#136: Energisen viikon epäonninen päätös

Huh, viime viikko meni niin, että heilahti. Arkipäivät hujahtivat sellaisella vauhdilla, että ei näköjään kroppa pysynyt perässä ja se kostautuikin sitten pakkolevon muodossa viikonloppuna. Sen lisäksi, että tein joka päivä täyden työpäivän, ehdin maanantaina kyläillä lapsuudenystäväni ja hänen avomiehensä ihanassa, uudessa asunnossa. Tiistaina ja torstaina osallistuin Kiinteistöliiton tapahtumiin, joista toinen käsitteli taloyhtiön talous- ja tilinpäätösasioita ja toinen taloyhtiön turvallisuutta. Jos muuten taloyhtiösi kuuluu Kiinteistöliittoon, niin selvitäpä osallistuuhan joku näihin Kiinteistöliiton maksuttomiin koulutuksiin. Ovat usein erinomaisia, mutta nyt täytyy ihan erikseen mainostaa tätä taloyhtiön turvallisuusiltaa, jossa tuli hirmu paljon vinkkejä turvallisempaan elämään taloyhtiössä.

Aamupalalla tien päällä

Kiinteistöliiton tapahtumissa

  

Aikaa jäi kivasti myös perheelle ja torstaina kävimme Jiin kanssa kaksistaan ulkona. Vielä ehdin sen verran omaakin aikaa ottaa, että pääsin jalkahoitoon perjantaina ja hoidon jälkeen kävin rakkaiden siskojeni Ässän ja Zaran kanssa syömässä. 

Jo keskiviikkona tunsin ensimmäisiä oireita kipeäksi tulemisesta, mutta vauhti oli niin kova ja tekemistä paljon, että päätin, että sairastelulle ei ole nyt sijaa. Vedin hunajateetä litratolkulla ja yritin syömällä ja juomalla kerätä kaikki mahdolliset vitamiinit ja enemmänkin. Vaan eipä riittänyt ja lauantaina iskikin sitten kunnon flunssa: nenä vuoti yhtenään, palelsi ja oli voimaton olo. Lauantaina olisi ollut kaverin synttärit, jotka piti sitten jättää väliin.

Viikonloppuna oli mitä mahtavin ilma ja kiukkuisena makasin sohvalla katsellen elokuvia. Sunnuntai valkeni niin ikään kauniina kuin mikä, mutta Oy Minä Ab päätti käyttää toisenkin vapaan sairasteluun. Päivällä oli tarkoitus tehdä taloyhtiön kirjanpito ja tilinpäätös, mutta päässä jyskyttävä särky sai tietokoneen pysymään laukussa. Samasta syystä jäi bloginkin päivittäminen kokonaan väliin. 

Aamu sarasti kauniina

Tänään olisi ollut työn suhteen yksi vuoden tärkeimmistä tilaisuuksista, johon olisi pitänyt mennä edustamaan. Odotin kovasti tilaisuutta ja kaikkien asiakkaiden tapaamista pitkän tauon jälkeen, mutta ei puhettakaan, että olisin voinut lähteä mihinkään: päässä jyskytti järkyttävä pommi. Heräsin kuuden jälkeen Aman itkuun ja nousin lohduttamaan. Noustessani tuntui, kun joku olisi lyönyt lekalla ohimoon ja luulin, että kaadun. Piti ottaa seinistä kiinni ja odottaa, että korvien välissä heiluva 25 kilon kahvakuula pysähtyy.

Hoipuin Aman luokse ja sain pahat unet puhuttua pois. Hoipuin takaisin omaan sänkyyn, mutta en pystynyt enää nukkumaan: päässä jyskytti aivan jumalaton särky. Lääkettä olisi pitänyt hakea alakerrasta, mihin en pystynyt. Yritin vähän herätellä Jiitä, mutta voimat eivät riittäneet siihenkään. Makailin ja ihmettelin, mikä ihme on meneillään.

Nukahdin jossain vaiheessa ja heräsin taas seitsemän jälkeen. Soitin esimiehelleni ja sanoin, etten mitenkään voi lähteä töihin tässä kunnossa. Sovimme, että palaamme asiaan ja katsomme huomisen myöhemmin uudestaan. Jii haki lääkettä, että pääsin sängystä ylös. Otin yhden Panadol Forte 1 g:n, joka vei pahimman kärjen kivulta ja pääsin aamupalalle. Särky oli kuitenkin huolestuttavan kovaa ja soitin lääkäriin. Sain ajan lääkärille, joka diagnosoi minulle poskiontelontulehduksen. Koskaan aiemmin en ole kyseistä sairautta sairastanut, joten en alkanut vastaankaan väittämään.

Myöhemmin googletin poskiontelontulehduksen ja ihmettelen, josko päänsärky nyt todella siitä johtuu. Mitään muita oireita ei flunssasta enää ole: nuha, vähäinen yskä ja muu voimattomuus ovat tiessään, mutta pää on sekaisin kuin rahtilaiva sumuisessa yössä. Särkee koko ajan ja pienikin liike saa kivun jyskymään koko kopassa niin, että meinaa taju lähteä. Ahdistavaa.. Suvussa on ollut aivoverenvuotoa ja muita ikäviä aivosairauksia, joten väkisinkin pelottaa, josko onkin kyse jostain muusta kuin poskiontelontulehduksesta. Täytyy seurata tilannetta.

Ai niin, muutamat ovat kyselleet, miten tapaaminen Myyntimiehen kanssa sujui. No, eihän tuota tapaamista ole vieläkään ollut. Maanantaina meillä piti olla yhteinen palaveri, ja palaveri kyllä oli, mutta jostain syystä Myyntimies oli saanut luvan osallistua palaveriin pelkän puhelimen välityksellä. Tätä ei sen enempää selitelty, joten enpä alkanut minäkään kyselemään. Mielenkiintoista, että 200 kilometrin päässä asuvan kollegan oli kyllä ajettava palaveriin paikan päälle, mutta Myyntimies sai 500 metrin päästä osallistua vain puhelimella. No, asia ei minulle kuulu eikä minua järjestely ainakaan haitannut.