#158: Aktiivista elämää

Jostain syystä lupasin palata viikon takaiseen kiireeseen vielä uudestaan, mutta enää en muista, että miksi ja tarkemmalla harkinnalla en keksi edes syytä, miksi ketään kiinnostaisi lukea kiireistäni yhtään enempää 😃

Helmikuun viimeisenä viikonloppuna voin taas huonosti: olin väsynyt, ylähampaisiin sattui ja poskipäissä tuntui kova paine. Syykin selvisi, kun neurologi seuraavana maanantaina soitti ja kertoi pään magneettikuvauksen tuloksista: mitään vakavaa ei pääkopasta löytynyt, mutta poskiontelotulehdus näkyi kuvissa. Seuraavana päivänä taas lääkäriin, joka määräsi antibioottikuurin sekä sairauslomaa. Sairausloma tuli huonoon väliin enkä lopulta levännyt yhtään päivää: keskiviikkona kävin työn merkeissä Turussa ja viikonlopun kruunasi lauantaina Raumalla pidetty asiakastilaisuus. Lepäilyn sijaan tuli huhkittua 6-päiväinen työviikko, mutta se on onneksi takana nyt.

Jii osti pari viikkoa sitten uuden puhelimen ja sai kylkiäisenä aktiivisuusrannekkeen. Heitin vitsillä, että voin ottaa sen rannekkeen, mihin Jii totesi, että näin oli vähän ajatellutkin, koska ei itse kokenut tarvitsevansa sitä mihinkään. En tiedä, mihin minäkään sitä tarvitsin. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi haluaisin jonkun laitteen kertovan minulle, miten laiska olen ja miten vaarallisen vähän liikun. Tiedän sen ilman rannekkeitakin.

Jii hoputti koko kiireisen viikon, että ottaisin rannekkeen käyttöön, mutta tiesin, ettei siinä olisi ollut mitään järkeä. Aamulla heräsin kukonlaulun aikaan ja painelin töihin tekemään kiireisimpiä töitä alta pois. Kun pääsin kotiin, jatkoin taloyhtiön tilinpäätöksen vääntämistä. Samaan aikaan yritin pitää yhteyttä taloyhtiön juristiin, joka pyysi aineistoa lähteäkseen ajamaan taloyhtiön asiaa Myyntimiestä vastaan. Taloyhtiön sähkölasku huitelee pilvissä ja yhden pihalampun viemä sähkönmäärä on niin huima, että epäilen lampun valaisevan koko pitäjäämme (vaikka tuo onneton räpiskä ei taida riittävästi valaista edes metrin aluetta ympäriltään). Yritin löytää selitystä myös sähkönkulutukseen.

Vesilaitos pyysi ilmoittamaan mittarilukeman vuosilaskutusta varten ja yhtenä aamuna pinkaisin ennen töihin lähtöä katsomaan lukeman päämittarilta. Koneelle päästyäni laitoin lukemat exceliin ja aloin ihmetellä, kun päämittarin lukema eroaa huoneistokohtaisista mittareista hetkittäin yli 100 kuutiota. Samalla ajanjaksolla vedenkulutus on ollut noin 60 kuutiota per asunto, joten kyse ei ole ihan mitättömästä heitosta. Taloudenhoitaja kertoi, että eroa on ollut aina. Asiaa ei ole kukaan kuitenkaan koskaan selvitellyt. Joko joku on ilmoittanut omaa lukemaansa jatkuvasti väärin tai sitten mittareissa on ongelmaa. Tehtävälistalleni pääsi siis myös selvitys vesimittareihin liittyen.

Tilinpäätös ei ollutkaan mikään ihan simppeli soppa selvitettäväksi, kun yhtiössä ei ole ikinä laadittu asunto-osakeyhtiönlain vaatimaa toimintakertomusta. Kertomuksen liitteenä pitäisi olla muun muassa laskelmat vastikkeiden käytöstä, mitä ei yhtiössä ole ikinä tarkastettu. Laskelman tarkoitus on osoittaa, kuinka paljon hoitovastiketta on kerätty ja mihin nämä rahat on käytetty. Yhtä lailla laskelmasta nähdään, kuinka paljon rahoitusvastiketta on kerätty ja onhan se käytetty vain yhtiön lainojen lyhentämiseen, kuten laki vaatii. Näistä laskelmista selviävät yli- ja alijäämät, jotka vaikuttavat vastikkeiden keräämiseen seuraavalla tilikaudella.

Laskelmia ei ole koskaan tehty. Kukaan ei ole koskaan tarkistanut, mihin kerättyjä vastikkeita on käytetty. Tämä on johtanut siihen, että kun jonain vuonna hoitovastiketta oli kerätty liian vähän, oli menoja paikattu jäljellä olevilla rahoilla eli rahoitusvastikkeella. Rahoitusvastiketta ei saa käyttää muuhun kuin siihen tarkoitukseen, johon yhtiökokous on päättänyt. Sen lisäksi henkilökohtaisesti haluaisin, että jos maksan – tai kuvittelen maksavani – yhtiölainaani pois, raha myös tähän käytettäisiin eikä lainanlyhennystäni käytettäisi esimerkiksi talkoiden jätelavan maksamiseen.

Ongelmaa oli myös toisin päin. Jonain vuonna lainoja oli lyhennetty enemmän kuin rahoitusvastiketta oli kerätty. Äkkiseltään voisi ajatella, että samasenväliä, lopputuloshan on, että tasan menee. Vaan eihän se mene, jos ovat henkilöt vaihtuneet, kuten meidänkin yhtiössä on. Suurempi ongelma on kuitenkin se, että rahoitusvastikkeita ei välttämättä kerätä kaikilta, kuten hoitovastiketta tehdään. Joku on voinut maksaa lainaosuutensa pois ja hänen maksuvelvollisuutensa tietyn lainan osalta päättyy tietysti siihen. Jos yhtiö käyttää hoitovastikerahoja lainanlyhennyksiin, tarkoittaa se sitä, että jo lainaosuutensa pois maksanut henkilö maksaa hoitovastikkeella muidenkin lainanlyhennyksiä.

Ei siis ihan samasenväliä, miten niitä vastikkeita kerätään ja mihin niitä käytetään. Väänsin laskelmia kolme päivää tuntikausia, mutta laskelmat eivät vain täsmänneet. Yksi yö kävin yhtiön vanhat tilinpäätökset vuoteen 2002 asti ja yritin laskea vanhoja jäämiä. Ongelmia muodostui jo heti tuoreimmista tilinpäätöksistä, kun edes tilinpäätöksessä esitetyt luvut eivät täsmänneet. Niistä olikin ihan helppo yrittää laskea yhtään mitään. 

Yhteenlasku tuottanut hieman ongelmia jollekin...

Yhtiön terassiremontin suunnittelusta piti ex-puheenjohtajan pyytää tammikuussa tarjoukset, jotta pääsemme asioissa eteenpäin. Yhtiön lukituksen uusinta, takkahormien kuntotutkimuksen suunnittelu sekä mahdollinen sähköpattereiden uusinta vaativat toimenpiteitä myös. Yhdessä asunnossa oli mitattu korkeita radon-pitoisuuksia ja osakas hiosti jatkuvasti, mitä toimenpiteitä hallitus on asialle tehnyt. Tunsin tukehtuvani työmäärän alle.

Laitoin hallitukselle viestiä, että tarvitsen apua. Kerroin, etten selviä keskeneräisistä töistä enkä ole edes fyysisesti kunnossa vaan pitäisi olla lepäämässä. Kysyin ehdotuksia sähkö- ja vesiasioiden selvittämiseen ja kysyin, missä mennään suunniteltujen remonttien kanssa. Pyysin mielipiteitä tilinpäätöksen ja mahdottomien laskelmien kanssa. Pyysin ex-puheenjohtajaa vastaamaan muutamaan juristin esittämään kysymykseen ja toimittamaan minulle pikaisesti juristin pyytämiä asiakirjoja. Pyysin vielä kerran myös reklamaatiota, jonka puheenjohtaja oli urakoitsijalle toimittanut (kyllä, sitä samaa, jota on kohta puoli vuotta odoteltu, #112), sillä se pitäisi olla hallituksen kokouspöytäkirjan liitteenä ja toiminnantarkastajan tulisi kohta käydä läpi niin pöytäkirjat kuin liitteetkin enkä halunnut huomautusta tällaisesta asiasta.

Ei vastausta. Ei puheenjohtajalta eikä hallituksen toiselta herrasmieheltä. Ei apuja eikä ideoita, miten jatketaan. Jatkoin itkua vääntäen yksin ja kirosin talkoohenget, yhdessä tekemiset sekä asunto-osakeyhtiöt alimpaan helv.. hitsiläiseen ja päätin rakennuttaa omakotitalon.

Tuttavat hokevat kuorossa, että jätä sinäkin tekemättä, mutta kuka nämä asiat sitten tekevät? Laki asettaa tilinpäätökselle tarkat vaatimukset enkä minä voi ottaa vastuulleni väärin tehtyä tai tekemättä jätettyä tilinpäätöstä. Yhtiökokous päätti viedä vahingonkorvausasian Myyntimiestä vastaan eteenpäin. Jos hallitus jättää päätöstä noudattamatta, olemme kohta itse henkilökohtaisessa vastuussa niille osakkaille, jotka eivät hallituksessa ole.

Vain meidän perheemme kärsi vesivahingosta ja asuimme seitsemän kuukautta muualla tuhlaten koko viime vuoden sotkun selvittämiseen. Yhtiö ei tullut vastaan edes yhden kuukauden yhtiövastikkeella, mutta nyt minut on jätetty yksin käymään taistelua Myyntimiestä vastaan myös yhtiön puolesta. Ja omakin taistelu samaista tahoa vastaan on käynnissä (kunhan taas muistuttelen asianajajaa asian eteenpäin viemisellä, #120). Päätin, että jätän sähkö- ja vesisasiat selvittämättä, mutta oma osuutemme noista kustannuksista on noin 6 000 euroa vuodessa. Se on iso raha, jolle keksin varmasti jotain muutakin käyttöä, jos selviää, että edes osa siitä johtuu mittarivirheistä tai mistä tahansa. Ja naapuri kärsii radonista, joka aiheuttaa muun muassa keuhkosyöpää. Ei ole kovin puhdas omatunto, kun tiedän, että asia seisoo ja pahimmassa tapauksessa kyseessä on toisen terveys. Ja ehkä omakin terveys.

Että sellainen viikko. Istuin tekemässä töitä joko työnantajalle tai taloyhtiölle yhteensä noin 16 tuntia päivässä. ”Nukuin” asioita pyöritellen ehkä noin kuusi tuntia. Aktiivisuusranneke olisi varmaan irtautunut ranteestani vähin äänin, pakannut remminsä laatikkoon ja hipsinyt huomaamatta ulko-ovesta ulos, jos olisi joutunut sitä menoa mittailemaan. Työmatka Raumalle oli mahtava. Pakkasin Jiin ja lapset mukaan ja ajoimme Raumalle jo perjantaina. Perheen mukanaolo oli fantastista tietysti perheen itsensä takia, mutta myös siksi, että ajamisen sijasta pääsin tekemään töitä myös ajomatkat. En todella ylpeile aiheella vaan toimintani on täysin kaikkia elämänohjeitani vastaan. Otan mielelläni vastaan konkreettisia neuvoja, miten tämän umpikujan voisi ratkaista. Pelkkä ”jätä tekemättä” ei riitä. Mutta tällä menolla ei käteen jää kuin kohtuuton työputki ja kohta olenkin sitten pelkkä koiranputki hautausmaalla. 

Raumalta

Perjantai-iltana illastimme Raumalla ravintolassa ja tuo hetki oli viikon ensimmäinen, kun oikeasti olin perheeni edessä läsnä. Aamuyöllä kattoa tuijotellessani päätin, että ilmoitan tulevassa yhtiökokouksessa, etten ole käytettävissä yhtiön luottamustehtäviin jatkossa. Olkoonkin niin, että 30 vuotta täällä on sulassa sovussa jokainen oman osansa hoitanut. Ymmärrän, että jokaisella on omakin elämänsä, mutta niin se olisi minullakin. Kun joku ei ehdi ja halua jotain hoitaa, se kaatuu jonkun muun hoidettavaksi. Ja kun kukaan muu ei hoida mitään, se kaatuu minun hoidettavaksi.

Sain minä nyt vihdoin muutkin vähän osallistumaan. Otin puhelimen kauniiseen (?) kouraani ja soitin, josko herrat voisivat edes allekirjoittaa hallitusten viimeiset pöytäkirjat. Asia luvattiin hoituvan, kun laitan pöytäkirjat ensin toisen postilaatikkoon ja hän laittaa eteenpäin toiselle. Vihdoin eilen pöytäkirjat olivat löytäneet allekirjoitettuina takaisin meidän laatikkoon – eihän siihen mennytkään kuin kaksi viikkoa. 

"Mutta on tää pitkän pitkä tie..."

#137: Poskiontelontulehdus pistää pään pyörälle

Eilisilta meni sumuisissa tunnelmissa pään seilatessa ihan omilla aalloillaan. Aloitin lääkärin määräämän antibioottikuurin, hengitysteitä avaavan Duact-lääkkeen käytön ja särkyyn vedin Burana 600 mg:tä niin paljon kuin oli sallittua. Paljon on kirjoitettu antibioottien turhasta syönnistä ja diagnoosi mietitytti entistäkin enemmän.

Muutamankin eri lähteen mukaan poskiontelontulehdusta ei tulisi tutkia ja diagnosoida ennen kuin oireet ovat jatkuneet vähintään 10 vuorokautta, sillä nuhakuumeen aikana poskiontelontulehdukseen viittaavia oireita on noin 90 % potilaista. Ihmettelin omaa diagnoosiani entistä enemmän, sillä omasta nuhastani oli kaksi päivää ja sekin oli jo ohi.

Illan hilluin omissa oloissani sohvalla, kun en pystyssäkään tahtonut pysyä. Särky oli valtava ja aivot heittivät sellaista kuperkeikkaa, etten tiennyt, miten päin olisin ollut oikein päin. Koko päivän olin miettinyt rakasta enoani, joka 31-vuotiaana sai aivoverenvuodon ja menehtyi. Hän oli käynyt päänsäryn takia lääkärissä ja palasi illalla vielä sairaalan päivystykseen säryn ja huonon olon takia. Päivystävä lääkäri määräsi särkylääkettä ja lähetti enoni kotiin. Yöllä enoni oli noussut käymään vessassa ja nousi viimeisen kerran. Pää pyörällä pohdin vaihtoehtoja ja suunnittelin jo lähteväni päivystykseen. Jii joutui jättämään futistreenit väliin, koska en uskaltanut jäädä yksin lasten kanssa.

Nukahdin sohvalle, josta puolenyön aikaan Jii pyysi siirtymään omaan sänkyyn. Keinuen kipusin rappuset ja pää pyörällä kävin nukkumaan. Aamulla sama olo jatkui. Päätin soittaa lääkäriin ja kysyä, onko tämä nyt ihan varmasti poskiontelontulehduksesta johtuvaa. Puhelimeen vastannut täti varasi saman tien minulle uuden ajan, ja Jii lähti viemään minua lääkäriin.

Halusin eri lääkärille, sillä mielestäni edellinen ei ollut kovin kiinnostunut pääongelmistani. Pääsin lääkärille, joka kysyi, mikä vaivaa. Kerroin, että kävin edellispäivänä ja sain diagnoosin, jota hieman ihmettelin. Painotin, että en ole sen diagnoosin tai flunssan takia täällä vaan olen oikeasti todella huolissani pääni kunnosta. Kerroin oireista ja sanoin, että olotilani on oikeasti pelottava.

Lääkäri katsoi minua ja totesi, että kyllä se on poskiontelontulehdus. Tuijotin vain lääkäriä ja totesin, että jaa. Lääkäri katsoi sitten kurkkuuni ja totesi: ”kyllä kyllä, räkä siellä valuu. Se on poskiontelontulehdus”. Sanoin, että ”hyvä on, uskon, että minulla on sekin, mutta ovatko nämä pääoireet todella asiaankuuluvia?” Sitten hän kertoi minulle, kuinka räkä valuu nenästä poskionteloihin. Huomautin, että minulla ei ole mitään ongelmia sen rään kanssa, kun ei sitä edes ole. Ongelma on päässäni.

Lääkäri oli varmaan samaa mieltä, mutta eri tavalla. Hän käski laittaa kädet sivuille, koskettaa nenää ja puristaa käsillä. Läpäisin kaikki testit. Sitten piti sulkea silmät ja kulkea viivakävelyä. Se oli järkyttävää! Tasapaino heitti aivan häränpyllyä, kompastelin jalkoihini ja otin seinästä tukea. Menin ihan paniikkiin ja kuulin jo mielessäni lääkärin huolestuneet sanat: ”Jaa, avaahan rauhallisesti silmät ja tule takaisin istumaan. Tässä on kyse jostain vakavammasta”.

Valmistauduin kuulemaan ikäviä uutisia ja kyynelkanavat olivat valmiina toimintaan. Lääkäri avasi suunsa: ”Se meni oikein hienosti. Olet kunnossa. Laitan sairaslomaa vielä loppuviikon, ei tämä päivässä parane.” Käännyin katsomaan lääkäriä. Aivot eivätkä silmät pysyneet ihan perässä, mutta tulivat pienellä viiveellä. Ja jyskyttivät taas mennessään. Sain rykäistyä vain, että ”Kunnossa?” Ja lääkäri tarttui tuohon rykäisyyn: ”Juu, juu, juuri tuota se poskiontelontulehdus teettää. Tuolleen justiin kerää limaa sinne nieluun.”

Kerroin vielä, etten ole koskaan kuullut kenenkään puhuvan tällaisista oireista poskiontelontulehduksen yhteydessä. En ole koskaan kuullut, että kukaan olisi joutunut esimerkiksi treenejä jättämään väliin sen takia, että puolisolla on poskiontelontulehdus eikä pysy sen takia pystyssä. Kerroin vielä, että suvussamme on ollut aneurysmaa ja olen huolissani, ettei päässäni ole jotain pielessä. Lääkäri totesi iloisesti: ”ei se ainakaan aivoverenvuoto ole. Heippa!”

Pääni jatkaa leijumista ja muu kroppa yrittää pysyä perässä. Päässä humisee ja kumisee, mutta kai se on uskottava, että poskiontelot ne vaan nyt siellä ovat keksineet omaa huvia. Jos nyt jotain lohdutusta voi ajatella, niin kai se olisi mahdollinen aivoverenvuoto tai -halvaus minut jo kahdessa päivässä vienyt, jos olisi viedäkseen. Ei muuta kuin rauhallisin mielin nukkumaan ja odottamaan huomisen pyörteitä.

#136: Energisen viikon epäonninen päätös

Huh, viime viikko meni niin, että heilahti. Arkipäivät hujahtivat sellaisella vauhdilla, että ei näköjään kroppa pysynyt perässä ja se kostautuikin sitten pakkolevon muodossa viikonloppuna. Sen lisäksi, että tein joka päivä täyden työpäivän, ehdin maanantaina kyläillä lapsuudenystäväni ja hänen avomiehensä ihanassa, uudessa asunnossa. Tiistaina ja torstaina osallistuin Kiinteistöliiton tapahtumiin, joista toinen käsitteli taloyhtiön talous- ja tilinpäätösasioita ja toinen taloyhtiön turvallisuutta. Jos muuten taloyhtiösi kuuluu Kiinteistöliittoon, niin selvitäpä osallistuuhan joku näihin Kiinteistöliiton maksuttomiin koulutuksiin. Ovat usein erinomaisia, mutta nyt täytyy ihan erikseen mainostaa tätä taloyhtiön turvallisuusiltaa, jossa tuli hirmu paljon vinkkejä turvallisempaan elämään taloyhtiössä.

Aamupalalla tien päällä

Kiinteistöliiton tapahtumissa

  

Aikaa jäi kivasti myös perheelle ja torstaina kävimme Jiin kanssa kaksistaan ulkona. Vielä ehdin sen verran omaakin aikaa ottaa, että pääsin jalkahoitoon perjantaina ja hoidon jälkeen kävin rakkaiden siskojeni Ässän ja Zaran kanssa syömässä. 

Jo keskiviikkona tunsin ensimmäisiä oireita kipeäksi tulemisesta, mutta vauhti oli niin kova ja tekemistä paljon, että päätin, että sairastelulle ei ole nyt sijaa. Vedin hunajateetä litratolkulla ja yritin syömällä ja juomalla kerätä kaikki mahdolliset vitamiinit ja enemmänkin. Vaan eipä riittänyt ja lauantaina iskikin sitten kunnon flunssa: nenä vuoti yhtenään, palelsi ja oli voimaton olo. Lauantaina olisi ollut kaverin synttärit, jotka piti sitten jättää väliin.

Viikonloppuna oli mitä mahtavin ilma ja kiukkuisena makasin sohvalla katsellen elokuvia. Sunnuntai valkeni niin ikään kauniina kuin mikä, mutta Oy Minä Ab päätti käyttää toisenkin vapaan sairasteluun. Päivällä oli tarkoitus tehdä taloyhtiön kirjanpito ja tilinpäätös, mutta päässä jyskyttävä särky sai tietokoneen pysymään laukussa. Samasta syystä jäi bloginkin päivittäminen kokonaan väliin. 

Aamu sarasti kauniina

Tänään olisi ollut työn suhteen yksi vuoden tärkeimmistä tilaisuuksista, johon olisi pitänyt mennä edustamaan. Odotin kovasti tilaisuutta ja kaikkien asiakkaiden tapaamista pitkän tauon jälkeen, mutta ei puhettakaan, että olisin voinut lähteä mihinkään: päässä jyskytti järkyttävä pommi. Heräsin kuuden jälkeen Aman itkuun ja nousin lohduttamaan. Noustessani tuntui, kun joku olisi lyönyt lekalla ohimoon ja luulin, että kaadun. Piti ottaa seinistä kiinni ja odottaa, että korvien välissä heiluva 25 kilon kahvakuula pysähtyy.

Hoipuin Aman luokse ja sain pahat unet puhuttua pois. Hoipuin takaisin omaan sänkyyn, mutta en pystynyt enää nukkumaan: päässä jyskytti aivan jumalaton särky. Lääkettä olisi pitänyt hakea alakerrasta, mihin en pystynyt. Yritin vähän herätellä Jiitä, mutta voimat eivät riittäneet siihenkään. Makailin ja ihmettelin, mikä ihme on meneillään.

Nukahdin jossain vaiheessa ja heräsin taas seitsemän jälkeen. Soitin esimiehelleni ja sanoin, etten mitenkään voi lähteä töihin tässä kunnossa. Sovimme, että palaamme asiaan ja katsomme huomisen myöhemmin uudestaan. Jii haki lääkettä, että pääsin sängystä ylös. Otin yhden Panadol Forte 1 g:n, joka vei pahimman kärjen kivulta ja pääsin aamupalalle. Särky oli kuitenkin huolestuttavan kovaa ja soitin lääkäriin. Sain ajan lääkärille, joka diagnosoi minulle poskiontelontulehduksen. Koskaan aiemmin en ole kyseistä sairautta sairastanut, joten en alkanut vastaankaan väittämään.

Myöhemmin googletin poskiontelontulehduksen ja ihmettelen, josko päänsärky nyt todella siitä johtuu. Mitään muita oireita ei flunssasta enää ole: nuha, vähäinen yskä ja muu voimattomuus ovat tiessään, mutta pää on sekaisin kuin rahtilaiva sumuisessa yössä. Särkee koko ajan ja pienikin liike saa kivun jyskymään koko kopassa niin, että meinaa taju lähteä. Ahdistavaa.. Suvussa on ollut aivoverenvuotoa ja muita ikäviä aivosairauksia, joten väkisinkin pelottaa, josko onkin kyse jostain muusta kuin poskiontelontulehduksesta. Täytyy seurata tilannetta.

Ai niin, muutamat ovat kyselleet, miten tapaaminen Myyntimiehen kanssa sujui. No, eihän tuota tapaamista ole vieläkään ollut. Maanantaina meillä piti olla yhteinen palaveri, ja palaveri kyllä oli, mutta jostain syystä Myyntimies oli saanut luvan osallistua palaveriin pelkän puhelimen välityksellä. Tätä ei sen enempää selitelty, joten enpä alkanut minäkään kyselemään. Mielenkiintoista, että 200 kilometrin päässä asuvan kollegan oli kyllä ajettava palaveriin paikan päälle, mutta Myyntimies sai 500 metrin päästä osallistua vain puhelimella. No, asia ei minulle kuulu eikä minua järjestely ainakaan haitannut.