#185: Myyntimies – sympaattinen sovintomies

Siitä on yli viikko, kun Myyntimies lähestyi minua ja kertoi ikävästään ystävyyttämme kohtaan (öhöm…) sekä toiveistaan saada riitamme ratkeamaan sovintoon. Sovimme keskustelevamme puolisoidemme kanssa ja palaavamme asiaan, kun molemmat ovat tahoillaan jonkinlaisen sovintoehdotuksen saaneet aikaiseksi. Minua sovintoyritys miellytti. Tuntui helpottavalta, jos tämän raskaan asian saisi vihdoin päätökseen.

Jii ei innostunut sovinnosta alkuunkaan. Vaatimuksemme ei ollut kohtuuton ja Myyntimiehen toiminta taas niin räikeää, että Jiin mielestä meidän ei tarvitse tulla asiassa vastaan. Samaa mieltä oli moni muu, jonka kanssa asiasta keskustelin. Minä olin kuitenkin valmis tulemaan vastaan, sillä hinta se on rauhalla ja mielenterveydelläkin.

Sovintoehdotusta oli vaikea miettiä: tiesin, että oli ehdotuksemme mikä tahansa, se olisi Myyntimiehen mielestä liikaa. Jos Myyntimies olisi valmis maksamaan ¾ meille aiheutuneista ylimääräisistä kustannuksista, olisi sovinto siinä. Tiesin sen olevan totaalisen mahdotonta, joten päädyimme ehdottamaan Myyntimiehen jatkuvasti käyttämää ”Kirkko keskelle kylää” -periaatetta. Myyntimies oli joka kohdassa vedonnut siihen, miten kustannuksia ja vastuita oli tätä periaatetta noudattaen jaettu, joten ajattelin, että sitä kautta on mahdollisuus päästä sovintoon tässäkin asiassa. Jii piti vastaantuloamme liian suurena enkä itsekään vaihtoehdosta pitänyt, mutta olin valmis maksamaan sen hinnan, jotta asia saadaan päätökseen.

Torstaina Myyntimies laittoi työchatin kautta viestiä, ettei ole sovinnosta mitään kuulunut. Toteamus oli mielenkiintoinen ottaen huomioon, että me olemme yrittäneet sopia asiaa yli vuoden ja odottaneet ainoastaan heiltä jonkinlaista vastaantuloa. Totesin, etten ole ollut toimistolla, mutta perjantaina olisin tulossa. Sovimme, että tapaamme ennen lounasta.

Perjantaiaamu oli valtavan ahdistava. Olin nukkunut huonosti koko viikon, mutta edellisyön erityisen huonosti. Myyntimiehen kohtaaminen ahdisti. Tunsin hänet liian hyvin ja tiesin hänen kykynsä ja tyylinsä alistaa vastapuoli totaalisesti. Olin valtavan väsynyt tulevaan taistoon. Kun olisi ollut vastassa normaali ihminen, jonka kanssa olisi voinut keskustella, kuten normaalit järkevät ihmiset tekevät.

Myyntimiestä ei kuulunut. Tiesin, että se on osa hänen strategiaansa: hän määrittelee, milloin hänelle sopii minun kanssani keskustella. Käteni alkoivat täristä ja rintaa kiristi. Pelkäsin, että neuvotteluasemani huononee ahdistukseni takia.

Vihdoin Myyntimies ilmaantui paikalle. Moikkasi kuin ennen vanhaan ja ilmoitti, että laittaa yhden sähköpostin ja sen jälkeen keskustelemme. Päätin omalta osaltani, että minä keskustelen sitten, kun minä olen valmis. Kohta Myyntimies nousi ja ilmoitti: ”No niin!”. Totesin kirjoittavani yhden viestin loppuun.

Istuuduimme viereiseen, pienempään huoneeseen. Myyntimies kysyi, olinko keskustellut Jiin kanssa. Kerroin, että keskustelimme eikä Jii sovintoehdotuksesta innostunut, mutta että haluamme molemmat tästä asiasta eroon ja olemme sen takia valmiit ottamaan takkiin puolet aiheutuneista kustannuksista. Ehdotin, että kun he ovat käyttäneet tätä ”Kirkko keskelle kylää” -periaatetta useassa kohdassa, menisimme samalla periaatteella loppuun asti.

Myyntimies haukkoi henkeään. Hän piti tilannetta todella kohtuuttomana ja aivan absurdina! He eivät ole tehneet mitään väärää ja joutuisivat maksamaan meille kuitenkin jotain! Muistutin, että vesivahinko johtui heidän teettämästään epäammattimaisesti tehdystä remontista. Kysyin, että heidänkö mielestään on reilua, että me olemme tietämättämme ja täysin ulkopuolisina tähän joutuneet. Myyntimiehellä oli kaikki sympatia meidän puolella, mutta olihan tämä nyt kohtuutonta, että he joutuisivat jotain maksamaan.

Myyntimies totesi, että he ovat teetättäneet remontin ammattilaisella ja kaikki on taloyhtiön hyväksymää. Kerroin, että taloyhtiö on yksimielinen siitä, ettei remontista ole ilmoitettu eikä sitä ole valvottu. Myyntimies oli eri mieltä. Joku on nyt painostanut kaikki edelliset osakkaat ja hallituksen jäsenet antamaan tällaisen lausunnon. Myyntimies oli itse paikalla, kun hallituksen edustaja tarkisti vesieristeen. Kysyin, kuka tämä oli, kun yksikään hallituksen edustajista ei tiedä tarkastaneensa eristettä. Myyntimies pyöritti silmiään niin teatraalisesti, että minua melkein hymyilytti. Myyntimies ei osannut sanoa, kuka tämä hallituksen edustaja oli, mutta piti aivan naurettavana, että tässä mennään nyt sellaisten todisteiden varjossa eteenpäin, että joku ei muista, missä on milloinkin ollut. Totesin rauhallisesti, että hienoa, jos Myyntimies voi osoittaa jonkun valvoneen remonttia, mutta tähän mennessä tällaista ei ole kyetty esittämään eikä remontti tai sen valvonta ilmene yhdestäkään taloyhtiön dokumentista.

Kerroin, että ainahan Myyntimies voi vaatia korvauksia ammattitaitoiselta urakoitsijalta. Myyntimies tuhahti, että se firma on konkurssissa. Totesin, että niin taisi olla jo remonttia tehtäessä. Joo, mutta oli se vielä silloin toiminnassa, kun remonttia suunniteltiin. Myyntimies kertoi, että vesieristyksenkin on tehnyt pätevä kaveri ja kaikki sertifikaatit ja muut on taloyhtiölle toimitettu. Mainitsin, että laskun liitteenä oli kopio vanhentuneesta sertifikaatista, mutta muuta dokumenttia ei taloyhtiöltä valitettavasti löydy.

Muistutin ystävällisesti, että meidän välinen asiamme koskee A S U N T O K A U P P A A ja sitä säätelee asuntokauppalaki, joka tässä tapauksessa on nyt harvinaisen yksiselitteinen. Että muisti nyt joku hallituksen jäsen tekemisensä oikein tai väärin, niin lopputulosta se ei muuta: meille on myyty asunto, joka ei vastaa sitä, mitä on myyty. On ilmiselvää, että hyväkuntoisena myyty asunto ei ole hyväkuntoinen, jos kolmen viikon asumisen jälkeen joudumme muuttamaan yli puoleksi vuodeksi evakkoon. Myyntimies korjasi, että remonttihan kesti viisi viikkoa. Myyntimies tiesi myös remontin kustannuksista ja kertoi, että oli tehty paljon putkitöitä ja muita, jotka eivät heille kuulu millään tavalla. En ymmärtänyt, mitä nämä putkityöt olivat, kunnes ymmärsin hänen tarkoittavan sitä, että putkia oli vedetty eri kohdasta kuin ennen, koska nykyiset määräykset eivät hyväksy esimerkiksi lattian läpi meneviä putkia vaan putket pitää viedä yläkautta. Totesin, että remontti on toki tehtävä määräyksiä noudattaen (mikä on tietysti Myyntimiehelle ehkä uutta), mutta se ei muuta sitä, että nuo kustannukset johtuivat edelleen remontista johtuneesta vesivahingosta.

Muistutin myös, että meille oli tullut kustannuksia suoraan remontista yhtiöjärjestyksen osakasvastuuta lisäävän pykälän myötä. Ja että tämä yhtiöjärjestyshän ei ollut sama, joka meille kaupanteossa esitettiin. Myyntimies tuskastui taas silmin nähden ja vollottavalla äänensävyllä painotti, että KUN HE EIVÄT TIENNEET! He eivät olleet todistusta tilanneet vaan vastuu on välittäjällä. Muistutin, että laki on tässäkin kohtaa hyvin yksiselitteinen: myyjä vastaa kaikista kaupanteon yhteydessä annetuista tiedoista, myös yhtiöjärjestyksen ja isännöitsijäntodistuksen sisältämistä tiedoista. He voivat reklamoida asiasta eteenpäin, mutta ostajan virhe tämä ei ole, kun ostaja on vielä erikseen varmistanut yhtiöjärjestyksen paikkansapitävyyden.

Muistutin myös, että Myyntimies on ollut hallituksen puheenjohtaja, kun hallitus on muutoksista päättänyt. Myyntimies on ollut myös puheenjohtajana yhtiökokouksessa, jossa yhtiöjärjestyksen muutokset on yksimielisesti vahvistettu. Että on aika heikko argumentti, että ei tiennyt eikä muistunut mieleen edes siinä kohtaa, kun asiaa varmistin. Mutta ei, kun hän ei ole ollut mitään päättämässä eikä ole tällaisista tiennyt. Sihteeri näitä oli itsekseen pyöritellyt ja tällaisen hölmön muutoksen mennyt tekemään.

Myyntimies otti hetkeksi taas uhrin aseman ja muistutti, miten kohtuuton tilanne heidän näkökulmastaan on. Myyntimies pyysi asettumaan heidän saappaisiin. He eivät ole tehneet mitään väärää eivätkä ole tienneet mistään mitään. Nyt pitäisi olla laittamassa puolen vuoden palkka meidän korvauksiin. Minulla alkoi keittää yli. Tiedän, että sovintoehdotus on vähemmän kuin hänen kuukausipalkkansa. Pyysin häntä asettumaan meidän tilanteeseen. Me olemme ottamassa avokätisesti puolet kustannuksista itsellemme, mutta se on hänestä kohtuutonta. Jii on kotona kotihoidontuella ja käteen jää pari sataa kuussa. Myyntimiehen ja puolisonsa tulot ovat reilusti yli 100 000 euroa vuodessa. Ja voi olla paljon ylikin, mutta tiedän, että ainakin tuon.

Myyntimies yritti ottaa spanielimaisen katseen (ei valitettavasti ihan onnistu) ja tuijotti syvälle silmiin. Hän vannoi jälleen, että kaikki hänen sympatiansa on meidän puolellaan. Hän totesi, että minä en voi väittää, että hän olisi missään määrin epärehellinen, valehtelija tai selkärangaton. Hän jäi odottamaan vastausta ja totesin, etten ota siihen kantaa, mutta hänen toimensa koko tämän asuntokaupan osalta ovat osoittaneet juuri näitä edellä mainittuja ominaisuuksia. Muistutin, että lähestyin häntä alle kaksi viikkoa muutosta ensimmäisten epärehellisyyksien ja järjettömän siivon tullessa ilmi. Muistutin, että he kertoivat joka ikisen kodinkoneen iän väärin, kuten myös kylpyhuoneen remonttivuoden. Myyntimies puuskahti taas, että hän vain muisti ne väärin. Totesin, että 20 vuoden myyntikokemuksella hän kyllä tietää, että myyjä vastaa kaupanteossa antamistaan tiedoista. Ja jos muisti näin pahasti reistaa, olisi faktat ollut syytä varmistaa jostain eikä heitellä vuosilukuja vailla mitään totuuspohjaa.

Myyntimies muistutti vielä, että he tulivat kauppahinnassa vastaan, kun ylätalon alapohjasta löytyi kaupantekoaamuna ongelmia. Tuon ongelman korjaaminen ei maksanut niin paljon, mitä hinnanalennus vastasi. Totesin, että näin oli. Tällä kertaa riski kääntyi näin päin. Pyysin häntä käsi sydämellä vastaamaan, että jos tilanne olisi ollut toisin päin niin kuinka paljon he olisivat tulleet vastaan. Vastasin hänen puolestaan, että eivät tasan euroakaan. Molemmat ottivat siinä riskin. Tuokin asia sitä paitsi tuli huomioitua meidän sovintoehdotuksessa.

Myyntimies nousi puuskahtaen ylös ja ilmoitti, että tätä asiaa ei ainakaan tässä päätetä. Hän muistutti vielä painokkaasti, että hänellä on useita kortteja lyömättä pöytään, mutta tarvittaessa nämä tulee käyttöön. Hän ei suostunut kertomaan mitä nämä kortit olivat ja miksi ne olivat näin pitkään pysytelleet piilossa. Minä puolestani totesin, että me olemme tulleet tähän tilanteeseen täysin ulkopuolisina. Haimme unelmienasuntoa ilman remonttihuolia ja olemme tässä pisteessä. Meillä on näyttöä vain siitä, mitä taloyhtiössä on dokumentoitu ja mitä talossa asuneet ovat meille kertoneet. Kaikkien näiden tietojen valossa asia on hyvin yksiselitteinen – vaikkei vesieristeen vastuutaho edelleenkään vaikuta meidän väliseen asiaan käytännössä mitenkään. Tässä tapauksessa näyttö epärehellisestä toiminnasta on kuitenkin erityisen vahvaa.

Vielä viime viikolla Myyntimies painotti, että asia hoidetaan ilman lakimiehiä. En usko hetkeäkään, etteikö hän olisi viikon aikana lakimiestään konsultoinut. Palasimme yhteiseen työhuoneeseemme, jossa Myyntimies pakkasi tavaransa ja lähti menemään. Ovella hän totesi, että asiaa on selvitettävä lisää ja hänen on soitettava lakimiehelleen sekä kaikille yhtiön vanhoille osakkaille. Ihmettelin, mitä uutta asiaan on nyt tullut. Kerroin, että kaikki tämä on kerrottu heille jo viime vuonna. Keväällä lakimiehemme kertoi erikseen, mistä kustannukset muodostuvat ja minkä näytön turvin olemme oikeuteen lähdössä. Ei kiinnostanut asian selvittely tuolloin.

Myyntimies huikkasi lopuksi, että hänellä on pöytäkirjat ja kaikki tallessa ja sieltä asioiden oikea laita selviää. Vastasin, että sehän on hienoa, sillä niin on taloyhtiölläkin. Ja tähän asti Myyntimiehen toimittamat ”todisteet” ovat olleet pöytäkirjoja, joista ovat puuttuneet allekirjoitukset ja päivämäärät ovat eri kuin taloyhtiön allekirjoitetuissa versioissa.

Lopuksi toivotin hyvää viikonloppua ja sanoin, että palaisivat pikaisesti asiaan, sillä meidän tulee laittaa haaste eteenpäin, jos sovintoa ei synny – en ota riskiä, että häviämme sen takia, että haasteen jättämisessä on kestänyt liian pitkään. Muistutin vielä kerran, että kyse on asuntokaupasta ja siinä ilmenneestä virheestä. Piilevät virheet ovat ikäviä, mutta kaatuvat usein myyjän niskaan. Myyntimies tokaisi, ettei kyse ole mistään piilevästä virheestä. Hyvin hämmentyneenä kysyin, että tiesivätkö he siis ongelmasta. Hän kielsi asian ja kääntyi kannoillaan niin, että sälekaihtimet kilisivät ikkunoissa.

#122: Mitä kannattaa ottaa huomioon asuntokaupoilla?

Asunnonosto on monelle elämän suurimpia asioita. Tutustuttuani nyt kuluneen vuoden aikana useisiin eri tapauksiin niin tuomioistuimen, kuluttajariitalautakunnan kuin erilaisten artikkeleidenkin myötä, en voi olla kauhistelematta sitä, millainen selvitysvastuu ostajalla asunnonostotilanteessa on. Yhtälailla iso vastuu on myyjälläkin eikä ole lainkaan yhdentekevää, millaista tietoa myyjä eteenpäin välittää. Kun ottaa huomioon, että asuntoja yleensä myy maallikko ja ostajana on yhtälailla maallikko, on mahdollisella kiinteistönvälittäjällä tai kuntotarkastajalla iso rooli, mutta ei kuitenkaan minkäänlaista vastuuta.

Ihan ehdoton nyrkkisääntö on, että myyjän ei kannata pantata mitään tietoa. Välittäjän tulisi haastatella toimeksiantajaa ja tehdä myyjälle selväksi, että myyjän on kerrottava kaikki sellainen tieto, jonka voidaan olettaa vaikuttavan ostopäätökseen. Tällaisia ovat kaikki tiedot asunnosta, taloyhtiöstä ja kaavoitustilanteesta. Myyjän vastuu on erittäin vahva, ja tiedonantovelvollisuuden rikkominen on yleensä syy reklamaatioiden takana.

Asunnonostaja ei voi tuudittautua vain sen varaan, mitä myyjä kertoo vaan ostajan on osattava itsekin kysyä asioita. Ostaja ei voi valittaa asiasta, joka hänen olisi pitänyt huomata käytetyn asunnon tavanomaisessa tarkastuksessa ennen kaupantekoa. Ennen kaikkea tämä ”tavanomainen tarkastus” on herättänyt minut ymmärtämään, mitä kaikkea ostajan on kaupantekotilanteessa ymmärrettävä. Ostajalta vaaditaan huomattava ymmärrys niin rakennusteknisistä kuin korjausrakentamiseen ja eri aikakausien rakennusmääräyksiinkin liittyvistä asioista.

Jos myyjä ei ole varma, millä menetelmällä edellinen osakas on teettänyt kylpyhuoneen vesieristeen ja tuo tämän ilmi ostajalle, on ostajan vastuulla selvittää asia ja mahdollisessa vesivahinkotapauksessa ostaja vastaa virheestä. Jos myyjä ei muista kertoa, ettei ole varma menetelmästä, vastaa myyjä mahdollisesta virheestä. Kuinka usein myyjä ymmärtää vapauttaa itsensä vastuusta kertomalla ostajaehdokkaalle asioista, joista hänellä ei ole tarkempaa tietoa? Ja jos ymmärtääkin, niin kuinka usein ostaja ymmärtää vastuun siinä kohtaa siirtyvän itselleen ja ymmärtää vaatia asiasta lisäselvityksiä?

Omaa asuntoa etsiessä mielenkiinto kohdistuu aivan liian usein sisustuksellisiin tai muihin käytännössä mitättömiin asioihin. Se on luonnollista, sillä visuaalinen ilme vaikuttaa huomattavasti mielikuvaamme asunnosta ja sen sopivuudesta tarpeisiimme. Sisustuksellisia ratkaisuja voi yleensä aina muuttaa, joten asuntoa myyvän tekemät tapettivalinnat pitäisi osata jättää omaan arvoonsa.

Sen sijaan tärkeimmät asiat käyvät ilmi paperilta – niin tylsää kuin se onkin. Tärkeimpiä asiakirjoja ovat isännöitsijäntodistus sekä yhtiöjärjestys. Ne kertovat – tai niiden pitäisi kertoa – kaikki olennainen yhtiön tilanteesta. Isännöitsijäntodistus on asuntokaupan tärkein asiakirja. Se sisältää kaikki keskeisimmät tiedot taloyhtiön historiasta, kunnosta ja tulevaisuuden suunnitelmista. Yhtiöjärjestys on taloyhtiön sisäinen laki. Se pitää olla asunto-osakeyhtiölain mukaan jokaisella taloyhtiöllä. Yhtiöjärjestyksessä on määritelty, millä perusteella osakkaat maksavat vastikkeita ja minkä tilojen hallintaan osakkaan osakkeet antavat oikeuden. Yhtiöjärjestyksestä voi myös selvitä, miten kunnossapidon vastuut jakautuvat osakkaan ja taloyhtiön välillä.

Mikäli yhtiöjärjestyksestä tai isännöitsijäntodistuksesta herää jotain kysymyksiä, nämä pitää ehdottomasti selvittää ennen päätösten tekoa. Järkyttyneenä seurasin naapureiden keskustelua ylimääräisessä yhtiökokouksessamme, kun moni toi huoletta ilmi, etteivät ole ikinä lukeneetkaan yhtiöjärjestystämme. Osa oli päättämässä yhtiöjärjestyksen muutoksista vuotta aiemmin ja loput olivat ostaneet asuntonsa vuoden sisällä. Minulle oli asuntokauppojen yhteydessä esitetty vanha yhtiöjärjestys, mutta olin siitä huolimatta parhaiten perillä yhtiöjärjestyksemme sisällöstä.

Olen itse jälkikäteen ihmetellyt, miten olin niin huolimaton asuntokaupan yhteydessä, vaikka luulin olevani tarkka ja muutenkin valveutunut taloyhtiöihin liittyvien asioiden suhteen. Miten en kiinnittänyt huomiota siihen, että Myyntimies kertoi kylpyhuoneen remontoidun 2011, vaikka isännöitsijäntodistuksessa ei ollut asiasta mitään mainintaa? Miksi en vaatinut remontin asiakirjoja nähtäväkseni? Miten annoin itseni luottaa siihen, että remontti on tehty asunto-osakeyhtiölain muutoksen jälkeen ja remontista on täytynyt tehdä niin asianmukaiset ilmoitukset kuin suorittaa valvonnatkin huolellisesti. Miten minulta meni ohi, että rahoitusvastikkeet ilmoitettiin väärin? Miksi en puuttunut jo siihen, että Myyntimies väitti asunnon ja yhtiön olevan remonttihuolista vapaa, mutta välittäjältä löytyi 10-sivuinen toimenpideraportti?

Miksi en katsonut ihan jokaisen maton alle ja kurkannut ihan jokaiseen kaappiin ja laatikkoon? Kohteliaisuussyistä näitä tarkistuksia ei saa koskaan jättää tekemättä. Ostajan vastuulla on havaita kaikki havaittavissa olevat viat ja myös maton alla tai taulun takana piilossa olevat virheet kuuluvat tämän tarkastusvastuun piiriin. Mikä tahansa vika tai puute asunnossa ei ole virhe. Vian tai puutteen pitää olla merkittävä ennen kuin sen perusteella voi vaatia hyvitystä. Ikään nähden luonnollinen kuluminen ei ole virhe.

Tärkeä havainto on, että käytetyn asunnon virheestä on ilmoitettava myyjälle kohtuuajassa virheen havaitsemisesta. Yleisesti luullaan, että asuntokauppalaissa mainittu kahden vuoden reklamaatioaika riittää reklamaatioon. Virheestä on ilmoitettava kuitenkin kohtuullisessa ajassa (käytännössä heti, kun mahdollista) ja tuo kahden vuoden aikaraja tarkoittaa ainoastaan sitä, että sen aikana havaituista virheistä voi myyjä joutua vastuuseen. Käytetyn asunnon kaupassa on hyvä huomata, että ostaja ei voi vaatia myyjää korjaamaan virhettä vaan yleisin seuraus on hinnanalennus. Jos virheestä on aiheutunut vahinkoa, ja se on johtunut myyjän huolimattomuudesta, ostajalla on oikeus myös vahingonkorvaukseen.

Kaiken edellä mainitun jälkeen tulen entistäkin surullisemmaksi, kun olen nähnyt asuntokauppaa nyt monelta puolelta. Myyjä jättää mielellään kertomatta asuntokauppaan mahdollisesti kielteisesti vaikuttavista asioista. Ostaja taas luottaa monesti liiankin sinisilmäisesti välittäjältä saamiinsa tietoihin eikä asunnon asiapapereihin tutustuta auttavastikaan. Useisiin välittäjiin törmänneenä minusta tuntuu, etteivät välittäjätkään erityisemmin välitä, millaisia tietoja asunnosta eteenpäin toimittavat. Meidän asuntoamme välittämään yrittäneet ehdokkaat eivät kyselleet asuntoon ja yhtiöön liittyen yhtään mitään – vain alueella toteutuneet kauppahinnat kiilsivät jokaisen silmissä, ja paperilla.

Jossain vaiheessa keksin itselleni jo uuden ammatinkin: ajattelin alkaa välittäväksi välittäjäksi. Kiinteistönvälittäjäksi, joka selvittäisi pohjamutia myöten myynnissä olevan asunnon tiedot ja tekisi myös ostajalle selväksi vastuun mahdollisten virheiden havaitsemisesta. Asunnon ja ennen kaikkea kodin ostaminen on aina iso asia enkä keksi paljon ikävämpää kuin isot asuntoriidat. Ensin maksat ison hinnan unelmiesi asunnosta, huonolla tuurilla koko perhe sairastuu ja asunnosta joudutaan muuttamaan pois, korjaus on mittava ja kustannukset kohtuuttomat. Prosessi voi viedä vuosia ja tilanne vaikuttaa ikävästi jokaiseen osapuoleen. Asuntokauppariidat ovat lisääntyneet viime vuosina huomattavasti. Kantaisin mielelläni pienen korteni kekoon ja minimoisin riidat välittämällä siitä, mitä välitän. Mutta katsotaan nyt ensin, johtavatko kohta alkavat juristiopinnot johonkin.

Omaa asuntoamme myydessäni kerroin niin rehellisesti kaikesta kuin pystyin. Esittelin eteisestä peiliovikaapiston oven, joka rullasi vähän huonommin kuin muut. Kerroin, että parvekelasit jumittavat välillä vähän, mutta aukeavat kyllä, kun uskaltaa reilusti avata. Kerroin eteisen pistorasiasta, joka oli ikävästi vähän irrallaan. Kerroin jokaiselle, että kaappeihin saa katsoa ja kaikesta saa ja pitää kysyä. En väritellyt vastauksiani ja selvitin jokaisen asian, johon en näyttöhetkellä pystynyt vastaamaan. Sain paljon hyvää palautetta rehellisestä esittelystäni eikä myynti mielestäni vaikeutunut yhtään, vaikka kerroin pienistä vioistakin. Mietin koko ajan itse, miltä tuntuisi ostaa asunto, jonka eteiskaapin peiliovet kiiltelevät kauniina esittelyhetkellä, mutta joiden saa muuttopäivänä pelätä kaatuvan päälle.

Yhdestä asiasta en osannut kertoa: noin 500 metrin päässä yhtiöstä alkoi iso tietyö. Tietyö oli jollain tavalla mennyt itseltäni ohi, vaikka kaavoitusasioita ja muita asuinalueen kehitystöitä pyrinkin jollain tasolla seuraamaan. Tietyö ei varsinaisesti liittynyt yhtiöömme ja itse ajoimme kyseistä tienpätkää harvoin. Tietyö sulki pätkän koko tietä, mutta sen pääsi vaivatta kiertämään – käytimme tätä kiertotietä normaalistikin. Itselläni on vieläkin huono omatunto, etten tiennyt kertoa ostajille keväällä alkaneesta tietyöstä. Se ei ollut olennainen tieto eikä varmasti vaikuttanut ostopäätökseen mitenkään, mutta olisin halunnut tämänkin tuoda kaupanteossa ilmi.

Toista maata oli sitten Myyntimies, jonka jutuista ei oikein mikään ole tainnut pitää paikkaansa. Kaikessa oli värityskynää mukana niin, että värisokeakin olisi värit nähdessään hämmästynyt. Yhtenä päivänä silmiini osui Myyntimiehen laittama viesti kaupantekoa edeltäneeltä ajalta. Hän kertoi, että he olivat olleet neiti X:n kanssa olleet oikein taloyhtiön dynamic duo ja että manttelinperijän paikka oli vapaana yhtä aktiiviselle tekijälle. Toteamus sai ihan uuden merkityksen, kun kuulin, että neiti X oli esimerkiksi joutunut Myyntimiehen käskystä laatimaan hallituksen kokouspöytäkirjoja vuosia jälkikäteen.

Ymmärrän, että myyntitilanteessa voi olla houkuttavaa hieman kiertää totuutta – varsinkin jos myyjä ja ostaja ovat toisilleen tuntemattomia ja pitkän aikaa kasvottomiakin välittäjän hoitaessa kauppoja. Tässä omassa tapauksessamme en pysty käsittämään, että tuttujen välisessä kaupankäynnissä värikynä viuhui tähän tahtiin. Ajatteliko Myyntimies, ettei jäisi valheistaan kiinni? Ajatteliko Myyntimies, että valheiden tultua ilmi päättäisin vaihtaa työpaikkaa emmekä tulisi olemaan enää tekemisissä? Kävikö Myyntimiehellä hetkeäkään mielessä, että valheista kiinnijääminen voisi olla aavistuksen noloa? Ajattelikohan Myyntimies kaupankäynnin aikana yhtään mitään?