#30: Unelmat vesivahingon myötä viemäriin

Vesivahingon havaitsemisesta alkoi tapahtumaketju, joka on vielä tänäkin päivänä kesken. Vahingosta on kohta viisi kuukautta, mutta meillä ei ole vieläkään asiaa kotiin. Mitä kaikkea matkan varrelle on mahtunut? Sitä on tarkoitus selvittää seuraavien kirjoitusten aikana.

Oli ahdistavaa olla uudessa taloyhtiössä, kun ei ollut tietoa, miten vahinkotilanteessa tulisi toimia. Edellisessä kodissa sävelet olisivat olleet selvät ja homma kirkkaasti hallussa, mutta nyt mielen valtasi epätoivo asianhoidosta. Soitimme ensimmäisenä taloyhtiön puheenjohtajalle. Hän ei päässyt paikalle, mutta ohjeisti soittamaan tekniselle isännöitsijälle. Tekninen isännöitsijä ei erikoisemmin ottanut kantaa asiaa vaan totesi, että mitä enemmän hoidamme asiaa itse, sen enemmän taloyhtiö säästää – hän laskuttaa jokaisesta liikkeestään asian suhteen.

Puheenjohtaja soitti seinänaapurillemme, joka on LVI-alalla. Puheenjohtaja laittoi lisäksi sähköpostia taloyhtiön muille asukkaille. Yksi asukkaista ohjeisti, että meillä on taloyhtiössä vakuutusmeklari, johon kannattaa olla yhteydessä. Puhelimet lauloivat pitkin iltaa, kun yritimme saada toimintaohjeita ja soitimme ohjeiden mukaisesti aina seuraavalle ja seuraavalle henkilölle ja välissä päivitimme tilannetta ketjun aiemmille henkilöille.

Vakuutusmeklari antoi putkimiehen numeron, johon soitimme. Putkimies oli jo viikonlopun vietossa, mutta hän antoi toisen yrityksen päivystävän putkimiehen numeron. Ihmettelimme hieman, miksei putkimiestä voinut tilata samasta kaupungista, jossa oltiin, mutta noudatimme ohjeita ja putkimies ajoi 30 kilometrin päästä naapurikaupungista käymään.

Kävimme tapahtuneen läpi ja putkimies alkoi tutkia asiaa. Ensimmäisenä purettiin komero kerrallaan rakenteita keittiön puolelta auki. Keittiön kattoon muodostui vesihelmi jatkuvalla syötöllä. Yläkerta oli edelleen kuiva ja myös lämminvesivaraajan alla olevat putket olivat kuivat. Vesi valui kerrosten välisissä rakenteissa. Vuotokohtaa ei saatu tarkasti paikannettua, koska rakenteita oli sitä varten purettava. Putkimies arveli vuodon olevan lämminvesiputkessa. Putkimies teki vain välttämättömät toimenpiteet lisävahinkojen estämiseksi eli sulki lämpimän veden kokonaan. Vuoto loppui.

Yläkaapin ja katon välistä

Äitini ja siskoni Ässä olivat aprillipäivänä mökillä. He luulivat koko vesivahingon olevan vuosisadan hauskin aprillipila. Ääni kellossa muuttui, kun laitoin muutaman kuvan siististä ja hyväkuntoisesta keittiöstämme. Luonnollisesti olin yhteydessä myös Myyntimieheen. Kerroin, että ei tarvitse huolehtia väärinsijoitetusta jääkaapista, kosteusongelma ei johtunut siitä. Meillä oli käsissä paljon isompi ongelma kuin yksi kodinkone. 

Myyntimies vastasi: ”Hyi kamala! Onhan taloyhtiötä informoitu tästä kauheudesta? Taas lisää murhetta täysin puun takaa.” Tähän asuntokauppaan liittyviä murheita oli pomppinut puiden takaa siihen tahtiin, että luulisi tiheimmästäkin ryteiköstä jo puiden loppuneen. Mutta ei näköjään Myyntimiehen metsästä.

Elämä puolivuotiaan sinappikoneen kanssa ilman lämmintä vettä oli vähintäänkin extremeä. Suomalaisella sisulla yksi viikonloppu kuitenkin selätettiin heittämällä. Lisäksi ihana seinänaapurimme Lara soitti tilanteesta kuultuaan ja kertoi, että voimme vapaasti käyttää heidän suihkuaan ja lämmintä vettä, jos tarvitsemme. Välittävien naapureiden tuki tuntui hyvältä ja lohduttomuus vaihtui toiveikkuuteen, kyllä tästä selvitään. 

#24: Hiljalleen hetkiin onnellisiin

Kirjoitukset ovat tähän asti olleet aika masentavia. Tähän väliin on hyvä astua hieman kevyempään tunnelmaan ja vilkaista, miltä elämä unelmakodissa näytti, kun vastoinkäymiset alkoivat hellittää ja pääsimme vihdoin asettumaan taloksi.

Aamunäkymä sängystä oli mieletön. Rakastin avata silmät ja tuijottaa esteetöntä näkymää edessäni. Todellisuudessa näkymän yleensä peitti Ama ja Olia ja vielä useammin silmäni olisivat rakastaneet enemmän pidempiä yöunia, mutta nautin silti jokaisena aamuna siitä, ettei vastapäässä tuijottanut naapuritalon seinä.

 

Meidän makuuhuone: 

 

 Lapset nukkuvat ainakin jonkun aikaa samassa huoneessa, joten teimme yhdestä makuuhuoneesta lapsille leikkihuoneen:

 

Tunnelmointia olohuoneessa: 

 

Maaliskuun 15. päivä meillä tuli Jiin kanssa 13 vuotta täyteen. Pääsimme lopulta sitäkin juhlistamaan uudessa kodissa erinomaista illallista nauttien. Alkuruokana oli rucolaa ja bresaolaa, pääruokana avokadopastaa ja jälkiruokana belgialainen suklaajuustokakku. Lapset olivat hoidossa, joten pitkästä aikaa saimme herkutella myös hyvillä viineillä.

Ellei tarina jatkuisi niin värikkäänä kuin se tulee jatkumaan, sen voisi lopettaa näihin tunnelmiin näillä sanoin: 

”Niin he elivät elämäänsä onnellisina loppuun saakka. Sen pituinen se.”

#19: Kaupantekopäivä

Kuntotarkastuksen jälkeinen yö oli uneton. Mielessä pyöri satoja kysymyksiä ja päällimmäisenä tietysti: onko tässä mitään järkeä. Yöllä mieleen hiipi ajatus, mitä jos sama homeongelma on naapuriasunnoissa ja niihinkin joudutaan tekemään reilun kymppitonnin remontit. Laskin äkkiseltään, että pahimmassa tapauksessa meille voi koitua 15 000 euron lisälasku, jos kaikilta löytyy hometta. Aamuyöstä kirjoitin Myyntimiehelle viestin, jossa ehdotin vielä vastaantuloa hinnassa. Totesin, että otamme ison riskin suostuessamme asuntokauppoihin ja me tulimme vastaan, kun heillä oli kauhuskenaarioita asunnonmyyntiin liittyen.

Aamulla Myyntimies soitti. Hän kertoi, että taloyhtiön hallintaan kuuluvasta kellaritilasta on löytynyt hometta ja se vaatii toimenpiteitä. Kaupantekohetkeen oli tunti aikaa. Olisi kai pitänyt ymmärtää pysäyttää juna tässä vaiheessa, mutta se tuntui mahdottomalta. Ehdotin, että he tulevat hinnassa vastaan 7 000 euroa ja molemmat kantavat riskin siitä, että kellarin homeongelma maksaa joko enemmän tai vähemmän kuin mihin tuolla 7 000 eurolla varaudutaan.

Pääsimme sopimukseen ja välittäjä päivitti kauppakirjat kolmatta kertaa vuorokauden sisään. Meillä oli tapaaminen ostajien kanssa omassa pankissamme klo 9.30. Menimme Jiin kanssa pankkiin puoli tuntia etukäteen tekemään paperit valmiiksi.

Asunnonostamiseen liittyy usein myös asuntolaina. Kilpailutimme lainan useissa eri pankeissa ja parhaimman tarjouksen teki nykyinen pankkimme. Edellinen lainamme on nostettu vuonna 2008, jolloin lainaehdot olivat velallisen kannalta paremmat kuin nykyisin. Marginaali edellisessä lainassamme on vain 0,4 prosenttia. Laskimme ja vertailimme vaihtoehtoja ja lopulta tulimme siihen tulokseen, että meille edullisin vaihtoehto on pitää vanha asuntolaina ja ottaa sen rinnalle uutta lainaa tarvittava määrä. 

Ostajat tulivat ajallaan pankkiin ja pankkineuvojamme alkoi hoitaa kaupantekoon liittyviä asioita. Ostajat tarkistivat reaaliajassa tiliään, jolle heidän pankkineuvojan piti siirtää asunnonostoon varattu rahamäärä. Rahaa ei vain kuulunut. Aika kului ja jutustelimme niitä näitä. Haikein mielin luin osakekirjaa, jossa ensimmäisenä merkintänä oli osakkeen siirto rakennuttajalta vanhemmilleni, sitten avioeron myötä isältä äidilleni ja lopulta äidiltä meille. Ensimmäistä kertaa osakekirja siirtyi perheemme ulkopuolelle. Meitä odotti kuitenkin unelmiemme asunto, joten sijaa haikeudelle ei ollut.

Kaupanteko ei edennyt ja pankkineuvoja yritti soittaa naapuripankkiin. Ostajien pankkineuvoja ei kuitenkaan ollut saapunut töihin. Ihmettelimme, että kuinka paljon voi vastoinkäymisiä liittyä yhteen asuntokauppaan. Hiljalleen asia ratkesi, kun naapuripankista otettiin yhteyttä: ostajien pankkineuvoja oli joutunut liikenneonnettomuuteen, mutta raha oli nyt sovitusti siirretty. Niin oli lapsuudenkoti myyty ja oli aika valmistautua uuteen kauppaan.

Myyntimies saapui pankkiin vaimonsa kanssa. Myös välittäjä liittyi seuraan. Kaupat sujuivat jouhevasti ja näin meistä tuli unelma-asunnon omistajia. Viime hetken stressi ja ahdistus olivat kaikonneet ja kaikki näytti vihdoin järjestyvän.

Jii oli järjestänyt illaksi täydellisen yllätyksen: lapset lähtivät siskolleni hoitoon ja me menimme kylpylän kautta ravintolaan nauttimaan vapaasta illasta, onnistuneista asuntokaupoista ja viimeisestä yhteisestä illasta ennen Jiin reissua. Vapaailta oli enemmän kuin ansaittu viime päivien hektisten käänteiden jälkeen.

#18: Kilpajuoksu aikaa vastaan

Tarkastaja homekoirineen lähti ja jäin Myyntimiehen kanssa kaksin. Istuimme alas ja tuijotimme vain hiljaa eteenpäin. Myyntimies kysyi, että mitäs nyt. Vastasin, etten todellakaan tiedä. Tarkastajan lausunto oli samaan aikaan musertava, mutta myös toivoa antava. Tarkastus oli tehty juuri tätä varten ja piti olla selvää, että jos jotain löytyy, perumme kaupat. Koko ajan olimme hokeneet itsellemme, että jalat on pidettävä maassa, vaikka pää kulkisi pilvissä.

Istuimme hetken vielä hiljaa ja totesin, että emme missään nimessä voi muuttaa asuntoon, jossa lapset voivat altistua homeelle. Sovimme, että juttelen Jiin kanssa, kun hän pääsee kotiin ja palaamme asiaan. Soitin Jiille heti matkalta. Alkoi armoton kilpajuoksu aikaa vastaan ja stressitaso nousi raketinlailla kohti ääretöntä, ja sen yli.

Jii tuli ajoissa kotiin ja istuimme keittiönpöydän ääreen. Sovimme, että kello 15 mennessä on kerrottava niin ostajille kuin Myyntimiehelle, mitä aiomme. Kävimme läpi vaihtoehtoja, todennäköisyyksiä, mahdollisuuksia ja kauhukuvia. Kello tuli kolme. Totesin, että nyt oikeasti on tehtävä päätös! Kello tuli neljä! Kauhistuin ajankulumista ja huomasin, että kello oli jo viisi! Kello ei ole koskaan juossut samaa vauhtia – ja samassa se oli kuusi. 

Jostain syystä kuvittelin, että välittäjä olisi osannut auttaa edes meneillään olevassa tilanteessa, mutta hänen mielipiteensä nyt olisi pitänyt tietää soittamattakin: hän ei todellakaan tiennyt, mitä kannattaisi tehdä. Oli aivan älytön temppu teetättää mitään tarkastusta tässä vaiheessa, kun kaupanteko on jo sovittu. En voinut olla hermostumatta, kun totesin, että en kadu hetkeäkään, että tarkastus teetettiin. Kysyin, olisiko hänen mielestä ollut parempi viedä lapset asuntoon, jossa vaaditaan välittömiä toimenpiteitä asumisterveyden saattamiseksi lain vaatimalle tasolle kuin teetättää tarkastus silläkin uhalla, että aikataulu menee tiukille. En saanut vastausta.

Kello juoksi ja päässä suhisi ajatuksia kuin Tokion metrossa matkustajia aamuruuhkan aikana. Puhelut sinne ja tänne, mielipiteet tuolta ja täältä sekä tietysti omat pohdintamme ja johtopäätöksemme johtivat lopulta siihen, että päätimme pitää kiinni kaupantekosuunnitelmista muutamin uusin ehdoin. Sovimme Myyntimiehen kanssa, että tarkastuksessa havaitut homeongelmat ja riskirakenteet korjataan kuntoon myyjän toimesta ja myyjän kustannuksella, ja tämä kirjataan myös kauppakirjaan. 

Myyntimies oli ehtinyt puhua taloyhtiön hallituksen kanssa ja hän oli saanut luvan tilata korjaustyöt alkamaan saman tien. Tarkastajalla oli kontakti remonttifirmaan, joka pääsi aloittamaan työt seuraavalla viikolla. Esiin nousi vielä muuttoaikataulu, joka uhkasi venyä, jos remontti ei kahdessa viikossa valmistu. Totesin, että huonolla tuurilla meillä on käsissämme sekä uusi että vanha asunto maaliskuussa ja näin ollen myös molempien asuntojen vastikkeet. Myyntimies lupasi, että siinä tapauksessa he huolehtivat kyllä vielä oman asuntonsa vastikkeesta. Kysyin, pitäisikö asia kirjata kauppakirjaan, mutta Myyntimies totesi, että ei kai sinne kaikkea pientä tarvitse kirjoittaa. Kyllähän me vanhat tutut pystytään herrasmiessopimuksinkin asioista sopimaan. ”No näinhän se on”, ajattelin.

Illalla laiteltiin vielä viestiä puolin ja toisin enkä voinut olla toteamatta, että kaikesta huolimatta tilanne ahdistaa. Myyntimies vastasi, että niin ahdistaa heitäkin, mutta he hoitavat kaiken huippukuntoon ja sitten täräytetään viinit pöytään. Viimeisin viestini kaupantekoa edeltäneenä päivänä päättyi näin: ”Meille huonoin vaihtoehto on ehdottomasti ostaa asunto, joka voi vaarantaa terveyden ja viedä kohtuuttomasti rahaa..” Myyntimies vastasi omalta osaltaan viestillä, jossa totesi: ”Kuseen ette joudu, siitä pidetään yhdessä huoli!”

