#196: Hallitus on hakoteillä

Ylimääräinen yhtiökokous pidettiin 11.4.2018. Hallitus haki valtuuksia enintään 50.000 euron remonttilainan nostamiseen. Hallitus ehdotti, että korjataan kaikki terassit kerralla kuntoon. Ajattelin, että vihdoinkin joku muukin herää tässä yhtiössä siihen, että niille on tehtävä jotain (#186). Puheenjohtaja esitteli tarjouksen koko yhtiön remontista, jolle tulisi hintaa 62.000 euroa. Ihmettelin suuresti hinta-arviota, joka oli alle kolmasosa siitä, mitä muut urakoitsijat olivat tarjonneet. Varmistin, että urakka oli kilpailutettu ja urakoitsija pätevä. Kyselin yksityiskohtaisia kysymyksiä toteutustavasta ja hallitus vannotti kaikki asiat huomioidun tuossa hinnassa. En voinut uskoa, että urakoitsija pystyy tekemään yhtä laadukasta remonttia kuin muut tarjonneet, mutta enemmistön päätöksellä urakoitsija valittiin tekemään urakkaa. Yhtiökokous antoi hallitukselle valtuudet 100.000 euron lainaan, jotta raha varmasti riittää kaikkeen mahdolliseen, mikä matkan varrella eteen tulee. Sovittiin, että puheenjohtaja tilaa terassiremontin. 

Hallitus muodostettiin uudestaan. Hallitukseen jäivät puheenjohtaja ja Lari, uusina jäseninä mukaan tulivat taloudenhoitajan puoliso Ana, ex-puheenjohtajan asuntoon muuttanut Eki sekä minä. Ehdin olla hallituksesta pois 30 päivää.

Ensimmäisessä hallituksen kokouksessa pyysin, että puheenjohtaja toimittaisi kaiken materiaalin terassiremonttiin liittyen: tarjouspyynnöt, saadut tarjoukset, suunnitelman sekä urakkasopimuksen. Puheenjohtaja toimitti kaiken materiaalin, mitä hänellä oli: yksi sähköposti, jossa hän toteaa urakoitsijalle, että tilaamme työn. Puheenjohtaja kertoi, ettei mitään erillistä sopimusta ole. Sähköposti on hänen mielestään yhtä pätevä. Totesin, että kyllä sähköposti periaatteessa riittää, mutta onko siinä varmasti sovittu sopimusehdoista riittävällä tarkkuudella ja että yleensä näin mittavissa remonteissa tehdään erillinen sopimus. Minulle tuli tunne, ettei kaikki voi mennä hyvin.

Ennen terassiremontin alkua ehdimme tapella pensasaidoista. Yhtiössä heräsi keskustelu vanhan angervoaidan korvaamisesta tuija-aidalla. Hallitus päätti, että vaihdetaan yhtiön välittömään hallintaan kuuluvat angervoaidat kauttaaltaan uusiin. Ana oli sitä mieltä, että osakkaat, joiden takapihoille angervoaidat ylettyvät, pakotetaan maksamaan kustannukset. Kerroin, ettei yhtiö voi tällaista vaatia – joko yhtiö vaihtaa ne kustannuksellaan kaikille, niitä ei vaihdeta kenellekään tai jokainen saa tehdä pihoillaan mitä tykkää. Ana jankkasi, että kaikki vaihdetaan, mutta yhtiö ei kustannuksiin osallistu. Hänen mielestään rikotaan yhdenvertaisuusperiaatetta, jos yhtiö maksaa pensaat, jotka se on päättänyt vaihtaa. Riitely meni jälleen aivan naurettavalle tasolle ja Ana ehdotti jossain vaiheessa, että ”vaihdetaan samalla myös puuaidat vähän hienommiksi taloyhtiön piikkiin, kun ne voi vaikka kullalla päällystää ja timanteilla koristellut olis ihan ihkuja”. Ana vielä toivoi, että käytetään järkeä ja säästetään taloyhtiön rahoja eikä tehdä hölmöjä päätöksiä ja viilata pilkkuja, kun muuten menee hankalaksi. Minulta meni viimeinen kommentti vähän ohi.

