#210: Lisää kierroksia..

Ensimmäiseen asuntoon oli onneksi löytynyt vuokralainen, kun seuraava ilmoitti lähdöstään. Vuokralainen muutti asuntoon aikoinaan vain hetkeksi, mutta hetki venähti 22 vuodeksi. Tänä aikana asuntoa ei ollut remontoitu yhtään, joten oli selvää, että ainakin pintaremonttia joudutaan tekemään. Käynti asunnossa paljasti, että asunto oli remontoitava seinien ja lattian osalta kauttaaltaan. Keittiö oli tuotava 70-luvulta tähän päivään ja myös kylppäri vaati perusteellista pesua.

Samaan aikaan Jiin Mummin putkiremontti asunnon osalta lähestyi. Tuskin oli kellaritilojen tyhjennyksestä selvitty, kun oli mietittävä, mihin tyhjennetään 90 neliötä asuntoa. Kolme huoneista oli vuorattu kirjahyllyillä ja paksuja tietosanakirjamaisia teoksia oli kilometritolkulla.

Loppukevään osalta meillä oli joka päivälle minuuttiaikataulut: kuka tyhjentää Mummin asuntoa, kuka maalaa toista asuntoa, kuka hakee lapset hoidosta, kuka selvittää perinnönjakoa, kuka tekee jotain edellä mainituista lasten kanssa ja kuskaa lapsia harrastuksiin tai sieltä pois ja kuka ajaa jotain kuormaa kaatopaikalle tai tekee hankintoja rautakaupassa. Organisoitavana ja suunniteltavana oli keittiöremontti kahteen eri paikkaan, joista toinen oli ajoitettava putkiremontin kanssa yhteen. Mietittävänä oli sähkö- ja putkityöt, purettavana kaksi keittiötä, hankittavana kaikki uudet kalusteet ja ihmeteltävänä perhe- ja perintöjuridiikan kiemurat perinnöstä kieltäytymisen sekä alaikäisen sijaantulijan osalta. Selvitettävää riitti asbestikartoittajan tehdessä kahdesti oharit ja jo löydettyjen vuokralaisten ilmoittaessa yllättäen, etteivät otakaan asuntoa. Kaiken tämän lisäksi oli se ihan tavallinen, kiireinen arki kahden lapsen ja töiden muodossa. Minulla oli To Do -listoja puhelimessa, tietokoneella, työkalenterissa, taskukalenterissa ja ainakin viidellä eri irtolapulla.

Kun pääsin sijoitusasunnossa jynssäämään kylpyhuoneen kaakeleita, saatoin vain todeta homeisten ja irtoilevien laattojen olevan siinä pisteessä, että kylppäri oli uusittava. Oli etsittävä tekijä siihenkin. Töiden päästyä vihdoin käyntiin, löytyi kylpyhuoneesta kosteutta ja remontti laajeni jälleen. Taloyhtiön isännöitsijä osoittautui varsin yhteistyötaidottomaksi (siitä huolimatta, että koko remontti oli osakkaan kustannettava). En jaksa edes mennä vääntöön isännöitsijän kanssa tai tämä tarina ei pääty ikinä. Lattia jouduttiin lopulta purkamaan betonia myöten – ja tietysti haitta-ainepurkuna.

Töiden, lasten ja parisuhteen (minkä?) ohella pyöritimme aivan järkyttävää palapeliä. Vuorokauden tunnit eivät enää riittäneet, kun hoidettavaa oli niin paljon. Välillä ajoimme yöllä, lasten nukkuessa takapenkillä, uusia kylppärikalusteita sijoitusasuntoon, kun aikataulu painoi liiaksi päälle. Omassa asunnossa ihmeteltiin maan alle (tai maapallon toiselle puolelle) kadonnutta terassiurakoitsijaa. Mummin asunnossa remontti sentään eteni hyvin – niin hyvin, että urakoitsija unohti sovitut lisätyöt: kylpyhuoneen kapean oven leventämisen, uusien sähkövetojen vetämisen ja lattialämmityksen asentamisen. Laskut kyllä löysivät perille.

Mietittävää, muistettavaa ja selvitettävää oli niin paljon, että nyt jälkikäteen ihmetyttää, että miten tästä(kin) kaikesta kuitenkin selvittiin.

#208: ...ei loppua vieläkään

On melkein vuosi vierähtänyt edellisestä postauksesta. Kerroin jo aiemmin, etteivät voimavarat riitä enää raportoimaan näitä tarinoita tästä unelmien taloyhtiöstä. Lueskelin äsken viimeisimpiä postauksia terassiremonttia koskien enkä oikein tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Otetaan lyhyt kooste, mitä tänne pitäisi tässä kohtaa kuulua ja mitä tänne oikeasti kuuluu:

Yhtiön hallitus päätti ilman kilpailutusta, sopimuksia tai valvojia ottaa yhden miehen firman tekemään yhtiöömme vaativaa terassiremonttia (#197). Tarjous oli 62 000 euroa ja remontin piti kestää 3 viikkoa per asunto eli juhannuksena 2018 piti kaiken olla valmista. Urakoitsija päivitti tarjousta kesken kaiken 105 000 euroon, mutta kukaan muu ei kyseenalaistanut tätä (#198). Lasku laskun perään ylitti tarjouksen, mutta tämä ei haitannut ketään (#202). Vesivahinkoa sattui siellä ja täällä ja rakennustekniset ratkaisut olivat vähintään mielenkiintoisia (#204). Kolmen viikon urakka paisui 20 viikon loputtomaksi tahkoamiseksi (#206) ja ei kannata liioitella yllättynyttä, kun kerron, ettei urakka ole vieläkään valmis. Niin, luit ihan oikein. Valmista ei ole vieläkään. 

Lopputarkastus pidettiin 28.11.2018. Ihan vähän meni juhannuksen yli, mutta ei nyt takerruta siihen. Katselmuksesta saatiin aikaiseksi 2 sivua vikoja ja virheitä, jotka urakoitsija lupasi tulla korjaamaan heti keväällä lumien sulettua. Erikseen sovittiin, että kaikki on valmista toukokuun 2019 loppuun mennessä. Urakan valmistuminen venähti siinä määrin, että ensilumikin ehti sataa ja ymmärrettävästi korjauksia ei päästy enää viime vuoden puolella tekemään. Korjauslistalla oli muun muassa sellaisia asioita kuin ruosteisten rautojen näkymistä uudella betonipinnalla, vedenvalumisia rännien ja peltien välistä, ulkoverhoilusta tippuneita tiiliä, suojausten pettämisestä johtuvia vesivahinkoja betonipinnassa ja virheellisiä kaatoja. 

Tammikuussa puheenjohtaja ilmoitti, ettei tavoita urakoitsijaa. Taloyhtiö odotti viimeistä laskua, jotta remonttia varten otettu remonttilimiitti saataisiin konvertoitua lainaksi. Limiittiä oli tähän mennessä käytetty 185 000 euroa. Kyllä, limiittihän tässä matkan varrella jo tuplattiin. Alkuperäinen lainatarve oli hallituksen mukaan 50 000 euroa. Se päätettiin jo alkumetreillä nostaa 100 000 euroon. Elokuun lopulla hallitus pyysi valtuudet vielä limiitin korottamiseen 100 000 eurolla, sillä rahat (joiden piti kaikella varmuudella riittää aivan varmasti kaikkiin mahdollisiin lisätöihin ja yllätyksiin) oli käytetty pelkästään purkutöihin. Asumme kaiketi jossain multimiljonäärien talossa, kun tämä ei haitannut ketään. Yllätyksiähän nyt tulee aina. 

Kevään aikana selvisi, että kaadot on tehty kaikilla terasseilla liian loivina. Valuja tehnyt yritys olisi tehnyt isommilla kaadoilla, mutta urakoitsija oli todennut, että joutuu tekemään enemmän pohjatöitä, joten valut tehdään, kuten hän sanoo. Kaadot ovat joko liian loivat tai paikoitellen olemattomat – ja jostain kohtaa kaataakin sitten vedet kohti rakenteita. Uudet terassimme eivät kestä minkäänlaista lumirasitusta tai edes riittävän kovaa vesisadetta. Kynnykset on jätetty niin matalaksi, että jo muutaman millin jääkerros betonin pinnalla aiheuttaa veden tulvimisen asuntojen puolelle. Nyt onkin ohjeistettu, että jos talvella mielii viikoksi johonkin, on avain jätettävä naapuriin, jotta naapuri voi tarkkailla, ettei vesi valu sisälle asuntoon. Tällaisista terasseista olenkin aina haaveillut. 

Puheenjohtaja jatkoi urakoitsijan tavoittamisyrityksiä koko talven. Helmikuussa todettiin, ettei ole saatu kiinni. Maaliskuussa joku tiesi kertoa, että urakoitsija oli ainakin ollut pitkään Thaimaassa – ei ollut tietoa, onko edelleen. Jatkettiin tavoittamisyrityksiä ja Ana lupasi käydä myös kaverinsa (urakoitsijan) oven takana. Huhtikuussakaan ei kuulunut mitään eikä kukaan tavoittanut sähköpostilla tai puhelimitse, mutta toukokuussa urakoitsija kaiketi heräsi talvihorroksestaan. Hän lupasi toimittaa viimeisen laskun sekä tulla viikolla 21 toukokuussa tekemään sovitut korjaukset. 

Tuli viikko 21, mutta urakoitsija tai viimeinen lasku eivät perille löytäneet. Kohta ollaan taas juhannuksessa ja muu hallitus on ihmeissään, että mitenhän tässä nyt näin kävi. Rakennusaikaista vakuutta ei vaadittu, koska urakoitsija oli hyvä tyyppi eikä viitsi hänen rahojaan turhanpäiten panttailla (#202). Takuuajan vakuutta ei ole asetettu eikä sovittuja korjauksia tehty. Viimeistä laskua odotellaan edelleen ja kuukausittain maksetaan mukavaa summaa korkojen muodossa 185 000 euron limiittitilistä, jota nyt joudutaan pitämään voimassa niin kauan, että urakoitsija viitsii viimeisen laskunsa toimittaa. 

Tekisi mieleni sanoa, että mitä minä sanoin. Mutta en vaivaudu edes sanomaan.

#207: Loppu häämöttää

Toissaviikolla työmies teki hommia melkein kellon ympäri. Hoki joka välissä, että sunnuntaina [19.8.] on oltava valmista. Sunnuntai tuli, työmies hävisi – ja hommat jäivät kesken. Viime viikolla ei yhtiössä tapahtunut mitään. Kysyin hallitukselta, onko mitään tietoa, missä mennään. Ei vissiin ollut, kun ei kukaan vaivautunut vastaamaan. Kysyin sitten urakoitsijalta, missä mennään ja (neljännen kerran) milloin saisimme sen silikonin (#205) olohuoneeseen. Samalla kysyin, tavoittiko hän sähkömiestä, joka hänen piti edellisellä viikolla pyytää ”heti seuraavaksi päiväksi käymään”.

Urakoitsija soitti torstaina ja kysyi, voiko hän tulla seuraavana päivänä vetämään silikonin ja myös sähkömies hoitaisi viimeiset sähkötyöt kuntoon. Vastasin, että sopii oikein hyvin. Perjantaina tuli puolen päivän aikoihin viesti, että sähkömies tuleekin tämän viikon keskiviikkona. Myös urakoitsija vetäisi silikonin tuolloin ja sen jälkeen meidän asuntomme on valmis! En jaksanut yllättyä, että valmistuminen siirtyi jälleen eteenpäin. Yllätyin kuitenkin siitä, että asuntomme olisi valmis sähkötöiden ja tämän yhden silikonin jälkeen. Autotallin katto maalataan vielä kauttaaltaan ja peltejäkin puuttuu terasseilta useista kohdista. Kysyinkin urakoitsijalta, milloin loput työt tehdään. Urakoitsija vastasi, että ensi viikon lopulla pitäisi peltimiehen tulla jatkamaan. Jäi vähän epäselväksi, mitä hän ajatteli iloitessaan, että asuntomme olisi nyt keskiviikkona valmis.

#205: Kun homma etenee, niin taakka kevenee

Olisi hienoa tuntea otsikon mukainen fiilis. Vaan ei terassiremontti etene, niin ei taakkakaan kevene. Viikko taas menty eteenpäin. Olen kolmeen kertaan kysynyt urakoitsijalta, milloin hän vetää yhden metrin pätkän silikonia olohuoneeseen. Joka kerta hän on luvannut, että huomenna. Tuota huomista on odoteltu nyt reilu kuukausi. Viimeksi torstaina puhuimme asiasta ja ”perjantaina homma on sen osalta selvä”. Meillä on kai eri käsitys selvästä. Tai sitten puhumme eri perjantaista.

Aa, itseasiassa valehtelin nyt hieman. Hommahan on aavistuksen edennyt. Meillä kävi maalari pyörähtämässä viime viikolla. Yksi kosteudesta kärsinyt seinä piti maalata (toki kunnostaa ennen sitä, mutta en ole ihan varma, mitä muuta kunnostamiseen kuuluu kuin tuo maalaus). Kaksi muuta seinää olisivat jääneet eri väriseksi, joten urakoitsijan kanssa sovimme, että hän maalaa myös nuo kaksi muuta seinää. Jii kävi hänen kanssaan läpi maalia kaipaavat seinät. Sovittiin, että rappusten alle jääviä seiniä ei tarvitse maalata, sillä ne eivät näy mihinkään eikä mahdollinen sävyero näin ollen haittaa.

Edellisenä päivänä urakoitsija vielä soitti ja halusi varmistaa, että seinän maalaamisesta oli sovittu oikein: maalataan yksi seinä taloyhtiön piikkiin ja ne kaksi meidän omaan piikkiin. Rappusten alta ei maalata. Hän halusi varmistaa, että olemme samaa mieltä rappusten alle jäävistä seinistä, sillä olisi työlästä aloittaa maalaukset uudestaan pienen pätkän takia, jos osapuolille olisi epäselvää, mitä kaikkea maalataan. Toistimme urakoitsijan kanssa vuorotellen, useampaan kertaan, että rappusten alta ei maalata. Ei maalata rappusten alta. Rappusten alta ei maalata. Tulimme sunnuntaina kotiin ja katsoimme maalausjäljen – rappusten alta oli maalattu.

Ennen maalaustyötä urakoitsija kysyi, tehdäänkö työ tuntityönä vai urakkana. Arvio tunneista oli 3-4 tuntia, urakkana hän laskuttaisi viisi tuntia. Sovimme, että hän laskuttaa tuntien mukaan. Vielä ei ole laskua näkynyt, mutta laitan tämän tähän ihan vain siitä syystä, että minulla on sellainen kutina, että tästäkin tullaan vielä keskustelemaan. 

Meillä oli ennen mustat ikkunankarmit, mutta urakoitsijan toimesta ne ovat nyt osittain valkoiset .

#204: Ei halvalla, ei nopeasti, mutta kuitenkin hyvin?

Olen kuullut sanottavan, että halvasta, hyvästä ja nopeasta voi saada vain kaksi. Tämä pätee moneen asiaan. Taloyhtiömme kuvitteli saavansa nämä kaikki valittuaan terassiremontin urakoitsijaksi hälyttävän halvan urakoitsijan, joka vielä vakuutteli tekevänsä hyvää ja nopeasti. Henkilökohtaisesti varauduin siihen, että tarjous tulee ylittymään (vaikka en tuplaantumista osannutkaan pelätä) ja että aikataulu tulee venymään (en toki arvannut, että kolme viikkoa muuttuu 13:ksi viikoksi – ja eihän se valmis ole vieläkään). Laadun puolesta saatoin vain toivoa parasta.

Urakoitsija ilmoitti maanantaina 14.5., että työt alkavat asunnossamme seuraavana aamuna. Tiistaiaamuna ei työmiehiä näkynyt, mutta urakoitsija tuli käymään ja kertoi, että työt alkavatkin keskiviikkona. Keskiviikkoaamuna tuli tekstiviesti, että pojat ovat koulutuksessa, joten työt alkavat torstaina. Torstaina ei ketään näkynyt eikä kuulunut. Perjantaina työmiehet sitten lopulta ilmestyivät meille.

Maanantaina urakoitsija kertoi, että työ aloitetaan kattoterassilta, jotta meillä pysyy kotona valoa pidempään (alaterassin peittäminen pimentää asuntoa enemmän). Tiistaina käydessään urakoitsija kertoi, että oli yöllä miettinyt aloitusta paremmin ja turvallisuussyistä työ aloitetaan sittenkin alaterassilta (alaterassi helpompi suojata, joten mahdolliset vesivauriot estetään paremmin näin). Urakoitsija vielä totesi, että olisi meidän asumismukavuuden puolesta kivempi aloittaa ylhäältä, mutta mennään turvallisuus edellä. Olin ehdottomasti samaa mieltä. Perjantaina työt alkoivat kattoterassilta. Ihmetellen kysyin, miksi aloitus vaihtui jälleen ja urakoitsija totesi, että työ sujuu nopeammin, kun aloitetaan ylhäältä. Näin taloyhtiö säästää kustannuksissa. Ei herättänyt luottamusta, että kustannuspuoli ohitti turvallisuuden. Ja vain urakoitsijan omalla päätöksellä.

Kesä on toki ollut poikkeuksellisen hyvä, mutta vesisateitakin on nähty. Vaikka suojauksista oli alussa puhetta, ei niitä työmaalla ole näkynyt. Ekillä oli suojaukset, jotka hän joka ilta viritti itse terassille.  Jossain välissä urakoitsija kertoi, miten urakka on välillä vienyt yöunet. Jos on esimerkiksi yöllä herännyt sateen ropinaan, on ahdistuneena miettinyt, että mitähän työmaalle kuuluu. Mutta siinä kohtaa on pitänyt vain siirtää ajatukset muualle ja yrittää nukkua, jotta aamulla pääsee ajoissa selvittämään mahdollisia vahinkoja. Loimme Jiin kanssa hämmentyneitä katseita toisiimme.

Sunnuntaina yksi naapuri palasi lomamatkalta ja olohuoneeseen oli ilmestynyt kahluuallas. Toki se näillä keleillä tuntuu ihan hyvältä ajatukselta, mutta parketti on vähän heikko pohjaelementti tällaiseen. Nyt sitten selvitellään vahinkoja: parketti on ainakin pilalla pitkän matkaa.

Olen yrittänyt seurata ja valokuvata remontin edistymistä mahdollisimman tarkkaan. En osaa ottaa kantaa, miten työ on rakennusteknisestä näkökulmasta sujunut. Sen huomasin, että betonivalupäivän lähestyessä työmiehet sähisivät menemään kuin päästään pyörällä olevat ampiaiaset näin loppukesästä. Purkutöiden yhteydessä selvisi, että meidän parketin rikkoutuminen (#23) on johtunut todennäköisesti kynnyksen läpipäässeestä vedestä. Kynnys oli läpimätä. Valupäivä lähestyi, joten töiden piti joutua. Järkytyin, kun huomasin, että kynnystä ei vaihdettu vaan mädät puut oli jätetty uuden bitumin alle. Kysyin hallitukselta, onko tietoa, miten tällaiseen ratkaisuun oli päädytty. Toivoin, että urakoitsija oli kysynyt tähän hallituksen mielipidettä ja saanut joltain ohjeen jättää vanhat rakenteet paikalleen. Kukaan ei vastannut mitään, vaikka jokainen oli lukenut viestini Whatsappissa.

Kynnys, jota ei ollut syytä uusia

Seuraavana aamuna urakoitsija tuli bitumimiehen kanssa käymään ja alkoi tivata, miten haluan kynnyksen olevan. Totesin, että minä en ole oikea henkilö tekemään rakennusteknisiä ratkaisuja. Kerroin, että ihmettelen niin huonokuntoisen rakennusaineen jättämistä rakenteisiin. Urakoitsija antoi vaihtoehtoja ja sanoi, että tässä kohtaa ei isoja muutoksia voi tehdä, sillä valu lähestyy ja kaikki on oltava siinä kohtaa valmista. Hän oli kuulemma puukolla ottanut pahimmat töhnät puusta irti ja kynnyksen vaihtaminen olisi tosi hankalaa, kun voi olla vaikea saada juuri oikean kokoista puuta. Tuijotin kynnyksenä toimivia puun pätkiä epäuskoisena, mutta totesin, että en edelleenkään ole oikea henkilö tekemään ratkaisua tässä. 

Laitoin hallitukselle viestin, jossa totesin, etten tiedä, kuka otti urakoitsijaan yhteyttä, mutta lopputulos olisi pitänyt olla joku muu kuin se, että urakoitsija tulee minulta tivaamaan, miten joku asia tulee ratkoa. Totesin, että minusta toimintamalli on muutenkin huono, että urakoitsija kyselee yksittäisiltä osakkailta, miten joku asia korjataan. Lopputulos oli, että bitumia jatkettiin aiempaa korkeammalle. Myös joku pelti tullaan asentamaan mätien puiden päälle. Ovea joudutaan sahaamaan alaosasta, että tämä ratkaisu onnistuu.  Kysyin asiasta myöhemmin rakennusinsinööriltä, joka kertoi, että hyvän rakennustavan mukaisesti puu olisi pitänyt vaihtaa tai vähintään suojata homesuojalla tai vastaavalla.

Valua ei kuitenkaan päästy suunnitellusti tekemään. Ajattelin kuitenkin, että asuntojen sisäpuoliset työt voisivat jatkua siitä huolimatta. Urakoitsijalla oli kuitenkin kiire juhannuksen viettoon, joten työt seisoivat. Lopulta valupäivä koitti. Urakoitsija soitti minulle iltapäivällä ja kysyi, olemmeko tulossa kotiin kyseisenä päivänä. Kerroin, että tulemme, mutta joskus myöhään. Urakoitsija totesi, että hyvä, sillä valua tehdään noin iltakuuteen asti. Tulimme kahdeksan jälkeen kotiin ja yllätys oli suuri, kun edelleen nuori poika valeli betonia parvekkeella. Söimme iltapalan ja valmistauduimme nukkumaan, mutta odottelimme työmiehen saavan työnsä valmiiksi. Lapset olivat ihmeissään, kun pitäisi mennä nukkumaan, vaikka joku vielä terassilla häärää. Lapset tekivät työmiehelle vielä iltapalasämpylän ennen kuin kömpivät sänkyihinsä. 

Vähän sävyeroa, kuten asiaan kuuluu

Seuraavana aamuna ihmettelin ikkunasta valua, joka oli yhdestä kulmasta jätetty kokonaan tekemättä. Ajattelin sen liittyvän kulmassa olevaan viemäriin. Urakoitsija tuli muutaman päivän päästä tarkistamaan työtä. Hän pääsi terassille ja näki kulman. Suusta pääsi spontaanisti: ”Mitä helvettiä?!” Vähän samaa olin itsekin ajatellut, mutta toivonut kulmakuopan kuuluvan asiaan. Vaan eipä tuo kuulunut. Urakoitsija täytti kuopan jälkikäteen. Kysyin epäuskoisena, että ei kai kulma tuon näköiseksi jää, mihin urakoitsija vastasi, että ei sille muutakaan voi, kun valumiehet olivat sen jättäneet tekemättä.

Kerran satuimme sadepäivänä käymään kotona. Ihmettelimme poikkeuksellisen kovaa ropinaa, mutta ajattelimme sen johtuvan tuliteristä viemäreistä. Olohuoneessa ropina vahvistui ja huomasin, kuinka uusi sadevedenohjausputki ohjasi sadevedet kattoterassilta suoraan alaterassin ikkunaan ja karmeihin. Putken piti ohjata vesi uutta hienoa kourua pitkin pihalle, mutta putki ei ajanut asiaansa vaan valutti vedet ohi kourusta. 

Nämä ovat toki vain pieniä asioita isossa kokonaisuudessa. Voihan se olla, että kokonaisuutena kaikki toimii ja saan vielä yllättyä positiivisesti, kun urakka joskus valmistuu. Eikä vuoda sisään ensimmäisen viiden vuoden aikana - ainakaan enää uudestaan.

#203: Kuukauden urakka

Terassiremontin piti kestää kolme viikkoa per asunto. Paksumman betonin takia arvio kasvoi neljään viikkoon. Koko meidän talon piti olla valmis juhannukseen mennessä. Tämä ei kuulostanut lainkaan pahalta. Tuoreessa muistissa oli vielä toissakesä, jonka elimme kokonaisuudessaan evakossa vesivahingon takia. Emme halunneet jälleen uhrata koko kesää remontille, mutta juhannuksen jälkeenhän olisi vielä hyvin kesää jäljellä.

Remontti alkoi omassa asunnossamme 18.5., joten neljä viikkoa siitä oli 15.6. Tänään on 5.8. ja voitte heitellä veikkauksia, onko remontti valmis. No eihän se ole. Viikon viivästyminen tuli, kun betonivalua ei päästy tekemään aiottuna päivänä vesisadetta veikanneen sääennusteen takia. Juhannuksen jälkeen en nähnyt ketään töissä moneen päivään. Heinäkuun alussa kysyin, tapahtuuko remontissa mitään, kun ketään ei näy missään. Sain parin päivän päästä Larilta vastauksen, että työmiehet ovat lomalla. Muuta selitystä en ole kuullut enkä yrityksistä huolimatta saanut. Ja luonnollisesti olen yhtiössä ainoa, jota urakan viivästyminen edes harmittaa – hankala tapaus, kun olen. 

Remonttihuolista vapaa asuntomme on jälleen näyttänyt parhaat puolensa. Valtavat terassit kahdessa kerroksessa olivat asia, jotka eivät ainakaan negatiivisesti vaikuttaneet ostopäätökseemme. Olemme asuneet asunnossa nyt kolme kesää, joista kahtena emme ole päässeet käyttämään terasseja lainkaan. Olemme Jiin kanssa olleet tänä kesänä molemmat viisi viikkoa lomalla – ja viettäneet koko loman poissa kotoa.

Alkuun yritimme elää kuin koko remonttia ei olisi, mutta se oli mahdotonta. Työmiehet aloittavat työnsä kello 8 mennessä. Joskus ovat aloittaneet jo kello 6. Joskus tekevät viikonloppuja, joskus eivät. Ikinä et tiedä, minkä näköinen tyyppi ovesta aamulla sisään astelee. Ja nimenomaan astelee: nämä eivät pyynnöstä huolimatta voi ilmoittaa tulostaan soittamalla ovikelloa. Se on kiva herätä tukka pystyssä kuola suupielestä valuen, kun vieras mies pyrkii sänkymme vierestä kattoterassille. Jos joskus onnistuimmekin olemaan hereillä jo valmiiksi, sai koko ajan odotella, milloin vieras ihminen ilmestyy jonnekin päin kotia. Sen lisäksi, että he tulivat ovesta salamyhkäisesti sisään, he kulkivat myös terassilta toisella tai tulivat reteesti tikkaita pitkin suoraan kaiteen yli. Ja sitten koputeltiin ikkunaan, kun piti päästä sisälle. 

Koti on ollut valtavan pölyn ja lian peitossa koko kesän. Joskus yritimme viikonloppua varten siivota, mutta pienen rakennuspölyn siivoaminen oli toivotonta. Ja seuraavana päivänä koti näytti siltä kuin ei olisi ikinä siivottu. Suojauksia ei asuntoomme ikinä ilmestynyt, vaikka sellaisista oli alkuun puhetta. Vessoja ja keittiötä lainataan kuin omaansa. Eikä siinä toki mitään pahaa ole, mutta kylpyhuoneen ja vessan valkoiset matot ovat entiset, kun niissä on talsittu likaisilla työmaakengillä ihan huoletta. Lian lisäksi meteli on mieltä ylentävää. Betoninpiikkaus tunkee korvatulpistakin läpi ja jos ei mikään laite tai kone huuda, huutaa työmiesten radio rockia sellaisella volyymilla, että tietää viimeinenkin solu olevansa hereillä. 

No, tästä se arki taas lähtee. Huomenna loma on ohi ja paluu työn pariin edessä. Hyvillä mielin ja energiaa täynnä kohti syksyä, eiks je? 😃 

#89: Kohta olemme kotona vol 3

Viimeistä päivää vietiin, perjantaina 7.10. nimittäin. Tähän sopisi hienosti runoilu siitä, kuinka jo aamulla herätessä tunsin, että päivästä tulisi erityinen. Kuinka aamupala olisi maistunut erityisen maukkaalta ja linnutkin olisivat visertäneet syysaamussa aiempaa kirkkaammin. Kaikesta olisi oikein erityisesti huokunut, kuinka yli puolen vuoden odotus päättyisi illalla ja pääsisimme omaan kotiin. Mutta ei. Aamussa ei ollut mitään erityistä eikä tuntunut lainkaan siltä, että päivä päättyisi sen kummemmin kuin edellisetkään.

Luonnollisesti tietysti odottelin urakoitsijan ilmoitusta siitä, että urakka on heidän osaltaan valmis ja voimme palata kotiin. Mitään ei vielä kolmeen mennessäkään kuulunut, joten jälleen kerran Mazdan renkaat ottivat suunnan kotia kohti ja kohta olimmekin perillä. Pakkasin pari kassia tavaroita kotiin tuotavaksi – optimisesti keventelin illan muuttokuormaa. Kotona ovet olivat apposen auki ja duunarivaatteisiin pukeutunut nuori mies kantoi tavaroita pakettiautoon. Heti sisäpuolella oli vastassa Mount Everestiä mukaillut työkaluvuori. Lapset sylissä kipusimme vuoren sivusta kohti olohuonetta. Työmiesten oli tietysti pitänyt siivota työkalut siivoojien tieltä, joten ihan ymmärrettävää, että ne olivat kasattuna oven eteen.

Asunnosta ei kantautunut pölyhuiskan tai imurin ääni vaan ihan rehellinen remontoinnin ääni. Kiipesimme yläkertaan selvittämään äänen alkuperää ja jälleen oli aika yllätysten: kylpyhuoneessa ei suinkaan häärinyt siivouspartio vaan remonttimiehet. Työmies Make silikoonasi kynnystä ja kiroili nuoremmilleen, jotka tallustelivat kynnyksellä, johon ei saanut ennen seuraavaa päivää astua. Silmät palluraisina kysyimme, että eikö siivousfirma sitten tullutkaan puolilta päivin. Kyllä he olivat tulleet, mutta lähteneet sitten pois, kun remonttimiehillä oli työt vielä niin pahasti kesken.

Kello kävi kohti neljää ja remonttimiehet lopettelivat hommiaan. Koko pyöreä pää palluraisena yritin kysellä, milloin loppusiivous alkaa ja milloin pääsemme kotiin. Työmiehet eivät osanneet siihen sanoa mitään. Neljältä laitoin Patelle viestin ja ihmettelin, että mikä on homman nimi. Puoli viideltä Pate viestitti iloisesti: ”Moi vaan Didi. Siivoustyöt jatkuvat heti maanantaiaamusta. Tänään siivoojat eivät päässeet pesemään kunnolla paikkoja koska hommia tehtiin vielä.”

No eihän siinä mitään. Ei sitä nyt ainakaan oma-aloitteisesti kannata ilmoittaa, jos aikataulu kusee kolmannen (vai jo neljännen?) kerran.

Äärimmäisen nolona soittelin omalle siivoojallemme, että vieläkö voimme peruuttaa hänen seuraavaksi päiväksi sovitun keikkansa. Yritin vakuuttavasti sönköttää, että aikataulu petti taas. Siivooja vakuutteli, että ei tarvitse olla huolissaan, mutta kyllä minua hävetti. Mahtoikohan uskoakaan enää? En kehdannut kutsua siivoojaa enää kolmatta kertaa.

Lapsille oli sovittu hoitaja lauantaiksi, kun meidän piti olla viimeistelemässä kotia ja muuttamassa tavaroita. Lauantaille oli sovittu myös keittiön välitilan laatoitus. Perjantai oli ollut kaikin puolin menestys, joten aiheeseen sopi täydellisesti, että laatoittaja ilmoitti, että on sairaana eikä pääse välitilaa seuraavana päivänä laatoittamaan. Epätoivoisesti yritimme kysyä laatoittajia kaikkialta mistä keksimme. Lopulta Jiin pelikaveri riensi apuun ja lupasi ainakin aloittaa hommat seuraavana päivänä.

Lauantaita varten meidän piti hoitaa vielä laattaleikkuri työmaalle. Kauaa emme ehtineet asunnottomuuden jatkumista ja laatoittajan sairastumista harmitella, kun piti lähteä pikaisesti kohti työkaluvuokraamoa. Jii oli yrittänyt varata leikkurin läheisestä vuokraamosta. Konetta ei kyseisessä paikassa enää ollut vapaana, mutta Jiitä ohjeistettiin noutamaan laite toisesta toimipisteestä. Noutoajaksi vuokraamosta annettiin kello 15-17. Kaasu pohjassa painoimme kohti vuokraamoa, jotta ehdimme ennen sen sulkeutumista – viikonloppuna vuokraamo olisi kiinni. Päivän ruokailut rajoittuivat heiveröiseen aamupalaan, joten Jiin noutaessa leikkuria, minä jäin viereiseen Mc Donald’siin tilaamaan meille terveysruokaa.

Big Mac -pussi kädessä elämä hymyili. Iloisesti hypähtelin takaisin autolle ja ihmettelin Jiin mutruista naamaa. Ihan varovaisesti kysyin, että oliko vuokraamossa ilmennyt jotain ongelmia. Jii totesi, että ei siellä vuokraamossa mitään ilmennyt – sinne kun ei päässyt edes sisään. Vuokraamo oli suljettu kello 16.30. Jii oli vuokraamon pihassa 16.35 ja noutoaikaa piti olla kello 17 asti.

Pienen pieni ketutus nosti taas päätään. Lopulta yritimme metsästää seuraavaksi päiväksi laatoittajaa, jolla olisi oma leikkuri. Homma ei varsinaisesti ollut mikään menestys perjantai-iltana kuuden aikoihin. Emme saaneet ketään hommiin.

#88: Viimeistelyä vaille valmis

Torstaina 6.10. työmaalla oli sellainen kuhina käynnissä, että oli parempi pysyä poissa jaloista. Samaan aikaan vedettiin silikoneja ympäri kylpyhuonetta, asennettiin kalusteita, purettiin katto ja korjattiin tähtivalosarjaa, korjattiin purkutöissä haljenneita seiniä lastenhuoneessa ja mitähän vielä. Patekin palaili kuvioihin soittamalla aamupäivällä. Nimen näkeminen puhelimen ruudulla aiheutti muutaman rytmihäiriön sydämeen. [Heh, hauskaa, jos joku lukee ensimmäistä kertaa blogiani juuri tämän tekstin kohdalla ja kuvittelee rytmihäiriöiden johtuvan vaikka jonkinasteisesta ihastumisesta. Ei, ne johtuivat ihan jostain muusta.]

Tuntui uskomattomalta, että joku ihminen vaikutti minuun fyysisesti näin voimakkaasti – ja nimenomaan negatiivisessa mielessä. En olisi ikinä arvannut, että jos tällainen vaikutus jollain joskus olisi, se olisi kylpyhuoneremontista vastaava urakoitsija! No, maailmassa on monta – tosi – ihmeellistä asiaa. Pelonsekaisin tuntein vastasin puhelimeen. Pate soitteli oikein hyväntuulisena. Kyseli miten päin se saunan ovi nyt olikaan tulossa. Hämmentyneenä vastasin, että samoin kuin edellinen. Pate totesi, että oven saranat ovat väärällä puolella ja ovi joudutaan laittamaan toisin päin. Sanoin, että oven piti kyllä olla sellainen, jonka voi laittaa kummin päin vain. Pate totesi, että ei se kyllä ole. En muistanut, miten myyjä kertoi mekaniikan toimivan, mutta olin hyvin varma, että nimenomaan siitä oli puhetta, että oven voi laittaa molemmin päin.

Pate lupasi tutkia asiaa ja soitti kohta takaisin. Olin oikeassa eli kyllä sen sitten pystyi laittamaan kummin päin vain. Pate soitti vielä kolmannen kerran ja totesi, että hommat ovat hyvällä mallilla ja perjantaina tulevat loppusiivouksen tekijät. He tulevat puolenpäivän aikaan ja urakka pitäisi olla sitä myöten kasassa. En oikein osannut ajatella mitään. Huomenna perjantaina 7.10. pitäisi olla valmista. Yli puolen vuoden odotus olisi ohi?

Joken kanssa kävimme läpi, mitä heidän loppusiivouksensa sisältää. Halusin muualle asuntoon siivoojan puhdistamaan pinnat ennen paluutamme kotiin. Ilmoitin aiemmin perutulle siivoojalle, että huomenna kaikki on valmista. Hän kysyi, milloin muuttaisimme takaisin ja kerroin, että heti siivouksen jälkeen. Hän ehdotti, että tulisi heti lauantaina. Ajatus tuntui erinomaiselta ja sovimme siivouksen lauantaille. Pääsisimme kotiin viikonlopun aikana!

Keittiössäkin oli kaikki pääpiirteittäin valmista. Hanan puuttuneet osat olivat tulleet ja putkimies asensi hanan torstain aikana. Keittiöstä puuttui enää välitilan laatta. Saimme sille ulkopuolisen tekijän, joka lupasi lauantaina tulla sen laittamaan. Hän antoi meille listan tarvittavista välineistä, jotka lupasimme hänelle lauantaiksi hoitaa.

Torstaina uskaltauduimme kotiin iltapäivällä kolmen jälkeen, mutta edelleen oli kova tohina päällä. Make kyseli, miltä tähtitaivas näytti. Olihan se parempi, tähtiä oli ilmestynyt huomattavasti lisää, mutta edelleen siitä tähtitaivaan loisteesta nautiskeli enemmän wc-pönttö kuin poreamme. Teimme selväksi Makelle, että reklamaatiomme urakoitsijaa kohtaan koski ennen kaikkea hintaa, jonka urakoitsija työstä halusi, vaikka Make oli kuitenkin jätetty yksin tekemään työtä. Make ymmärsi ja kiroili, miten työnjohto vaati tekemään hirveällä kiireellä, mutta apuvoimia lähetettiin vasta viimeisenä päivänä. Valojen korjaus oli ollut haastavaa kaksinkin, puhumattakaan siitä, kun hän yritti pärjätä niiden kanssa yksin.

Soitellessaan torstaina Pate kysyi, oliko meille tulossa jotain pyyhekoukkuja. Totesin, että sen verran isompia haasteita oli matkan varrelle mahtunut, että ei ollut pyyhekoukut käyneet mielessäkään. Pate viserteli, että jos toimitamme pyyhekoukut seuraavaksi päiväksi, niin he asentavat ne seinään.

Kotona käynnin jälkeen lähdimme jälleen rautakauppakierrokselle. Pyyhekoukkujen lisäksi metsästimme tarvikkeita keittiön välitilalaattaa varten. Bauhausista löytyivät silikonit ja Pintaväristä tasoitetta sekä sauma-ainetta. Jii varasi viikonlopuksi laattaleikkurin, jonka nouto olisi perjantaina. Make kertoi kotona käydessämme, että saunan ovesta oli puuttunut ”kieleke”, joka pehmentää saunan oven lukitusta. Mitään uuttahan se nyt ei tässä vaiheessa enää ollut, että jotain puuttui, joten ei muuta kuin puhelinta taas kauniiseen kouraan ja soittoa perään. 

Olia valitsemassa pyyhekoukkuja

Kierroksella venähti kevyet viisi tuntia, mikä oli lasten kanssa taas ihan parasta viihdettä. Idyllisesti nautimme päivällisen Bauhausin kahvilassa samalla, kun yritin tavoittaa saunan oven myynyttä K-Rautaa puhelimella. Loppuun ei hoitunut sen enempää ovi kuin päivällinenkään, mutta akku kyllä kului iloisesti. Vantaanportin K-Rauta onneksi auttoi ja oveen saatiin puuttunut kieleke. Samasta paikasta löytyivät myös pyyhekoukut sekä lasihyllyt. Yötä vasten ajoimme vielä viemään tavarat työmaalle, että ne ovat siellä heti aamusta. Pyyhekoukkuihin olimme tyytyväisiä vielä kotonakin, mutta lasihyllyt olisi voinut mitata joku muu kuin allekirjoittanut – eiväthän ne mitenkään voineet sopia niille suunniteltuun paikkaan. Älkää kysykö, mitä olin mittaillut, en tiedä itsekään. Mutta tämä nyt oli tällaista pientä viime hetken säätöä. 

Pyyhekoukuille paikat

#87: Kohta olemme kotona vol 2

Urakoitsijasta ei ollut kuulunut kahteen viikkoon mitään. Urakan piti olla valmis 5.10. mennessä ja edellisiltana laitoin Patelle viestiä. Totesin, että kylpyhuoneen kalusteita koskien ei ole tarkempia ohjeita pyynnöstä huolimatta tullut, mutta työmiehen ja sähkömiehen ohjeiden mukaisesti siirsimme ammeen kylpyhuoneeseen. Kerroin, että olemme vähän odotelleet jonkinlaista yhteydenottoa loppuaikataulusta tai Paten mainitsemista avoimista asioista, mutta hiljaista on ollut. Kysyin, että edelleenkö aikataulu kuitenkin pitää ja vastaanotto on seuraavana päivänä.

Lisäksi kerroin, että tähtivalosarjan asennus ei nyt ihan vastaa sitä, mitä olemme tilanneet. Valoista oli asennettu kattoon vain 2/3. Totesin, että valojen asettelu jättää muutenkin toivomisen varaa, kun "keskelle" on jätetty isohkoja, pimeitä kohtia. Lisäksi yhdestä kohtaa paneelien välistä loistaa valo läpi, vaikkei siinä ole kuituakaan. Laitoin Patelle muutaman kuvankin. Totesin vielä, että meidän annettiin ymmärtää, että asennus on työlästä ja siinä tarvitaan samaan aikaan niin sähkö- kuin rakennusmiestäkin ja tästä meitä on tarkoitus laskuttaakin. Kuitenkin työmies oli joutunut asentamaan valot pääasiassa yksin.

Jos joku nyt yllättyy siitä, ettei Pate vastannut ikinä mitään, niin saa luvan kanssa läimäyttää itseään. *SLÄP*. Kyllä, minun on myönnettävä, että minä yllätyin. Taidan olla aika tyhmä, kun jaksan yllättyä tällaisista itsestäänselvyyksistä päivästä toiseen. No, mutta takaisin asiaan. Vaikka Patella ei siis mitään asiaa meille päin ollutkaan. 

Työmies Make oli todennut tähtitaivasvalojen osalta, että myös sähkömies oli ihmetellyt valosarjan ongelmia. Päätin kysyä mielipiteen suoraan sähkömieheltä. Kerroin, että kuulimme tähtivalosarjan kanssa olleen jotain ongelmia ja kysyin, mikä niiden kanssa oli ongelma. Sähkömies vastasi: ”Täytyypä kysyä joltain muulta...” Olin aivan äimänkäkenä. Make sanoi, että sähkömiehen kanssa olivat valoja ihmetelleet, joten en ymmärtänyt, oliko niitä asentanut joku toinen sähkömies vai mistä on kyse. Yritin saada asiaan selvyyttä, mutta sähkömies totesi, ettei tiedä asiasta enempää tähän hätään. En vieläkään ymmärtänyt, oliko sähkömies ihmetellyt valoja vai ei ja miksei hän tiennyt, mitä oli ihmetellyt. Tuntui siltä, että koko totuutta ei syystä tai toisesta saa meille kertoa. Lopulta sähkömies vastasi: ”timpuri asensi kuituja samalla kun naulasi kiinni”. Ihan hirveästi ei tämäkään vielä tilannetta avannut.

Patesta ei kuulunut, joten Jii päätti keskiviikkoaamuna ajaa kotiin katsomaan, miltä siellä näyttää. Paikalla olivat Make ja sähkömies. He siivoilivat ja kertoivat hommien loppuvan kuluvana päivänä. Jii tuijotti monttu auki kylpyhuonetta: amme oli kyllä asennettu, mutta allaskaappi, peilikaappi, pesuallas, suihkuseinä, saunan ovi (ei mikään yllätys) olivat paketeissaan olohuoneessa. Jii kysyi, mitä kalusteille tehdään ja työmiehet vastasivat, että heitä ei ole ainakaan pyydetty niitä asentamaan.

Jii joutui palaamaan töihin ja soitti matkalla minulle. Kuinka sattuikaan, että elettiin taas keskiviikkoaamua ja tukkaputkella juoksin Amaa kerhoon ja sieltä vielä reippaammalla putkella Olian kanssa muskariin. Ei paljon pupujussin pitkät korvat laulattaneet, kun päässä jyskytti vain, että WTF. Kuuluisaa lisätyötarjousta hinkatessamme kysyin jossain vaiheessa Patelta, kuuluuko uusien kalusteiden asentaminen tarjoukseen. Eiväthän ne nyt mitenkään voineet siihen kuulua, mutta lisätöitä koskevassa tapaamisessamme 15.8. Jokke lupasi, että eiköhän nyt voida asentaa uudet kalusteet ilman lisähintaa, ellemme mitään yli-ihmeellisiä kalusteita ole hankkimassa. Tietääkseni valitsemamme kalusteet eivät olleet yli-ihmeellisiä.

Muskari loppui ja oli aika hoitaa asioita. Ajatus Patelle soittamisesta sai taas vatsan heittämään kuperkeikkaa. En yksinkertaisesti pystynyt soittamaan hänelle. Päätin soittaa Jokelle, jonka kanssa kalusteista oli ollut puhetta. Jokke oli ihmeissään puhelustani. Hän muisteli, että nimenomaan sovimme tapaamisessa, että kalusteet voidaan asentaa. Näin minäkin luulin. Kysyin remontin valmistumisesta, johon Jokke ei osannut ottaa kantaa. Hän lupasi selvittää asioita ja palasi hetken päästä asiaan.

Kalusteiden kanssa oli käynyt väärinkäsitys ja ne oltiin kyllä asentamassa. Epäilen vahvasti, että väärinkäsityksen nimi oli Pate, mutta vahvistusta asialle en saanut. Enkä oikeastaan tarvinnut, kunhan kalusteet olivat menossa paikoilleen. Saunan ovesta kävin saman keskustelun kuin jo neljä kertaa aiemmin. Jokke yritti selittää asiaan Paten puhkikuluneilla fraaseilla, mutta ammuin ne tyylikkäästi alas yksi kerrallaan omilla argumenteillani. Jokke myönsi, että tarjouksessa on ollut heidän puoleltaan virhe ja että ainakin asia olisi pitänyt hoitaa heidän puoleltaan fiksummin. Melkein rakastuin Jokkeen.

Kysyin myös tähtivalosarjasta ja Jokke kertoi, että valoista iso osa oli ollut viallisia. Kysyin, miksi ihmeessä rikkinäinen valosarja on sitten asennettu. Jokke ei oikein osannut sanoa ja totesi, että eihän niin olisi pitänyt mennä tekemään. Kuitenkin muistutti, että paikalla olivat asentaja ja sähkömies, joten kuka olisi maksanut hukkaan menneen työajan. Huomautin, että töitä varmaan riittää, kun urakka pitäisi jotakuinkin neljän tunnin päästä olla valmis. Ja asiaa olisi voitu ehkä pohtia yhdessä, jos joku olisi vaivautunut ottamaan yhteyttä ennen kuin viallinen sarja kattoon asennetaan. Lisäsin myös, että toimivia kuituja on jätetty paneelin yläpuolelle, johon Jokke totesi, että niin ei varmasti ole tehty, mutta hän selvittää lisää.

Jokke soitti uudestaan reilun tunnin päästä. He olivat Paten kanssa käyneet työmaalla. Hän totesi, että tähtitaivasvalot eivät ole asennettu, kuten pitäisi. Muutama kuitu oli ollut pimeänä, mutta vastoin hänen tietoaan, toimivia kuituja oli todella jätetty paneelin yläpuolelle. Jokke totesi rehdisti, ettei selittele asiaa sen enempää, koska ei ymmärrä, mitä jätkillä on liikkunut päässä niitä asentaessa. Kyse on selvästä työvirheestä ja asia korjataan avaamalla katto. Myös paneelin läpi paistava valo korjataan tavalla tai toisella.

Jokke kertoi, että jos kaikki menee nappiin, loppusiivous on perjantaina. Seuraavaksi päiväksi eli torstaiksi he olivat hoitaneet neljä lisämiestä työmaalle. Pate lupasi loppuaikataulun antaessaan, että myös rikkoutuneet seinät tullaan aikataulun puitteissa korjaamaan. Paten sanoja lainatakseni: ”Tarkoitus on, että saadaan asunto meidän puolesta täysin valmiiksi nyt kerralla”. Jokke lupasi, että Pate on yhteydessä torstaina ja vahvistaa, kuinka aikataulu tulee menemään. Torstai määrittäisi paljon. Joka tapauksessa he ilmoittavat siivousliikkeelle, että ovat valmiina perjantaina puolilta päivin menemään meille.

Totesin Jokelle, että urakoitsijan toiminta jättää kyllä huomattavasti toivomisen varaa. En voinut käsittää, että urakan piti valmistua tänään, mutta urakoitsijasta ei kuulu mitään. Jouduin itse laittamaan viestin ja soittamaan vielä perään. Jokke myönsi, että moni asia on mennyt pieleen. Kysyin, onko kolme kuukautta heille normaali aika tällaisessa urakassa. Jokke myönsi, että remontti on venynyt kohtuuttomasti.

Jokke kertoi, että laatoittajalla on meneillään vaikea avioero, mikä on vaikeuttanut töihin ilmestymistä. Jokke lisäsi, että urakan ei pitäisi kaatua yhden miehen poissaoloon, mutta jostain syystä nyt on päässyt käymään niin. Totesin, että ikävä juttu, mutta tämän ei pitäisi kaatua asiakkaan niskaan. Ja että ymmärrystä olisi voinut meiltäkin päin riittää, jos joku olisi vaivautunut ottamaan yhteyttä ja kertomaan, missä mennään.

Jokke kertoi, että urakan epäonnistumista on käyty heidänkin päässään läpi. Hän totesi, että hänelle tuli yllätyksenä, miten pahasti työ on todellisuudessa viivästynyt. Jokke epäili, että myös Pate on liian sinisilmäisesti luottanut, että työt etenisivät. Lopuksi Jokke totesi, että yritetään hoitaa urakka nyt kunnialla maaliin, että pääsisimme pian kotiin. Ja todentotta, olimme kahden yön jälkeen pääsemässä takaisin kotiin!

#82: Kuusi kuukautta vahingosta

Turhauttavan syyskuun jälkeen kalenterit ehdittiin kääntämään lokakuun puolelle emmekä vieläkään olleet päässeet kotiin. Vesivahingon havaitsemisesta oli puoli vuotta. Remontti oli kestänyt kolme kuukautta. Paten antaman aikataulun mukaisesti jäljellä olisi enää loppusiivous ja työnluovutus. Kotona käydessä aikatauluun oli vaikea uskoa. Kalusteiden asennus piti aloittaa monta päivää sitten, mutta edes pyyntöä kalusteiden siirtämisestä kylpyhuoneeseen ei ollut kuulunut. Vaan eipä ollut urakoitsijasta kuulunut muutenkaan pihahdustakaan aikataulun antamisen jälkeen.

Lokakuun alkuun mennessä olivat valmiina keittiön ja kodinhoitohuoneen remontit. Keittiötä ei päästy tekemään ennen kuin kylpyhuoneen puolella oli varmaa, ettei uusia yllätyksiä Myyntimiehen remontin jäljiltä löydy. Kun sähkötyötkin oli saatu tehtyä keittiöön, asennushommat pääsivät käyntiin. KehäKalusteen Arto kyseli aina välillä, milloin remonttien pitäisi olla valmiina. Totesimme joka kerta, että kotiinpaluusta ei ole mitään tietoa, joten ei niilläkään mikään kiire ole. 

Olin jo niin loppu pitelemään hapertuvia lankoja käsissäni, että keittiö ja kodinhoitohuone olisivat varmaan jääneet tekemättä, ellei Arto olisi vain mennyt ja tehnyt niitä oma-aloitteisesti. Parissa päivässä keittiössä oli uudet kaapit runkoineen ja kaikki kodinkoneet asennettuna paikoilleen. Keittiöstä puuttui enää välitilan laatta, loput sähkötyöt ja hanan sekä astianpesukoneen asennus. Kodinhoitohuone oli valmistunut kuin varkain: Arto oli käynyt viimeistelemässä sen vain joku ilta. Pyykinpesukone tosin jäi asentamatta, kun koneeseen erikseen ostettu pidempi jatkoletku oli liian lyhyt. 

Kodinkoneiden toimitus oli episodi sekin. Sovimme Gigantin kanssa, että toimitus tulee tiistaina 6.9. Edellisellä viikolla Jii sai tekstiviestin, että muistathan kodinkoneiden toimituksen maanantaina 5.9. kello 12-18. Päivä sinne tai tänne ei vaatinut kuin vähän organisointia: Ama aamulla kerhoon, Olian kanssa äiti-vauva-jumppaan, jumpasta vauhdilla hakemaan Amaa ja kerholta kiireesti kotiin vastaanottamaan kodinkoneita. Toimitus tuli vasta iltapäivällä, joten juokseminen oli turhaa ja Jiikin ehti kotiin ennen toimitusta.

Toimituksessa meille tuotiin rekka-autollinen kodinkoneita. Kaksi heiveröisen oloista poikaa kantoi isoja laitteita kovalla tohinalla yläkertaan. Yritin epätoivoisesti tarkistaa 25-numeroisia tuotekoodeja laatikoiden kyljestä ja verrata niitä kuitilla oleviin numerosarjahirviöihin. Paperit vain hulmahtelivat poikien aikaansaaman ilmavirran mukana ja lopulta menin itsekin jo sekaisin. Sen verran ehdin huomata, että liesituuletin puuttui.

Rekan perävalojen hävittyä näkyvistä kävimme toimitusta tarkemmin läpi. Liesituuletin puuttui, mutta liesituulettimeen ostamamme erillinen etulevy oli tullut. Ostimme etulevyn, koska se piti saada logottomana. Nyt etulevyssä koreili isoilla kirjaimilla SAVO. Kuivausrumpuun piti tulla kuivatuskori, joka loisti poissaolollaan. Pesukoneeseen piti tulla jatkoletku, mutta sitä ei näkynyt. Kaikki isommat laitteet olivat kuitenkin, kuten piti. Gigantti hoiti jälkitoimituksen reklamaation jälkeen erinomaisesti. Tuotteet toimitettiin muutaman päivän päästä ja saimme kohtuullisen korvauksen aiheutuneesta harmista.

KehäKalusteen erinomainen ote työhönsä ja Gigantin tarjoama positiivinen reklamaatiokäsittely olivat ainoita valonpilkahduksia synkässä syyskuussa. Jatkuvat väännöt Paten kanssa aiheuttivat jo fyysisiä oireita. Pelkkä Paten nimen näkeminen, viestin tai puhelun saapumisesta puhumattakaan saivat vatsanväänteitä aikaan. Kirsikkana kakun päällä oli hänen yltiöystävällinen sähköpostinsa (#75), jota en nähtävästi vieläkään ollut pystynyt sulattamaan. Remontti oli onneksi jo loppusuoralla, joten kohta minun ei tarvitsisi olla kyseisen henkilön kanssa enää missään tekemisissä.

Elämä tuntui jälleen tosi epäreilulta. Halusimme vain perheellemme unelmien asunnon. Halusimme välttää kaikki painajaiset asuntokaupan yhteydessä ja teetätimme sen takia kuntotarkastuksenkin. Olimme asuneet niin pitkään muiden nurkissa, ettemme enää edes muistaneet, millaista on, kun on oma koti.

#80: Kohta olemme kotona

Olimme vihdoin saaneet loppuremontille aikataulun, joten hölmönä aloin suunnitella kotiinpaluuta. Remontti valmistuisi keskiviikkoon 5.10. mennessä, joten olimme oikeasti pääsemässä kohta kotiin! Tiedossa oleva siivo ahdisti minua valtavasti. Olin jo kertaalleen siivonnut koko asunnon lattiasta kattoon (#21) eikä sama projekti kiinnostanut minua enää lainkaan. Koti oli ollut asumatta yli puoli vuotta ja joka paikasta tunkeutui hengitysteihin pientä, kaiken peittävää, tunkkaista rakennuspölyä. Päätin ottaa ulkopuolisen avun vastaan ja sovin siivousyrityksen kanssa, että he tulevat siivoamaan asunnon torstaina ennen kuin muutamme takaisin.

Patesta ei kuulunut mitään eikä kutsua pieneen palaveriin kuulunut, joten oletin kaiken sujuvan annetun aikataulun puitteissa. Totesin Jiille, että kalustus on alkamassa keskiviikkona 28.9., joten meidän on toimitettava kalusteet kylpyhuoneeseen edellisiltaan mennessä. Emme olleet pariin päivään käyneet kotona, mutta luottavaisin mielin varauduimme kalustetoimitukseen: Jii vuokrasi pakettiauton, äitini vaihtoi työvuoron, jotta pystyi hoitamaan lapsia ja isäni tuli kaukaa toisesta kaupungista kantoavuksi tavaroiden kanssa.

Maanantaina Jii nouti saunanoven toisesta kaupungista ja tiistaina hän ajoi pakettiautolla K-Rautaan hakemaan ammeen ja muut kylpyhuoneen kalusteet. K-Raudassa Jii sai apua tavaroiden kanssa ja kaikki tuli nätisti kyytiin. Minä ajoin isän kanssa perässä suoraan kotiin valmiina vuosisadan urheilusuoritukseen. Emme olleet ihan kotiin asti ehtineet, kun Jii soitti. Hän kysyi, missä olemme. Ajattelin, että hän on lähtenyt kantamaan tavaroita yksin ja litistyy nyt jonkun laatikon kanssa portaikkoon. Mutta Jii totesi turhautuneena, että älkää pitäkö kiirettä, ei ole tavarat tänään menossa kylpyhuoneeseen. Onneksi isäni ajoi, sillä olisin varmaan ohjannut auton suoraan ensimmäiseen siltapilariin. Kylpyhuone oli täysin kesken, lattiaa ei ollut edes saumattu vielä. Ei siis puhettakaan, että sinne olisi kalusteita nosteltu paikoilleen. 

Ammeen paikalla vielä vähän täyttä

Ei tilaa sen paremmin

Aavistuksen turhautuneina ahdoimme kalusteet olohuoneeseen ja jätimme ne odottelemaan sopivampaa hetkeä kylpyhuoneeseen siirrettäväksi. Ajatus kotiinpaluusta ampaisi taas valovuoden väärään suuntaan.

#79: Pate antaa aikataulun

Laatoitusajan venyessä samalla, kun työmaa kaikui tyhjyyttään, laitoin viestiä koko taloyhtiölle ja kerroin remontin verkkaisesta valmistumisesta. Totesin, että vahingon havaitsemisesta tulee seuraavalla viikolla puoli vuotta. Taloyhtiön olisi alusta asti pitänyt hoitaa vahinko mahdollisimman pian kuntoon, mutta ymmärrän kyllä, että alussa oli selvitettäviä asioita. Toki taloyhtiö olisi voinut yrittää selvittää vastuuasioita paljon aktiivisemmin eikä jättää asiaa yksin minun selvitettäväkseni. Vasta oma yhteydenottoni Kiinteistöliittoon melkein kaksi kuukautta vahingon jälkeen sai asioihin vauhtia.

Totesin, että jatkossa taloyhtiön on ehdottomasti pidettävä huoli, että urakalle kuin urakalle on sovittava jonkinlainen aikaraja ja rajan ylittyessä urakoitsijasta johtuvasta syystä, on urakoitsijalla oltava jonkinlainen sanktio. Oli aivan kestämätön tilanne, että seurasimme vain vierestä, kun remontti ei etene mihinkään ja urakoitsija vain nauraa partaansa, ettei mitään aikataulua ole sovittu.

Puheenjohtaja aktivoitui ja laittoi 19.9. SM Oy:lle reklamaation urakan venymisestä. Puheenjohtaja vaati urakalle loppuaikataulua ja ehdotti, että korvauksena urakoitsija korjaa rikkomansa seinät (#58) omalla kustannuksellaan.

SM Oy:n Jokke vastasi, että puheenjohtaja on oikeassa ja työt ovat kestäneet liian kauan. Urakoitsija oli sitä mieltä, että osittain meidän tilaamat muutos- ja lisätyöt ovat aiheuttaneet viivästystä, mutta myönsi kyllä, että myös urakoitsijan oma toiminta on epäonnistunut. Tilaamistamme lisätöistä oli tehty vaadittavat putki- ja sähkötyöt sekä laatan pohjatyöt 31.8. mennessä. En ihan ymmärtänyt, millä tavalla tilaamamme lisätyöt olivat urakkaa missään kohtaa viivästyttäneet enkä siihen ikinä vastausta saanut.

Urakoitsija pisti viivästystä myös kovan laatan syyksi, vaikka heillä oli toki ollut jo pitkään ennen laatoituksen alkua tiedossa, millaisen laatan olemme valinneet. En ihan ymmärtänyt sitäkään, miten se kova laatta vaikutti siihen, ilmestyykö laatoittaja työmaalle vai ei, mutta en minä laatoittamisesta muutenkaan tiedä juuri mitään. Ehkä laatta oli niin kovaa, ettei sitä millään jaksanut työstää kuin kerran viikossa. No onneksi emme ainakaan mitään tavallista kuivapuristelaattaa kovempaa laattaa valinneet!

Vastineensa yhteydessä urakoitsija antoi vihdoin myös aikataulun remontin valmistumiselle. Elimme tiistaita 20.9. ja loppuaikataulu näytti tältä:

ke 21.9: lattian kaatojen viimeistely
to 22.9: vesieristys
pe 23.9: vesieristystarkastus ja lattian laatoitus
la 24.9: lattian ja alarivin laatoitus
ma 26.9: saumaus
ti 27.9: saumaus ja silikonit
ke 28.9 - pe 30.9: kalustus, viimeistely ja siivous
ma 3.10: mahdollisesti viimeistely tai siivous
ti 4.10 - ke 5.10: vastaanotto

Myös Pate toimitti edellä mainitun aikataulun minulle ja totesi, että tämän aikataulun mukaan tullaan etenemään. Hän lisäsi, että kun saamme työmaata eteenpäin ja kun alkaa asennusvaiheet, niin tarkennetaan vielä auki olevia asioita. Pate ehdotti, että voisimme pitää pienen palaverin kohteessa.

Vastasin Paten viestiin ja pyysin, että he informoisivat ajoissa, milloin toimitamme kalusteet työmaalle. Kerroin, että muut kalusteet haemme läheisestä K-Raudasta, mutta saunanovi pitää noutaa kaukaa toisen kaupungin K-Raudasta. Lisäsin, että toimitukset vaativat meiltä paljon järjestelemistä, kun pitää saada lapset hoitoon ja jostain pakettiauto. Pyysin, että kun aikataulut tiedetään tarkemmin, niin Pate kertoisi meille ohjeita näiden suhteen. Koska hankimme kalusteet itse, ne piti toimittaa kylpyhuoneeseen asti.

Tiesin, että putkimies oli tulossa lähipäivinä, joten kysyin, voisiko putkimies asentaa samalla keittiön hanan ja astianpesukoneen. Jiille totesin, että näistä täytyy tosin ensin saada hinta-arvio ennen kuin päästän heitä edes haukottelemaan keittiön suuntaan. Lopuksi kysyin, korjataanko tämän aikataulun puitteissa myös rikkoutuneet seinät makuuhuoneista ja vintin portaiden vierestä. Pate vastasi, että tarkoitus on, että asunto saadaan heidän puolesta täysin valmiiksi nyt kerralla.