Mistä Home Story kertoo?

Blogi alkoi mietteistäni kahden pienen lapsen äitinä, kun vesivahinko ajoi perheemme pois juuri ostetusta asunnosta. Miten vauvaperheen arki sujui vieraissa nurkissa, miten remontti eteni (ja mitä kävi, kun se ei edennyt) ja minkälaisia asioita pitää ja kannattaa ottaa huomioon vastaavassa tilanteessa? Vahinko on korjattu, mutta story goes on...

Ensimmäiset tekstit kertovat unelma-asunnon löytämisestä, asuntokaupoista ja elämästä muuton jälkeen. Tekstistä 29 eteenpäin käsitellään vesivahinkoa ja sen kartoittamista. Tekstistä 54 päästään vahingon korjaamiseen, joka päättyy tekstiin 92, kun urakoitsija jättää avaimet pöydälle. Sen jälkeen (kuten jo vaihtelevasti aiemminkin) käsitellään sekalaisesti vikalistakorjauksia, ongelmia taloyhtiön kanssa, riitaa asunnonmyyjän kanssa ja kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä. Tervetuloa mukaan! :)

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

#190: Patteri-gate päätökseen


Päätin sähköpostilla käydyn väittelyn viestiin, jossa totesin, etten jatka pattereihin liittyvää vääntöä enää sähköpostilla. Vielä viimeiseksi vastaanottamassani viestissä minulta tivattiin, miksi työ on tilattu ja miten hallitus ei ole todennut, että sille olisi tässä kohtaa ollut tarvetta. Muistutin, että työ tilattiin, koska hallitus yksimielisesti päätti sen tilata. Kysyin, että jos heillä oli epäselvyyttä asiasta, miksi he vahvistivat, että työn voi tilata. Ja jos sille ei ollut heidän mielestään tarvetta, niin miksi he vahvistivat, että työn voi tilata.

Kerroin käyneeni tilanteen läpi Kiinteistöliiton lakimiehen kanssa eikä mitään virhettä ole tehty. Totesin, että perustelut he voivat lukea useista aiemmista viesteistäni. Kerroin, etten voi ymmärtää heidän tämän asian paisuttamiseen käyttämää energiaa. Tässä ei ole tapahtunut vahinkoa yhtään kenellekään, yksikään ei ole päässyt muita parempaan asemaan ja joka ikinen päätös on tehty yksimielisesti meidän neljän hallituksen jäsenen kesken. Myönsin, että olemme pieni yhtiö ja jousto on hieno asia, mutta totesin, etten istu hallituksessa, joka toteuttaa lainvastaisia päätöksiä. Näin ollen toisen jäsenen ehdotusta yhtiökokouksen ohittamisesta ei eteenpäin viedä, sillä laittomia päätöksiä en täytäntöön pane. Ja perustelut olivat edelleen samat kuin tähänkin asti.

Kerroin vielä, että olen toiminut eri hallituksissa niin asunto-osakeyhtiössä kuin yrityksissä ja yhdistyksissäkin jo yli kymmenen vuoden ajan. En ole koskaan joutunut samanlaisen hyökkäyksen kohteeksi enkä ole koskaan aiemmin joutunut sulkemaan sähköpostiani sen takia, että joku ei ymmärrä, miten hallitus toimii tai miten päätökset tehdään ja tämä kaadetaan yhden ainoan henkilön niskaan. En ole ensimmäistäkään liikettä tehnyt ilman koko hallituksen tukea, joten en voinut kuin ihmetellä. Päätin, että harkitsen vakavasti jatkoani puheenjohtajana. En saa pienintäkään korvausta mistään tekemästäni, joten miksi käyttäisin aikaani ja voimavarojani, jos vastaanotto on tällaista.

Loppuun totesin, että jos joku haluaa tätä asiaa vielä puida, niin toivon, että se tapahtuu kasvotusten eikä jankkaamalla sitä samaa, että he eivät ole ymmärtäneet, mitä on sovittu ja se olisi jostain syystä minun vikani. Suosittelin heille myös lämpimästi Kiinteistöliiton hallituksen jäsenille tarkoitettua verkkokurssia, jossa opetetaan perusteita hallitustyöskentelystä ja päätöstenteosta. Totesin, että on erittäin huolestuttavaa, jos hallituksen jäsen ärsyyntyy siitä, että taloyhtiö toteuttaa koko yhtiön ja joka ikisen osakkaan mukaista päätöstä, mutta ei lähde ohittamaan asunto-osakeyhtiölakia tai yhtiöjärjestystä sen toteuttamiseksi.

En saanut viestiin enää vastauksia. Tällä viikolla oli kuitenkin ylimääräinen yhtiökokous, jossa oli määrä päättää muun muassa patterityön lopullinen rahoitusmuoto. Kokous ahdisti jo montaa päivää etukäteen. Edustan kokouksissa yleensä yksin, mutta tällä kertaa pyysin, että Jii tulee mukaan. Tuntui uskomattomalta, että olin tällaisessa tilanteessa, vaikka mitään väärää ei ollut tapahtunut.

Kokous alkoi ja käsittelimme työjärjestyksen mukaiset asiat. Viimeisenä oli patterityön rahoituksen vuoro. Kerroin, mikä tilanne on ja miten hallitus on tähän mennessä edennyt. Yksi osakas kysyi, ymmärsikö hän oikein, että kaksi asuntoa on nyt tehty. Vastasin myöntävästi ja kerroin perustelut. Osakas nyökkäsi ymmärryksen merkiksi. Kaikki muut olivat hiljaa. Kerroin hallituksen päätösehdotuksen, jonka mukaisesti osa työstä katetaan limiitillä ja osa ylimääräisiä vastikkeita vastaavalla määrällä. Kenelläkään ei ollut mitään vastaväitteitä. Varmistin vielä erikseen, oliko jollain kysyttävää tai kommentoitavaa ja tuleeko muita ehdotuksia. Yhtiökokous oli yksimielinen ja työ päätettiin rahoittaa, kuten on kesästä lähtien suunniteltu.

Kysyin, miten osakkaat haluavat työn kanssa edetä ja mikä asunto tehdään seuraavaksi. Kenellekään ei ollut mitään väliä. Sovimme, että sovin jatkosta urakoitsijan kanssa ja ilmoitan muille, miten työ jatkuu. Olin yhä edelleen aivan pihalla, mistä koko vääntämisessä oli ollut kyse. Mikä sai nämä kaksi käyttämään niin valtavan määrän energiaa ja aikaa tästä asiasta riitelyyn, mutta kasvotusten ei ollut mitään sanottavaa? Yhä edelleenkään järjestyksellä tai millään muullakaan ei ollut mitään väliä. Joku on tarjonnut selitykseksi kateutta, joku toinen kiusantekoa. Minä en usko kumpaankaan – miksi kukaan olisi kateellinen, jos lapsiperhe saa vuoden odottamisen jälkeen patterit kuntoon pari viikkoa ennen itseä? Tai miksi kukaan jaksaisi tällaista vain kiusanteon takia? En jaksa näihin uskoa, mutta mitään järkevää selitystä minulla ei ole tarjota.

Tämä kaikki sai kuitenkin miettimään vakavasti omaa elämää ja asioita, joihin haluan elämässäni keskittyä. Jouduin puheenjohtajan tehtävään vastoin tahtoani vuosi sitten, kun silloinen hallitus päätti, ettei edellinen puheenjohtaja voi jatkaa tehtävässään laiminlyöntiensä ja asemansa väärinkäyttämisen takia. Ilmoitin kevään järjestäytymiskokouksessa, että luovun tehtävästä mielelläni, mutta jatkajia ei löytynyt. Kesällä ilmoitin, ettei resurssini enää riitä, mutta kukaan ei suostunut jatkamaan. Edellisestä puheenjohtajasta tehtiin kuitenkin varapuheenjohtaja ja muut lupasivat auttaa ja jakaa työtehtäviä. Mikään ei ole kuitenkaan kesän jälkeen muuttunut ja hoidan yksin yhä edelleen kaiken.

Viime viikolla käytin reilu viisi tuntia isännöitsijäntodistuksen laadintaan yhdelle huoneistolle. Taloyhtiö laskuttaa tästä työstä 50 euroa, minä en saa muuta kuin hyvän mielen. Eikä tuollaisesta nyt oikeasti tule edes kovin erikoinen mieli. Ja itseasiassa tämän todistuksen myötä tuli taas vähän lisää kiukuttelua niskaan, kun kirjasin todistukseen, että asunnossa on tehty remontteja, joita taloyhtiö ei ole hyväksynyt. Tämä käy ilmi taloyhtiön pöytäkirjoista ja se oli osakkaalla tiedossa, kun itse aikoinaan huoneiston osti. Osakkaan mielestä ei kuitenkaan ole reilua, että se nyt lukee hänen todistuksessaan, koska se voi vaikuttaa vaikka negatiivisesti asunnon mahdolliseen myyntihintaan. En keksi ihan rehellisesti sanottuna yhtäkään syytä, miksi jatkaisin pestissäni enää päivääkään.   

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti