Tarkastaja homekoirineen lähti ja jäin Myyntimiehen kanssa kaksin. Istuimme alas ja tuijotimme vain hiljaa eteenpäin. Myyntimies kysyi, että mitäs nyt. Vastasin, etten todellakaan tiedä. Tarkastajan lausunto oli samaan aikaan musertava, mutta myös toivoa antava. Tarkastus oli tehty juuri tätä varten ja piti olla selvää, että jos jotain löytyy, perumme kaupat. Koko ajan olimme hokeneet itsellemme, että jalat on pidettävä maassa, vaikka pää kulkisi pilvissä.
Istuimme hetken vielä hiljaa ja totesin, että emme missään nimessä voi muuttaa asuntoon, jossa lapset voivat altistua homeelle. Sovimme, että juttelen Jiin kanssa, kun hän pääsee kotiin ja palaamme asiaan. Soitin Jiille heti matkalta. Alkoi armoton kilpajuoksu aikaa vastaan ja stressitaso nousi raketinlailla kohti ääretöntä, ja sen yli.
Jii tuli ajoissa kotiin ja istuimme keittiönpöydän ääreen. Sovimme,
että kello 15 mennessä on kerrottava niin ostajille kuin Myyntimiehelle, mitä
aiomme. Kävimme läpi vaihtoehtoja, todennäköisyyksiä, mahdollisuuksia ja
kauhukuvia. Kello tuli kolme. Totesin, että nyt oikeasti on tehtävä päätös!
Kello tuli neljä! Kauhistuin ajankulumista ja huomasin, että kello oli jo viisi!
Kello ei ole koskaan juossut samaa vauhtia – ja samassa se oli kuusi.
Jostain syystä kuvittelin, että välittäjä olisi osannut
auttaa edes meneillään olevassa tilanteessa, mutta hänen mielipiteensä nyt
olisi pitänyt tietää soittamattakin: hän ei todellakaan tiennyt, mitä
kannattaisi tehdä. Oli aivan älytön temppu teetättää mitään tarkastusta tässä
vaiheessa, kun kaupanteko on jo sovittu. En voinut olla hermostumatta, kun
totesin, että en kadu hetkeäkään, että tarkastus teetettiin. Kysyin, olisiko
hänen mielestä ollut parempi viedä lapset asuntoon, jossa vaaditaan välittömiä
toimenpiteitä asumisterveyden saattamiseksi lain vaatimalle tasolle kuin
teetättää tarkastus silläkin uhalla, että aikataulu menee tiukille. En saanut
vastausta.
Kello juoksi ja päässä suhisi ajatuksia kuin Tokion metrossa
matkustajia aamuruuhkan aikana. Puhelut sinne ja tänne, mielipiteet tuolta ja
täältä sekä tietysti omat pohdintamme ja johtopäätöksemme johtivat lopulta
siihen, että päätimme pitää kiinni kaupantekosuunnitelmista muutamin uusin
ehdoin. Sovimme Myyntimiehen kanssa, että tarkastuksessa havaitut homeongelmat ja
riskirakenteet korjataan kuntoon myyjän toimesta ja myyjän kustannuksella, ja
tämä kirjataan myös kauppakirjaan.
Myyntimies oli ehtinyt puhua taloyhtiön hallituksen kanssa
ja hän oli saanut luvan tilata korjaustyöt alkamaan saman tien. Tarkastajalla
oli kontakti remonttifirmaan, joka pääsi aloittamaan työt seuraavalla viikolla.
Esiin nousi vielä muuttoaikataulu, joka uhkasi venyä, jos remontti ei kahdessa
viikossa valmistu. Totesin, että huonolla tuurilla meillä on käsissämme sekä
uusi että vanha asunto maaliskuussa ja näin ollen myös molempien asuntojen vastikkeet.
Myyntimies lupasi, että siinä tapauksessa he huolehtivat kyllä vielä oman
asuntonsa vastikkeesta. Kysyin, pitäisikö asia kirjata kauppakirjaan, mutta
Myyntimies totesi, että ei kai sinne kaikkea pientä tarvitse kirjoittaa.
Kyllähän me vanhat tutut pystytään herrasmiessopimuksinkin asioista sopimaan. ”No
näinhän se on”, ajattelin.
Illalla laiteltiin vielä viestiä puolin ja toisin enkä voinut
olla toteamatta, että kaikesta huolimatta tilanne ahdistaa. Myyntimies vastasi,
että niin ahdistaa heitäkin, mutta he hoitavat kaiken huippukuntoon ja sitten
täräytetään viinit pöytään. Viimeisin viestini kaupantekoa edeltäneenä päivänä
päättyi näin: ”Meille huonoin vaihtoehto on ehdottomasti ostaa asunto, joka voi
vaarantaa terveyden ja viedä kohtuuttomasti rahaa..” Myyntimies vastasi omalta
osaltaan viestillä, jossa totesi: ”Kuseen ette joudu, siitä pidetään yhdessä
huoli!”
En oikein osaa sanoa tuohon mitään, kun ei ole tullut tuollaista vastaan.
VastaaPoistaOsallistu Riviera Maisonin arvontaan mun blogissa.