Mistä Home Story kertoo?

Blogi alkoi mietteistäni kahden pienen lapsen äitinä, kun vesivahinko ajoi perheemme pois juuri ostetusta asunnosta. Miten vauvaperheen arki sujui vieraissa nurkissa, miten remontti eteni (ja mitä kävi, kun se ei edennyt) ja minkälaisia asioita pitää ja kannattaa ottaa huomioon vastaavassa tilanteessa? Vahinko on korjattu, mutta story goes on...

Ensimmäiset tekstit kertovat unelma-asunnon löytämisestä, asuntokaupoista ja elämästä muuton jälkeen. Tekstistä 29 eteenpäin käsitellään vesivahinkoa ja sen kartoittamista. Tekstistä 54 päästään vahingon korjaamiseen, joka päättyy tekstiin 92, kun urakoitsija jättää avaimet pöydälle. Sen jälkeen (kuten jo vaihtelevasti aiemminkin) käsitellään sekalaisesti vikalistakorjauksia, ongelmia taloyhtiön kanssa, riitaa asunnonmyyjän kanssa ja kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä. Tervetuloa mukaan! :)

sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

#194: Ahdistunut Myyntimies

Yritimme sovintoa vielä viimeisen kerran joulun alla. Olimme valmiit 2.500 euron korvaukseen. Toimitin Myyntimiehelle valmiin sopimuspohjan, jonka allekirjoittamalla olisimme voineet jatkaa elämäämme eteenpäin. Myyntimies palasi omalla sopimusehdotuksellaan, jossa vaati sopimukseen lisättäväksi:

   * ostaja on väittänyt asuntokaupassa tapahtuneen virheen esittämättä mitään todistetta asiasta.
   * teetetyn remontin virheellisyydestä ei ostaja ole esittänyt mitään todistetta.
   * sopimuksen jälkeen ostaja ei voi esittää mitään vaatimuksia mihinkään tätä asuntokauppaa koskien [sopimuksessamme oli normaali maininta, että kummallakaan osapuolella ei ole korvauksen maksamisen jälkeen mitään vaatimuksia tähän riita-asiaan liittyen]
   * ostajan on toimitettava sopimusehdotus myös taloyhtiön puolesta
   * edellä mainittujen muutosten jälkeen, voidaan neuvotteluja jatkaa

Haistatin Myyntimiehen neuvotteluille pitkät. En vastannut enää mitään vaan toimitin viestin asianajajallemme ja pyysin, että hän hoitaa asian loppuun – oli se sitten sovinto, käräjäoikeus tai mikä tahansa. Asianajajamme vastasi ottavansa yhteyttä Myyntimiehen asianajajaan. Kaksi viikkoa myöhemmin kysyin, onko asia edennyt. Asianajaja vastasi viikkoa myöhemmin, että odottaa vastapuolen yhteydenottoa. Kaksi kuukautta myöhemmin eli maaliskuussa kysyin, mikä tilanne on. Odotan vastausta edelleen.

Vieläkö muistatte ex-puheenjohtajan, jonka edesottamuksia olemme seuranneet niin vesivahinkoremonttimme (#117) kuin esimerkiksi patteririidankin yhteydessä (#189)? Yllättäen Myyntimiehen asianajaja lähestyi taloyhtiötä helmikuussa. Hän kysyi, onko taloyhtiöllä vielä vaatimuksia asiaan liittyen. Käsittelimme viestin hallituksen kokouksessa ja sovimme yksimielisesti, että mietimme vastauksen, jonka ex-puheenjohtaja toimittaa Myyntimiehen asianajajalle. Halusimme vastauksessa tuoda ilmi, että asiaa ei edistetä oikeusteitse, mutta taloyhtiö ei missään nimessä ole sitä mieltä, että asia olisi loppuunkäsitelty tai että asia olisi jollain tavalla nyt sovittu. Laadin vastauksen ja pyysin, että ex-puheenjohtaja toimittaa sen eteenpäin ja toimittaa vastauksen myös meille muille. Jokainen hallituksen jäsen kuittasi, että vastaus on hyvä ja toimitaan näin.

Kuukautta myöhemmin kysyin, oliko ex-puheenjohtaja toimittanut vastauksen eteenpäin, kun meille sitä ei ollut toimitettu. Ex-puheenjohtaja vastasi, että oli heti tuolloin vastannut ja vastapuolelta oli tullut sovintosopimus allekirjoitettavaksi. Katsoin viestittelyä tarkemmin ja huomasin, että ex-puheenjohtaja oli vastannut täysin eri tavalla kuin mitä olimme yhdessä sopineet. Vastauksessa todettiin, että taloyhtiöllä ei ole mitään vaatimuksia vastapuolta kohtaan. Kysyin, miksi vastaus ei ole se, mikä oli yksimielisesti sovittu. Ex-puheenjohtaja vastasi: ”En ala omalla nimelläni kirjoittamaan muunneltua totuutta. Siinä onkin taloyhtiön uudelle hallitukselle pohdittavaa mitä tekevät sopimukselle.”

Olimme yhdessä sopineet vastauksen, joka kuvasi juuri sitä, mitä yhtiössä oli päätetty. Nyt se oli hänen mielestään muunneltua totuutta. Olen kai jotenkin yksinkertainen, mutta jos en olisi ollut valmis toimittamaan viestiä omissa nimissäni, olisin tuonut asian ilmi muille ja kysynyt, miten toimitaan. En olisi kuitannut, että vastaus on ok, toimitan sen perille, mutta muutan tekstiä kuitenkin. Olen aivan liian yksinkertainen ymmärtämään tätä jälkimmäistä järjenjuoksua. Uusi hallitus sitten toimitti tämän yhdessä sovitun vastauksen vastapuolen asianajajalle myöhemmin.

Töissä Myyntimiestä ei ole näkynyt. Olemme olleet samassa tilanteessa vuoden sisällä nyt viisi kertaa. Vuoden alussa esimieheni halusi keskustella kanssani. Ihmettelin syytä, mutta se selvisi: riitelyni Myyntimiehen kanssa on haitaksi koko työyhteisölle. Myyntimies on ahdistunut minusta eikä pysty enää käymään toimistolla minun takiani. On työnantajan kannalta kestämätön tilanne, että emme pysty työskentelemään yhdessä eikä toinen pysty käymään enää edes toimistolla. Tuijotin esimiestäni suu auki.

Mietin hetken aikaa, että onko tämä todellista. Totesin, että tämä asia ei kuulu työnantajalle ja olen järkyttynyt tällaisesta keskustelusta. Minulla ei ole ollut mitään ongelmia työskennellä Myyntimiehen kanssa eikä erimielisyytemme ole omalta osaltani näkynyt työyhteisössä millään tavalla. Olen voinut keskustella työasioista täysin normaalisti myös Myyntimiehen kanssa, jos on ollut tarve. En ole jäänyt yhdestäkään tilaisuudesta tai palaverista pois Myyntimiehen takia, joten pitäisiköhän tätä asiaa käsitellä hänen kanssaan, jolla jotain ongelmia on. Kysyin, mitä työnantaja odottaa minun asialle tekevän. Esimies vastasi, ettei ota kantaa, kun asia ei hänelle kuulu, mutta halusi, että tiedän tilanteen ja mitä riitelyni on saanut aikaan. Oli millimetrin päässä, että irtisanoudun. Mutta päätin, että tätä en anna periksi!

Tämä on tilanne Myyntimiehen kanssa. Ette uskokaan, miten pahalta tuntui käydä nämä asiat vielä kertaalleen läpi. Tulin niin pahalle tuulelle, että muistan nyt hyvin, miksi tämä kirjoittaminen on ollut niin vastentahtoista. Mutta kyselyjä tulee niin paljon, että olihan tämä tehtävä. Tuntuu kohtuuttomalta, että kaiken jälkeen näyttää kuitenkin siltä, että Myyntimies pääsi tästä(kin) kuin koira veräjästä. Mutta luotan, että lopulta oikeus voittaa – some day, some way.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti