Vesivahingon havaitsemisesta alkoi tapahtumaketju, joka on vielä tänäkin päivänä kesken. Vahingosta on kohta viisi kuukautta, mutta meillä ei ole vieläkään asiaa kotiin. Mitä kaikkea matkan varrelle on mahtunut? Sitä on tarkoitus selvittää seuraavien kirjoitusten aikana.
Oli ahdistavaa olla uudessa
taloyhtiössä, kun ei ollut tietoa, miten vahinkotilanteessa tulisi toimia.
Edellisessä kodissa sävelet olisivat olleet selvät ja homma kirkkaasti
hallussa, mutta nyt mielen valtasi epätoivo asianhoidosta. Soitimme ensimmäisenä
taloyhtiön puheenjohtajalle. Hän ei päässyt paikalle, mutta ohjeisti soittamaan
tekniselle isännöitsijälle. Tekninen isännöitsijä ei erikoisemmin ottanut
kantaa asiaa vaan totesi, että mitä enemmän hoidamme asiaa itse, sen enemmän
taloyhtiö säästää – hän laskuttaa jokaisesta liikkeestään asian suhteen.
Puheenjohtaja soitti
seinänaapurillemme, joka on LVI-alalla. Puheenjohtaja laittoi lisäksi
sähköpostia taloyhtiön muille asukkaille. Yksi asukkaista ohjeisti, että meillä
on taloyhtiössä vakuutusmeklari, johon kannattaa olla yhteydessä. Puhelimet
lauloivat pitkin iltaa, kun yritimme saada toimintaohjeita ja soitimme ohjeiden
mukaisesti aina seuraavalle ja seuraavalle henkilölle ja välissä päivitimme
tilannetta ketjun aiemmille henkilöille.
Vakuutusmeklari antoi putkimiehen
numeron, johon soitimme. Putkimies oli jo viikonlopun vietossa, mutta hän antoi
toisen yrityksen päivystävän putkimiehen numeron. Ihmettelimme hieman, miksei
putkimiestä voinut tilata samasta kaupungista, jossa oltiin, mutta noudatimme
ohjeita ja putkimies ajoi 30 kilometrin päästä naapurikaupungista käymään.
Kävimme tapahtuneen läpi ja
putkimies alkoi tutkia asiaa. Ensimmäisenä purettiin komero kerrallaan
rakenteita keittiön puolelta auki. Keittiön kattoon muodostui vesihelmi
jatkuvalla syötöllä. Yläkerta oli edelleen kuiva ja myös lämminvesivaraajan
alla olevat putket olivat kuivat. Vesi valui kerrosten välisissä rakenteissa.
Vuotokohtaa ei saatu tarkasti paikannettua, koska rakenteita oli sitä varten
purettava. Putkimies arveli vuodon olevan lämminvesiputkessa. Putkimies teki
vain välttämättömät toimenpiteet lisävahinkojen estämiseksi eli sulki lämpimän
veden kokonaan. Vuoto loppui.
Yläkaapin ja katon välistä |
Äitini ja siskoni Ässä olivat
aprillipäivänä mökillä. He luulivat koko vesivahingon olevan vuosisadan hauskin
aprillipila. Ääni kellossa muuttui, kun laitoin muutaman kuvan siististä ja
hyväkuntoisesta keittiöstämme. Luonnollisesti olin yhteydessä myös
Myyntimieheen. Kerroin, että ei tarvitse huolehtia väärinsijoitetusta
jääkaapista, kosteusongelma ei johtunut siitä. Meillä oli käsissä paljon isompi
ongelma kuin yksi kodinkone.
Myyntimies vastasi: ”Hyi kamala! Onhan taloyhtiötä
informoitu tästä kauheudesta? Taas lisää murhetta täysin puun takaa.” Tähän
asuntokauppaan liittyviä murheita oli pomppinut puiden takaa siihen tahtiin,
että luulisi tiheimmästäkin ryteiköstä jo puiden loppuneen. Mutta ei näköjään
Myyntimiehen metsästä.
Elämä puolivuotiaan sinappikoneen
kanssa ilman lämmintä vettä oli vähintäänkin extremeä. Suomalaisella sisulla yksi
viikonloppu kuitenkin selätettiin heittämällä. Lisäksi ihana seinänaapurimme Lara
soitti tilanteesta kuultuaan ja kertoi, että voimme vapaasti käyttää heidän
suihkuaan ja lämmintä vettä, jos tarvitsemme. Välittävien naapureiden tuki
tuntui hyvältä ja lohduttomuus vaihtui toiveikkuuteen, kyllä tästä selvitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti