#176 Matkapäiväkirja: Tapaamista tapaamisen perään

Maanantaina oli tiukka kahden tapaamisen tahti, joka jatkui tiistaina 30.5. Söimme yhdessä aamupalan, josta koko jengi sai hyvän startin aamulle. Aamupalan erikoisuutena oli itsetehdyt pinaattiletut. Ama herätti hilpeyttä kanssa-aamupalailijoissa toteamalla kovaan ääneen erään miehen maastokuvioisista housuista: katso äiti, tuon miehen housut on tehty pinaattiletuista!

Aamupalan jälkeen pakkasimme tavarat, ja Jii lähti lasten kanssa tutustumaan lasten liikennepuistoon. Minä jäin hetkeksi hotellihuoneeseen tekemään töitä, minkä jälkeen luovutin huoneen ja lähdin asiakastapaamiseen. Ajoin lyhyen matkan Ylivieskan keskustaan, sillä navigaattori näytti, että toinen tapaaminen olisi keskustan ulkopuolella ja ensimmäisen tapaamisen mahdollisesti venyessä en kävellen ehtisi siirtymään.

Ensimmäinen tapaaminen oli ohi ja lähdin navigaattorin ohjeistamana ajamaan seuraavaan paikkaan. Käännyin isommalle tielle ja rajoitusten mukaan nostin nopeuden 80 kilometrin tuntinopeuteen. Hämmästyin, kuinka navigaattorin metrit hupenivat hupenemistaan, vaikka edessä oli pitkä pätkä suoraa tietä eikä ainoatakaan rakennusta sen reunoilla. Jatkoin eteenpäin, kunnes pienen levennyksen kohdalla navigaattori ilmoitti minun olevan perillä. Hämmentyneenä jatkoin levikkeen ohi ja ajoin seuraavaan tienhaaraan ihmettelemään navigaattorin ohjeita. Ajoin takaisin päin ja levennyksen kohdalla, keskellä peltoja, navigaattori ilmoitti minun olevan perillä.

Syötin osoitteen – kyllä, saman osoitteen kuin aiemmin – uudelleen navigaattoriin ja nyt laite ilmoitti, että pitää ajaa pari kilometriä keskustaan. Samaan kohtaan, josta juuri aiemmin olin lähtenyt. Ja todella, seuraava asiakas olisi ollut viereisessä talossa. Turhautuneena peltokierroksesta kipitin muutaman minuutin myöhässä asiakkaalle. Mukava tapaaminen sai kuitenkin unohtamaan ylimääräisen maaseutukierroksen.

Ylivieskasta lähdimme iltapäivällä ajelemaan kohti Kokkolaa. Ilma oli aurinkoinen, vaikkakin tuulinen. Olimme Kokkolassa neljän jälkeen ja majoituimme Sokos Hotel Kaarleen. Minulla oli jälleen töitä, joten Jii lähti lasten kanssa tutustumaan kaupunkiin ja etsimään illallispaikkaa. Minä päätin siirtyä ulos tekemään töitä ja palkitsin itseni samalla kuohuviinilasillisella tiukkojen asiakastapaamisen jälkeen.

Illallispaikkoja olisi ollut tarjolla useampikin mielenkiintoinen, mutta laiskoina päädyimme lopulta hotellin alakerran Amarilloon. Valinta oli ihan hyvä – ruoka oli hyvää, lapset viihtyivät, saimme nautiskella pitkään ja rauhassa ruoat ja pääsimme lopulta suoraan hissillä huoneeseen keräämään voimia seuraavaan päivään.

Päivän kilometrit: 92.