Kymmenien viestien ja lapsellisten kommenttien jälkeen lopputulos oli, että yhtiö vaihdatti aidat kaikille ja kustannus oli alle 200 euroa. Koko yhtiön yleisilme muuttui huomattavasti, kun 30 vuotta hoitamatta olleista, villiintyneistä pensaista päästiin eroon.

#195: Missä mennään unelmien taloyhtiössä?

Jos on ollut ikävyyksiä Myyntimiehen kanssa, niin on niitä riittänyt taloyhtiössäkin. Aivan uskomatonta, mihin soppaan lusikkamme iskimme, kun luulimme unelma-asuntomme löytyneen. Olen kaiken tämän pyörityksen keskellä alkanut jo epäilemään omaa mielenterveyttäni ja sitä, että ehkä se ongelma olenkin minä – ei missään taloyhtiössä voi olla näin paljon vaikeuksia. Jännä tosin, että toimintaani on kaikissa muissa yhtiöissä vain arvostettu ja kiitelty, mutta täällä olen vain hankala tapaus.

Viime vuoden lopulla tein päätöksen ja irtisanouduin puheenjohtajan tehtävästä. Ex-puheenjohtaja otti tehtävän vastaan, vaikkei se missään näkynytkään. Ex-puheenjohtaja laittoi myös asuntonsa myyntiin, mikä ei henkilökohtaisesti haitannut lainkaan. Ex-puheenjohtajan vaimo oli suivaantunut minulle vuotta aiemmin tapahtuneesta yksittäisestä musiikin soitosta (#157) niin pahasti, että ei edes tervehtinyt enää. Jos satuimme – tai meinasimme sattua – pihaan samaan aikaan, hän jäi joko kauemmas odottamaan tai juoksi ohitseni sanomatta sanaakaan. Ei ollut kerta eikä kaksi, kun hän oli tulossa ovesta ulos, mutta vetäytyikin takaisin, kun havaitsi minut pihalla. Tervehdin aina, jos satuimme sille etäisyydelle, mutta hän ei vastannut mitään. Siinä sitä oli lapsille selitettävää, miksei naapuri tervehdi, vaikka me tervehdimme häntä. 

Kevään opiskelukiireiden myötä päätin, että aikani taloyhtiön hallituksessa saa riittää. Olen tehnyt niin paljon töitä yhtiön eteen (laatinut isännöitsijäntodistukset, laskenut ja korjannut kaikki vastikelaskelmat, tehnyt kirjanpidon ja tilinpäätökset, koonnut toimintakertomukset, laatinut osakas- ja asukasluettelot), että nyt on muiden vuoro. Yhtiökokouksessa kerroin, että minulla ei aika enää riitä ja jättäydyn ainakin täksi vuodeksi pois hallituksesta. Tunnelma kiristyi heti. Päätöstäni ei katsottu hyvällä.

Toimin yhtiökokouksen sihteerinä ja toimitin pöytäkirjan normaalisti pöytäkirjan tarkastajille kommentoitavaksi. Toinen tarkastajista kuittasi pöytäkirjan olevan kunnossa. Taloudenhoitaja, joka ei pitänyt siitä, että jättäydyin hallituksesta pois, totesi, että pöytäkirjan liitteenä olevaa hallituksen kunnossapitotarveselvitystä tulee päivittää. Ystävällisesti ohjeistin, että kyseinen asiakirja on hallituksen työkalu, johon emme voi tässä kohtaa alkaa tehdä muutoksia. Selvitys oli hyväksytty hallituksen kokouksessa (jossa taloudenhoitaja paikalla ja tuolloin sen itsekin hyväksynyt) jo aiemmin ja nyt se vain esitettiin yhtiökokouksessa. Saimme ensimmäisen riidan aikaiseksi siitä, että tuota selvitystä olisi pitänyt hänen mielestään nyt yhtäkkiä muuttaa, vaikkei siihen tullut edes mitään kommentteja yhtiökokouksessa. 

Samoihin aikoihin kilpailutin asuntolainaamme. Olimme vaihtamassa pankkia, joten uusi pankki halusi isännöitsijäntodistuksen. Kysyin, kuka sen laatii, ja hallitus päätyi yksimielisesti siihen, että päivitän todistuksen itse ja laitan hallitukselle hyväksyttäväksi. Mitään uutta todistukseen ei tarvittu, mutta lainaosuudet piti päivittää. Kun sain taloudenhoitajalta laskelmat (jotka olivat väärin, mutta korjasin ja hyväksytin hallituksella), toimitin todistuksen hallitukselle hyväksyttäväksi ja puheenjohtajan allekirjoitettavaksi. Saimme seuraavan riidan aikaiseksi siitä, mitä todistukseen tulee kirjata remonttien osalta. Uuden hallituksen mielestä päätettyihin, tuleviin remontteihin tulee lisätä kaikki remontit, jotka ovat ehkä joskus tulossa. Ohjeistin ystävällisesti, että siinä kohdassa mainitaan remontit, joista on jo päätös. Hallitus kertoi tehneensä päätöksen muun muassa terassiremontista, joka juuri muutamaa kuukautta aiemmin äänestettiin heidän toimestaan ylimääräisessä yhtiökokouksessa nurin. Silloin jokainen heistä perusteli asiaa sillä, ettei ongelmia terassien kanssa ole. En toki ollut remonttia vastaan, mutta uusi hallitus ei voinut yhtäkkiä ilman uutta tietoa ja yhtiökokouksen hyväksyntää päättää, että remontti nyt tehdäänkin. 

Naapurit soittelivat toisilleen, miten todistukseen tulee kirjata nyt joka ikinen asia ihan sanatarkasti, ettei tule ongelmia uusien ostajien kanssa. Hallituksen ulkopuoliset henkilöt tulivat kyselemään, mihin olemme muuttamassa, kun olivat kuulleet, että olemme lähdössä. Olin aivan puulla päähän lyöty: olimme tilanneet isännöitsijäntodistuksen pankkia varten. Muistutin hallitusta vaitiolovelvollisuudesta ja totesin, että kun asia kerran niin kiinnostaa, niin emme ole myymässä asuntoamme vaan kilpailutin pankkeja. Totesin, että arvostaisin, jos asiaa kysyttäisiin suoraan eikä arvuuteltaisi siitä selän takana henkilöiden kanssa, joille asia ei edes kuulu.

Kun kolmas ulkopuolinen tuli kysymään muuttoaikeistamme, kysyin hallitukselta, kenellä heistä on ollut tarve kertoa jokaiselle hallituksen ulkopuoliselle osakkaalle tilaamastamme todistuksesta ja mistä syystä. En saanut vastausta. 

Kyselin allekirjoitetun todistuksen perään, jolloin taloudenhoitaja näki jälleen tilaisuutensa tulleen. Hän totesi, ettei aiempi hallitus ole hyväksynyt aiempaa isännöitsijäntodistusta, jonka sisältö vastasi nyt päivitettyä todistusta. Samaisella taloudenhoitajalla oli syksyllä ongelmia ymmärtää ja muistaa hallituksessa tehtyjä päätöksiä (#189), joten en hirveästi yllättynyt tästä käänteestä. Muistinvirkistykseksi kävin kirjeenvaihtoamme läpi, joka päättyi siihen, että totesin toimittavani aiemman todistuksen eteenpäin ja hän vastasi asian olevan ok. 

Tämän jälkeen taloudenhoitaja vetosi siihen, etten voi päivittää todistusta, sillä en kuulu hallitukseen. Siitäkin huolimatta, että aiemmin hän oli muiden kanssa yhtä sitä mieltä, että voin todistuksen päivittää. Taloudenhoitaja kiristi todistuksen saamista myös sillä, etten ollut toimittanut taloyhtiön kaikkia mappeja puheenjohtajalle. Olimme sopineet, että varmistan, että olen tulostanut sähköpostista kaikki liitteet mappeihin mukaan ja palautan viimeisen mapin puheenjohtajalle seuraavalla viikolla.

Kymmenien sähköpostien jälkeen asia saatiin päätökseen ja hallitus ymmärsi, ettei päätettyihin remontteihin voida lisätä terassiremonttia ennen kuin siitä tehdään päätös. Puheenjohtaja jaksoi hokea viestistä toiseen, miten ostajilta ei tule pimittää tietoa enkä enää jaksanut toistaa, että todistus menee pankille. Melkein jo toivoin, että todistus olisi ollut ennemmin kaupantekoa kuin pankkia varten.