#17: Tarkastusta tekemässä

Kuntotarkastaja tarjosi tarkastusta 1060 euron hintaan. Tarkastajalla oli yhteistyökokeilu meneillään homekoiratutkimusta tarjoavan yrityksen kanssa ja hän tarjosi veloituksetta tutkimukseen mukaan myös homekoiran (hölmökoiran, kuten Myyntimies asian esitti). Tarkastuspäivä koitti ja vein lapset aamulla äidilleni hoitoon. Ajoin asunnolle, jossa tapasin Myyntimiehen, tavarantarkastajan sekä homekoiratutkijan. Tarkastaja kyseli asunnosta tietoja, joihin Myyntimies vastaili. Tarkastaja olisi tarvinnut erilaisia asiakirjoja tutkimusta varten, mutta mitään ei ollut siihen hätään saatavilla.

Tarkastaja teki omaa työtään rakenteita koputellen ja haistellen ja koiratutkija aloitti toisesta päästä taloa tehden omaan tutkimustaan koiran kanssa. Oma roolini oli lähinnä seistä tumput suorina ja seurata tarkastajaa – samalla toivoen, ettei mitään ikävää paljastuisi. Tarkastaja ei paljon tarkastuksen aikana puhunut muutamia esittämiään kysymyksiä lukuun ottamatta. Koira teki tutkimustaan omassa rauhassaan – sen työtä ei saanut häiritä, etteivät havainnot kärsi.

Tutkimusta lämpökameralla

Kaikki näytti hyvältä eikä ensimmäisistä kerroksista löytynyt mainittavia ongelmia. Tarkastaja kipusi ullakkokerrokseen, joka on muutettu asuintilaksi. Ullakkohuoneella on luukku, jonka olemassaoloa olimme tutustumiskäynneillä ehtineet Jiin kanssa jo ihmetellä. Myyntimies kertoi tarkastajalle saman kuin meillekin, että luukun takana on pieni tila, jonka tarkoituksesta he eivät tiedä mitään. He eivät ole tilaa mihinkään käyttäneet eikä tilassa mene mitään putkia tai muita talotekniikkaan liittyviä ratkaisuja. Me puhuimme aiemmin, että se on oikein unelmatila pienten lasten leikkeihin. Tarkastaja työnsi päänsä luukun sisään ja totesi, että täällä on isompi ongelma. Kylmä hiki nousi otsalle.

Mystinen luukku

Tarkastaja tutki lisää ja kertoi, että luukun avatessaan hän havaitsi heti homeen hajun. Kun luukkuun kömpi syvemmälle, oli oviseinässä silmin havaittavaa homekasvustoa. Olin samaan aikaan järkyttynyt ja helpottunut – mikä onni, että teetätimme tarkastuksen! Myyntimieskin hiljeni aavistuksen nolona, mutta jatkoi jo hetken kuluttua kovaan ääneen epäuskoista voivotteluaan.

Tarkastuksen lopuksi kävimme sekä tarkastajan että homekoiratutkijan havainnot läpi. Rakennus itsessään oli rakennettu eri tavalla kuin rivitalot yleensä: runko betonielementeistä ja välipohjat ontelolaatoista. Rakennustapa on enemmän kerrostaloissa käytetty ja tarkastajan mielestä hyvä asia, sillä rakenne on armollisempi ikääntymiselle ja muille rakennusteknisille ongelmille. Iso ongelma oli ullakkokerroksen home, jonka laajuus ja alkuperä selviäisivät vasta tarkemmissa tutkimuksissa. Lisäksi oli jotain pienempiä ongelmakohteita (näistä tarkemmin tekstin lopussa).

Kokonaisuudessaan asunto oli tarkastajan mielessä ikäisekseen hyvässä kunnossa. Käytetty rakennustapa antaa paljon anteeksi ja on luotettava rakenne. Tarkastaja totesi, että täysin ongelmatonta asuntoa ei löydy koskaan, ei edes uudistuotannosta. Homelöytö vaikutti siltä, että kyse on todennäköisesti vain pienestä paikallisesta ongelmasta, joka korjaantuu rakenteet avaamalla ja vaihtamalla terveisiin. Tarkastaja totesi ongelman täyttävän terveydensuojelulaissa mainitun asunnossa esiintyvän terveyshaitan kriteerit, mikä tarkoittaa sitä, että taloyhtiön on viipymättä ryhdyttävä toimenpiteisiin ongelman korjaamiseksi.

Kysyin, mitä tarkastaja tekisi meidän tilanteessa pienten lasten kanssa. Lastenhuone oli vielä tulossa homeluukun alapuolelle. Tarkastaja sanoi, että rakenneteknisenä asiantuntijana hän ei olisi asiasta kovin huolissaan ja että homeesta on tehty jossain määrin todellisuutta suurempi mörkö. Samaan aikaan kodinterveyden ja sisäilma-asioiden asiantuntijana hän ei voi suositella pieniä lapsia laitettavaksi homeluukun alapuoleiseen huoneeseen – ja omia lapsiaan hän ei laittaisi.  

Tarkastaja lupasi havainnoista vielä virallisen, kirjallisen raportin. Olin helpottunut, että tarkastus oli tehty ja ongelmat havaittu, mutta samaan aikaan entistäkin suurempi ahdistus painoi rinnassa: huomisaamuna piti kolmen perheen unelmien toteutua asuntokaupan muodossa ja meidän päätöksemme voi kaataa ne kaikki.  

Ote tarkastajan raportista

 -----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tarkastajan havaitsemat ongelmat ja suositellut toimenpiteet:

Yläkerran rakenne: Ullakon luukusta löytynyt home. Homeen alkuperän ja ongelman laajuuden selvittäminen rakenteet avaamalla. Homeiset rakenteet tulee vaihtaa ja hometta aiheuttava ongelma korjata. Kosteutta tai vuotoa ei ollut havaittavissa, joten todennäköiseksi aiheuttajaksi epäiltiin ennen kattoremonttia rakenteisiin päässyttä kosteutta, joka on huonon ilmanvaihdon takia (=suljettu luukku) kehittynyt mikrobikasvustoksi. Suurella todennäköisyydellä kyse pienestä paikallisesta ongelmasta.

Yläkerran kohollaan oleva parketti: Havaitsimme parven parkettilattian liikkuvan oudosti jalkojen alla. Tarkastaja ei epäillyt kohdassa olevan mitään varsinaista ongelmaa, mutta suositteli avaamaan lattian ja tarkistamaan asian.

Keittiön eteisen sähkökaappi: Sähkökaapin alustaan oli rakennusajalle tyypillisesti työnnetty erilaista kuivaa rakennusjätettä. Koira merkkasi paljon keittiössä, keittiön viereisessä makuuhuoneessa sekä sähkökaapilla ja tarkastaja uskoi, että havainnot tulevat sähköjohtoja pitkin sähkökaappiin. Sähköjohdot ovat koiratarkastuksissa ongelmallisia, koska johdot tuovat hajuja hyvinkin kaukaa eikä koira pysty päättelemään, onko ongelma lähellä vai kaukana. Kuiva rakennusjäte seinän sisällä ei sinänsä ollut ongelma, mutta jos paikkaan pääsisi kosteutta, kasvualusta homeelle olisi ihanteellinen. Tarkastaja suositteli avaamaan seinän, puhdistamaan ylimääräisen aineksen ja tiivistämään läpiviennit.

Kylpyhuoneessa sijaitsevasta lämminvesivaraajasta puuttui ylipaineen poistoputki: Haitta oli vain kosmeettinen ylipaineveden valuessa kaakeleille ja sotkiessa lattian. Tarkastaja suositteli putken asennusta.

Kellarin betonielementtiseinä: Kuntosalille oli tehty seinäpanelointi. Seinä saattaa olla riskirakenne, jos siinä esiintyy ilmavuotokohtia ja seinän tiivistämistarpeen selvitystä suositeltiin.

Saunan höyrysulkuteippaus: Alareunan tiivistyksen teippaus on irronnut ja tarkastaja suositteli korjaamaan teippauksen.