Viime kesän lopulla löysimme ilmoituksen perusteella
mielenkiintoisen kohteen. Molemmat olivat bonganneet sen tahoillaan, mutta
kaikesta täydellisyydestään huolimatta hylkäsin sen sijainnin perusteella.
Etsimme asuntoa samalta alueelta, jolla asuimme. Talo ei sijainnut kaukana,
mutta alueella, josta kumpikaan ei aluksi innostunut. Kävimme katsomassa
asuntoa pariin kertaan ja Jii oli vakuuttunut, että etsimämme koti oli löytynyt.
Itse punnitsin pitkään täydellisen löydön ja epämieluisan sijainnin välillä,
mutta vakuutuin, että tottuisin asumaan varmasti myös siellä.
Olimme näytöllä, jossa kerroimme välittäjälle jättävämme
asunnosta tarjouksen. Olimme aiemmin käyneet yksityisnäytöllä eri välittäjän
kanssa. Kohteen ”oma” välittäjä sanoi, että voisimme tehdä tarjouksen
seuraavana aamuna meille tutun välittäjän kanssa ja että hän kertoo myyjälle,
että aamulla on tulossa tarjous. Palasimme sovitusti aamulla asiaan, mutta
yllätys oli suuri, kun välittäjä kertoi, että asunnosta oli edellisenä päivänä
jätetty tarjous, jonka myyjä oli hyväksynyt. Olimme toki pettyneitä, ettemme
saaneet edes tarjousta jättää, mutta enemmän olimme ihmeissämme, mitä oli
tapahtunut.
Talo oli ollut myynnissä jo pitkään, joten en jaksa uskoa,
että jätetty tarjous olisi ollut kymmeniä tuhansia pyyntihintaa parempi. Jos
tarjous oli lähelläkään pyyntihintaa, en ymmärrä, miksei myyjä odottanut
seuraavaan aamuun, kun tiesi, että toinenkin tarjous on tulossa. Vai kävikö
niin, ettei ”oma” välittäjä koskaan kertonut, että toinenkin tarjous on
tulossa. Tarjous olisi tullut toisen välittäjän kautta, joten miten olisi
palkkio jaettu, jos myyjä olisi valinnut meidän tarjouksen. En tiedä… Oman
asunnon myyntiä ajatellen odottaisin kyllä seuraavaan aamuun, jos tietäisin,
että sieltä on tarjous tulossa, vaikka käsillä olisikin jo varteenotettava
tarjous.
Vaikka talo oli kaikin tavoin erittäin lähellä sitä, mitä
oli haettu, pääsin asiasta yli aika nopeasti. Sijainti arvelutti minua niin
pitkään, että tavallaan tämä oli helpotus. Jiille talokauppojen kaatuminen oli
isompi asia – hän oli varma, että unelmiemme asunto meni siinä eikä mikään
tuntuisi tämän jälkeen enää sopivalta. Saimme hetkeksi molemmat tarpeeksemme
asunnon etsimisestä. Toisaalta meillä ei mikään kiire ollut omasta asunnostamme
pois, joten mitään paniikkia ei talon löytymisen kanssa ollut. Olian laskettu
aika kolkutteli ovella, joten oli joka tapauksessa aika keskittyä olennaisempiin
asioihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti