Mistä Home Story kertoo?

Blogi alkoi mietteistäni kahden pienen lapsen äitinä, kun vesivahinko ajoi perheemme pois juuri ostetusta asunnosta. Miten vauvaperheen arki sujui vieraissa nurkissa, miten remontti eteni (ja mitä kävi, kun se ei edennyt) ja minkälaisia asioita pitää ja kannattaa ottaa huomioon vastaavassa tilanteessa? Vahinko on korjattu, mutta story goes on...

Ensimmäiset tekstit kertovat unelma-asunnon löytämisestä, asuntokaupoista ja elämästä muuton jälkeen. Tekstistä 29 eteenpäin käsitellään vesivahinkoa ja sen kartoittamista. Tekstistä 54 päästään vahingon korjaamiseen, joka päättyy tekstiin 92, kun urakoitsija jättää avaimet pöydälle. Sen jälkeen (kuten jo vaihtelevasti aiemminkin) käsitellään sekalaisesti vikalistakorjauksia, ongelmia taloyhtiön kanssa, riitaa asunnonmyyjän kanssa ja kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä. Tervetuloa mukaan! :)

maanantai 20. elokuuta 2018

#206: Tosi onnistunut terassiremontti

No niin, pientä tilanneraporttia terassiremontin ”etenemisestä”. Meidän asunnon osalta kolmen viikon remontissa on meneillään 15. viikko. Koko urakan aloittamisesta on nyt neljä kuukautta. Olemme muun muassa olleet ilman omaa autopaikkaamme koko tämän ajan, sillä urakoitsija on kasannut paikallemme rakennustarvikkeitaan. Onneksi tien varteen voi jättää (jos vaan on tilaa), vaikka omat haasteensa se tuo, kun yrittää kantamusten kanssa päästä turvallisesti kotiin ja huolehtia, etteivät lapset jää tietä viilettävien roska-autojen tai muiden teiden ritareiden renkaiden väliin.

Koko tämä aika on pitänyt myös sietää remontista aiheutuvaa meteliä sekä asunnossa ravaavia vieraita miehiä, jotka todella edelleen (pyynnöistä huolimatta) ilmestyvät asuntoon milloin mistäkin ja mitään ilmoittamatta. Viime viikolla meillä pyöri työmiehiä aamuseitsemän ja iltayhdeksän välillä - myös lauantaina ja sunnuntaina. Oli mielenkiintoinen illalliskokemus, kun lapsivapaata iltaa juhlistaaksemme grillasimme Jiin kanssa ja nautiskelimme lasit viiniä – työmiehen puuskuttaessa vieressä. Mutta kyllähän tämän kaiken kestää, kun  k o h t a  meillä on uudet, upeat terassit. Tai uudet ainakin.

Mainitsin puolikkaassa lauseessa pari viikkoa sitten yhdessä asunnossa sattuneesta vesivahingosta (#204). Vahinkoa on nyt tutkittu ja vauriot todettu: parketti on pilalla ja tavalla tai toisella korjattava, rakenteet terassin päältä alas parketin tasolle ovat läpimärät. Asuntoon joudutaan rakentamaan väliaikainen ulkoseinä olohuoneeseen, sillä varsinainen seinä joudutaan purkamaan ja kaikki ikkunat sekä takapihan ovi on irrotettava.

Eilen tuli viesti hallituksen puheenjohtajalta. Heillä oli tullut lauantain ja sunnuntain välisenä yönä vedet samalla tavalla sisään. Tulevana keskiviikkona piti olla viimeisten asuntojen betonivalu, mutta se jouduttiin perumaan. Tähän asti jälleenrakennetut rakenteet joudutaan avaamaan eli käytännössä palataan alkuun. Urakoitsija kyllä ymmärtää, että nämä vahingot ovat johtuneet heidän toimistaan eli taloyhtiön kustannusten ei pitäisi tästä nousta. Toisaalta ketään ei taloyhtiössä kiinnosta, mitä urakoitsija meiltä laskuttaa, joten en hämmästyisi, vaikka kustannuksia taloyhtiön kassastakin vähän tasattaisiin.

Olen ollut ehkä liiankin skeptinen urakan suhteen ihan alusta lähtien. Ehkä ajattelin, että ”pessimisti ei pety” -ajattelutapani suojaisi mielenrauhaani mahdollisten ongelmien ilmentyessä. Mutta tällä hetkellä olen kauhuissani: jos näin mittavia ongelmia ilmenee jo tässä vaiheessa urakkaa, niin millaisia yllätyksiä rakenteet kätkevätkään sisäänsä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti