#155: Ennen ja jälkeen: Lasten leikkihuone

Seuraavaksi tutustutaan lasten leikkihuoneeseen, joka on mielestäni yksi parhaita oivalluksiamme uudessa kodissamme. Ystäväni Tuulia harmitteli joskus, miten turhauttavaa jokapäiväinen siivoaminen on: lapset raahaavat lelut yläkerran lastenhuoneesta alakerran olohuoneeseen ja joka ilta lelut pitää kantaa takaisin yläkertaan, jos haluaa olohuoneen näyttävän muultakin kuin lelukauppaan heitetyn pommin jäljiltä olevalta sekasotkulta.

Vaikka sisustusta suunnitellessaan kuinka haaveilisi, että lapset leluineen ja sotkuineen pysyisivät kiltisti omassa huoneessa yläkerrassa, niin vähemmän nuo alle kouluikäiset siellä todellisuudessa leikkivät. Yleensä kotona olevalla on yhtä sun toista kodinhoitoon liittyvää asiaa hoidettavana, joten yhtälö ei vain toimi. Lopputulos on se, että stressaantunut äiti yrittää raivata vaaralliseksi kasvaneita tiski- ja pyykkivuoria edes siedättävälle tasolle ja samaan aikaan lapset kiikuttavat lelua toisensa perään ylhäältä alas. Sekasotku kasvaa entisestään, mikä harvoin lieventää äidin stressitasoa millään lailla. Tilanne huipentuu siihen, että pienemmän pitää raahata isomman perässä myös niitä omia lelujaan ja sen pienen ymmärrys ei millään riitä siihen, että hän ei ole kykeneväinen kulkemaan rappusia edestakaisin omikseen ja vielä vähemmän neljä kertaa itsensä kokoisen nallen tai nukenvaunujen kanssa.

Keittiön vieressä oleva isoin makuuhuone haki tarkoitustaan, kun kannoimme sänkymme yläkertaan lasten makuuhuoneen viereen (#134). Asuntoa etsiessämme halusimme ehdottomasti, että meillä on vierashuone. Haaveilin tietysti isosta, eristetystä vierashuoneesta vieraille tarkoitettuine tyhjine vaatekaappeineen ja muine ylellisyyksineen, mutta järjenääneni huuteli onneksi siihen tahtiin, että ymmärsin haaveideni olevan täysin ylimitoitettuja niille kahdelle yölle vuodessa, kun joku meille yökylään eksyy. Meille riitti siis, että saamme johonkin vuodesohvan, johon yövieraat voidaan majoittaa.

Kaikki edellä mainittu kypsytteli mielessäni aikansa ja sain idean leikkihuoneesta. Emme tehneet huoneeseen mitään remonttia, sillä realistina ymmärrän, että seinät ovat jatkuvan tussihyökkäyksen uhan alla – siitäkin huolimatta, että tussit muka ovat varmassa tallessa eivätkä lapset niihin omin nokkinensa käsiksi pääse. Lisäksi jos ja kun huone joskus muuttuu omaksi makuuhuoneeksemme, vaihdan mielelläni tapetit, joita Myyntimies on unikuviensa seasta tuijotellut.

Huoneessa on vuodesohva, joka toimittaa yösijaa vieraille tarpeen vaatiessa, mutta joka toimii mukavana pötköttelypaikkana, kun lapset vaativat osallistumaan leikkeihin ja itse on kuolemanväsynyt eikä voimat riitä muuhun kuin vaakatasoiseen osallistumiseen. Kaikki lelut ovat leikkihuoneessa ja yllättävän hyvin ne myös pysyvät siellä. Jotain satunnaisia leluja kulkeutuu välillä olohuoneeseen, mutta lähinnä silloin, kun Duplo-ukkelit tai Hello Kitty -perhe lähtevät junalla johonkin reissuun. Huolestuttavan usein nuo retket päättyvät ennen kuin koko kokoonpano on päässyt takaisin lähtöpaikkaansa.

Tämä järjestely sopii tämän hetkiseen elämäntilanteeseen erinomaisesti. Heräämme aamulla yläkerrassa, käymme pesulla ja pukeudumme ennen alakertaan tuloa. Alakerrassa me vanhemmat alamme aamupalahommiin ja lapset leikkivät yhdessä leikkihuoneessa. Aamupalan jälkeen kukin tekee, mitä nyt sen päivän ohjelmaan kuuluu (yleensä minä lähden töihin, ja Jii lähtee lasten kanssa kerhoon tai muskariin). Yläkertaan ei tarvitse päivän aikana kiivetä, elleivät lapset ole päiväuniaikana kotona, jolloin he joskus nukkuvat päiväunet omissa sängyissään.

Illalla, kun päivä on pulkassa ja iltapalat syöty, kipuamme taas yläkertaan, hoidamme iltapesut ja lapset menevät nukkumaan. Äitini oli kovin huolissaan, miten pienten lasten kanssa pärjää 4-kerroksisessa talossa, kun jatkuvasti pitää olla juoksemassa rappusissa, mutta järjestelymme ansioista ei rappusissa tarvitse paljon juosta. Lelut pysyvät hyvin omassa huoneessaan, jossa ne saavat ihan rauhassa olla sellaisessa kaaoksessa, kun sattuvat olemaan. Makuuhuone on pyhitetty nukkumiselle ja nukkumaanmenot sujuvat kivuttomasti, kun ei ole leluja eikä muita ylimääräisiä virikkeitä näkyvillä.

Jossain kohtaa tästä pitäisi tulla meidän makuuhuone, joten katsotaan, millaiseen ratkaisuun sitten päädymme. Nyt menemme näin ja järjestely toimii loistavasti. 

 Huone ennen: 

Huone jälkeen: 

#154: Ennen ja jälkeen: Kylpyhuone

Hypätään seuraavaksi taas ”Ennen ja jälkeen” -kuviin. Kunnian saa seuraavaksi itseoikeutetusti surullisen kuuluisa kylpyhuone. Kylpyhuonehan meni vesivahingon seurauksena kokonaan uusiksi. Kerroin syksyllä kylpyhuoneen vaiheista tarkemmin, joten en ala tässä toistaa itseäni. Lukaise ihmeessä tekstit 55 - 57 ja 70, jos remontin värikkäät vaiheet ovat päässeet unohtumaan ;) Saunaan uusittiin vain lattia ja lisättiin muutama led-valo.

Kylpyhuone ennen:

Kylpyhuone jälkeen:

 

Sauna ennen ja jälkeen:

Uusitut kalusteet ja laatat:

Poreamme Noro Star 140, gold

Pesuallas Noro Loop

Pesuallashana Noro Shine

Allaskaappi- ja taso Noro Uno

Peilikaappi Noro Alva

Suihkuseinä Sanka

Pyyhekoukut Smedbon Life-sarja

Lattialaatta: Blackstone R1UM, 10 x 10

Seinälaatta: Whitestone R1UK, 30 x 60

Tehostemosaiikki suihkun takana: Mos Marbelous black 2,5 x 5

Saunan ovi: Cello musta 8 x 19

Saunan led-valot: 12-osainen led-valosarja 

 

 

 

Tunnelmia poreiluista: 

#134: Ennen ja jälkeen: Meidän makuuhuone

Pysytään yläkerrassa ja siirrytään meidän makuuhuoneeseemme. Huone ei ole ihan perinteinen makuuhuone ja toimittaa meilläkin makuuhuoneen roolia nyt väliaikaisesti, kun haluamme nukkua lasten kanssa samassa kerroksessa. Näillä yöheräämisillä voisi rappusissa juoksemisesta tulla vähintäänkin mielenkiintoista – tosin liikakiloista ei tarvitsisi murehtia.

Kun lapset pärjäävät paremmin, me siirrymme varsinaiseen makuuhuoneeseen alempaan kerrokseen. Tämä tila jää siinä vaiheessa oleskelutilaksi ja toimii ennen kaikkea saunan jälkeen rentoutumiseen. Palataan siihen sitten parin vuoden kuluttua, kun sen aika on.

Olen tosin niin rakastunut tilan korkeuteen ja mielettömään valoisuuteen, että muuttaminen perinteiseen makuuhuoneeseen voi tehdä tiukkaa. Olen aina rakastanut herätä luonnonvaloon ja nyt siihen on erinomaiset puitteet. Makuutilamme ikkunat ovat itään, joten kunhan kevät jälleen koittaa, saamme nauttia jo aikaisesta aamusta isoista ikkunoista sisään tulvivasta valosta. 

Tämä tila meni jo muuton jälkeen uusiksi eikä ole ihan valmis vieläkään. Korkeaa seinää koristi (?) omituinen juuttitapetti. Seinä oli vuorattu sellaisella ruskealla juuttikankaalla. Kangastapetti joutui väistymään, kun halusin tilasta entistäkin valoisamman: seinä maalattiin valkoiseksi. Tiiliseinät paikattiin ja maalattiin purkutöissä syntyneiden halkeamien takia urakoitsijan toimesta.

Vintille vievät portaat ja kaide tulevat tulevaisuudessa olemaan niin ikään valkoiset. Vintin portaiden vieressä oleva seinä on jo saanut uuden värin. Yläkerran seinien pääväri oli mielenkiintoinen marjapuuronpunainen, mutta se ei suoraan sanottuna lämmittänyt esteettistä silmäämme lainkaan. Lisäksi seinä hajosi pahasti purkutöissä ja kuten muistamme (#100), taloyhtiö suostui siltä osin vain paikkamaalaamiseen. Seinä maalattiin kokonaisuudessaan tummalla efektimaalilla, joka valon määrästä ja suunnasta riippuen vivahtelee useissa eri sävyissä. Laitan seinästä ja portaista paremmin kuvia, kun projekti saadaan päätökseen. 

Huone ennen: 

Huone jälkeen: 

#133: Ennen ja jälkeen: Lasten makuuhuone

Nyt pääsen vihdoin esittelemään teille ennen ja jälkeen kuvia kodistamme. Kyllä ehtikin käydä ahdistavaksi tämä elämä! Kaikki vanhemmat kuvat olen ehtinyt siivota puhelimesta ja ne ovat tallessa ulkoisella kovalevyllä. Ulkoinen kovalevy sisältää muutenkin koko elämäni, joten pienen pieni ahdistus alkoi hiipiä pääkoppaan, kun ei kovalevy ollut omalla paikallaan työhuoneessa.

Se on kuitenkin sen verran iso mötikkä, että en pienestä hätkähtänyt: ei kukaan voi hukata kokonaista kovalevyä enkä minä nyt ainakaan! Kun sitä ei vielä tänä aamunakaan löytynyt mistään, sydän alkoi jättää muutamia lyöntejä väliin. Muistin sitten, että kovalevy oli jossain vaiheessa mukana äidin luona. Soitin äidille ja kysyin, onko ulkoista kovalevyä näkynyt. Tehtävä ei ollut ihan helppo, sillä äidin tietokoneenkäyttötaidot rajoittuvat koneen avaamiseen ja sulkemiseen sekä sähköpostiin kirjautumiseen – eivätkä nekään aina suju. Yritin kovasti selittää, miltä kovalevy näyttää, mutta haastavaahan se oli.

Pyysin äitiä katsomaan portaiden alla olevan lipaston laatikot sekä yläkerran kaapit: onko siellä jotain, jonka olemassaolosta äiti ei tiedä mitään. Ohje ei ollut kaikkein selkein, sillä äiti on säilönyt kymmeniä laturi- ja johtohässäköitä juuri portaiden alle laatikoon ja vuorotellen ehdotti kaikkea muuta kuin minun kovalevyäni. ”Ei, se ei ole Playstation 2. Löytyisikö jotain muuta?”

Kerroin, että kyseessä on äidin käsilaukun kokoinen musta mötikkä, josta lähtee kaksi johtoa. Äiti kävi paikat läpi ja ilmoitti, ettei löytynyt. Aloin panikoida tosissani ja kävin kolmatta kertaa läpi koko oman kodin. Ei jälkeäkään. Äiti mainitsi aiemmin ohimennen, että siskoni on menossa käymään. En ihan vakuuttunut äidin etsintätaidoista, joten soitin Ässälle ja pyysin, että hän käy samat paikat läpi ja etsii kovalevyni. Ässä ei voinut käsittää, että olen voinut hukata sen – en minäkään. Enkä voinut uskoa korviani, kun Ässä ilmoitti, ettei se ole äidin luona.

Pitkin päivää mielensyövereistä nousi mieleen erilaisia asioita, jotka kovalevyn myötä olisivat poissa: matkakuvat 10 vuoden ajalta, Aman vauvakuvat ja videot vauva-ajalta, elämän tärkeimmät asiakirjat, elämäni kasassa pitävät excelit, kaikki… En enää ymmärtänyt, missä se olisi voinut olla. Jii sanoi ääneen saman, jota pelkäsin: se on muuttorumban aikana ollut jossain kassissa, joka on päätynyt roskikseen. Näin sieluni silmin mustan Buffaloni rikkoutuneena ja jäätyneenä kaatopaikalla miljoonien jätetonnien alle hautautuneena. Siellä lepäsi koko elämäni muistoineen päivineen.

Joku intuitio pakotti minut lopettamaan työt tältä päivältä jo kolmen aikoihin ja ilmoitin Jiille, että ajan äidille hakemaan kovalevyni kotiin ja jatkan töitä vielä illalla. Äidin luona suunnistin suoraan portaiden alle lipaston laatikoihin ja kukas se siellä makasikaan: rakas Buffaloni ❤ Äiti ei syystä tai toisesta ollut juuri kyseistä laatikkoa avannut ja Ässän koottuja selityksiä en ole vielä edes kuullut, mur. Kiitos näistä rytmihäiriöistä.

Ja mitä tästä opimme: älä koskaan säilytä kaikkea tärkeää vain yhdessä paikassa. Kyllä minulla suurimmaksi osaksi on varmuuskopioita muuallakin, mutta ei kaikesta – kuten esimerkiksi näistä asuntokuvista. Buffalollakin alkaa olla ikää ja kauhulla odotan, milloin sen maallinen taival päättyy. Toistaiseksi en ole keksinyt järkevää säilytystapaa noin suurelle datamäärälle, joten ehdotuksia otetaan vastaan.

Mutta nyt asiaan: Aloitetaan kuvailut yläkerrasta ja sieltä lasten makuuhuoneesta eli Aman sanoja lainaten nukkuhuoneesta. Huoneeseen ei tehty muuta remonttia kuin seinien maalaus. Aman sängyn viereinen seinä hajosi kylpyhuoneen purkutöissä eli se paikattiin ja maalattiin uudestaan urakoitsijan toimesta.

Huone ennen: 

 

Huone jälkeen: