Mistä Home Story kertoo?

Blogi alkoi mietteistäni kahden pienen lapsen äitinä, kun vesivahinko ajoi perheemme pois juuri ostetusta asunnosta. Miten vauvaperheen arki sujui vieraissa nurkissa, miten remontti eteni (ja mitä kävi, kun se ei edennyt) ja minkälaisia asioita pitää ja kannattaa ottaa huomioon vastaavassa tilanteessa? Vahinko on korjattu, mutta story goes on...

Ensimmäiset tekstit kertovat unelma-asunnon löytämisestä, asuntokaupoista ja elämästä muuton jälkeen. Tekstistä 29 eteenpäin käsitellään vesivahinkoa ja sen kartoittamista. Tekstistä 54 päästään vahingon korjaamiseen, joka päättyy tekstiin 92, kun urakoitsija jättää avaimet pöydälle. Sen jälkeen (kuten jo vaihtelevasti aiemminkin) käsitellään sekalaisesti vikalistakorjauksia, ongelmia taloyhtiön kanssa, riitaa asunnonmyyjän kanssa ja kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä. Tervetuloa mukaan! :)

maanantai 20. maaliskuuta 2017

#159: Sankariksi kouluttautumassa


Osallistuin pari viikkoa sitten LähiTapiolan Sankarikoulutukseen, jonka aiheena oli hätäensiapu. LähiTapiola aloitti Sankarikoulutusten järjestämisen viime vuonna. Viime vuonna koulutusten aiheena oli alkusammutus ja koulutuksen kävi kaiken kaikkiaan 27 000 ihmistä. Tänä vuonna koulutuksessa keskitytään hätäensiapuun, joka pitää sisällään kaikki tärkeimmät ensiaputaidot.

Sankarikoulutukset ovat mielestäni ihan huippu juttu. Kävimme Jiin kanssa molemmat viime vuonna alkusammutuskoulutuksen ja yhdessä olimme hätäensiapukurssillakin. Yhden illan kestäneet kurssit ovat olleet erittäin antoisia. Koulutukset koostuvat etukäteen suoritettavista verkkotehtävistä ja kurssilla tehdyistä käytännön harjoituksista.

Vaikka kurssin sisältö tuntuu perusasialta ja itsekin tiedän, että esimerkiksi tulipalo leviää nopeasti ja palovaroitin pitää olla kunnossa ja olen jopa varustautunut sammutuspeitolla, niin eipä se paljon tositilanteessa lämmittäisi. En ole koskaan edes ottanut sammutuspeitettä pois paketistaan, kun huoletti, etten osaa viikata sitä yhtä hienosti takaisin. Alkusammutuskoulutuksessa pääsimme kokeilemaan alkaneen palon sammutusta niin peitolla kuin nestesammuttimellakin. Tarvetta ei onneksi ole taidoille ollut: ei ennen eikä jälkeen alkusammutuskoulutuksen, mutta veikkaan että ihan vähän varmemmin ottein lähtisi alkusammutus liikkeelle tässä huushollissa, kun tietää, miltä aidon tulen sammuttaminen oikeasti tuntuu.

Sama asia ensiaputaitojen kanssa: tiedän, että loukkaantunut pitää kääntää kylkiasentoon ja jos joku ei hengitä, niin sitten vähän rinnasta painelua ja puhaltelua suuhun. Kyllä sitä olisi allekirjoittanut ollut aika peukalo keskellä kämmentä, jos taitoja olisi joskus tosielämässä tarvittu. Ja todennäköisesti tielleni osunut ensiapua tarvitseva ei ainakaan minun ansiostani hengissä olisi.

"Anne" on avun tarpeessa

Kurssilla pääsi käytännössä kokeilemaan muun muassa paineluelvytystä sekä defibrillaattorin käyttöä. Yllätyin, kuinka fyysisesti raskasta elvytys oikeasti on. Aikuisen ihmisen rintalasta on jäykkä ja painelu on tehtävä aikamoisella voimalla, jotta se saa toivotun reaktion aikaan. Puhaltaminen oli ihan oma juttunsa myös: ensimmäinen pihahdus kun lähti, niin Jii nauroi, ettei se elvytettävä mikään ilmapallo ole. Oikean tekniikan löytäminen ei ollut vaikeaa, mutta vaati sen, että pääsi kokeilemaan taitoa aidosti ja joku kertoi, miten se oikeasti tehdään.

LähiTapiola järjestää näitä maksuttomia koulutuksia koko kevään. Toivon, ettei taidoille koskaan tule aitoa tarvetta, mutta ainakin tiedän edes hieman, miten mahdollisessa vaaratilanteessa tulee toimia, jos sellainen omalle kohdalle osuu. Turvallista viikkoa kaikille! Tänään oli muuten kevätpäiväntasaus eli päivä ja yö ovat samanpituisia kaikkialla maapallolla. Sieltä se kevät tulee – nyt nautitaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti