#210: Lisää kierroksia..

Ensimmäiseen asuntoon oli onneksi löytynyt vuokralainen, kun seuraava ilmoitti lähdöstään. Vuokralainen muutti asuntoon aikoinaan vain hetkeksi, mutta hetki venähti 22 vuodeksi. Tänä aikana asuntoa ei ollut remontoitu yhtään, joten oli selvää, että ainakin pintaremonttia joudutaan tekemään. Käynti asunnossa paljasti, että asunto oli remontoitava seinien ja lattian osalta kauttaaltaan. Keittiö oli tuotava 70-luvulta tähän päivään ja myös kylppäri vaati perusteellista pesua.

Samaan aikaan Jiin Mummin putkiremontti asunnon osalta lähestyi. Tuskin oli kellaritilojen tyhjennyksestä selvitty, kun oli mietittävä, mihin tyhjennetään 90 neliötä asuntoa. Kolme huoneista oli vuorattu kirjahyllyillä ja paksuja tietosanakirjamaisia teoksia oli kilometritolkulla.

Loppukevään osalta meillä oli joka päivälle minuuttiaikataulut: kuka tyhjentää Mummin asuntoa, kuka maalaa toista asuntoa, kuka hakee lapset hoidosta, kuka selvittää perinnönjakoa, kuka tekee jotain edellä mainituista lasten kanssa ja kuskaa lapsia harrastuksiin tai sieltä pois ja kuka ajaa jotain kuormaa kaatopaikalle tai tekee hankintoja rautakaupassa. Organisoitavana ja suunniteltavana oli keittiöremontti kahteen eri paikkaan, joista toinen oli ajoitettava putkiremontin kanssa yhteen. Mietittävänä oli sähkö- ja putkityöt, purettavana kaksi keittiötä, hankittavana kaikki uudet kalusteet ja ihmeteltävänä perhe- ja perintöjuridiikan kiemurat perinnöstä kieltäytymisen sekä alaikäisen sijaantulijan osalta. Selvitettävää riitti asbestikartoittajan tehdessä kahdesti oharit ja jo löydettyjen vuokralaisten ilmoittaessa yllättäen, etteivät otakaan asuntoa. Kaiken tämän lisäksi oli se ihan tavallinen, kiireinen arki kahden lapsen ja töiden muodossa. Minulla oli To Do -listoja puhelimessa, tietokoneella, työkalenterissa, taskukalenterissa ja ainakin viidellä eri irtolapulla.

Kun pääsin sijoitusasunnossa jynssäämään kylpyhuoneen kaakeleita, saatoin vain todeta homeisten ja irtoilevien laattojen olevan siinä pisteessä, että kylppäri oli uusittava. Oli etsittävä tekijä siihenkin. Töiden päästyä vihdoin käyntiin, löytyi kylpyhuoneesta kosteutta ja remontti laajeni jälleen. Taloyhtiön isännöitsijä osoittautui varsin yhteistyötaidottomaksi (siitä huolimatta, että koko remontti oli osakkaan kustannettava). En jaksa edes mennä vääntöön isännöitsijän kanssa tai tämä tarina ei pääty ikinä. Lattia jouduttiin lopulta purkamaan betonia myöten – ja tietysti haitta-ainepurkuna.

Töiden, lasten ja parisuhteen (minkä?) ohella pyöritimme aivan järkyttävää palapeliä. Vuorokauden tunnit eivät enää riittäneet, kun hoidettavaa oli niin paljon. Välillä ajoimme yöllä, lasten nukkuessa takapenkillä, uusia kylppärikalusteita sijoitusasuntoon, kun aikataulu painoi liiaksi päälle. Omassa asunnossa ihmeteltiin maan alle (tai maapallon toiselle puolelle) kadonnutta terassiurakoitsijaa. Mummin asunnossa remontti sentään eteni hyvin – niin hyvin, että urakoitsija unohti sovitut lisätyöt: kylpyhuoneen kapean oven leventämisen, uusien sähkövetojen vetämisen ja lattialämmityksen asentamisen. Laskut kyllä löysivät perille.

Mietittävää, muistettavaa ja selvitettävää oli niin paljon, että nyt jälkikäteen ihmetyttää, että miten tästä(kin) kaikesta kuitenkin selvittiin.

#154: Ennen ja jälkeen: Kylpyhuone

Hypätään seuraavaksi taas ”Ennen ja jälkeen” -kuviin. Kunnian saa seuraavaksi itseoikeutetusti surullisen kuuluisa kylpyhuone. Kylpyhuonehan meni vesivahingon seurauksena kokonaan uusiksi. Kerroin syksyllä kylpyhuoneen vaiheista tarkemmin, joten en ala tässä toistaa itseäni. Lukaise ihmeessä tekstit 55 - 57 ja 70, jos remontin värikkäät vaiheet ovat päässeet unohtumaan ;) Saunaan uusittiin vain lattia ja lisättiin muutama led-valo.

Kylpyhuone ennen:

Kylpyhuone jälkeen:

 

Sauna ennen ja jälkeen:

Uusitut kalusteet ja laatat:

Poreamme Noro Star 140, gold

Pesuallas Noro Loop

Pesuallashana Noro Shine

Allaskaappi- ja taso Noro Uno

Peilikaappi Noro Alva

Suihkuseinä Sanka

Pyyhekoukut Smedbon Life-sarja

Lattialaatta: Blackstone R1UM, 10 x 10

Seinälaatta: Whitestone R1UK, 30 x 60

Tehostemosaiikki suihkun takana: Mos Marbelous black 2,5 x 5

Saunan ovi: Cello musta 8 x 19

Saunan led-valot: 12-osainen led-valosarja 

 

 

 

Tunnelmia poreiluista: 

#149: Operaatio viikonloppu: perjantai

Muistin viikonloppuna, etten tainnut kertoa viime viikon neurologikäynnistä teille mitään. Kävin siis keskiviikkona neurologin vastaanotolla, johon edellisviikolla sain työterveyslääkäriltä lähetteen. Neurologi kartoitti päänsärkyhistoriaa tarkasti ja teki paljon erilaisia testejä. Neurologi haluaa vielä sulkea pois aivoverenvuodon mahdollisuuden, joten menen tämän viikon sunnuntaina magneettikuvaukseen. Lääkäri epäili enemmän kuitenkin virusperäistä aivokalvontulehdusta.

Särky ja huono olo loppuivat viikko sitten yhtä nopeasti kuin alkoivatkin. Maanantaina oli ensimmäinen täysin normaali päivä ja tuntui ihan uskomattomalta, kun kolme viikkoa kestäneet päänsärky ja huimaus olivat ohi. Olin kuin uudestisyntynyt. Ensin oli helpottavaa saada oireille diagnoosi, mutta samalla tuo aivokalvontulehdus kyllä pelästyttikin. Aivoverenvuodosta puhumattakaan, mutta olen päättänyt, että siitä tässä nyt ei ole kyse.

Torstaina pääsin palamaan töihin. Kahden päivän työviikko meni huikean nopeasti ja elin perjantain ihan tiistaitunnelmissa. Illalla oli iloinen yllätys havahtua siihen, että viikonloppu todella alkoi. Jii lähti illalla treeneihin ja minä jäi kylvettämään lapsia. Siinä kylvetellessä heräsi ajatus, että voisin itsekin rentoutua rankan viikon (heh) jälkeen porekylvyssä.

Kun lapset olivat aikansa pulikoineet, hoidimme iltatoimet ja laitoin heidät iltasadun kera nukkumaan. Ilta meni mukavasti ja vielä oli hyvän aikaa ennen kuin Jii oli tulossa. Laitoin veden valumaan ammeeseen ja odotellessa sytyttelin kynttilöitä. Päätin nauttia lasillisen samppanjaa kylvyn lomassa. Kruunasin poreilut laittamalla taustalle vielä musiikkia ja kuinka ollakaan: Youtube ehdotti minulle juuri samalla hetkellä kuunneltavaksi nuoruusvuosien idolin Ville Valon tulkitsemana kappaletta ”Olet mun kaikuluotain” [on muuten äärimmäisen tyhmä biisin nimi, mutta ei takerruta siihen. Alkuperäinen ”Annie’s song” oli meidän häävalssimme]. Hetki oli ihan luvattoman täydellinen, eikö teistäkin?

 

Vielä ennen pulahtamista päivitin Facebookiin tunnelmallisen kuvan kylvystä ja sitten oli valmista. Moni Facebookissa kuvan nähnyt olisi varmaan vaihtanut mielellään kanssani paikkaa perjantai-iltana. Mutta eihän se nyt todellakaan niin täydellisesti mennyt.

Ensi kerralla, kun keksin lapsia kylvetellessä mennä itsekin kylpyyn, yritän muistaa rajallisen lämpimän vetemme. Vaikka varaaja on 300-litrainen, se ei täytä kovin suuria kylpylämitoituksia. Siitä riittää kyllä ammeellinen, jos toinen, mutta täytin lapsille ammeen ainakin kolme kertaa, kun vettä lensi välillä enemmän laitojen ulkopuolelle kuin mitä sisällä oli. Varaaja on laitettu lämpenemään yösähköllä, joten edes aavistuksenomainen aivotoiminta olisi voinut hommassa olla mukana.

Tunnelman rikkoutuminen näkyi ja kuului varmasti naapuritaloon asti, kun sipsuttelin ammeen vierelle ja laskin jalkani veteen. Avantouintia rakastavanakaan en nauttinut tunteesta hetkeäkään. Vetäisin jalkani vauhdilla ammeesta ja kirosin. Siinä minä tuijotin 360-litraista pinkkinä hohtavaa avantoani ja mietin, että mitähän sitten.

Ammeessa on vedenlämmitin, joten käänsin poreet päälle ja päätin odotella veden lämpenemistä. Villen ääni alkoi ärsyttää, joten jätin Villen kaikuluotaimineen Youtuben syövereihin. Vartin verran pyörin kylpyhuoneessa ympyrää ja naureskelin, että onhan tämäkin taas.

En jaksanut enää odottaa, joten päätin kavuta ammeeseen. Näky oli varmasti koominen, kun täristen yritin kestää jäistä vettä ja laskeutua ammeessa alaspäin. Vesi oli niin kylmää, että jäin polvilleen tutisemaan keskelle ammetta. Päätin hörpätä kulauksen samppanjaa, mutta jääkylmä kuplajuoma vain pisteli muutenkin jäisessä kropassani. Todella luksusta.

Minulla oli kylpylukemista ja ajattelin, että keskittymällä lukemiseen en huomaisi kylmän veden vaikutusta. Otin kirjan käteen ja avasin sen kirjanmerkin kohdalta. Kirjanmerkkinä toimiva kirjaston eräpäiväkuitti tipahti sivujen välistä ammeeseen ja täysillä huutavat poreet nappasivat sen mukaansa. Kuitti hajosi tuossa tuokiossa pieneksi silpuksi. Annoin olla ja yritin alkaa lukea, mutta hitot siitä mitään tullut pimeässä kynttilänvalossa. Koko homma meni ihan niin kuin lapsia kylvetellessä haaveilin.

Aikani siinä sähellettyä Jiikin ehti kotiin. Pahoittelin, että käytin kaiken lämpimän veden, joten treenihiet lähtivät jääkylmän suihkun alla. Pikkuhiljaa 360 litraa jääkylmää vettä oli sen verran kiertänyt vedenlämmittimen kautta, että vesikin alkoi oikeasti olla jo lämmintä. Ihan mukavat kylvyt saimme lopulta otettua ja rentoutunein mielin kömmimme puolen yön jälkeen nukkumaan.

Postaus venyy taas luvattoman pitkäksi, jos yritän tähän koko viikonlopun mahduttaa, joten yritän vielä illalla laittaa jatko-osan tulemaan.

#96: Pari kohtaa vikalistaan

Oli aika tarttua Paten jättämään vikalistaan ja kirjata havaitut viat ja puutteet ylös. Tuntui erikoiselta, että remontti ”luovutettiin” meille vain jättämällä avain pöydälle. Totesinkin vikalistaa lähettäessäni, että olisi ollut mukava keskustella tehdystä remontista kasvotusten, jolloin ihan jokaista asiaa ei olisi välttämättä tarvinnut kirjata vikalistaan.

Ensimmäisenä huomautin korjaamatta jääneistä seinistä, jotka vaurioituivat kylpyhuoneen purkutöissä ja jotka Pate lupasi korjattavan ennen remontin luovutusta meille. No, tekemättä olivat edelleen. Kirjasin vauriot tiiliseinässä meidän makuuhuoneessa ja olohuoneessa sekä seinässä vintin portaiden alla.

Tärinästä vaurioitunut tiiliseinä

Huomautin myös loppusiivouksesta muutamilta osin. Kylpyhuoneesta oli pesty toinen ikkuna, mutta toinen oli jätetty pölystä sakeaksi niin, ettei ulos nähnyt. Yläterassia ei ollut siivottu laattaleikkausten ja kattopaneeleiden sahauksen jälkeen. Huomautin myös ammeen alle jätetystä sotkusta sekä urakoitsijan jättämistä roinista.

Pieni näyte ammeen alta

En ollut varma, mistä ammeen ongelmat johtuivat, mutta täydellinen toimimattomuus sähköjen osalta kieli ongelmista sähkökytkentöjen kanssa. Lisäsin listaan, että poreammeen valot, poreet eivätkä vedenlämmitysjärjestelmä toimi ja että amme vuotaa. Urakoitsija oli todennut meille jossain vaiheessa, että amme tulee silikonilla seinään. Tämä oli tekemättä.

Laatoitusjäljestä totesin, että se oli kauttaaltaan huolimattoman ja kiireessä tehdyn näköistä. Mainitsin erikseen muutamat kohdat, joissa oli pahoja hammastuksia sekä teräviä kulmia. Teräviä kulmia oli niin lattiassa kuin seinässäkin. Ulkokulmat eli laattalistat olivat todella epäsiististi asennettu. Ikkunan pieleen oli jäänyt ruma kolo, jota oli yritetty täyttää saumausaineella. Saunan kulmissa lattialaattojen nosto oli vähintäänkin epämääräisen näköinen. 

Pientä hammastusta laattojen välillä

Taidonnäyte kulmalistan käytöstä

Saunan lattialaatan nosto

Saunasta edelleen

Toisen ikkunan pieli oli haljennut ja se oli asennettu huonosti paikalleen. Tumman pielen ympäriltä loisti puunvärisiä halkeamia sieltä täältä. Pesualtaan venttiili oli asentamatta. Wc-istuimen toinen huuhtelunappi ei toiminut enää lainkaan. Työmies kyseli aiemmin, haluammeko, että suihkuseinä lukitaan paikoilleen vai jätetään vapaasti liikkumaan. Sovimme sen lukitsemisesta, mutta seinä heilui kuin heinämies tuulessa.

Ikkunanpieli vähän vinksallaan

Tähtitaivasvalot olivat rumasti asennettu ja kattopaneelin läpi paistoi joku käsittämätön valo. Paneelin raosta pilkottava valo kuului myös tehtäviin ennen luovutusta, mutta syystä tai toisesta asialle ei ollut tehty mitään. Kattolistat olivat asennettu paikoitellen epäsiististi. Oven päälle oli reilun metrin mittaiselle matkalle tehty listoitus kahdesta eri palasta.

Kattolistat vähän sinne päin

Huomautin myös saunan lauteista, jotka aiemmin olivat erittäin jämäkät ja tykästyimme niihin kovasti sen ainoan kerran saunoessamme. Nyt lauteet olivat rimpulaisen oloiset: heiluivat astuessa ja asennus oli tehty muutamilta kohdin vinoon. Saunan ovenpielet olivat huolimattomasti maalattu. Saunan lampusta oli hävitetty polttimo kokonaan. Lisäksi ylimääräiset laatat olivat lähteneet urakoitsijan mukaan, kuten myös luvatta käyttöönotetut tavaramme. 

Pientä huolimattomuutta maalaustöissä

Viimeisenä päivänä työmies kysyi, asennetaanko kylpyhuoneeseen jotain vanhoja tavaroita takaisin. Kerroimme, että vanha suihku tulee takaisin sekä pyyhekuivain. Suihku oli löytänyt paikalleen, mutta pyyhekuivain oli jätetty laittamatta.

Vikalista oli kaksisivuinen. Urakoitsijan laatimaan pohjaan ei mahtunut kuin kolmasosa huomautuksistani. Mietin, voisinko jättää jonkun kohdan pois – ei kukaan laita kahta sivua vikalistaa yhden kylpyhuoneremontin jäljiltä. Kävimme listaa Jiin kanssa läpi ja ei siitä yhtään kohtaan lopulta pois otettu. Pate oli pyytänyt toimittamaan listan hänelle ja näin ohjeistettiin myös vikalistan etusivulla. Mietin pitkään, voisinko laittaa listan myös Jokelle, sillä vikalistan läpikäynti Paten kanssa ei todellakaan houkutellut. Päätin kuitenkin toimia ohjeiden mukaan ja jäin odottelemaan Paten yhteydenottoa.

#86: Kalusteet paikalleen

Otsikko on hieman harhaanjohtava. Joku voisi luulla, että tämän kirjoituksen myötä kylpyhuoneen kalusteet oikeasti pääsisivät paikoilleen. Älä huoli, eivät ne pääse, ei tämä tarina vielä lopu. Käydessämme tiistaina 4.10. kotona, työmies Make kertoi, että seuraavana päivänä pitäisi amme olla kylpyhuoneessa. Tähtitaivasvaloihin liittyen olin ollut yhteydessä myös sähkömieheen, joka mainitsi ohimennen, että viimeiset sähkötyöt tehdään keskiviikkona, jos vain amme on siirretty kylpyhuoneeseen.

Olin hieman kahden vaiheilla, että siirrämmekö ammeen vai emme. Olinhan kuitenkin jo 23.9. pyytänyt Patelta, että he informoivat ajoissa, kun kalusteita pitää siirtää kylpyhuoneeseen. Olimme Jiin kanssa kahdestaan – tai tietysti lapset olivat mukana. Amme ei ihan heittämällä ollut yläkertaan siirtymässä eikä kaksi polvissa roikkuvaa pienokaista varsinaisesti ollut siirtotyössä apuna. Mikään ei Paten suunnalta kuitenkaan enää yllättänyt ja kylpyhuone näytti siltä, että seuraavaksi todella voisi olla ammeen asennus, joten uskalsimme luottaa työmiehen ja sähkömiehen sanaan.

Soitin paniikissa isälleni, että pääseekö hän auttamaan. Isä sai illan suunnitelmat setvittyä uusiksi ja sai vielä sovittua siskoni kihlatun, Peten, kanssa, että hän tulee myös töiden jälkeen auttamaan. Otin pikaisen puhelun myös anopille, joka jätti työt kesken ja tuli illaksi lapsia vahtimaan. Kun kaikki olivat paikalla, tartuimme reippaasti ammeeseen ja lähdimme nostamaan ammetta olohuoneen kierreportaita kohti yläkertaa. Hiiop! Ja stop!!! Ei mahdu näin päin. Käännetään. Hiiop ja uudestaan! Stop!!! Katto hajoaa. Vähän toisessa kulmassa. Hiiop! STOP!!! Kaikki hajoaa. Eikä vähiten kantajat.

Olimme mittailleet ammeen mahtumista moneen kertaan. Oli selvä, että mahtuminen tekee tiukkaa, mutta molemmat olimme mittailuinemme tulleet siihen tulokseen, että oikeassa kulmassa amme kyllä mahtuu. Mutta nyt sitä oikeaa kulmaa ei tahtonut löytyä. Laskimme ammeen ja löimme väsyneet päämme yhteen – näin päin se menee. Ja ei muuta kuin amme ylös ja kohti kylpyhuonetta. Hiiop! Jes, se mahtuu! 

Hitaasti, mutta epävarmasti saimme ammeen aina kolme senttiä ylöspäin. Meneillään oli huikea tiimityöskentely: siirrä sentti sinne, puolikas tänne, nyt ylhäältä milli vasemmalle ja kolme oikealle. Se sujui kuin millintarkka tanssi. Kunnes loppui musiikki. Amme ei mennyt enää senttiä sinne eikä tänne. Olimme päässeet 1/3 portaista. Oli mietittävä, hajotetaanko katto, amme vai portaat. Mikään ei noin äkkipäätä innostanut. Itkien visersin, että sen on mentävä, nostetaan nyt vain. Samaan aikaan kolme miestä turhautuneena tuskastelee, että ei ole menossa.

Lamaantuneena tuijotin typerää ammetta. Kuka ikinä oli keksinyt, että meille tulee poreamme? Ei sellaisella edes tee yhtään mitään. Ja olohuoneeseenko se nyt kytketään? Miehet pyysivät saada laskea ammeen. Katsellessani kolmea ammeen uuvuttamaa miestä, en voinut enää vastustaa. Oli luovutettava. Amme oli niin tarkalla mittatyöllä tuotu sen hetkisille sijoilleen, että alas meno oli operaatio sekin. Kukaan ei enää muistanut askelkuviota, jolla amme ylöspäin hivutettiin ja siinä se nyt kökötti jumissa joka suuntaan. Työn ja tuskan kautta amme saatiin lopulta takaisin olohuoneeseen. 

Kaikki yrittivät miettiä ratkaisua. Amme ei ole menossa sisäkautta ylös, joten se on vietävä ulkokautta. Jii ja lankopoika mittailivat ala- ja yläkerran terasseja. ”Jos amme nostetaan alaterassilta yläterassille johtavalle katolle. Pete nousee katolle ja vetää ammetta ylös samalla, kun Jii seisoo alempana katolla ja estää ammetta tippumasta maahan”. Näin sieluni silmin, kuinka katolta valuu ensin amme, joka jyrää Jiin ja vetää vielä Petenkin mennessään. Kohta meillä on amme ja kaksi miestä palasina pihalla. Totesin suorilta käsin, että uni seis kyttyrät, ammetta ei todellakaan lähdetä vetämään miesvoimin alakerrasta yläkertaan.

Isä ja Pete lähtivät. Pää löi tyhjää. Jostain sain päähäni kysyä ystäviltämme Toukkasilta (#13), onko heillä mitään ratkaisua asiaan. Toukkasilla on kuljetusyritys ja muistan joskus ystäväni kertoneen, kuinka hän ajoi yhdellä autolla keikkaa ja epähuomiossa oli jossain maaseudulla vetänyt puhelinjohdot alas tolpista unohtaessaan nosturin väärän asentoon. Jii hymähti turhautuneena, että tuskin Toukkaset poreammeita sinne puhelinpylväisiin nostelevat noin kovinkaan usein. Minulle riitti, että heillä on jossain autossa joku nosturi, joten he saattaisivat osata ainakin neuvoa eteenpäin.

Soitin ystävälleni, joka kertoi, että heillä on nosturiauto, mutta sen korkeus saattaa jäädä vajaaksi. Hän pyysi soittamaan isälleen, joka tietää paremmin. Jii soitti itse Toukalle ja kertoi ongelmastamme. Toukka mietti, että nosturin korkeus kyllä riittää, mutta terassien rakenteen takia ammetta pitäisi korkeuden lisäksi saada siirrettyä sivuun aika monta metriä ja siihen auto ei välttämättä riitä. Toukka antoi toisen kuljetusyrittäjän numeron, josta pitäisi apua saada. Emme ehtineet toiselle vielä soittaa, kun ystäväni soitti takaisin minulle. Hän sanoi, että heillä on nosturiauto hallilla ja jos haluamme, he voisivat ajaa hakemaan auton ja sieltä meille kokeilemaan ammeen nostoa.

Minulla ei sanat riittänyt kiittämään. Sanoin, että voimme hyvin yrittää kysyä toista kuljettajaa eikä heidän tarvitsisi iltaa vasten lähteä tällaista hoitamaan, mutta hädässä ystävä tunnetaan. Reilun tunnin päästä Toukkasten perhe oli nosturiauton kanssa pihallamme. Mukana olivat myös 1-vuotias Elmeri ja 4-vuotias kummipoikamme Aaro. Kaiken lisäksi ystäväni on vielä raskaana. Apu tuntui mittaamattoman arvokkaalta. 

Elmeri ja Olia jännittävät operaation onnistumista VIP-katsomossa

Siirsimme ammeen olohuoneesta terassille, jossa amme nostettiin kuormalavalle ja kiinnitettiin liinoilla. Homma oli hankala, sillä liinoja ei voinut kiristää liikaa, koska lasikuituinen amme ei kestänyt minkäänlaista puristusta. Mutta ei sitä täysin ilmaankaan voinut jättää. Hiljalleen amme oli kiinnitetty ja ei auttanut kuin rukoilla, ettei se seitsemän metrin korkeudessa keksi liukua pois liinojen välistä räsähtäen alaterassin lasikaton läpi terassin lattialle. Nosto jännitti itseasiassa niin paljon, että en pystynyt lopulta katsomaan ollenkaan. Pidin silmät kiinni ja luotin ammattilaisiin – vaikkei heillä ammeita tosiaan ollut aiemmin tullut nosteltua. 

Taitavasti ystäväni ohjasi nosturia ja hetkessä amme oli yläterassilla. Toukkaset keräsivät liinat pois ja lastasivat lapset autoon. Ystäväni lähti viemään lapsia kotiin ja isäntä ajoi vielä nosturiauton takaisin hallille. Me jäimme juhlimaan erävoittoa ammeesta. Vielä oli nostettava amme terassilta sisälle ja kylpyhuoneeseen. Olen kaikessa fyysisessä työssä säälittävän heikko, mutta jostain houkuttelin itselleni sellaiset simpanssin voimat, että saimme ammeen Jiin kanssa sisälle. Anoppi paimensi väsyneitä lapsia ja vielä viime metrillä oli kutsuttava anoppikin ammeen reunaan kiinni. Mutta viiden tunnin projektin jälkeen amme oli kylpyhuoneessa – eikä sinne muita kalusteita sitten mahtunutkaan.

Olisi se terassillekin sopinut

Huh, siellä se nyt on :)

#79: Pate antaa aikataulun

Laatoitusajan venyessä samalla, kun työmaa kaikui tyhjyyttään, laitoin viestiä koko taloyhtiölle ja kerroin remontin verkkaisesta valmistumisesta. Totesin, että vahingon havaitsemisesta tulee seuraavalla viikolla puoli vuotta. Taloyhtiön olisi alusta asti pitänyt hoitaa vahinko mahdollisimman pian kuntoon, mutta ymmärrän kyllä, että alussa oli selvitettäviä asioita. Toki taloyhtiö olisi voinut yrittää selvittää vastuuasioita paljon aktiivisemmin eikä jättää asiaa yksin minun selvitettäväkseni. Vasta oma yhteydenottoni Kiinteistöliittoon melkein kaksi kuukautta vahingon jälkeen sai asioihin vauhtia.

Totesin, että jatkossa taloyhtiön on ehdottomasti pidettävä huoli, että urakalle kuin urakalle on sovittava jonkinlainen aikaraja ja rajan ylittyessä urakoitsijasta johtuvasta syystä, on urakoitsijalla oltava jonkinlainen sanktio. Oli aivan kestämätön tilanne, että seurasimme vain vierestä, kun remontti ei etene mihinkään ja urakoitsija vain nauraa partaansa, ettei mitään aikataulua ole sovittu.

Puheenjohtaja aktivoitui ja laittoi 19.9. SM Oy:lle reklamaation urakan venymisestä. Puheenjohtaja vaati urakalle loppuaikataulua ja ehdotti, että korvauksena urakoitsija korjaa rikkomansa seinät (#58) omalla kustannuksellaan.

SM Oy:n Jokke vastasi, että puheenjohtaja on oikeassa ja työt ovat kestäneet liian kauan. Urakoitsija oli sitä mieltä, että osittain meidän tilaamat muutos- ja lisätyöt ovat aiheuttaneet viivästystä, mutta myönsi kyllä, että myös urakoitsijan oma toiminta on epäonnistunut. Tilaamistamme lisätöistä oli tehty vaadittavat putki- ja sähkötyöt sekä laatan pohjatyöt 31.8. mennessä. En ihan ymmärtänyt, millä tavalla tilaamamme lisätyöt olivat urakkaa missään kohtaa viivästyttäneet enkä siihen ikinä vastausta saanut.

Urakoitsija pisti viivästystä myös kovan laatan syyksi, vaikka heillä oli toki ollut jo pitkään ennen laatoituksen alkua tiedossa, millaisen laatan olemme valinneet. En ihan ymmärtänyt sitäkään, miten se kova laatta vaikutti siihen, ilmestyykö laatoittaja työmaalle vai ei, mutta en minä laatoittamisesta muutenkaan tiedä juuri mitään. Ehkä laatta oli niin kovaa, ettei sitä millään jaksanut työstää kuin kerran viikossa. No onneksi emme ainakaan mitään tavallista kuivapuristelaattaa kovempaa laattaa valinneet!

Vastineensa yhteydessä urakoitsija antoi vihdoin myös aikataulun remontin valmistumiselle. Elimme tiistaita 20.9. ja loppuaikataulu näytti tältä:

ke 21.9: lattian kaatojen viimeistely
to 22.9: vesieristys
pe 23.9: vesieristystarkastus ja lattian laatoitus
la 24.9: lattian ja alarivin laatoitus
ma 26.9: saumaus
ti 27.9: saumaus ja silikonit
ke 28.9 - pe 30.9: kalustus, viimeistely ja siivous
ma 3.10: mahdollisesti viimeistely tai siivous
ti 4.10 - ke 5.10: vastaanotto

Myös Pate toimitti edellä mainitun aikataulun minulle ja totesi, että tämän aikataulun mukaan tullaan etenemään. Hän lisäsi, että kun saamme työmaata eteenpäin ja kun alkaa asennusvaiheet, niin tarkennetaan vielä auki olevia asioita. Pate ehdotti, että voisimme pitää pienen palaverin kohteessa.

Vastasin Paten viestiin ja pyysin, että he informoisivat ajoissa, milloin toimitamme kalusteet työmaalle. Kerroin, että muut kalusteet haemme läheisestä K-Raudasta, mutta saunanovi pitää noutaa kaukaa toisen kaupungin K-Raudasta. Lisäsin, että toimitukset vaativat meiltä paljon järjestelemistä, kun pitää saada lapset hoitoon ja jostain pakettiauto. Pyysin, että kun aikataulut tiedetään tarkemmin, niin Pate kertoisi meille ohjeita näiden suhteen. Koska hankimme kalusteet itse, ne piti toimittaa kylpyhuoneeseen asti.

Tiesin, että putkimies oli tulossa lähipäivinä, joten kysyin, voisiko putkimies asentaa samalla keittiön hanan ja astianpesukoneen. Jiille totesin, että näistä täytyy tosin ensin saada hinta-arvio ennen kuin päästän heitä edes haukottelemaan keittiön suuntaan. Lopuksi kysyin, korjataanko tämän aikataulun puitteissa myös rikkoutuneet seinät makuuhuoneista ja vintin portaiden vierestä. Pate vastasi, että tarkoitus on, että asunto saadaan heidän puolesta täysin valmiiksi nyt kerralla.