Sunnuntai valkeni aurinkoisena. Päätin käyttää
auringonpaisteen hyväksi ja pyysin isääni kävelylle kanssani. Ihan liian vähän
tulee vietettyä isän kanssa aikaa ja sekin vähä mitä tulee, menee aina kahden
tinttarallan säestämänä. Oli kulunut liikaa aikaa siitä, kun viimeksi olin
ehtinyt keskustella isän kanssa rauhassa.
Lähdimme nautiskelemaan aurinkoisesta säästä meren äärelle.
Kävelimme aluksi luontopolulla, mutta uskaltauduimme monen muun reippailijan
tavoin myös jäälle käppäilemään. Ilma oli fantastinen ja välillä pysähdyimme
nauttimaan reppuun pakattuja korvapuusteja ja termarista kahvia. Bongasin
ensimmäiset pajunkissatkin rantapajuissa.
Isän ja esikoistyttären retki oli onnistunut ja kävelyn
lopuksi sain sanottua isälle tärkeät sanat: olet tärkeä ja rakas, vaikka se
liian harvoin tulee sanottua. Isä ❤
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti