#114: Puheenjohtaja pistää tuulemaan

Ei liene kenellekään epäselvää, että asioiden hoito taloyhtiössämme voisi olla aktiivisempaakin. Asioita ei saada päätökseen eikä mikään asia edisty. Tietysti sitä omatoimisuutta löytyy sitten sellaisissa asioissa, joissa se pitäisi ihan hallituksen päätöksellä jättää vähemmälle.

Istuin torstaina 1.12. avoimen yliopiston luennolla kuuntelemassa omaisuuden osittamisesta avioliiton päättyessä. Tai itseasiassa keskityin osittelemaan taloyhtiömme rahoitusvastikkeita, joiden olin aiemmin huomannut käsitellyn vähän miten sattuu. Huomasin, että yhtiön rahoitusvastikkeiden käsittely ei täytä lain vaatimuksia: rahoitusvastikkeiden osalta ei ole koskaan tehty vastikelaskelmia eikä velkaosuuksien laskemisessa ole huomioitu lainkaan rahoitusvastikkeiden ali- tai ylijäämiä.

Asiaa ei lainkaan helpota se, että joitakin väärin laskettuja velkaosuuksia on maksettu asuntokauppojen yhteydessä pois. Lainoja on kuitenkin näiden suoritusten jälkeen nostettu lisää tai osuuksissa on ollut epäselvyyttä jo aiemmin ja niitä on yritetty korjailla väärin perustein jo aiemmin.

Viestittelin luennon lomassa taloudenhoitajamme kanssa ja kyselin tietoja rahoitusvastikkeisiin liittyen. Ohimennen taloudenhoitaja mainitsi maksaneensa urakoitsijan viimeisen laskun samana päivänä. Luennoitsija ihmetteli varmasti, kuinka ositus saattoi herättää yhtäkkisesti opiskelijassa niin kovia tunteita kuin tieto laskun maksamisesta minussa herätti.

Laskusta oli tehty reklamaatio, siihen piti saada hyväksyttävä vastaus ennen maksamista ja maksu piti hyväksyä hallituksessa. Nyt kuitenkin puheenjohtaja oli toimittanut laskun maksuun ja antanut taloudenhoitajalle luvan maksamiseen. Aiemmin puheenjohtaja oli taloudenhoitajalle sanonut, että toimittaa laskut meille muille ja kun saa luvan, lasku toimitetaan maksuun. Taloudenhoitaja luuli hallituksen käsitelleen asian, vaikka emme olleet nähneet sen enempää taloyhtiön tekemää reklamaatiota kuin vastinettakaan siihen.

Ahdistuneena kysyin taloudenhoitajalta, tulihan laskuun jonkinlainen hyvitys. Taloudenhoitaja vastasi, että kyllä tuli. Rauhoituin vähän. Kysyin, minkä verran hyvitystä tuli. Taloudenhoitaja vastasi, että vajaa tuhat euroa. Paniikki iski jälleen: pelkästään laattahyvitys piti olla yli tuhat euroa, reklamaatiovaatimuksista puhumattakaan.

Jos oli keskittymisen kanssa aavistuksen ongelmia luennon alussa, niin lopussa niitä oli siinä määrin, että varpaat hyppivät hermostuneena kengästä toiseen. [Alkaa kuulostaa siltä, että kirjoittaja on vähän turhan väsynyt 😃]

Urakka oli urakoitsijan ja taloyhtiön välillä saatu päätökseen. Se olikin ainoa asia, joka edes jollain tavalla oli nyt päätetty. Se oli myös asia, jota ei olisi saanut pelkän puheenjohtajan päätöksellä päättää.