Muut hallituksen jäsenet ovat todenneet, että suoritus tulee tehdä mahdollisimman pian.

Kolmas epäselvä asia oli purkutöissä vaurioituneiden seinien korjaus. Roosa oli todennut jo viikkoja sitten, että seinät on korjattava entiselleen. Patu ei sanonut mitään eikä puheenjohtaja suostunut ottamaan kantaa, missä laajuudessa taloyhtiö korjaa vaurioituneet seinät. Jokke oli yrittänyt saada puheenjohtajalta tähän vastausta siinä onnistumatta. Koska asia ei edennyt, päätin pyytää tarjousta seinien korjaamisesta ulkopuoliselta remonttifirmalta. Olin yhteydessä Maalaus Liukkonen Oy:n Joonakseen, joka kävi katsomassa vaurioita vielä samana päivänä ja lupasi tehdä tarjouksen.

Tarjouksen saatuani toimitin sen hallitukselle 7.11. ja totesin, että koska yhtiö ei ole ottanut kantaa vaurioituneiden seinien korjaamiseen ja haluaisimme ihan oikeasti remontin päätökseen, pyysin tarjouksen seinien korjaamisesta ulkopuoliselta maalausliikkeeltä. Tarjous sisälsi korjaukset vaurioituneista kohdista ja maksaisimme itse seinien maalaamisen kauttaaltaan. Maalaus Liukkonen olisi päässyt korjaamaan seiniä vielä samalla viikolla, joten pyysin hallitusta kommentoimaan pikaisesti, voinko tilata korjaustyön tarjouksen perusteella.

Patukin innostui vastaamaan ja totesi, että eikö suoraan remontista vaurioituneet seinäpinnat ole jo katsottu ja kaikki on kunnossa. Patu vielä muistutti, että seinäpintojen tasoitteluja ja maalaustöitä voi osakas toki tilata omaan lukuunsa. Ystävällisesti vastasin Patulle, että onhan seiniä tapitettu jo useamman ihmisen voimin vaan ei kukaan ole antanut urakoitsijalle lupaa alkaa korjata niitä.

Puheenjohtaja vastasi myöhemmin antaneensa urakoitsijalle ohjeen, että urakoitsijan mielestä selvät purkutöistä syntyneet halkeamat paikkakorjataan, mutta maalausta ei yhtiön piikkiin tehdä vaan korjattu osa jää sitten korjatun näköiseksi. Puheenjohtaja kertoi, että urakoitsijan mielestä kaikki ilmoittamani halkeamat/ kolhut eivät voi johtua purkutöistä. Puheenjohtaja myös muistutti hallitusta, että asunnoissa on paljon elämisen jälkiä ja halkeamia jo ennestään. Hallituksen olisi näin ollen hyvä käydä halkeamat lävitse ja muodostaa kanta, ettei jälkikäteen tarvitse keskustella, miksi kaikki korjattiin tai jätettiin korjaamatta.

En voinut uskoa silmiäni. Puheenjohtaja oli käynyt omin silmin toteamassa halkeamat. Myös urakoitsija oli katsonut ne ja todennut, että ovat purkutöistä aiheutuneita. Nyt piti kuitenkin ottaa huomioon, että ehkä ne olivatkin ihan vain elämisen jälkiä. Jännästi täällä on joku poissa ollessamme elänyt pitkin kylpyhuonetta kiertäviä seiniä ja saanut seinät rapisemaan samassa tahdissa kautta linjan.

Jokke tuli seuraavana päivänä käymään ja työmies Make pääsi aloittamaan vikalistakorjaukset. Varmistin vielä Jokelta, että mikä tämä kommentti oli ollut, etteivät kaikki vauriot olisi purkutöistä johtuneita. Jokke ihmetteli ja totesi, ettei ole näin sanonut. Hän myönsi, ettei ole kahta sanaa siitä, etteivätkö vauriot olisi piikkaustöistä johtuneet. Jokke lupasi, että vauriot tullaan korjaamaan ja he myös maalaavat koko tiiliseinän, sillä paikkakorjaus jättäisi seinän niin törkeän näköiseksi, etteivät he voi sellaista tehdä – oli yhtiön tahtotila sitten mikä tahansa. Samalla Jokke vielä kolmannen kerran ihmetteli yhtiön päätöstä korkean seinän osalta, kun korjattu kohta jätettiin vain valkoiseksi muuten vaaleanpunaisten seinien keskelle.

Vintin portaiden alta Jokke ei vaurioita ei kuitenkaan suostunut korjaamaan ennen kuin taloyhtiö antaa siihen erikseen luvan ja lupaa maksaa remontin. Kustannukset voisivat haastavasta paikasta johtuen olla toista tuhatta euroa.

Olin vielä kerran hallitukseen yhteydessä ja kerroin käymäni keskustelun urakoitsijan kanssa. Kerroin, että urakoitsija totesi halkeamien olevan selvästi purkutöistä johtuvia ja niitä korjattiin paraikaa. Yhdestäkään vauriosta urakoitsija ei edes vihjannut, että olisi vanha vaurio. Kerroin, että portaiden alta he jättävät tekemättä siihen asti, että yhtiö antaa luvan työlle. Vaurion synnystä ei kuitenkaan ollut mitään epäselvyyttä, koska samat piikkauksesta johtuneet vauriot jatkuivat ympäri seinää samassa kohtaa. Lisäsin vielä, että minulla on onneksi useita viime helmi-/maaliskuussa otettuja valokuvia joka puolelta asuntoa, joista voi varmistua seinien olleen ehjät. Lisäsin myös, että hallitus on tervetullut katsomaan halkeamia ihan koska vaan. Lopuksi muistutin, että tavalla tai toisella taloyhtiön tulee portaiden altakin seinä kunnostaa alkuperäiseen kuntoon ja toivoin asiaan edelleen nopeaa päätöstä.

Nopeat päätökset näyttivät olevan lomalla. Kukaan ei palannut viestiini enää mitenkään. Roosa oli jo useampaan otteeseen todennut, että seinät on korjattava kuntoon. Patu ei vaivautunut edes paikalle katsomaan, miltä vauriot näyttivät, mutta nokkelana poikana muistutti, että osakas voi maalaustöitä tehdä omaan lukuunsa ihan miten tykkää. Puheenjohtaja, joka vauriot oli itsekin todennut, ei sen enempää kantaa korjaukseen enää ottanut. Hauskaa sinänsä, että samat henkilöt, joiden mielestä urakka ei ollut venynyt asukkaiden näkökulmasta kohtuuttoman pitkäksi, olivat nyt ainoat, jotka jarruttivat korjaustöiden loppuunsaattamista.

#105: Oliko tänne tilattu vesivahinko?

Palataanpa sitten taas varsinaisiin kotiasioihin. Tarina ei päättynyt vielä siihenkään, että pääsimme kotiin. Hiljalleen yritimme asettua taloksi ja saada tavaroita paikoilleen ja villiintyneitä villakoiralaumoja etsimään uusia elinolosuhteita jonkun muun nurkista.

Muutama päivä muuton jälkeen pääsin vihdoin vintin kimppuun. Vintin laittaminen jäi kesken jo keväällä ensimmäisen muuton jäljiltä. Oikein fiksuna olin keväällä avannut jokaisen vintille viedyn laatikon niin, että ihana samettinen pölypilvi oli päässyt tunkeutumaan kaikkialle. Ja jotta pölyn imeminen keuhkoihin sai varmasti maksimaalisen tehonsa, olin vielä suurimmasta osasta laatikoita nostellut tavaran jos toisenkin laatikoiden vierelle. Näin minua oli vastassa 20 neliöinen täydellisen tasainen pölypeitto, jonka alta pilkisteli avonaisia laatikoita, kansioita, papereita, kirjekuoria, askartelutarvikkeita, kiiltokuvia. Turhautumisen määrää on haastava kuvailla.

Neliö kerrallaan putsasin pölyä pois ja tavarat löysivät paikoilleen. Muutaman tunnin uurastuksen jälkeen Jii tuli katsomaan, miten homma edistyy. Jii jäi ovensuuhun seisomaan ja tuijotteli pitkään hiljaa. Luulin, että olin hautautunut sotkuun eikä hän vain erota minua pölypeiton alta. Mutta lamaantuminen johtuikin aivotyöstä. Jii sai siinä ovensuussa seisoessaan kuningasidean ja keksi, että vintin sisustus olisi paljon parempi, jos ison tason siirtäisi paikalle A ja paikan A kirjahyllyn siirtäisi paikkaan B, paikkaan B kasattaisiin sittenkin työpöytä, ja kirjahylly menisi paikkaan C, hyllykkö siirtyisi paikkaan D ja paikan D kirjahylly siirtyisi paikkaan E.

Olin tyhjentänyt siihen mennessä vajaat kymmenen painavaa laatikkoa ja tavarat olivat luonnollisesti järjestyksessä edellä mainituissa kalusteissa. Paikkansa olivat löytäneet muun muassa tiiliskiven paksuiset tietokirjat ja lukuisat muut Oliaa painavammat teokset. Tuijotin Jiitä epäuskoisin silmin. Mietin, syötänkö kädessäni roikkuvan pölystä mustuneen rätin hänelle nyt vai heti. Kalusteita oli mitattu ja pyöritetty keväällä joka suunnasta ja yhteinen loppupäätelmä oli, että järjestys on järkevin tällaisenaan. Totesin vain ykskantaan, että muut variaatiot eivät ole mahdollisia ja sillä hyvä.

Jii ei luovuttanut. Hän haki mittanauhan ja todisti, että hänen ehdotuksensa oli sekä järkevä että mahdollinen. Minua kiukutti: monen tunnin työ takana ja vielä pitäisi alkaa rymsteerata. Ehdotus oli kuitenkin niin järkevä, että ei muuta kuin kirjat takaisin lattialle ja mööpelit uuteen uskoon. Homma oli paljon helpompi, mitä etukäteen uskalsin toivoa.

Mutta eihän nyt mikään saa olla liian helppoa. Lähdimme siirtämään yhtä kirjahyllyä uuteen paikkaan. Siirsin sen päällä olevan lomakelaatikon syrjään. Avolaatikossa oli paksu nippu kirjekuoria. Kuoret olivat rypistyneitä ja epämääräisen näköisiä. Ne olivat sen näköisiä kuin olisivat kastuneet ja sen jälkeen kuivuneet. Ne olivat juuri sen näköisiä, koska olivat saaneet jostain kunnolla vettä niskaansa ja päässeet sen jälkeen kuivumaan.

Kuorien yläpuolella oli keskuspölynimurin ilmanottoputki ja putken läpivienti katolle. Katto putken ympäriltä näytti etovalta. Katto oli kuiva, mutta varmuudella vettä oli poissaolomme aikana tullut. No, vintillä meillä ei vielä vesivahinkoa ollutkaan nähty. Asia oli ahdistava: vesivahinko on varmasti ahdistava ihan missä muodossa tahansa, mutta yhtiössä on tehty kattoremontti muutama vuosi sitten. Miksi nyt siis on päässyt vettä läpi ja miten paljon sitä on jossain rakenteiden sisällä?

Jii häipyi mittanauhoinensa alakertaan ja jäin jatkamaan vintin järjestämistä. Kirosin koko asuntoa ja aivan uskomatonta epäonneamme näiden vuotovahinkojen kanssa. Hetken päästä aloin täyttää vintillä olleeseen kaappiin tavaroita. Katseeni osui kaapin reunaan, joka oli turvonnut kosteudesta. Kaapinrunko oli turvonnut pitkältä matkalta ja myös lattia sen alla näytti turvonneelta. Katossa kaapin päällä oli selkeitä valumajälkiä. Erehdysten välttämiseksi on huomioitava, että kyseessä on täysin eri kohta kuin edellä mainittu keskuspölynimurin putki.

Kattoremontista johtuen epäilisin, että kyseessä on vanha vaurio. Samaan aikaan kuitenkin ihmettelen, miten vahinko olisi voinut jäädä huomaamatta niiltä meiltä kuin kuntotarkastuksen tehneeltä kartoittajaltakin. Toisaalta, kartoittajalta jäi nyt vähän isompikin vesivahinko huomaamatta, että ei se nyt mikään maailman kahdeksas ihme olisi ollut. Sain tarpeekseni vintin järjestämisestä. Ilmoitin havainnoista taloyhtiön hallitukselle ja jäin odottamaan toimintaohjeita.

#104: Kiitollisuutta

Vaikka vesivahingon myötä on saanut tuntea paljon negatiivia tunteita, on yksi tunne ollut myös vahvasti mukana: kiitollisuus. Ei pidä käsittää väärin, en ole lainkaan kiitollinen itse vahingolle tai Myyntimiehelle, mutta ihmisille ympärillämme. Ystäviä on aina ollut ihana nähdä, mutta näinä aikoina aika ystävien parissa on ollut mittaamattoman arvokasta. Ystävät eivät ehkä arvaakaan, kuinka tärkeää hetken hengähdystauko esimerkiksi kyläilyn merkeissä on ollut. Parhaita ovat olleet kyläilyt, jolloin olemme voineet olla vaan ihan rennosti, vaikka tv:tä katsellen. Edes hetkeksi on päässyt kiinni sellaiseen normaaliin arkeen ja perhe-elämään.

Isoin kiitos kuuluu kuitenkin äidilleni. Tämä ei tarkoita, etteikö jokaisen läheisen, ystävän ja tuntemattomankin tuki olisi ollut korvaamatonta, mutta äiti ansaitsee aivan omat kiitoksensa. Muut ovat auttaneet, kun ovat voineet ja ehtineet. Äiti ei ole väsyneenäkään voinut todeta, ettei nyt jaksa auttaa. Olemme olleet nurkissa pyörimässä jokaisena hetkenä.

Vaikka olen koko pienen ikäni äitini kanssa asunut, oli elämän ja tapojen yhteensovittamisessa kuitenkin oma työnsä. Yli kymmenen vuoden aikana ­moni kotona opittu tapa oli muuttunut kuin huomaamatta ja tietyissä asioissa totuttuja toimintatapoja oli vaikea sovittaa yhteen. Alussa tuli muutamia koviakin sanallisia yhteenottoja, mutta loppua kohden ne rauhoittuivat. Jokainen sanasota tuntui todella raskaalta: olin äitini kotona, ei minulla pitäisi olla varaa sanoa yhtään poikkipuolista sanaa vaan meidän perheen tulisi kunnioittaa äidin tapaa toimia ja toimia sitten sen mukaan. Mutta miten paljon pelkän kiitollisuuden nimissä pitää tehdä myönnytyksiä?

Nyt sain asian kuulostamaan kovin vakavalta. Ei kyse ollut kuitenkaan kuin ihan pienistä asioista: valojen käytöstä tai vaikka tiskienlaittamisesta. Mutta erilaisista toimintatavoista kuitenkin. Ihan hävettää sanoa, mutta en minä haluaisi ketään nurkkiini pyörimään. Vaikka kuinka haluaisin ajatella olevani hyväsydäminen ja auttavainen ihminen, niin joudun myöntämään, että olen näköjään myös itsekäs ja ahdistun pelkästä ajatuksesta, että joutuisin majoittamaan kokonaisen perheen meille puoleksi vuodeksi.

Meille oli kuitenkin itsestään selvää, että äidin luona on ovi auki. Siellä on aina. Vaikka arvomaailmamme eroaa monessakin kohtaa, joudun myöntämään, että minulla olisi paljon opeteltavaa äidin hyväsydämisyydestä ja pyyteettömästä auttamisen halusta. Rasittavuuteen asti äiti ajattelee aina ensin muita – ja ennen kaikkea meitä lapsia. Tiedän, että hän antaisi vaikka viimeisen paitansa meidän lasten vuoksi.

Elämä on kohdellut äitiäni ehkä keskimääräistä raskaammin. Hän on menettänyt elämässään aivan liian monta läheistä ja surua on riittänyt muussakin muodossa. Pidän itseäni vahvana ihmisenä, mutta en tiedä, miten olisin itse jaksanut kantaa vastaavaa taakkaa. Kaikesta äiti on kuitenkin selvinnyt ja äidin periksi antamattomuutta kunnioitan. Osa vahvuudestani on varmasti äidiltä perittyä ja opittua.

Työkseen äiti hoitaa vanhoja ja sairaita ihmisiä. Työssään äiti on elementissään, vaikka pelkään, ettei hän riittävästi huolehdi omasta jaksamisestaan. Hoidettavat ovat hänelle jokainen omalla tavallaan tärkeitä ja hän huolehtii heistä vapaa-ajallaankin. Ei mene kokonaista lomaa, etteikö äiti kävisi hoidettaviaan välillä tervehtimässä.

Äiti käy kirjastossa lainaamassa jonkun lempiteoksia, koska henkilö ei itse pysty enää kirjastossa käymään. Toiselle äiti toimittaa ristikkolehtiä, kun hoitolaitokseen toimitettavan sanomalehden ristikossa ei ole riittävästi haastetta. Hoitolaitoksessa raikaa laulu ja nauru, kun äiti on vuorossa. Joitakin kertoja olen nähnyt äidin työssään ja ihailen suuresti, kuinka hän kohtaa jokaisessa hoidettavassa ihmisen, joka siellä sairauden tai höperyyden takana on.

Kauhulla vierestä seuraan, kuinka hoitotyön resursseista jatkuvasti nipistetään ja miten jo valmiiksi raskaasta työstä tehdään aivan kohtuuttoman raskasta sitä suorittaville ihmisille. Johtaminen tapahtuu ulkomaisista sijoitusyhtiöistä pelkkien lukujen valossa eikä työn todellisesta luonteesta tiedetä johtoportaassa mitään. Äidille olen ehdottanut alanvaihtoa, kun näen, miten raskaaksi työ hetkittäin muodostuu. Mutta äiti ei jätä itselleen tärkeitä ihmisiä – kuka heistä sitten huolehtisi?

Vesivahingon takia lasten syntymäpäiväjuhlille piti etsiä joku muu paikka. Ja missäpä muualla olisi ovet ollut avoinna kuin äidin luona? Niinpä kutsuimme kolmisen kymmentä henkilöä äidin osoitteeseen ja juhlat olivat mitä onnistuneimmat. Jos jään kakkoseksi äidille ihmisten kohtaamisessa, niin keittiöhommissa meistä ei kannata saman päivän aikana edes puhua. Äiti loihti jälleen taivaalliset tarjoilut lasten juhliin.

Osansa teki myös Ässä, joka kuin varkain on saanut ylleen samanlaisen taikaviitan keittiössä kuin äidillämme. Aluksi olin vähän kateellinen (esikoisen pitää minusta saada tällaiset taidot ennen kuopuksia), mutta olen hyväksynyt tosiasiat ja jätän leivontapuuhat suosiolla muille. Kun äidin joulupöytään ei vuosien kuluttua enää ole pääsyä, ängemme perheen kanssa siskon joulupöytään. Toivottavasti koko perheen yhteisiä jouluja on kuitenkin vielä monia, monia jäljellä. 

Makupaloja lasten synttäreiltä 😋

Äiti on räiskyvä persoona, joka varmasti jakaa mielipiteitä. Äiti on erittäin sosiaalinen ja tulee toimeen eri-ikäisten ihmisten kanssa hyvin luontevasti – ystäväpiiriin kuuluu kaikenikäisiä ihmisiä aina parikymppisistä eläkeikään ehtineisiin ihmisiin. Äiti jää juttelemaan aivan jokaisen kanssa: kassajonossa, junassa, lääkärin vastaanotolla ja koiralenkillä. Jopa puhelinmyyjän kanssa saatetaan vaihtaa kuulumiset ja jutella ummet ja lammet ennen kuin puhelu päättyy – ja liian usein kiltteyttään äiti myös jonkun lehden tilaa.

Äiti sanoo asiat suoraan, mikä joskus voi hämmentää hiljaisempaa kulkijaa. Muistan kuinka nuorempana mietin, että miten ikinä saan asiat hoidettua, jos äiti ei ole suorasanaisena ja oikeuksistani kiinnipitävänä henkilönä niitä hoitamassa. Liekö juuri tuon pelon takia opettelin hoitamaan asiat juuri niin jämptisti kuin äitini on esimerkillään näyttänyt ja tästä syystä polku kohti juristin ammattia vain vahvistuu päivä päivältä.

Se on kuitenkin varma, että iloa ja naurua ei puutu, kun äiti on läsnä. Olen saanut äidiltä erinomaiset eväät elämääni. Osa eväistä on saattanut jäädä pitkäksikin aikaan pureskeltavaksi, mutta lopulta olen yleensä joutunut myöntämään, että äiti oli tässäkin asiassa oikeassa. Tämä teksti on omistettu maailman parhaalle äidilleni. Kiitos äiti ❤

#103: Seitsemän kuukautta vahingosta

Marraskuun ensimmäisenä päivänä vesivahingon havaitsemisesta tuli kuluneeksi seitsemän kuukautta. Vain muutama päivä aiemmin olimme päässeet muuttamaan takaisin kotiimme. Kaksisivuinen vikalista oli toimitettu urakoitsijalle ja havainnot oli käyty urakoitsijan kanssa läpi. Lähes jokainen kohta jäi odottamaan urakoitsijan toimenpiteitä, joita ei vielä ollut aloitettu.

Ensimmäinen viikonloppu kotonamme sujui pihatöiden merkeissä. Taloyhtiössä vietettiin pihatalkoita lauantaina, mutta jäin Olian kanssa sisälle, kun Olia oli kuumeessa. Jii ja Ama osallistuivat kuitenkin talkoohommiin ahkerasti. Sunnuntaina uskaltauduin jo itsekin vähän ulos ja laitoimme omaa vihreää keidastamme (#43) kuntoon. Talkoita varten oli tilattu jätelava, jolle sai omiakin roskia viedä. 

Päätimme siistiä takapihaa ihan urakalla. Pensasta kasvoi siellä täällä niin, että oli jo vaikea hahmottaa, mistä mikäkin pensas alkoi ja mihin se päättyi. Erilaisia puitakin oli päässyt versomaan siinä määrin, että muutaman vuoden kuluttua meillä olisi voinut olla takapihalla ihan oma metsä.

Leikkasin takapihan rinteessä kasvaneen angervon. Pensaikko oli villiintynyt täysin ja laskeskelin, että rinteessä saattaisi olla 20 pensasta, jotka näyttäisivät ensi kesänä kauniilta, kun ne nyt lyhennetään ihan matalaksi. Teimme vastaavan työn vuosi sitten edellisessä yhtiössämme ja tulos oli juuri toivottu.

Leikkaussavottaan alkaminen tuntui vaikealta. En päässyt käsiksi pensaan juurille millään. Mistä kohtaa oksia nostinkin, ne jatkuivat aina vaan molempiin suuntiin kietoutuen lopulta muihin oksiin. Lopulta saksin oksia täysin summamutikassa sieltä täältä. Raivaustyön tiimellyksessä nostelin parimetrisiä pensaanoksia sivuun. En ole ikinä tiennyt, että angervossa voi oikeasti kasvaa reilusti yli parimetrisiä oksia. Rinteestä paljastui lopulta vain 8 pensasta. Ei ollut ihan vähään aikaan angervo sitten oksasaksien kanssa tulilinjalle joutunutkaan. 

Jii kaatoi yhden isomman haavan keskeltä takapihaa. Ama katseli mietteliäänä isän touhuja ja kysyi varovaisesti: ”Mitähän Myyntimies tästä tuumaa? Mitä jos Myyntimies tulee käymään ja huomaa, että isi on kaatanut sen puun?” Sen enempää ajattelematta tokaisin, että tuskinpa on kyläilemään tulossa, mutta nähdessäni Aman vielä hämmentyneemmän katseen, ymmärsin selittää asian vähän paremmin. Kerroin, että Myyntimiestä ei varmasti haitannut puunkaato, kun se oli vähän jo auringonkin edessä ja voihan se olla, että joskus Myyntimies vielä tuleekin kylään. Ama helpottui.

Ensimmäiset yöt kotona sujuivat aika kivasti. Jännitin kovasti, miten varsinkin Ama pärjää, kun on neljä kuukautta nukkunut äitini vieressä. Myös Olialle oli tiedossa muutoksia, kun piti siirtyä äidin ja isän huoneesta omaan huoneeseen – vaikkakin siis Aman kanssa samaan huoneeseen. Lapset menivät hyvin yhdessä nukkumaan ja luulen, että molemmat nauttivat siitä, että toinen on siinä vieressä.

Yöllä ongelmia tuli kuitenkin säännöllisin väliajoin: Olia huusi pari kertaa yössä kadonneen tutin perään ja Ama keksi huutaa milloin mistäkin syystä. Alussa Ama myös kömpi yöllä meidän väliin nukkumaan, mutta jos joku seurasi blogia jo Bebe-reissun aikana niin tietää, että valitettavasti Jiin vieressä ei ole turvallista nukkua kenenkään. Toimivan parisuhteen nimissä minäkin henkikultaani päivittäin uhmaan, mutta lapsia suojelen viimeiseen asti arvaamattomilta karateliikkeiltä. Silmät ristissä sitä täytyi sitten pieni aina taluttaa takaisin omaan sänkyyn ja kertoa, että siellä on kaikkein paras nukkua. Ja hyvin se aina sen jälkeen sujui.

Seitsemän kuukauden aikana olin jo melkein unohtanut, miltä tuntuu, kun on oma koti. Loppuaika äidin luona meni jo niin kivuttomasti, että kotona tuntui jopa hieman orvolta ilman äitiä. Tämä häiriö meni onneksi nopeasti ohi :D Tuntuu kuitenkin hurjalta, että yli puolet vuodesta asuimme muualla. Lähdimme kotoa talvivaatteissa lumikinosten peittäessä maata. Kevät lämpeni nopeasti ja kuskasimme talvivaatteet välillä jo takaisin. Ehti melkein ensilumikin sataa ennen kotiintuloa ja saimme vielä hakea uudestaan paksummat vaatteet käyttöön. Aikaa oli vierähtänyt sen verran, että kaapeissa olleet lastenvaatteetkin piti heti ensitöiksi pakata pois: Olian vaatteet menivät pahvilaatikkoon odottamaan seuraavaa käyttäjää ja Aman vaatteet suoraan Olian kaappiin.

#102: Vain elämää

Yritän kovasti elää aina tässä ja nyt. Kaltaiselleni kontrollifriikille se ei ole helppoa, kun elämä pitäisi olla aikataulutettuna exceliin vähintään kolme viikkoa eteenpäin, jotta se olisi jotenkuten hallinnassa. Mielessäni itää kuitenkin toisinaan liian vahvastikin ajatus siitä, että elämä voi päättyä milloin tahansa. Olen sen omin silmin joutunut niin monesti todistamaan. Pakonomaisesta järjestelmällisyydestä huolimatta pyrin aina muistamaan sen, että jokainen hetki voi olla viimeinen ja jokainen hetki pitäisi sen mukaisesti myös elää.

Tämä vuosi on ollut poikkeuksellinen. Olen elänyt hyvin pitkälti vain ajanjaksoja. Odottanut aina jotakin tulevaa hetkeä ja luonut sen jälkeen aina uuden stepin. Yllättäen vesivahinko ja sen korjaaminen on määritellyt näitä askelmerkkejä hyvin pitkälle. Samalla elämä on mennyt rasittavaan ”sitten, kun” -moodiin. Teen sitä, teen tätä, elämä on sellaista ja se on tällaista sitten, kun vahinko on korjattu ja pääsemme kotiin. 

Heti vahingon tapahduttua ajattelin, että pääsemme kotiutumaan sitten, kun vahinko on muutaman viikon päästä korjattu. Sitten se piti olla juhannukseen mennessä. Sitten se piti olla kesän lopussa, mutta kuitenkin niin, että pääsemme vielä nauttimaan ihanista terasseistamme sitten, kun remontti on ohi.

Heinäkuussa remontin alkaessa jaksoin eteenpäin ajatuksella, että kun syksy taas alkaa ja lasten harrastukset, me olemme ihan viimeistään kotona. Ei mikään voisi siirtää kotiinpaluuta enää elokuun lopusta eteenpäin – ei mikään. Huhti-toukokuussa jaksoimme vielä vitsailla, että jouluksi kotiin. Elokuun lopussa se ei naurattanut enää yhtään. Näin marraskuussa kirjoittaessa voin sanoa, että typerin sananparsi, mitä olen ikinä kuullut.

Olen käynyt silmien laser-leikkauksessa vuonna 2007 ja tuosta leikkauksesta minulle jäi paha kuivasilmäisyys loppuelämän vaivaksi. Käytän jatkuvasti silmätippoja. Toiveajattelusta vai mistä lie johtuen otin kotoa aina muutaman paketin silmätippoja mukaani. Joka kerta mietin, että otanko enemmän, ettei pääse loppumaan, jos emme kuukauden sisällä pääsekään kotiin. Mutta joka kerta otin vain muutamaksi viikoksi eteenpäin. Ja sitten ne loppuivat ja taas piti hakea lisää. Tein tuon saman ajatustyön niin moneen kertaan, että ihan ärsyttää. Mutta silti, aina vain muutamaksi viikoksi eteenpäin.

Perheemme on tykännyt seurata Vain elämää -tv-sarjaa. Laskeskelin sen alkupäivää moneen otteeseen ja tulin aina siihen tulokseen, että sarjan alkuun mennessä olemme takaisin kotona. Pääsemme nauttimaan sarjasta omalta sohvalta takkatulen loisteessa. Viikot kuluivat ja jouduin myöntämään, että ehkä ensimmäinen jakso katsotaan äidin yläkerrassa pikkutv:stä, mutta loput sentään omassa kodissa. Ja kuinka kävi? Näimme viimeisen, koostejakson, omasta televisiostamme.

Lasten syntymäpäiväjuhlat oli yksi steppi, jota odotettiin ja remontin takia suunniteltiin kovastikin. Kuten aiemmin kerroin (#74), olimme päättäneet, että pidämme lapsille yhteiset juhlat, kunhan pääsemme takaisin kotiin. Laskimme, että 10.9. on vielä riskialtista aikaa emmekä välttämättä ole kotona. Seuraavalla viikolla olemme varmuudella kotona, mutta jos urakka valmistuu vasta muutama päivä ennen suunniteltuja juhlia, voi kotona vielä olla turhan suuri sekamelska synttärijuhlia ajatellen.

Päätimme, että pidämme synttärit 24.9. Urakka ei mitenkään voi venyä sinne asti ja olemme takuuvarmasti ehtineet kodinkin laittaa moneen kertaan kuntoon. Suru tuli jälleen puseroon, kun viikot kuluivat ja juhlapaikkaa piti alkaa etsiä muualta. Oikeasti itku pääsi pari päivää ennen juhlia, kun tajusin, että lasten juhlavaatteet ovat kotona eikä kaapeille ole mitään asiaa. Onneksi molemmat saivat lahjaksi muutaman siistimmän vaatteen ja vaihdoimme juhlatamineita sitä mukaan, mitä paketeista paljastui.

Äitini oli varannut lomamatkan lokakuun alkuun ja olimme luvanneet hoitaa Teddy-koiraa matkan ajan. Syyskuussa äiti totesi, että hoitohan onnistuu hyvin, jos ette ole vieläkään päässeet kotiinne. Naurahdin, että hulluksiko se äiti on tullut, emme millään mitenkään päin enää lokakuussa asu äidillä. Lokakuu tuli, äiti lensi Turkkiin, äiti vietti lomaa ja äiti lensi vielä takaisinkin ja me istuimme kuin tatit p..puurossa äidin nurkissa.

Minulla on kolmen hyvän ystävän kanssa tapana järjestää neljän tähden illalliset kukin vuorollaan. Heinäkuussa tapasimme viimeksi ja ilta oli mitä ihanin. Seuraavaksi olisi oma vuoroni toimia illan emäntänä. Laskeskelimme kalentereista varmaa päivää, jolloin takuuvarmasti illanistujaiset onnistuvat uudessa kodissamme. Takuuvarmapäivä löytyi lokakuulta, mutta senhän te jo tiedättekin, että onnistuiko vai ei.

Edellinen asuntomme oli lapsuudenkotini, jossa asuin 2-vuotiaasta 17-vuotiaaksi, kunnes palasin myöhemmin takaisin. Lapsuusvuosien aikana pihallamme oli iso kaveriporukka, joiden kanssa on pidetty yhteyttä näihin päiviin saakka. Osa on muuttanut kauemmas eikä ole nähty vuosiin, mutta yhteydessä olemme edelleen. Ehdin kutsua Peltotie 100 -porukan kokoon vielä vanhalle asunnollemme, mutta jouduin peruuttamaan kutsun lasten sairastelun ja pieleen menneiden muuttoaikataulujen takia.

Lupasin kaikille, että kutsun heidät heti keväällä uuteen kotiimme. Kevät tuli ja toi mukanaan vesivahingon. Peruin kutsun jälleen ja siirsin sen niin pitkälle, että mikään ei voi tulla väliin: marraskuun 5:nteen. Kun lokakuun alussakaan ei vielä ollut tietoa kotiin pääsystä, peruin juhlat vielä kerran. Sovimme uuden päivän helmikuun alkuun.

Tapaamista ei tule estämään se, ettemme olisi päässeet kotiin. Mutta tuo tapaaminen ei tule ikinä olemaan tapaaminen, joka sen piti olla. Sopiessamme päivämäärästä viimeisen kerran, yksi positiivisimmista tuntemistani ihmisistä kommentoi viestiketjuumme näin: ”On kyllä kiva nähdä 409 000 000 vuoden jälkeen! Tätä odotan kovasti ❤”. Tasan kymmenen päivää myöhemmin sain kuulla, että tämä ystävä on poistunut keskuudestamme. 

Muistakaa siis kertoa läheisillenne aina, kun mahdollista, että välitätte heistä. Elämä on täynnä yllätyksiä – hyviä ja huonoja. Ei pidä liikaa synkistyä siitä, että jokainen hetki voi olla viimeinen, mutta ajatusta ei kannata kokonaan unohtaakaan. Joskus elämä lennättää kuin siivillä läpi poutapilvien, joskus se potkii päähän niin, että silmissä mustuu, mutta sitä se vain on – elämää.

#101: Home sweet home

Lokakuun 26. päivä oli yksi tämän vuoden merkittävimpiä päiviä perheellemme. Se taisi olla jopa tärkeämpi kuin 20. päivä, joka oli kuudes hääpäivämme. Sokerihääpäivä – ei kovin makeasti mennyt. Olemme aina tykänneet matkustella ja päätimme aikoinaan, että vietämme hääpäivät aina jollain reissulla. Viime vuonna hääpäivä meni täysin vielä vaikeasta synnyttämisestä toipuessa, mutta silloin itkusilmässä päätin, että jatkossa meidän hääpäiväreissujamme ei estä mikään!

Se oli taas helpommin päätetty kuin toteutettu. Ihana siskoni Ässä kyllä otti tytöt hoitoon, mutta lentokentän sijaan me suunnistimme kotiin laittamaan tavaroita paikoilleen. Saimme laitettua keittiön tavarat paikoilleen, mikä 15 pahvilaatikon tyhjennyttyä helpotti huomattavasti liikkumista asunnossa. Jääkaapit ja pakastimet tuli kytkettyä virtoihin ja astianpesukoneen ensipesut hoidettua. Jotta iltaan saatiin edes ripaus romantiikkaa, niin pääsimme sentään ulos syömään. Tai siis autoon. Mc Donald’sin autokaistan kautta.

Mutta nyt siis lokakuun 26. päivään. Aamupäivä meni keskiviikoille ominaisesti kerhoissa ja muskareissa juostessa. Iltapäivällä meillä oli vikalistatapaaminen urakoitsijan kanssa ja tapaamisen jälkeen ajoimme jälleen äidille. Äidin luona pakkasimme tavaroita kasaan ja siivoilimme pahimpia sotkuja jäljiltämme. Tavaraa lähti lopulta kaksi autollista, vaikka kaikkea emme edes kerralla ottaneet. 

Kotona ollaan! Vain välttämättömin oli mukana :)

Olimme kotona vasta kahdeksan aikoihin illalla. Kaaos oli järkyttävä, kun tavarat oli saatu sisälle. Ja meillä oli kuitenkin mukanamme mukamas vain välttämätön. Mutta me olimme kotona! Eriasteisia muuttoja oli takana tälle vuodelle viisi, minkä lisäksi tavaroita oli välillä roudattu siirtolapuutarhamökille, saaristoon tai minne lie lyhempään majoitukseen. Omaan sänkyyn kömpiminen tuntui hassulta. Olin viimeksi herännyt omasta sängystä 206 päivää aiemmin. Remonttihuolista vapaista asuntokaupoista oli kulunut 260 päivää. Lokakuun 26. päivä.

#100: Vikalistan läpikäynti urakoitsijan kanssa jatkuu

Uskomatonta, 100. kirjoitukseni tähän blogiin! Ajattelin aluksi, että noinkohan koko blogin pitämisessä on mitään järkeä, jos saan tarinamme kerrottua kahdessa viikossa. Tarina vaan ei ota päättyäkseen enkä tahdo saada tarinaa edes ajan tasalle tuskaisesta yrittämisestä huolimatta. Mutta näillä mennään ja toivottavasti joku jaksaa vielä mukana roikkua. Ja sivunäytöistä päätellen jaksaa: viime viikolla tuli 10 000 sivunäyttöä täyteen! Se on jo niin iso luku, etten oikein ymmärrä. Meinasin avata kuoharipullon, kun luku oli 200 – se tuntui silloin jo niin huikealta. Kiitos ihan jokaiselle tarinaamme seuraavalle! ❤

Tällä kertaa käyn listaamalla läpi vikalistan havainnot urakoitsijan kanssa. Vikalistalla oli siinä määrin pituutta, että niukkasanaisenakin teksti venyy varmaan taas luvattoman pitkäksi.

1. Purkutöissä vaurioituneet seinät: lastenhuone oli korjattu, vaikkakin maalausjälki oli epätasaista. Jokkekin ihmetteli, miten maalaus on tehty selvästi kuivalla telalla ja kaiken lisäksi telaa on vedetty katonrajaa myöten niin, että katossa menee nyt 5 senttimetrin levyinen erivärinen reuna. Vintin portaiden vierestä oli paikattu ja maalattu, mutta Jokke ihmetteli, että taloyhtiö oli hyväksynyt vain puolenmetrin mittaisen ylimaalauksen valkoisella. Jokke ei ollut törmännyt tällaiseen ratkaisuun koskaan aiemmin. 

Kyllä, tuo valkoinen osa on paikattu. Ja kyllä, se oli ennen samansävyinen viereisten seinien kanssa.

Näyttääkö se vähän vinoon maalatulta? No, niin se onkin.

Tiiliseinäkorjaus oli tekemättä eikä taloyhtiö ollut ottanut kantaa Joken kysymykseen, millä laajuudella seinät korjataan. Korjaus saattoi tulla maksamaan huomattavan paljon, minkä takia Jokke totesi, etteivät he voi lähteä korjaamaan vaurioita ilman taloyhtiön lupaa.

2. Loppusiivous: Huomauttamistani asioista ei ollut mitään epäselvyyttä. Jokke totesi, että siivoamatta jätetyt kohdat tullaan siivoamaan. Hän epäili, että siivoojat eivät ole päässeet tekemään työtään normaalisti työmiesten pyöriessä jaloissa tai toisinpäin. Yhtä mieltä olimme siitä, että siivousjälki oli muuten kyllä mallillaan.

3. Poreammeen saumaus silikonilla seinään: Jokke totesi, ettei saumaisi omaa ammettaan seinään. Se on puhtaanapidon ja kaiken muun puolesta helpompaa, että ammetta voi tarvittaessa siirtää. Sanoin, että emme olisi odottaneet saumausta, elleivät he olisi todenneet, että amme saumataan seinään. Päätimme jättää ammeen kiinnittämättä. Tämä oli yksi niistä asioista, joka olisi voitu yhteisessä loppukatselmuksessa käydä läpi eikä asiaa olisi tarvinnut vikalistaan kirjata, mutta urakoitsijan toiveesta asia hoidettiin näin.

4. Huonosti asennettu ikkunapieli: Korjattava, totesi Jokke. Ihmettelin toisen ikkunan viereen jäänyttä koloa, johon laattamies totesi, että siellä on puuta alla, että jos ei kolo kelpaa, niin siihen ei tule listaa ollenkaan. En tiedä, mikä puu siellä kasvoi, mutta Jokke otti homman haltuun ja totesi, että siihen laitetaan vaikka lisälista sitten päälle, mutta ei siihen tuollaista koloa jätetä.

5. Laatoitusjälki: Katsoimme pahimpia hammastuksia läpi ja Jokke totesi, että jälki ei vastaa heidän vaatimuksiaan. Kaikkein näkyvimmällä paikalla olevasta vinosta laatasta Jokke totesi, että se on vaihdettava. Laattamies murahti, että ei pysty. Jokke vastasi, että on pystyttävä. ”Sitten hajoaa ympäriltä muutkin laatat”, vastasi laattamies. Jokke totesi, että vaihdat niin, ettei hajoa. ”Sitten se on hidasta”. ”No sitten se on hidasta”, Jokke päätti keskustelun.

Mieleen hiipi ihan aavistuksen verran ahdistus, että noinkohan korjaamisesta tulee yhtään mitään, jos laatoituksen tekijä on sitä mieltä, ettei korjata pysty ja saman kaverin pitäisi homma kuitenkin hoitaa. Saunan kulmalaatoituksia Jokke ei hyväksynyt lainkaan ja ne olisi laitettava uusiksi. Ulkokulmalistoille ei paljon enää jälkikäteen pystyisi, mutta Jokke ilmoitti, että niitä on siistittävä, minkä pystyy.

6. Suihkuseinän kiinnitys: Työmies kertoi ennen suihkuseinän asennusta, että se on helppo kiinnittää ruuvilla paikoilleen. Nyt kiinnittäminen olisi vaatinut liimaa sinne ja tänne eikä ruuvi enää auttanutkaan. Totesin, ettemme halua liimalla kiinnitettyä suihkuseinää ja harmittelin, että asia oli taas matkan varrella muuttunut – ja tietysti hankalampaan suuntaan. Suihkuseinä oli asennettu paikoilleen, mutta jäi liikkuvaiseksi. Kommenttikenttään voitte vaikka laittaa vedonlyöntiä pystyyn, että pamahtaako seinä ensin vasten pöntön reunaa vai kilahtaako se vasten suihkusekoittajaa. Ja kuka meistä seinän ehtii ensimmäisenä rikkomaan? 😅

7. Tähtitaivas: No sitten oli meidän surullisen kuuluisa tähtitaivasvalosarjamme. Jokke siinä tiiraili tähtitaivasta ja totesi, että eihän se nyt sitä ole, mitä oli tilattu. Asettelu oli pielessä korjaustoimenpiteistä huolimatta. Jokke totesi, että vaihtoehtona on katon purku, uuden valosarjan tilaaminen, valosarjan asentaminen ja katon kiinnittäminen, jolloin ei puhuta enää kovin pienestä korjaamisesta. Tai sitten he jättävät vajaa tuhat euroa laskuttamatta lisätöistä, jos pystymme nykyisen asetelman kanssa jollain tavalla elämään. Päätimme miettiä asiaa seuraavaan päivään.

Paneelin välistä loistavan valon saisi kuulemma piiloon ja se tultaisiin vikalistakorjausten yhteydessä korjaamaan.

8. Kattolistat: Jokke totesi suorilta käsin, että kattolistat käytävä kauttaaltaan läpi ja epäsiistit kohdat korjattava. Oven päälle kahdesta listanpätkästä tehty lista oli vaihdettava yhteen kokonaiseen.

9. Saunalampun poltin hävitetty: Jokke ei lampun kohtalosta tiennyt, mutta lupasi selvittää ja totesi, että tilalle tulee uusi, jos ei vanhaa löydy.

10. Urakasta jääneet laatat: Kyselimme laattojen perään heti avainten luovutusten jälkeen. Pate lupasi laattojen kohtaloa selvittää, mutta ei ikinä palannut asiaan. Olimme varmoja, että siivousfirma oli hävittänyt ylimääräiset laatat, mutta yllätys oli suuri, kun laattamies totesi, että laatat ovat hänen autossaan. Lupasi jättää ne korjausten jälkeen meille.

11. Omat tavaramme, jotka oli otettu käyttöön ja hävitetty: Näistä ei porukalla ollut tietoa, mutta Jokke lupasi, että ne korvataan.

Tapaaminen Joken kanssa oli tavallaan helpotus. Oli helpottavaa huomata, että yksikään ilmoittamistani vioista ei ollut ylireagointia tai turhaa valittamista vaan Jokke oli vioista samaa mieltä. Oli myös helpottavaa voida todeta, että seitsemän kuukautta kestänyt vahingonkorjaaminen oli oikeasti loppusuoralla. Helpotuksen lisäksi minua ahdisti: jos pelkästään pinnoilta löytyi toistakymmentä korjaukseen menevää vikaa, niin kuinka paljon niitä on pintojen alla?

#99: Vikalistan läpikäynti urakoitsijan kanssa

Vikalista pyydettiin toimittamaan viikon sisällä ja tein työtä käskettyä. Hiljalleen laitoimme kotia siihen kuntoon, että pääsisimme muuttamaan takaisin. Kylpyhuoneeseen oli turha muuttaa mitään tavaroita takaisin ennen kuin vikalistan puutteet on käyty läpi ja korjattu. Jouduimme siivoamaan terassin itse, sillä sahanpuru ja muu isompi roska, vesisade sekä kapea sadevedenpoistoputki eivät olleet lainkaan toimiva yhtälö. Merkkejä veden valumisesta rakenteisiin oli jo olemassa, joten roskia ei voinut jättää tukkimaan veden ainoaa poismenoreittiä.

Jo parin päivän päästä sain vastauksen vikalistaan. Kauhunsekaisin tuntein olin odottanut Paten vastausta, jossa hän kiistää jokaisen väitetyn ongelman ja alkaa taas haukkua minua vaikeaksi tapaukseksi. Uskoni johonkin ylempään tahoon voimistui, kun vikalistaan vastasikin Paten sijaan Jokke. Miten paljon olin toivonut, että saisin asioida Paten sijasta Joken kanssa ja nyt rukouksiini oli vastattu.

Jokke kertoi, että voisi tulla seuraavalla viikolla käymään ja kävisimme vikalistan läpi. Ammeen toimimattomuuteen liittyen Jokke osasi ohjeistaa, että peilikaapin päällä on ammeen vikavirtasuoja ja se on todennäköisesti off-asennossa, minkä takia sähköt eivät toimi. En sen enempää miettinyt, miksi vikavirtasuoja oli off-asentoon jätetty, mutta asiat näyttivät hetken aikaa taas hivenen kirkkaammilta.

Seuraavan kerran kotona käydessämme päätimme saman tien kokeilla ammetta uudelleen. Emme alkaneet täyttää sitä, vaikka ohjeen mukaan sitä ei tyhjänä saanut käynnistää, mutta 380 litran valuttaminen turhaan jo toistamiseen ei houkutellut sekään. Painoin vikavirtasuojan on-asentoon ja amme alkoi mölisemään kuin viimeistä päivää. Paniikissa yritimme painella kaikkia nappeja, mutta amme oli päässyt elämän makuun ja sitä ei tuntunut pysäyttävän enää mikään. Mölinä kävi ja valot vilkkuivat ja me pompimme paniikissa ammeen ympärillä. Kiipesin jakkaralle ja lopetin ammeen ilonpidon vikavirtasuojasta. Amme hiljeni murheellisena.

Ammeessa oli siis ollut joku vika, kun sähköt oli päätetty katkaista vikavirtasuojasta. Tällaisen tiedon olisi tietysti voinut olettaa urakoitsijalta tai sähkömieheltä kuulevan, mutta ei sitä nyt jokaista pientä yksityiskohtaa voi muistaa ilmoittaa.

Jii soitti ammeen valmistaneelle Norolle ja palvelu oli ystävällistä. Usein käynnistysnappulasta irtoaa asennusvaiheessa joku johto, joka täytyy vain kiinnittää paikalleen. Sitä ei saa laittaa liian tiukkaan, mutta ei saa jättää liian löysällekään. Jep, se oli selkeää. Koska amme myös vuosi, Noro ilmoitti laittavansa korjaajan katsomaan niin vuotoa kuin irronnutta johtoakin. Kuulosti siltä, että asiat saadaan lopulta aika helposti kuntoon. Heti saimme muutaman asian pois vikalistalta.

Keskiviikkona 26.10. Jokke saapui työmaalle yhdessä työmiehen, laattamiehen ja putkimiehen kanssa. Ensimmäisenä katsoimme alakerran vessan vuotovahinkoa. Kerroin, että käsisuihku oli vuotanut todennäköisesti jo vesien kytkemisestä saakka, mutta vuoto loppui, kun vaihdoimme käsisuihkun. Yhdessä tuumin joukkio tuumasi, ettei suihku ole voinut vuotaa, ellei hana ole ollut samaan aikaan päällä. Siinä minä yritin tyhmänä inttää, että ihan varmasti se vuosi ja sitä oli neljä silmäparia todistamassa. Turhaa oli inttäminen, sillä miehet totesivat, että toimiakseen käsisuihku tarvitsee hanan päälle – muussa tapauksessa suihkussa ei ole painetta ja se ei voi vuotaa.

Muistin kertoa, että hanassa tapahtui lämpimän veden katkaisun jälkeen jotain outoa muutenkin: kun vessassa valutti vettä, keittiössä alkoi hana vuotaa itsestään. No, tämäkään ei voinut olla totta. Vedenkatkaisu ei vaikuta paineisiin eikä kuvailemaani tilannetta yksinkertaisesti voinut tapahtua. Paha minun oli neljälle huvittuneesti tapittavalle työmiehelle sen enempää asiaa todistella. Asunto oli varmasti noiduttu, kun siellä tapahtui asioita, jotka olivat miesten mukaan fysiikanlakien vastaisia. Asia jäi siihen.

Menimme kylpyhuoneeseen. Ensimmäisenä käytiin putkimiehen asioita läpi: käsienpesualtaasta puuttui pohjaventtiili. Syy oli se, että altaan mukana ei tullut tarvittavia osia. Kysyin, olisiko meille voinut joku ilmoittaa, mitä osia puuttui tai voisiko edes tässä kohtaa kertoa, mitä osia tarvitsemme. Me kävimme altaan K-Raudasta ostamassa ja ilmoitimme haluavamme kyseisen kokonaisuuden. Luotimme saavamme kaikki tarvittavat osat, mutta jotain jäi sitten kuitenkin matkalle.

Jokke oli ymmärtäväinen. Hän totesi, että usein myyjät eivät ymmärrä tai edes tiedä, mitä kaikkia osia jokin paketti sisältää ja niitä jää sitten puuttumaan. Putkimies kertoi, että tarvitsemme hajulukon, joka tulee jengoilla. Nyt siihen oli laitettu joku toinen venttiili ruuvilla. Asia selvä. Jokke lupasi, että putkimies tulee asentamaan venttiilin joku päivä ohiajaessaan, kun saamme oikean osan hankittua.

Wc-istuimen toinen huuhtelunappi ei toiminut, koska ”kansi” oli irtonainen eikä kohdistunut oikein – painonappi ei osunut kannen alla olevaan nappiin. Kerroin huuhtelunappien aiemmin toimineen oikein, joten jotainhan on täytynyt tapahtua. Jokke kertoi, että ainoa vaihtoehto on liimata kansi paikalleen, mutta sen jälkeen pönttö ei enää täytä vesikalusteille vaadittuja ominaisuuksia. Kerroin, että haluaisin napin toimimaan, mutta kaikkein tärkeintä on, ettei posliininen kansi jää irtonaiseksi. Ei tarvita kuin hetki, kun Ama tai kohta Oliakin keksii kiivetä pöntön päälle katselemaan ikkunasta ulos ja sen jälkeen on palasina niin posliininen kansi kuin todennäköisesti lapsikin.

Jokke sanoi, että pönttö pitäisi vaihtaa, mutta hän tarvitsee siihen luvan taloyhtiöltä. Hän lupasi selvittää asiaa. Siinä oli putkimiehen osuus ja putkimies vapautettiin lähtemään. Sen jälkeen aloimme käydä vikalistaa läpi alusta alkaen. Jotta tästä tarinasta ei tule kilometrin mittaista, palataan vikalistan muihin kohtiin huomenna :)

#98: Ylimääräistä yhtiökokousta odotellessa

Luulin, että murheemme olisivat päättyneet remontin valmistumiseen, mutta tuntui, että väännöt olivat vasta alkamassa. Olin yhteydessä omaan asianajajaamme ja kysyin hänen mielipidettään tilanteestamme. Hän ei ymmärtänyt taloyhtiön päätöstä tässä kohtaa lainkaan. Hän kertoi, että jos taloyhtiö tulee esittämään meille vaatimuksen, tulee asia ratkaista tuomioistuimessa, jotta saamme riittävät työkalut asian ajamiseen Myyntimiestä vastaan. Asia todennäköisesti ratkaistaisiin yhdistetyssä oikeudenkäynnissä, mutta tiedossa olisi silti hankala ja kallis oikeudenkäynti jokaisen osapuolen kannalta. Vaikka me voittaisimme taloyhtiön, maksaisimme joka tapauksessa taloyhtiön oikeudenkäyntikuluja itseämme vastaan.

Yhtiökokouksen odottaminen oli piinaavaa. Vielä kesällä taloyhtiö oli tukenamme ja naapurit odottivat meitä kotiin. Nyt asetelma oli muuttunut taloyhtiö vastaan me ja se ahdisti vietävästi. Näin kauhukuvia siitä, miten pitkä prosessi edessä voisi olla. Ja minä kun luulin, että kulunut kesä ja syksy olivat olleet raskaita.

Yhtiökokouspäivä lähestyi, mutta kutsua ja esityslistaa ei taaskaan kuulunut. Lopulta tuli taas sen näköinen asialista, että kokouksen koollekutsumisen laillisuus ja päätösvalta asioiden suhteen oli kaikkea muuta kuin itsestään selvää. Olen kertonut, että autan mielelläni virallisia asiakirjoja laadittaessa, jotta ne täyttävät niiltä vaaditut standardit, mutta jostain syystä puheenjohtaja halusi laatia kutsut ja asialistat itse. Muille asia oli ok, joten en viitsinyt yksinäni alkaa nillittää.