Seuraavaksi tuli kutsu ylimääräiseen yhtiökokoukseen, jossa oli päätettävänä asiana rahoitus remontille (päätöstä itse remontista ei hallituksen mielestä tarvittu). Kutsussa ei ollut listattuna päätösasioita vaatimusten mukaisesti, josta ystävällisesti huomautin puheenjohtajalle. Hän vastasi, että jos väärä sanamuoto estää käsittelemästä asioita, niin jätetään käsittelemättä 😊 Tässä kohtaa tuli tunne, että en voi antaa asioiden jatkua näin.

Hallitukseen kuului onneksi myös yksi järkevä ihminen, Lari. Hän ihmetteli, miksei kokouskutsua voi vain korjata ja toimittaa uudestaan. Hän soitti minulle ja kerroin, että toki kutsua voi – ja kannattaakin korjata. Hän yritti puhua asiasta muulle hallitukselle, joka totesi, että he eivät ala kutsua enää korjailemaan. Tai jos korjaavat, niin eivät ainakaan toimita osakkaille uudestaan. Ystävällisesti Lari korjasi kutsun varmistettuaan minulta, miten kutsusta saadaan lainmukainen. Kutsuun päätettiin lopulta ottaa mukaan päätösasiana hallituksen kokoonpano, sillä nykyisellään yhtiön hallinto oli hakoteillä.

#194: Ahdistunut Myyntimies

Yritimme sovintoa vielä viimeisen kerran joulun alla. Olimme valmiit 2.500 euron korvaukseen. Toimitin Myyntimiehelle valmiin sopimuspohjan, jonka allekirjoittamalla olisimme voineet jatkaa elämäämme eteenpäin. Myyntimies palasi omalla sopimusehdotuksellaan, jossa vaati sopimukseen lisättäväksi:

   * ostaja on väittänyt asuntokaupassa tapahtuneen virheen esittämättä mitään todistetta asiasta.

   * teetetyn remontin virheellisyydestä ei ostaja ole esittänyt mitään todistetta.

   * sopimuksen jälkeen ostaja ei voi esittää mitään vaatimuksia mihinkään tätä asuntokauppaa koskien [sopimuksessamme oli normaali maininta, että kummallakaan osapuolella ei ole korvauksen maksamisen jälkeen mitään vaatimuksia tähän riita-asiaan liittyen]

   * ostajan on toimitettava sopimusehdotus myös taloyhtiön puolesta

   * edellä mainittujen muutosten jälkeen, voidaan neuvotteluja jatkaa

Haistatin Myyntimiehen neuvotteluille pitkät. En vastannut enää mitään vaan toimitin viestin asianajajallemme ja pyysin, että hän hoitaa asian loppuun – oli se sitten sovinto, käräjäoikeus tai mikä tahansa. Asianajajamme vastasi ottavansa yhteyttä Myyntimiehen asianajajaan. Kaksi viikkoa myöhemmin kysyin, onko asia edennyt. Asianajaja vastasi viikkoa myöhemmin, että odottaa vastapuolen yhteydenottoa. Kaksi kuukautta myöhemmin eli maaliskuussa kysyin, mikä tilanne on. Odotan vastausta edelleen.

Vieläkö muistatte ex-puheenjohtajan, jonka edesottamuksia olemme seuranneet niin vesivahinkoremonttimme (#117) kuin esimerkiksi patteririidankin yhteydessä (#189)? Yllättäen Myyntimiehen asianajaja lähestyi taloyhtiötä helmikuussa. Hän kysyi, onko taloyhtiöllä vielä vaatimuksia asiaan liittyen. Käsittelimme viestin hallituksen kokouksessa ja sovimme yksimielisesti, että mietimme vastauksen, jonka ex-puheenjohtaja toimittaa Myyntimiehen asianajajalle. Halusimme vastauksessa tuoda ilmi, että asiaa ei edistetä oikeusteitse, mutta taloyhtiö ei missään nimessä ole sitä mieltä, että asia olisi loppuunkäsitelty tai että asia olisi jollain tavalla nyt sovittu. Laadin vastauksen ja pyysin, että ex-puheenjohtaja toimittaa sen eteenpäin ja toimittaa vastauksen myös meille muille. Jokainen hallituksen jäsen kuittasi, että vastaus on hyvä ja toimitaan näin.

Kuukautta myöhemmin kysyin, oliko ex-puheenjohtaja toimittanut vastauksen eteenpäin, kun meille sitä ei ollut toimitettu. Ex-puheenjohtaja vastasi, että oli heti tuolloin vastannut ja vastapuolelta oli tullut sovintosopimus allekirjoitettavaksi. Katsoin viestittelyä tarkemmin ja huomasin, että ex-puheenjohtaja oli vastannut täysin eri tavalla kuin mitä olimme yhdessä sopineet. Vastauksessa todettiin, että taloyhtiöllä ei ole mitään vaatimuksia vastapuolta kohtaan. Kysyin, miksi vastaus ei ole se, mikä oli yksimielisesti sovittu. Ex-puheenjohtaja vastasi: ”En ala omalla nimelläni kirjoittamaan muunneltua totuutta. Siinä onkin taloyhtiön uudelle hallitukselle pohdittavaa mitä tekevät sopimukselle.”

Olimme yhdessä sopineet vastauksen, joka kuvasi juuri sitä, mitä yhtiössä oli päätetty. Nyt se oli hänen mielestään muunneltua totuutta. Olen kai jotenkin yksinkertainen, mutta jos en olisi ollut valmis toimittamaan viestiä omissa nimissäni, olisin tuonut asian ilmi muille ja kysynyt, miten toimitaan. En olisi kuitannut, että vastaus on ok, toimitan sen perille, mutta muutan tekstiä kuitenkin. Olen aivan liian yksinkertainen ymmärtämään tätä jälkimmäistä järjenjuoksua. Uusi hallitus sitten toimitti tämän yhdessä sovitun vastauksen vastapuolen asianajajalle myöhemmin.

Töissä Myyntimiestä ei ole näkynyt. Olemme olleet samassa tilanteessa vuoden sisällä nyt viisi kertaa. Vuoden alussa esimieheni halusi keskustella kanssani. Ihmettelin syytä, mutta se selvisi: riitelyni Myyntimiehen kanssa on haitaksi koko työyhteisölle. Myyntimies on ahdistunut minusta eikä pysty enää käymään toimistolla minun takiani. On työnantajan kannalta kestämätön tilanne, että emme pysty työskentelemään yhdessä eikä toinen pysty käymään enää edes toimistolla. Tuijotin esimiestäni suu auki.

Mietin hetken aikaa, että onko tämä todellista. Totesin, että tämä asia ei kuulu työnantajalle ja olen järkyttynyt tällaisesta keskustelusta. Minulla ei ole ollut mitään ongelmia työskennellä Myyntimiehen kanssa eikä erimielisyytemme ole omalta osaltani näkynyt työyhteisössä millään tavalla. Olen voinut keskustella työasioista täysin normaalisti myös Myyntimiehen kanssa, jos on ollut tarve. En ole jäänyt yhdestäkään tilaisuudesta tai palaverista pois Myyntimiehen takia, joten pitäisiköhän tätä asiaa käsitellä hänen kanssaan, jolla jotain ongelmia on. Kysyin, mitä työnantaja odottaa minun asialle tekevän. Esimies vastasi, ettei ota kantaa, kun asia ei hänelle kuulu, mutta halusi, että tiedän tilanteen ja mitä riitelyni on saanut aikaan. Oli millimetrin päässä, että irtisanoudun. Mutta päätin, että tätä en anna periksi!

Tämä on tilanne Myyntimiehen kanssa. Ette uskokaan, miten pahalta tuntui käydä nämä asiat vielä kertaalleen läpi. Tulin niin pahalle tuulelle, että muistan nyt hyvin, miksi tämä kirjoittaminen on ollut niin vastentahtoista. Mutta kyselyjä tulee niin paljon, että olihan tämä tehtävä. Tuntuu kohtuuttomalta, että kaiken jälkeen näyttää kuitenkin siltä, että Myyntimies pääsi tästä(kin) kuin koira veräjästä. Mutta luotan, että lopulta oikeus voittaa – some day, some way.

#193: Taistelu tuulimyllyjä vastaan

Menin hyvillä mielin nukkumaan viimeisimmän viestini jälkeen. Edes Myyntimies ei voi olla niin puupää, että yrittäisi vielä vääntää mustaa valkoiseksi. Toimitin Myyntimiehelle luettavaksi asiaan liittyvät yhtiö- ja hallituksen kokouspöytäkirjat, kiinteistövälittäjän lausunnon hinnanalennusta koskien, jokaisen remontin aikaisen hallituksen jäsenen lausunnon siitä, etteivät ole toimineet taloyhtiön välitettynä edustajana ja tilanneet tai valvoneet työtä sekä jotain muita Myyntimiehen epärehellisyyden todentavia asiakirjoja. Muistan vieläkin tuon hetken ja hyvän mielen: olin Turussa työmatkalla ja viestini jälkeen hautauduin hotellin pehmeään sänkyyn ja aloin katsella elokuvaa. Tämä painajainen on kohta ohi.

Puhelin piippasi kesken elokuvan katselun. Myyntimies lähestyi viestillä, joka vei niin hyvänolon tunteen kuin yöunetkin. Viestin liitteenä oli yhden hallituksen jäsenen, Maurin, lausunto, jossa Mauri totesi toimineensa kylpyhuoneremontin tarkastajana. Asia oli nyt yhtäkkiä muistunut mieleen Myyntimiehen kanssa käydyn puhelinkeskustelun jälkeen. Myyntimies oli soittanut myös hallituksen vanhalle puheenjohtajalle, Matille, jonka vastauksen Myyntimies muotoili näin: se, että joku ei muista tarkkaan tai ollenkaan 7 vuoden takaisia tapahtumia ei tarkoita, ettei niitä olisi tapahtunut. Omat keskusteluni kyseisten herrojen kanssa voit palautella mieliin täältä (#145).

Myyntimies myös kertoi, että remontista oli ilmoitettu hyvissä ajoin taloyhtiölle [mitään näyttöä tähän ei edelleenkään ollut]. Myyntimies oli puhunut myös välittäjän kanssa, joka kuulemma muisti Myyntimiehen kommentin kaupantekotilaisuudessa siitä, että se 7.000 euroa oli puolet puhelimessa sovitusta käytännöstä, jonka mukaan molemmat osapuolet ottavat 7.000 euron vastuun tulevista taloyhtiön remonteista. Kauppakirjaanhan ei tällaista voi laittaa, mutta rehelliset ihmiset voivat kuitenkin näin suullisesti sopia ja pitää siitä kiinni. Loppuun Myyntimies totesi, että Kiinteistöliiton lakimies olisi käsitellyt aikanaan tämän asian taloyhtiön toimeksiannosta ja heille oli ilmoitettu, että taloyhtiön vesieristeen pettäminen tarkoittaa yksiselitteisesti sitä, että korvausvelvollisuus kuuluu taloyhtiölle. Tästä he pitävät kiinni ja meidänkin kannattaisi nyt lopettaa tämä vainoaminen ja iloita pilkkahintaan saadusta uudesta kylpyhuone-saunaosastostamme.

Olisin kirjaimellisesti räjähtänyt, jos se olisi ollut mahdollista. Sisäisesti räjähdinkin. Vastasin Myyntimiehelle viimeisen kerran ja päätin, etten suo koko ihmiselle enää ajatustakaan tämän jälkeen. Vastaukseni: 

"En tiedä, mistä ratakiskosta tämä asia pitäisi vääntää. Sekoitat asiaan jatkuvasti taloyhtiön. Meidän välillämme merkitystä on vain sillä, mitä te olette meille asunnosta kertoneet, mitä olemme asunnosta sillä perusteella maksaneet ja mitä hyötyä olette sillä perusteella saaneet, ettei asunto vastannut luvattua. Kiinteistöliittokaan ei liity tähän millään tavalla. Taloyhtiölle kuuluu korjausvelvollisuus ja se on kylpyhuoneen korjannut. Vastuu remontista on kuitenkin sen teettäjällä. Vaikka se olisi valvottu taloyhtiön toimesta, se ei poista sitä, että asunnonmyyjinä vastaatte siitä, mitä olette meille myyneet. Nämä epäkohdat remonttiin liittyen ovat teidän näkökulmastanne ainoastaan raskauttavia seikkoja: ne osoittavat vain sen, ettette ole remontin osalta huolellisesti toimineet. Se ei muutu, vaikka kuinka sitä huolellisuutta hokisit.

On jokaisen osapuolen kannalta lohduttavaa, ettei näitä asioita ratkota muistikuvien ja sanahelinän perusteella – näissä asioissa vain konkreettisella näytöllä on väliä. Vaikka Maurin muistikuvat näin yhtäkkiä muuttuivatkin, ei hänen muistillaan tai muistamattomuudellaan ole väliä, vaan asiakirjat ratkaisevat. Ja niitähän ei tästä remontista löydy: ei ilmoitusta, ei valvontoja, ei mitään. Oletteko todella käyneet tapauksen läpi asianajajanne kanssa avoimesti kaikki faktat kertoen? Tunnen asianajajanne etäisesti erään asuntokauppariidan myötä ja ihmettelen todella, jos hän suosittelee tämän asian ratkaisemista mieluummin tuomioistuimessa.

Keskustelin myös Kusettaja Kuoppasen kanssa tänään. Hän toivottavasti muisti kertoa sinullekin, että hän ei tiedä, mitä olemme mistäkin sopineet, sillä useista kaupantekoon liittyneistä asioista sovittiin (sinun toiveestasi) hänen selän takanaan. Varmasti hän muistutti myös siitä, että loppupeleissä vain tuolla kauppakirjaan kirjatulla lauseella on väliä. Hän myös ihmetteli, miksi riitelemme tästä yhdestä lauseesta ja samaa ihmettelemme mekin. Pienenä sivuhuomiona, että te olette tämän lausunnon Kuoppasen kanssa kauppakirjaan yhdessä kirjanneet sillä aikaa, kun me istuimme pankissa. Tätä lausuntoa on vielä kertaalleen korjattukin sinä aikana, kun me olimme jo pankissa.

Ymmärrän, että vastuun ottaminen voi tuntua vieraalta, mutta on säälittävää verrata sitä vainoamiseen. Olemme pyytäneet teitä ainoastaan toimimaan oikeudenmukaisesti ja olemme tehneet huomattavan kädenojennuksen sovintoa yrittäessämme. Meille 12.000 euroa ei ole pilkkahinta, mutta on toki hyvä huudella, kun olette kauppahinnassa saaneet perusteetonta hyötyä remontoidun kylpyhuoneen varjolla, joka osoittautui todella pommiksi.

Rehellisyydestä en sinun saappaissasi kehtaisi hirveästi huudella. Siitä puheenollen tarkistapa vaikka 13.3.2016 käyty sähköpostikeskustelu ja muistele sen jälkeen käymäämme puhelinkeskustelua. Vieläkin odottelemme, että edellä mainittuun asiaan palaat. Hyvin on unohtunut myös herrasmiessopimus yhtiövastikkeista, jotka kaupanteon yhteydessä sovimme jakavamme, jos remontti viivästyy. Pyysin tätä vielä erikseen kauppakirjaan kirjattavaksi, mutta kyllähän sinun sanaasi oli luottamista, kuten totesit. Täytyy sanoa, että enemmän olisi yllättänyt, jos olisit ollut sanojesi mittainen mies."

Mutta oli selvää, että käynnissä oli taistelu tuulimyllyjä vastaan. Myyntimies oli valmis mihin tahansa ja sai ihmiset puhumaan, mitä tahtoi.  

#192: Missä mennään Myyntimiehen kanssa?

Piti ihan itsekin tarkistaa, mihin asti olemme Myyntimiehen kanssa viimeksi päässeet. Asiahan jäi lokakuussa (#187) siihen, että Myyntimies jatkoi tyhjyyttään kalisevaa sanahelinäänsä siitä, etteivät he ole tehneet mitään väärää. Taloyhtiöllä olisi ollut mahdollisuudet lähteä viemään asiaa eteenpäin, mutta ylimääräisessä yhtiökokouksessa enemmistö päätti, että ei lähdetä oikeuteen. Oli meidän aika viedä asia päätökseen.

Kulunut syksy oli ollut raskas ja sitoutuminen pitkään oikeusprosessiin tuntui vieläkin raskaammalta. Kokemamme vääryys ja Myyntimiehen röyhkeys olivat kuitenkin sitä luokkaa, että olin valmis jatkamaan loppuun asti. Mutta Jii alkoi empiä: olimme päässeet elämässä eteenpäin, joten kannattiko kaikkia vanhoja haavoja alkaa uudestaan repiä auki. Perhe oli koossa, kaikki olivat terveitä (ainakin jotenkuten järjissään) ja katse suunnattuna tulevaisuuteen, joten pitäisikö meidän vain antaa periksi. Ajatus tuntui minusta järjettömältä, mutta samalla tiesin, että Jii on oikeassa. Päätin lähestyä Myyntimiestä viimeisen kerran. 

Laitoin hänelle viestin ja kerroin, että haluamme tästä paskasta eroon, joten voivatko he sanoa summan, jolla sovinto saadaan aikaiseksi ja voimme siirtyä elämässä eteenpäin. Myyntimies vastasi, että keskustelee asiasta ja palaa meille. Illalla sähköpostiin ilmestyi tyly viesti, jossa ranskalaisin viivoin oli ehdot, miten sopimus saadaan aikaiseksi. Näin saman tien punaista. Myyntimies ei ole se, joka tässä tilanteessa voi ladella ehtoja pöytään. 

Myyntimies toi jälleen esiin, että olemme sopineet 7.000 euron hinnanalennuksesta koskien kaikkia taloyhtiössä eteen tulevia remontteja. Sopimuksemme olisi edellyttänyt, että myös taloyhtiö tekee heidän kanssaan sopimuksen. Taloyhtiön tuli luopua vaateista korvauksetta, me saisimme 1.000 euron korvauksena "kivusta ja särystä", sillä he eivät ole tehneet tässä mitään väärää. 

En voinut hyväksyä ehdotusta. Muistutin, että hinnanalennuksesta sovittiin seuraavaa: ”Ostaja on saanut kertakaikkisen hinnan alennuksen 7.000 euroa alkuperäisestä sovitusta hinnasta (327.000 euroa) yhtiön ylätalon alapohjassa havaitun vanhan rakennusjätteen aiheuttaman korjaustarpeen takia. Ongelma on tullut myyjän ja ostajan tietoon 5.2.2016 aamulla. Tämän osalta ostajalla ei oikeutta muuhun korvaukseen”. Sovimme näin puhelimessa kaupantekopäivänä ja Myyntimies kirjasi tämän ystävänsä, kiinteistövälittäjä Kusetus Kuoppasen kanssa kauppakirjaan ja asia käytiin kaupantekotilaisuudessa läpi. "Ostajalla ei ole oikeutta muuhun korvaukseen" toimii myös toisinpäin eli myyjä ei voi myöhemmin keksiä käyttää tätä hinnanalennusta mielensä mukaan mihin tykkää. Totesin, että myös välittäjä on meille kirjallisesti vahvistanut, että hinnanalennus koski kaupantekoaamuna tietoon tullutta ongelmaa, joten voimme lopettaa väännön tämän osalta. Jos kauppakirjassa joku virhe Myyntimiehen mielestä oli, olisi asia pitänyt ottaa esiin siinä kohtaa, kun kauppakirjaa yhdessä kaupantekotilaisuudessa luettiin.

Taloyhtiöön liittyvään sopimuksen totesin, että omalta osaltamme asiakirja laaditaan ja luovumme sen osalta vaateista myyjiä kohtaan, mutta tämä asuntokauppariita ei liity taloyhtiöön. Me emme voi taloyhtiön puolesta asiakirjoja laatia, joten pyysin Myyntimiestä keskustelemaan asiasta taloyhtiön kanssa. Kerroin, että taloyhtiö on yhtiökokouksessa päättänyt äänestyksen myötä, ettei asiaa enää edistetä, mutta sen enempää me emme voi taloyhtiön puolesta asiaan ottaa kantaa.  

Kerroin Myyntimiehelle avoimesti, että meillä on asiaan liittyen yli 100 sivua näyttöä. Laitoin hänelle viestin ohessa vähän iltalukemisena keräämäämme näyttöä. Huomautin, että siinä vain osa, mutta jos he sen myötä ymmärtäisivät, mistä tässä heidän kannaltaan on kyse.

Laadin myös yhteenvedon meille aiheutuneista kustannuksista ja totesin, että joka ikinen euro on aiheutunut heidän huonosti toteutetusta kylpyhuoneremontista, jonka toteutustavan Myyntimies pimitti törkeästi jopa teettämässämme kuntokartoituksessa. Totesin, että heidän ehdottamansa tarjous on naurettava emmekä ymmärrä, mihin he sen perustavat. Toivoin lopuksi vielä, että Myyntimies käyttäisi järkeä ehdotuksen suhteen, sillä hänen toimintansa on aivan käsittämättömän röyhkeää.