#09: Välittäjä astuu kuvioon

Seuraavana aamuna keskustelin Myyntimiehen kanssa tarkemmin tarjouksen ja kaupan ehdoista. Sovimme, että tarjous tehdään oman asunnon myyntiin sidottuna ehdollisena tarjouksena. Myyntimies ehdotti, että maksaisimme 2 prosentin käsirahan ja meidän tulisi saada asuntomme myytyä 30.6.2016 mennessä. Aikaa oli siis puoli vuotta. Ehdot olivat meille erittäin reilut, minkä uskoin johtuvan luonnollisesti siitä, että tuttujen kesken kauppaa tehdään. Olihan Myyntimies kertonut tehneensä asuntokauppaa ennenkin ilman välittäjää, joten en uskonut, että ehdoissa olisi mitään epäselvää.

Myöhemmin päivällä Myyntimies laittoi viestiä ja kertoi, että oli keskustellut ehdoista välittäjän kanssa ja muutama kohta tulisi muuttumaan. Välittäjä kuulemma selittää tilanteen, kun tapaisimme hänet virallisen tarjouksen jättämisen merkeissä. Välittäjä tuli käymään meillä vielä samana iltana. Hän kertoi, että Myyntimies ei ollut ihan ymmärtänyt, millaisin ehdoin oli kauppaa ehdottanut. Välittäjä oli hyvän välitystavan mukaisesti joutunut kertomaan myyjälle mahdollisista kauhuskenaarioista, jos me emme saisi omaa asuntoamme myytyä sovitussa ajassa. Meidän tarjouksemme raukeaisi emmekä menettäisi mitään, mutta myyjällä olisi käsissään sekä uusi asunto että myymättä oleva vanha asunto.

Laadimme välittäjän kanssa virallisen tarjouksen, johon ehtoja muutettiin Myyntimiehen sanelemana niin, että aiemmin sovittu aikaraja 30.6. muuttui 30.3.2016. Kahden prosentin käsiraha muuttui kahden prosentin vakiokorvaukseksi, jonka joutuisi maksamaan, jos jompikumpi osapuoli vetäytyisi kaupasta. Myyjä tarjoutui edelleen ottamaan kohteen pois myynnistä tarjouksemme voimassaolon ajaksi. 

Välittäjällä oli mukanaan joitakin papereita kohteeseen liittyen ja yllätys oli pienoinen, kun selvisi, että yhtiöön on vuotta aiemmin tehty kuntotarkastus ja sen pohjalta yhtiöllä oli 10-sivuinen toimenpidesuunnitelma. Muutama kohta koski suoraan myynnissä olevaa asuntoa, kuten terassin tiilimuurin halkeamat ja niistä rakenteisiin valuva vesi sekä terassinovi, josta pääsee kosteus rakenteisiin. Myyntimiehen puheet erinomaisesta asunnon ja yhtiön kunnosta kokivat kolauksen. Pysyimme kuitenkin omalta osaltamme tarjotussa kauppahinnassa. 

Tarjousehtojen tiukentuminen ei meitä harmittanut. Toki oman asuntomme myyntiajan puolittuminen tuntui hetken aikaa kurjalta, mutta ehdot olivat edelleen meille suotuisat. Enemmän ihmetytti myyjän toiminta, kun alkuperäiset ehdot olivat hänen toivomansa, mutta kuitenkaan hän ei ihan ymmärtänyt, mitä ehdot todellisuudessa tarkoittivat. Välittäjä lupasi, että asia on nyt myyjän kanssa käyty perusteellisesti läpi. Allekirjoitimme tarjouksen ja jatkoimme keskustelua oman asuntomme myynnistä. 

Olimme jo aiemmin päättäneet, että yritämme ainakin alkuun myydä asuntoa itse. Välittäjä ei valitettavasti osannut tarjota mitään konkreettista lisäarvoa myyntiin, joten sovimme, että katsomme ainakin vuodenvaihteeseen, miten omatoiminen myynti lähtee liikkeelle. 

Seuraavana päivänä Myyntimies lähestyi jälleen viestillä. Heille oli jälleen selvinnyt, että tarjouksen ehdot ovat heille kamalan huonot väärinkäsityksen takia. Myyjillä oli levoton olo ja Myyntimies toivoi, että ehdot saadaan kohdalleen, kun välittäjä on meihin taas yhteydessä. Myyntimies kirjoitti, että meille pahin mahdollinen on se, että menetämme unelmiemme talon, jos emme saa omaamme myytyä määräpäivään mennessä, mutta he menettävät samassa tapauksessa koko omaisuutensa. Heillä oli uudessa asunnossaan kiinni joidenkin tuhansien suuruinen käsiraha, joten onneksi ei sentään ihan koko omaisuudesta ollut kyse.

Meitä alkoi kieltämättä hieman hiertämään jatkuva ehtojen vääntäminen, mutta Myyntimies jaksoi hokea, että goodwilliä pitää tuttujen kesken löytyä. Välittäjä tuli jälleen käymään ja mitätöimme edellispäivänä tehdyn tarjouksen ja teimme uuden. Myyntimies ja välittäjä yrittivät painostaa meitä tekemään kauppoja vaikka jo pienelläkin summalla, mutta totesimme, että elämäntilanteemme ei mahdollista minkäänlaista riskinottamista. Meidän ehtomme on, että oma asunto myydään ja jos sitä ei saada myytyä, me jätämme uuden asunnon ostamatta. Minä olin lasten kanssa kotona äitiyspäivärahalla eikä minkäänlaiseen riskinottoon yksinkertaisesti ollut taloudellisia mahdollisuuksia. Pitkin hampain he suostuivat aiemmin sovittuihin ehtoihin, mutta jälleen määräpäiviä tiukennettiin ja myyjä varasi asuntoa meille enää 15.2.2016 asti. 

En voinut olla kysymättä välittäjältä, mitä hyvä välitystapa sanoo siitä, että tarjousta muutetaan kolmatta kertaa sen takia, ettei myyjä ymmärrä, mihin ehtoihin on sitoutunut. Ihmettelin myös, eikö hyvään välitystapaan kuulu varmistaa, että myyjä varmasti ymmärtää haluamiensa ehtojen merkityksen. Välittäjä totesi, että tämä nyt on ollut tällaista sotkua alusta asti, kun olette keskenään menneet asioista sopimaan. Ymmärsin vielä edellispäivään asti, että jotain ehkä oli jäänyt myyjälle epäselväksi, mutta jos ehdot oli edellispäivänä käyty ”perusteellisesti” läpi, niin mikä siinä nyt vielä oli muuttunut seuraavaan päivään. Paitsi se, että kieltäydyimme ottamasta välittäjää oman asuntomme myyntiin. 

Väkisinkin mieleen hiipi ajatus, että Myyntimies ja välittäjä halusivat luoda meille painetta asunnonmyyntiin tarjouksemme määräpäiviä kiristämällä, jotta ehkä kuitenkin turvautuisimme ammattilaisen apuun. Oli ajatus vainoharhaa tai ei, päätin, että kyseisen välittäjän kanssa asuntoamme ei ainakaan myydä – en halua tilanteeseen, jossa ostaja tai myyjä ei kolmen päivän selostuksellakaan ymmärrä, mitä ollaan sopimassa. 

Virallinen tarjous oli jätetty ja lopulta myös hyväksytty. Unelmakoti oli jälleen askeleen lähempänä. Kävimme vielä kerran Myyntimiehen luona kyläilemässä: katselimme ja mittailimme, suunnittelimme ja haaveilimme. Kiersimme koko asunnon ja Myyntimies kertoi tavara tavaralta, mitä heiltä on jäämässä yli. Kävimme läpi, mitä he voivat jättää meille aiemmin sovittujen terassikalusteiden ja kuntosalilaitteiden lisäksi: Fatboy-säkkituoli, johon Ama ihastui ikihyviksi, kaksi taulua, vaatekaappi ja eteisaulan liukuovikaappi, terassinlämmitin, kaksi pöytävalaisinta, tikkaat, lumilapio, kaksi nojatuolia… Jii kysyi jossain vaiheessa, pitäisikö tavaroita kirjata ylös, mutta Myyntimies kopautti otsaansa ja totesi: ”Täällä ne ovat nahkakantisessa varmassa tallessa”.

Unelma-asunnon suhteen asiat olivat loistavalla mallilla ja kaikki näytti hyvältä. Asunnonvaihdon osalta hiljennyimme tahoillamme joulun viettoon. Myyntimies toimitti meille jouluksi pari pulloa erinomaista Châteauneuf-du-Pape -viiniä ja totesi, että kun olemme päässeet muuttamaan uuteen kotiimme, niin korkataan juhlan kunniaksi joku ilta yhdessä tätä erinomaista viiniä.