Kokouksen alkuun puheenjohtaja luki yhtiöjärjestystä ja kertoi, että taloyhtiöllä on nyt mahdollisuus esittää vaatimus remonttikustannusten osoittamisesta meille. Osakkaat olivat selvästi hieman hämillään, mutta osa oli myös jutellut etukäteen. En voi kokouksen sisältöä tässä kohtaa tarkemmin avata, mutta lopputulos oli, että taloyhtiö päätti olla vaatimatta kustannuksia meiltä. Sen sijaan vahingonkorvausvaatimus tullaan esittämään Myyntimiehelle huonosti tehdyn remontin johdosta.

Lopputulos oli meidän kannaltamme oikea, mutta kokonaisuutta tarkastellen täytyy sanoa, että on pelottavaa, miten ihmiset tekevät päätöksiä ilman riittävää ymmärrystä siitä, mitä päätetään. Asunto on monelle ihmiselle kaikkein arvokkain omaisuus, mutta päätöksiä tehdään mutu-tuntumalla ja ilman riittävää perehtymistä asioihin.

Vielä keväällä ajattelin, että pärjäämme hyvin ilman isännöitsijää, kun yhtiössä on joku, joka osaa hoitaa samat asiat ilman toista sataa maksavaa kuukausimaksua. Mutta siinä kohtaa, kun tätä henkilöä ei kuunnella ja päätöksiä tehdään yhden ihmisen virheellisten käsitysten pohjalta ilman juridista ymmärrystä, ollaan vaarallisilla vesillä.

Yhtiökokouksen perään kokoonnuimme vielä hallituksen kesken. Edellisessä hallituksen kokouksessa puheenjohtaja vielä tuumasi, että jos kustannuksia ei lopulta meiltä vaaditakaan, voidaan vastikealennus käsitellä uudestaan ja sopia, että meiltä ei esimerkiksi peritä kylpyhuoneen purkukustannuksista mitään ylimääräistä. Tämä ajatus oli viikossa päässyt unohtumaan ja nyt puheenjohtaja oli huolissaan osakkaiden yhdenvertaisuuden toteutumisesta, jos meille annetaan alennusta vastikkeesta. Totesin, että eiköhän yhdenvertaisuus ole helppo toteuttaa: jos yhtiö aiheuttaa osakkaalle vahinkoa ja osakkaalle muodostuu vahingonkorvausvaatimuksen mahdollisuus, on toki yhtiön edun mukaista, jos osakas suostuu sovittelemaan asiaa ja tyytyy vain esimerkiksi yhden kuukauden vastikealennukseen eikä vaadi sen sijaan puolen vuoden sijaisasumiskuluja.

Totesin vielä, että vastikealennus oli vaihtoehto varsinaiselle vahingonkorvaukselle. Kerroin ehdottaneeni sitä, sillä se olisi mielestäni ollut selkeä vaihtoehto. Totesin, että mitään velvollisuutta ei toki ollut, mutta tällaisessa tilanteessa kuitenkin mahdollisuus. Puheenjohtajan mielestä heillä on mahdollisuus vapauttaa meidät vastikkeista ihan koska tahansa ja halutessaan hallitus voi hankkia meille vaikka auton. Olin aavistuksen huolissani puheenjohtajan valmiuksista hoitaa tehtäväänsä, jos hän vertaa vahingonkorvausoikeuden syntyä auton lahjoittamiseen, mutta näin parhaaksi jättää keskustelun siihen.

Lopulta päätös oli, että vastikealennusta ei myönnetä, sillä hallitus ei katso vahingonkorjaamisen viivästyneen. Samaan hengenvetoon hallitus päätti reklamoida urakoitsijalle viivästyneestä urakasta. Allekirjoittanut kaksinaamainen sitten kysyi, onko miten kohtuullista, että taloyhtiö haluaa urakoitsijalta hyvityksen urakan viivästymisen takia, mutta meille, jotka ainoana osapuolena kärsimme viivästymisestä, ei myönnetä alennusta vastikkeesta, koska vahingonkorjaaminen ei ole taloyhtiön mielestä viivästynyt. Vastikealennusta vastustaneet olivat hiljaa ja kokous todettiin päättyneeksi.

#97: Taloyhtiö täräyttää pommin

Lokakuussa meillä oli pitkästä aikaa hallituksen kokous. Olin ehdottanut kokouksen pitämistä jo muutamaan otteeseen meneillään olevien isojen asioiden takia, mutta puheenjohtaja ei noteerannut ehdotuksiani millään tavalla. Meillä oli ollut keväisen yhtiökokouksen jälkeen yksi hallituksen kokous ja se oli järjestäytymiskokous. Olin tottunut muissa yhtiöissä pitämään 4-6 kokousta vuodessa ja isompien remonttien aikana vieläkin useammin. Me emme olleet kuitenkaan kokoontuneet kertaakaan vahingon aikana.

Yhtiössä oli aiempina vuosina ongelmana, ettei asioita dokumentoitu riittävästi. Tätä vasten pidin erityisen huolestuttavana, että olimme tehneet useita päätöksiä sähköpostitse eikä niitä kirjattu mihinkään. Kävin kaikki tällaiset päätökset läpi ja keräsin ne asialistalleni kokoukseen. Yksi asioista oli ehdotuksemme vastikkeenalennuksesta. Mainitsin tästä vielä erikseen hallitukselle ennen kokousta ja ehdotin, että hallitus harkitsisi asunto-osakeyhtiölain mukaista oikeuttaan alentaa asumiskelvottoman asunnon vastiketta (#83).

Puheenjohtaja päätti käsitellä asian jo ennen kokousta. Hän painotti, että taloyhtiö ei ole missään tilanteessa velvollinen hyvittämään vastikkeita. Puheenjohtajan mielestä taloyhtiön edustus oli edesauttanut urakan etenemistä kaikin käytössä olevin tiedoin ja resurssein [*paitsi että asiat lähtivät etenemään vasta 2 kuukautta vahingon jälkeen, kun itse selvitin, kuka kyseisessä tilanteessa kantaa vastuun ja miten asiat etenevät]. Taloyhtiön edustus ei kuulemma voinut tietää, että kyseinen urakoitsija suorittaa kylpyhuoneen kasauksen noin yhdeksässä viikossa [*no ei varmasti kukaan tiennyt eikä urakoitsijaa varmasti olisi valittu, jos tällaisesta olisi ollut tieto. Jonkinlaisen aikataulun olisi tietysti voinut sopia].

Puheenjohtajan mielestä tapauksessamme puhuttiin noin +/- kahden viikon aikataulun viivästymisestä [*urakoitsijan itsensä mielestä urakka ”kusi pahasti” ja normaali jälleenrakennusaika olisi ollut noin viisi viikkoa lyhempi]. Puheenjohtajan mukaan taloyhtiön edustus oli ollut urakoitsijaan yhteydessä koko urakan ajan aktiivisesti puhelimitse ja sähköpostilla tilanteen mukaan [*urakoitsija taas oli sitä mieltä, ettei heille asti kulkenut tieto työn huonosta etenemisestä].

Vastasin, että ajattelin, että asia käsiteltäisiin vasta kokouksessa, mutta voidaanhan sitä käsitellä näin sähköpostitsekin. Totesin, ettemme olleet väittäneet, että yhtiö olisi velvollinen hyvittämään vastikkeita emmekä olleet sellaista vaatineet. Kuten esityksessä todettiin, asunnon ollessa asumiskelvoton, hallitus voi myöntää osakkaalle vastikkeenalennuksen ja ehdotimme, että hallitus tätä oikeuttaan nyt käyttäisi. Mielestämme taloyhtiö ei ollut toiminut asiassa niin huolellisesti ja aktiivisesti kuin olisi voinut.

Kokouspäivä lähestyi, mutta kutsua tai asialistaa ei näkynyt. Edellisenä iltana tuli ranskalaisilla viivoilla muutama käsiteltävä asia. Ehdotin heti kokouksen alkuun muutamia lisäyksiä asialistalle ja kävin läpi pöytäkirjaan kirjattavia asioita, joista oli päätöksiä tehty vain epämääräisesti sähköpostin välityksellä. Vastaanotto ehdotuksiini oli kaikkea muuta kuin lämmin. Tuli aika käsitellä ehdotuksemme vastikealennuksesta, vaikka puheenjohtaja oli päätöksen ilmoittanut hyvin suoraan jo ennen kokousta.

Roosa kannatti ehdotustamme ja piti sitä kohtuullisena. Roosa totesi, että jokainen olisi voinut omalta osaltaan toimia aktiivisemmin ja että kulunut puolivuotinen on ollut meille kohtuuton. Puheenjohtaja oli ollut oudon hermostunut koko kokouksen alun ja pian syykin selvisi: papereitaan pyöritellen hän totesi, että päätöstä vastikealennuksesta ei voi tässä kohtaa tehdä, koska remontin kustannukset tulisi itseasiassa vaatia kokonaan meiltä. Taloyhtiölle (puheenjohtajalle) oli tässä kohtaa (7 kuukautta vahingon tapahtumisen ja viikko remontin ”valmistumisen” jälkeen) selvinnyt, että heillä olikin mahdollisuus vaatia kaikki kustannukset meiltä.

 

Yritin saada selvyyttä, mitä uutta asiaan oli tässä kohtaa tullut, mutta mitään valaistusta en asiaan saanut. Puheenjohtaja ei kuitenkaan halunnut tehdä päätöstä itse, joten hän ehdotti, että kutsumme ylimääräisen yhtiökokouksen koolle ja kaikki osakkaat päättävät lähdetäänkö vaatimusta meille esittämään ja ollaanko sen myötä valmiita menemään tarvittaessa aina tuomioistuimeen asti. Puheenjohtajan oma kanta tuli kyllä harvinaisen selväksi.

Olin edellisenä päivänä saanut kuulla olevani kaksinaamainen ehdottaessani vastikealennusta. Määritelmä kyseiselle kohteliaisuudelle on kaiketi muuttunut lyhyen ajan sisällä, sillä minulle ei vieläkään ole selvinnyt, mitä kaksinaamaista toiminnassani oli. Puheenjohtaja veti herneen nenään vastike-ehdotuksestamme ja keksi muutaman päivän päästä, että remontinkustannukset tultaisiin vaatimaan meiltä. Hän ei ottanut asiaa puheeksi kuitenkaan heti eikä nähnyt tarpeelliseksi kirjata asiaa edes kokouksen asialistalle vaan päätti valmistella asiaa salassa ja täräytti ideansa kokouksessa täysin puun takaa. Kaksinaamaiseksi ei tulisi mieleenkään alkaa ketään haukkumaan, mutta suoraselkäisempäänkin toimintaan olen törmännyt.

#96: Pari kohtaa vikalistaan

Oli aika tarttua Paten jättämään vikalistaan ja kirjata havaitut viat ja puutteet ylös. Tuntui erikoiselta, että remontti ”luovutettiin” meille vain jättämällä avain pöydälle. Totesinkin vikalistaa lähettäessäni, että olisi ollut mukava keskustella tehdystä remontista kasvotusten, jolloin ihan jokaista asiaa ei olisi välttämättä tarvinnut kirjata vikalistaan.

Ensimmäisenä huomautin korjaamatta jääneistä seinistä, jotka vaurioituivat kylpyhuoneen purkutöissä ja jotka Pate lupasi korjattavan ennen remontin luovutusta meille. No, tekemättä olivat edelleen. Kirjasin vauriot tiiliseinässä meidän makuuhuoneessa ja olohuoneessa sekä seinässä vintin portaiden alla.

Tärinästä vaurioitunut tiiliseinä

Huomautin myös loppusiivouksesta muutamilta osin. Kylpyhuoneesta oli pesty toinen ikkuna, mutta toinen oli jätetty pölystä sakeaksi niin, ettei ulos nähnyt. Yläterassia ei ollut siivottu laattaleikkausten ja kattopaneeleiden sahauksen jälkeen. Huomautin myös ammeen alle jätetystä sotkusta sekä urakoitsijan jättämistä roinista.

Pieni näyte ammeen alta

En ollut varma, mistä ammeen ongelmat johtuivat, mutta täydellinen toimimattomuus sähköjen osalta kieli ongelmista sähkökytkentöjen kanssa. Lisäsin listaan, että poreammeen valot, poreet eivätkä vedenlämmitysjärjestelmä toimi ja että amme vuotaa. Urakoitsija oli todennut meille jossain vaiheessa, että amme tulee silikonilla seinään. Tämä oli tekemättä.

Laatoitusjäljestä totesin, että se oli kauttaaltaan huolimattoman ja kiireessä tehdyn näköistä. Mainitsin erikseen muutamat kohdat, joissa oli pahoja hammastuksia sekä teräviä kulmia. Teräviä kulmia oli niin lattiassa kuin seinässäkin. Ulkokulmat eli laattalistat olivat todella epäsiististi asennettu. Ikkunan pieleen oli jäänyt ruma kolo, jota oli yritetty täyttää saumausaineella. Saunan kulmissa lattialaattojen nosto oli vähintäänkin epämääräisen näköinen. 

Pientä hammastusta laattojen välillä

Taidonnäyte kulmalistan käytöstä

Saunan lattialaatan nosto

Saunasta edelleen

Toisen ikkunan pieli oli haljennut ja se oli asennettu huonosti paikalleen. Tumman pielen ympäriltä loisti puunvärisiä halkeamia sieltä täältä. Pesualtaan venttiili oli asentamatta. Wc-istuimen toinen huuhtelunappi ei toiminut enää lainkaan. Työmies kyseli aiemmin, haluammeko, että suihkuseinä lukitaan paikoilleen vai jätetään vapaasti liikkumaan. Sovimme sen lukitsemisesta, mutta seinä heilui kuin heinämies tuulessa.

Ikkunanpieli vähän vinksallaan

Tähtitaivasvalot olivat rumasti asennettu ja kattopaneelin läpi paistoi joku käsittämätön valo. Paneelin raosta pilkottava valo kuului myös tehtäviin ennen luovutusta, mutta syystä tai toisesta asialle ei ollut tehty mitään. Kattolistat olivat asennettu paikoitellen epäsiististi. Oven päälle oli reilun metrin mittaiselle matkalle tehty listoitus kahdesta eri palasta.

Kattolistat vähän sinne päin

Huomautin myös saunan lauteista, jotka aiemmin olivat erittäin jämäkät ja tykästyimme niihin kovasti sen ainoan kerran saunoessamme. Nyt lauteet olivat rimpulaisen oloiset: heiluivat astuessa ja asennus oli tehty muutamilta kohdin vinoon. Saunan ovenpielet olivat huolimattomasti maalattu. Saunan lampusta oli hävitetty polttimo kokonaan. Lisäksi ylimääräiset laatat olivat lähteneet urakoitsijan mukaan, kuten myös luvatta käyttöönotetut tavaramme. 

Pientä huolimattomuutta maalaustöissä

Viimeisenä päivänä työmies kysyi, asennetaanko kylpyhuoneeseen jotain vanhoja tavaroita takaisin. Kerroimme, että vanha suihku tulee takaisin sekä pyyhekuivain. Suihku oli löytänyt paikalleen, mutta pyyhekuivain oli jätetty laittamatta.

Vikalista oli kaksisivuinen. Urakoitsijan laatimaan pohjaan ei mahtunut kuin kolmasosa huomautuksistani. Mietin, voisinko jättää jonkun kohdan pois – ei kukaan laita kahta sivua vikalistaa yhden kylpyhuoneremontin jäljiltä. Kävimme listaa Jiin kanssa läpi ja ei siitä yhtään kohtaan lopulta pois otettu. Pate oli pyytänyt toimittamaan listan hänelle ja näin ohjeistettiin myös vikalistan etusivulla. Mietin pitkään, voisinko laittaa listan myös Jokelle, sillä vikalistan läpikäynti Paten kanssa ei todellakaan houkutellut. Päätin kuitenkin toimia ohjeiden mukaan ja jäin odottelemaan Paten yhteydenottoa.

#95: Koti kuntoon

Remontin jäljiltä kotona odotti kaaos. Kylpyhuoneen tavarat oli tyhjennetty lastenhuoneeseen. Keittiön tavarat oli tyhjennetty leikki- ja olohuoneeseen. Sen lisäksi, että tavarat odottivat paikoilleen pääsyä, yli kuuden kuukauden pölyt odottivat poistumiskäskyä pakkaseen. Siivojaa en kehdannut enää pyytää. Monet ystävät olivat tarjonneet apuaan, joten mietin pitkään, kehtaisinko tarttua tarjouksiin.

Ensimmäistä kertaa elämässäni oli tilanne, että tunsin todella tarvitsevani perheen ja ystävien apua. Päätimme järjestää siivouspäivän lauantaina 15.10. Tuntui todella haastavalta pyytää ystäviltä apua: kaikki elävät kohtuuttomassa kiireessä; lapset ovat pieniä; on kiirettä töissä, kotona tai koulussa; on huolia läheisistä tai kaukaisista ja mitä kenelläkin. En lopulta saanut kysyttyä kuin muutamalta ystävältä. Kaksi sai järjestettyä aikaa, mutta minulla oli koko ajan huono omatunto. Miten se onkin niin vaikea pyytää apua, vaikka toinen sitä jopa tarjoaa?

Jatkoimme edelleen myös keittiön välitilan laatoittajan etsimistä. Lopulta muutaman mutkan kautta löytyi Aleksi, joka pääsisi lauantaina laatoittamaan samalla, kun laittaisimme muuta kotia kuntoon. Äitini vaihtoi jälleen työvuoroa, jotta lapset jäivät hoitoon eikä heidän tarvinnut pyöriä jaloissa kaiken pölyn ja sotkun keskellä.

Olimme lauantaiaamuna heti aamusta kotona hommissa. Matkalla nappasimme kyytiin Maj-Leen ja Aleksikin tuli sovitusti. Jii selvitteli laatoitushommaa Aleksin kanssa ja me mietimme Maj-Leen kanssa, mistä kaaoksen purkaminen kannattaisi aloittaa. Keittiön kaappeja olisi pitänyt päästä siivoamaan, mutta koimme parhaaksi pysyä poissa miesten jaloista. Aloittaminen tuntui vaikealta, kun jokainen epäkohta odotti, että joku toinen epäkohta poistuisi: olohuonetta ei saanut tyhjäksi ennen kuin tavarat siirrettiin keittiön kaappeihin, keittiön kaappeihin ei ollut asiaa ennen kuin ne on pyyhitty, kaappeja ei päässyt pyyhkimään ennen kuin Aleksi sai laatoituksen valmiiksi. Ja tällaisia kokonaisuuksia oli lukuisia. 

Aiempi työmies arveli välitilalaatoituksen vievän 4-5 tuntia. Laatoituksesta mitään ymmärtämättöminä olimme valinneet jälleen oikein laatoittajan unelmalaatan: kovaa ja paksua. Aleksi oli tottunut käyttämään laatoituksessa eri välineitä kuin aiempi työmies, jonka ohjeesta olimme kaikki hankkineet. Ennen kuin työt pääsivät käyntiin, Jii sai pari kierrosta ajella ympäri kyliä ostamassa korvaavia tuotteita. Kun kaikki piti olla kunnossa, alkoi laattojen leikkaus. Ja lainaksi saadun leikkurin terä oli siinä kunnossa, että sillä oli turha uhitella edes muovimattoa - tuskin olisi viiltoakaan saanut aikaiseksi. Ei muuta kuin taas auto alle ja leikkurin terää ostamaan. Muutaman tunnin alkusäädön jälkeen homma lähti kuitenkin rullaamaan.

Välitilan laatoitus lähti lopulta etenemään

Työlistalla oli myös alakerran vessan pesu. Kohteliaasti työmiehet olivat käyttäneet vessaa puolen vuoden vesikatkon aikana, vaikka olimme yrittäneet tukkia reitin vessaan oven kokoisella kieltokyltillä. Haju ja näky oli melkoinen. En kuitenkaan saanut oikeaa asennetta hyökätäkseni vessan kimppuun enkä ystävääkään siihen tehtävään raaskinut laittaa, joten päätimme Maj-Leen kanssa tarkistaa kylpyhuoneremontin toteutusta tarkemmin. Pate jätti tiistaina vikalistan, jonka toivoi viikon kuluessa takaisin, joten havainnot oli kirjattava pikaisesti.

Ensin Maj-Lee kokeili kiuasta. Jostain syystä olin varma, ettei kiuas toimisi enää. Mutta kiuas lähti nätisti lämpenemään. Seuraavaksi päätimme kokeilla poreammetta. Käänsin jännittyneenä ammeen hanoista ja vesi lähti virtaamaan ammeeseen. Aivan mahtavaa, se toimii! Päätin, etten viitsi tuhlata kaikkea lämmintä vettä pelkkään testaukseen, joten lirutin ammeeseen vain kylmää vettä. 380-litrainen amme täyttyi hitaasti, mutta varmasti.

Odotellessa testasin suihkun ja se toimi hyvin. Laatoitusjälki oli kauttaaltaan epäsiistiä ja huolimattoman näköistä. Keräilin vikalistalle pahimpia hammastuksia ja vinouksia. Tähtitaivasvalot loistivat toispuoleisesti eikä paneelin raosta paistavaa valoa lupauksista huolimatta ollut korjattu. Urakoitsija jätti kasan omia romujaan, mutta vastavuoroisesti kaikki remontista ylijääneet laatat olivat lähteneet urakoitsijan matkaan. Niin ikään olivat kelvanneet meidän rikkalapiosetti, ämpäri ja kaksi pyyhettä, joita jostain syystä oli luvatta remontin aikana lainattu.

Amme alkoi olla täynnä ja keräännyimme kaikki ammeen ympärille ihmettelemään ensimmäisiä kuplia. Varmistin käyttöohjeesta, miten amme toimii ja ei muuta kuin poreet käyntiin. Kaikki odottivat hiiren hiljaa. Painoin poreet käyntiin. Myös amme liittyi hiljaiseen kuoroon. Painoin uudestaan, vähän kovempaa. Amme ei inahtanutkaan. Painoin nappia kymmenen kertaa pohjaan, mutta ainoat poreet koko kylpyhuoneessa pulputtivat kohonneen verenpaineen muodossa omassa päässäni. Sekunnissa mielessäni vilahti kaikki se rahallinen, ajallinen ja fyysinen panostus, mitä ammeen paikoilleen saaminen oli vaatinut ja siinä se nyt kökötti epäkuntoisena. Teki mieli potkia koko typerä vati palasiksi.

Kokeilin seuraavana ammeen valoja. Nautitaan nyt edes terapiavalojen värjäämästä vedestä, vaikkei kuplia tulisikaan. Painoin valonappulaa ja näin punaista. En altaan toimesta kylpyvedessä vaan omien verkkokalvojen toimesta ihan joka puolella. Näytti siltä, että sähköissä on ongelmaa ihan kokonaisvaltaisesti. Amme päätti oma-aloitteisesti rauhoitella minua kylmällä vedellä valuttaen iloisesti vettä yhden putken kohdalta ihan jatkuvalla syötöllä. En pysty näin jälkikäteen enää muistamaan, miten amme lopulta säästyi pahoinpitelyltä.

Vuotoa tarkemmin tutkiessa oli mukava huomata, ettei ammeen alta ollut siivottu lainkaan. Alta paljastui kaikki lika ja roska, joka kylpyhuonetta oli peittänyt kauttaaltaan vielä aiemmin. Tähtitaivasvalojen korjailu oli vaatinut paneeleiden avaamista ja sahaamista, mutta tyylikkäästi kaikki puru ja paneelinpätkät lojuivat piilossa ammeen alla. Ja soppa oli valmis, kun amme valutti vedet sahanpurujen päälle.

Siinä määrin kylpyhuoneen havainnot toivat lisäpuhtia, että päätin käydä alakerran vessan kimppuun. Jynssäsin pönttöä apinanraivolla. Ei se nyt ihan putipuhtaaksi vieläkään lähtenyt, mutta pahimmat hajut ja mönjät sentään hävisivät. Pöntön jälkeen otin siivouskohteeksi allaskaapin. Tyhjensin kaapin pyyhkiäkseni hyllyt. Ylemmällä hyllyllä olemme säilyttäneet 8 rullan wc-paperisäkkiä. Säkki painoi kuin synti. Nostin säkin pois kaapista ja säkki lillui vettä. Wc-paperirullat olivat imeneet jostain itseensä vettä siinä määrin, että olivat turvonneet kolminkertaisiksi. En voinut uskoa enää silmiäni.

Selvitin vuodon alkuperää ja havaitsin, että allaskaapissa oleva käsisuihku vuosi jatkuvalla syötöllä. Hana oli kiinni, mutta käsisuihku, jonka pitäisi toimia vain hanan ollessa auki, tiputti vettä koko ajan. Hyllyjen kostumisesta päätellen vettä oli valunut jo hyvän aikaa. Jos jotain positiivista, niin vedet oli kytketty takaisin vasta reilu viikkoa aiemmin eli kovin syvälle vesi ei toivottavasti ollut ehtinyt. Ja Lambi oli nyt todistetusti erittäin imukykyistä.

Ihan vähän meni motivaatio loppusiivouspäivään. En sen kummemmin usko mihinkään yliluonnolliseen, mutta aloin olla varma, että asunto on kirottu.

#94: Rehdisti – ihan niin kuin Myyntimies

Myyntimies oli järkyttynyt ilmoitettuamme asianajajastamme. Hän soitti minulle hämmentyneenä ja kysyi, onko taloyhtiön kanssa tullut jotain riitaa. Totesin, että ei tämä liity taloyhtiöön vaan meidän väliseen asuntokauppaan. Myyntimies ei ymmärtänyt. Kerroin, että meille myytiin hyväkuntoinen asunto vailla remonttihuolia. Upeasti remontoitu kylpyhuone oli remontoitu ilmoitettua aiemmin, työn jäljessä oli pahoja puutteita ja sen ansiosta olimme puoli vuotta ilman kotia. Myyntimies ei ymmärtänyt.

Myyntimies ei yhtään ymmärtänyt, miten asia heihin liittyi. Totesin epäuskoisena, että te myitte meille tämän asunnon. Myyntimies kyllä muisti sen, mutta hämmästyi, miten tämä enää heihin liittyy. He olisivat voineet asua asunnossa hautaan saakka, mutta tilaa oli turhan paljon. He eivät tienneet vesivahingosta mitään ja ovat olleet ikävissään meidän tilanteestamme.

Yritin selittää asioiden juridista puolta, mutta turhaan. Yritin ottaa maanläheisemmän lähestymistavan ja totesin, että asunto ei vastannut sitä mitä meille myytiin. Maksoimme ison hinnan hyväkuntoisesta asunnosta ja asunto ei ollut lainkaan niin hyväkuntoinen. Meille tulee tämän myötä huomattavasti lisää kustannuksia. Myyntimies totesi, ettei ymmärrä, miten asia heihin liittyy. Ei se nyt ole lainkaan reilua heiltä sitä periä. Kysyin, onko reilua, että kustannus kaatuu yksin meidän niskaan. Myyntimies totesi, että ei sekään ole reilua. Niin, minä en keksinyt ketään kolmatta osapuolta, jonka tästä olisi voinut vetää vastuuseen.

Myyntimies lähestyi myöhemmin vielä viestillä. Alkuun hän totesi, kuinka rehdisti on oikea sana, joka kuvaa hänen toimiaan aina. Myyntimies kertoi miettineensä asioita ja kaivaneensa tekstiviestejämme ja muuta yhteydenpitoamme ennen kaupan tekoa ja hän oli kirjannut kaiken hienosti yhteenvedoksi.

Olimme noudattaneet niin asunnon hinnasta sopimisessa, kuntokartoituksessa kuin taloyhtiön kautta tulevien korjausten sopimisessa "Kirkko keskelle kylää"-periaatetta. Tässä kohtaa joku voi kertoa minulle, mitä edellä mainittu periaate tarkoittaa. Itse kuulin tällaisesta periaatteessa ensimmäistä kertaa tässä Myyntimiehen viestissä enkä missään vaiheessa huomannut noudattavamme yhtään minkäänlaisia periaatteita.

Myyntimiehen mukaan hintapyyntö oli 341 000 euroa (oikeasti se oli 349 700 euroa) ja tarjosimme 320 000 euroa. Heidän vastatarjouksensa oli 333 000 euroa ja meidän lopullinen tarjouksemme edellä mainitun periaatteen mukaan 327 000 euroa. Meidän periaatteemme tarjouksen suhteen oli kyllä ihan puhtaasti tarkka taustatyö asuntojen hinnoista ylipäänsä, alueen keskihinnoista, asunnon kunnosta (sen minkä nyt irti saimme) ja lopulta oma fiilis siitä, mikä mielestämme on sopiva hinta kyseisestä asunnosta. Siinä ei kyllä kylillä ja kirkoilla ollut hittojakaan tekemistä.

Myyntimies muistutti myös, että vähän ennen kauppahetkeä ja pankkiin lähtöä ehdotin vielä hinnanalennusta, kun Myyntimies oli aamulla ilmoittanut, että taloyhtiön hallintaan kuuluvasta kellaritilasta on löytynyt hometta ja se vaatii toimenpiteitä. Hinnanalennuksen syy oli ollut mielestäni se, että taloyhtiön kunto ei ollutkaan niin hyvä kuin meillä oli ollut käsitys asiasta. Ja näinhän se oli, taloyhtiön kunto ei vastannut esitettyä, kun mitään remontteja ei pitänyt olla tulossa vuosiin ja nyt oli hometta löytynyt oman asuntomme lisäksi jo yhtiön tiloistakin.

Myyntimies jatkoi viestissään, että hän sitten soitti minulle ja sovimme, taas edellä mainitun periaatteen mukaan, että molemmat ottaisivat 7 000 euron vastuun jo tiedossa olevista tai tulevista taloyhtiön korjauskustannuksista ja tämä kattaisi meidän osuuden näistä. Eli kuuden asunnon yhtiössä se kattaisi noin 80 000 euron korjaustarpeet ja tähän ratkaisuun olimme molemmat olleet tyytyväisiä ja sitoutuneita. Tässä kohtaa tipahdin: olimme muka sopineet, että hinnanalennus koski kaikkia jo tiedossa olevia tai tulevia remontteja! En ikinä, ikinä koskaan, vapauttaisi myyjää tuollaisesta vastuusta – enkä todellakaan 7 000 eurolla! Näin se Myyntimies toimii rehdisti.

No vielä Myyntimies jatkoi: Ikävää tässä on se, että kun kaikessa hässäkässä Myyntimies sai välittäjän kiinni ja Myyntimies kertoi esimerkkinä tuon kellarin tilanteen, niin välittäjä kirjasi kauppakirjaan tuon 7 000 euron hinnanalennuksen pelkästään tuolle tapaukselle. Myyntimies oli väittämänsä mukaisesti ollut itse toteamassa ja kuulemassa sitä, mitä korjaustoimenpiteitä ja panostuksia kellarin tilanne vaatisi ja oikeampi hinnanalennus kellarista olisi ollut noin dekadin verran pienempi kuin yhdessä sopimamme 7 000 euroa. Mutta tämänhän me molemmat kuulemma tiesimme. Kellarin kunnostus ei onneksi tullut maksamaan ihan niin paljon kuin pelättiin, mutta kukaan ei tiennyt ongelman laajuudesta kaupantekohetkellä mitään ja molemmat ottivat sen suhteen riskin. Noinkohan Myyntimies olisi ollut maksamassa meille päin, jos kustannukset olisivat tuosta ylittyneet? 

Kauppakirjaan oli siis Myyntimiehen mielestä jäänyt väärä sanamuoto ja välittäjän oli ollut tarkoitus kirjata: ”7 000 euron hinnanalennus koskee kaikkia jo tiedossa olleita sekä tulevia taloyhtiön korjauskustannuksia”, mutta epähuomiossa hän kirjasikin: ”Ostaja on saanut kertakaikkisen hinnan alennuksen 7 000 euroa alkuperäisestä sovitusta hinnasta yhtiön alapohjassa havaitun vanhan rakennusjätteen aiheuttaman korjaustarpeen takia. Ongelma on tullut myyjän ja ostajan tietoon 5.2.2016 aamulla. Tämän osalta ostajalla ei ole oikeutta muuhun korvaukseen.” Lisäksi kauppakirjan lopussa on vielä toteamus, että muilta osin myyjän vastuu määräytyy asuntokauppalain säännösten mukaan, mutta tämäkin oli vissiin jäänyt epähuomiossa. Sanoisin, että tässä olisi jo aineksia vuosisadan kirjoitusvirheeseen! :)