Mistä Home Story kertoo?

Blogi alkoi mietteistäni kahden pienen lapsen äitinä, kun vesivahinko ajoi perheemme pois juuri ostetusta asunnosta. Miten vauvaperheen arki sujui vieraissa nurkissa, miten remontti eteni (ja mitä kävi, kun se ei edennyt) ja minkälaisia asioita pitää ja kannattaa ottaa huomioon vastaavassa tilanteessa? Vahinko on korjattu, mutta story goes on...

Ensimmäiset tekstit kertovat unelma-asunnon löytämisestä, asuntokaupoista ja elämästä muuton jälkeen. Tekstistä 29 eteenpäin käsitellään vesivahinkoa ja sen kartoittamista. Tekstistä 54 päästään vahingon korjaamiseen, joka päättyy tekstiin 92, kun urakoitsija jättää avaimet pöydälle. Sen jälkeen (kuten jo vaihtelevasti aiemminkin) käsitellään sekalaisesti vikalistakorjauksia, ongelmia taloyhtiön kanssa, riitaa asunnonmyyjän kanssa ja kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä. Tervetuloa mukaan! :)

torstai 19. heinäkuuta 2018

#197: Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, eiku…


Terassiremontti alkoi 25.4. ensimmäisen terassin purkutöillä. Minkäänlaista sopimusta tai suunnitelmaa urakoitsijan kanssa ei vieläkään ollut. Kaksi nuorta virolaispoikaa piikkasi betonia otsat hiessä. Parin viikon päästä ensimmäiset terassit oli saatu purettua. Yritin edelleen saada hallitusta tekemään urakoitsijan kanssa edes jonkinlaisen sopimuksen urakasta. Puheenjohtaja vetosi yleisiin sopimusehtoihin, mutta kaikui kuuroille korville, kun yritin kertoa, ettemme voi vedota edes niihin, jos niin ei ole urakoitsijan kanssa sovittu.

Pidimme aloituspalaverin, johon puheenjohtaja sai työnsä kautta rakennusvalvojan paikalle. Valvoja esitti urakoitsijalle kysymyksiä, joita ei hallituksella ollut käynyt mielessäkään. Juuri tämän takia olin alusta asti esittänyt, että urakkaan otettaisiin valvoja mukaan – meillä ei yhdelläkään ole minkäänlaista taustaa rakennusalalta, joten meidän on mahdotonta varmistua urakoitsijan ratkaisujen järkevyydestä, saati oikeellisuudesta.

Valvoja kysyi urakoitsijan suunnitelmista terassin jälleenrakentamisen suhteen. Urakoitsija kävi läpi vaiheet, johon kuului muun muassa salaojamaton käyttäminen materiaalien välissä. Valvoja kysyi, mihin vedet oli tarkoitus salaojamatolta ohjata. Urakoitsija vastasi, että ei mihinkään. Valvoja naureskeli epäuskoisena, että mihin sitä salaojamattoa sitten tarvitaan. Kuuntelin itsekin huolestuneena: ei voi olla tarkoituksenmukaista jättää mitään vesiä tietoisesti rakenteisiin. Urakoitsija ja valvoja kävivät asiasta keskustelua, joka päättyi siihen, että urakoitsija lupasi miettiä vaihtoehtoja ja valvoja totesi, ettei ikinä hyväksyisi omaan yhtiöönsä tällaista suunnitelmaa.

Puhuin valvojan palkkaamisesta entistä painokkaammin. Käytin esimerkkinä aloituspalaveria, jossa yksikään meistä hallituksen jäsenistä ei ollut osannut kyseenalaistaa urakoitsijan meille tarjoamia vastauksia. Vaadin myös sopimuksen tekemistä: mikään kuluttajansuoja tai vastaava ei taloyhtiötä suojaa, joten taloyhtiön on sopimuksella huomioitava kaikki tärkeät seikat ja ennakoitava mahdolliset sudenkuopat. Puheenjohtaja totesi vihdoin, että yrittää sopia urakoitsijan kanssa yleisten rakennusehtojen käyttämisestä. Ehdotin, että näin tärkeän remontin ollessa kyseessä, hallitus vielä miettisi ainakin muutamilta osin yleisten ehtojen sopivuutta ja pyrkisimme huomioimaan asiat taloyhtiön parasta ajatellen. Ihmettelin myös, että urakoitsija lähtee tällaiseen projektiin ilman sopimuksia. Varmistin hallitukselta, että urakoitsijaa valitessa oli varmasti tilaajavastuulain mukaiset asiat selvitetty. Kukaan ei ollut ymmärtänyt selvittää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti