Pari vuotta jatkuneen asunnonetsinnän jälkeen kuvittelin, että vaikeinta asunnonvaihtamisessa on sopivan asunnon löytäminen. Mutta kun kohde oli löytynyt ja piti alkaa omaa myydä, huomasin, että myyminen se vasta vaikeaa onkin. Tosin muuttopäivän jälkeen jouduin myöntämään, että voin ostaa ja myydä asuntoja vaikka kuukausittain, mutta muuttaa en aio enää ikinä :D Mutta muutto on sitten oma tarinansa.
Olen aiemmin myynyt sijoitusasunnon ilman välittäjää, joten
pidimme hyvin mahdollisena, että myymme tulevaisuudessa myös oman kotimme ilman
välittäjää. Kaiken lisäksi olin toiminut taloyhtiömme hallituksen
puheenjohtajana lähes kymmenen vuotta ja tunsin taloyhtiön historian sen
valmistumisvuodesta lähtien. En uskonut, että kukaan vieras osaisi myydä
kotiamme paremmin.
Löydettyämme ensimmäisen kohteemme silloin viime kesänä
(Etsivän aika on pitkä), ehdimme jo valmistautua oman asunnon myyntiinkin. Olian
laskettuun aikaan oli enää kuukausi jäljellä ja vointini oli jo pitkään ollut
huono. Unelmakohde oli löytynyt, joten oman asunnon myynnillä oli kiire.
Päätimme, että otamme kaikesta huolimatta välittäjän hoitamaan myyntiä.
Useita välittäjiä tavanneena minulle ei ollut lainkaan
yhdentekevää, kuka asuntoamme myisi. Kutsuimme seitsemästä kiinteistönvälitysliikkeestä
välittäjän käymään. Tapaamiset järjestyivät pääasiassa joustavasti ja nopealla
aikataululla. Tapaaminen toisensa jälkeen sujui kuitenkin lähes identtisesti
edellisen kanssa: välittäjä astui sisään, käveli keittiöön ja istuutui alas.
Välittäjä kaivoi pinon papereita ja kertoi, millä hinnalla naapuritaloissa on
asuntoja myynnissä ja millä hinnalla meidän yhtiöstä on asuntoja myyty. Lopuksi
ilmoitusluontoisesti, mitä hintaa voisimme asunnosta pyytää ja mitä siitä
maksettaisiin. Ja tietysti tärkein eli heidän oman palkkionsa suuruus.
Ymmärrän, että markkinat määräävät asuntojen hintoja paljonkin,
mutta en ymmärtänyt sitä, ettei välittäjiä pääsääntöisesti kiinnostanut yhtään,
missä kunnossa asunto oli tai oliko esimerkiksi jotain remontteja tehty. Kysyin
jokaiselta, mitä lisäarvoa he toisivat myyntiin verrattuna omatoimiseen
myyntiin. Kaikilla oli sama vastaus, että isompi näkyvyys ja monella oli valmis
ostaja juuri meidän asunnollemme.
Näkyvyydestä en tiedä, onhan monilla välittäjillä
kontakteja, mutta ainakin henkilökohtaisesti hain asuntoja vain etuovi.comista,
satunnaisesti oikotieltä. Yhteystiedot ja kriteerit omasta unelma-asunnostamme
oli näytöillä annettu kymmenille välittäjille, mutta vain yksi välittäjistä
laittoi meille sähköpostilla tiedon myynnissä olevista kohteista. Valmiit
ostajatkin katosivat savuna ilmaan, kun sanoimme, että välittäjä voi tuoda
asiakkaansa katsomaan asuntoa ja jos kaupat syntyvät, maksamme tietysti
välityspalkkion.
Olin myös hyvin yllättynyt, ettei yksikään välittäjä
palannut tapaamiseen jälkeen asiaan. Minusta myynnin tärkeimpiä perusasioita on
se, että asiakkaan (myös potentiaalisen asiakkaan) kanssa sovitaan seuraava steppi
ja sujuvan myynnin kannalta se on yhteydenotto myyjän suunnalta. Meillä oli
aito tarve välittäjälle ja toivoin todella, että edes yksi näistä seitsemästä
tapaamisesta olisi johtanut yhteistyöhön. Halusin, että valitsemamme välittäjä
välittää välittämisen lisäksi myös kodistamme. Tämä ei yhdenkään ehdokkaan
kohdalla toteutunut.
Tapaamalla useita välittäjiä sai hyvän läpileikkauksen
kiinteistövälityksen maailmasta tällä hetkellä. Suurin osa mainosti, että kun
asunto tulee heille myyntiin, asunnolle nimetään yksi edustaja, joka vastaa
näytöistä ja asunnon myynnistä. Näin asuntoa myyvä tietää varmasti myymästään
kohteesta kaiken. Yhdellä isolla toimijalla oli toimintatapana, että uuden asunnon
tultua myyntiin, kaikki alueen välittäjät käyvät sen katsomassa. Kohteelle
nimetään yksi pääedustaja, mutta asuntoa myy ja esittelee kuitenkin
tarvittaessa kaikki ketjun välittäjät. Tätä perusteltiin näkyvyyden ja
asiakaspotentiaalin lisäämisellä. Idea on varmasti ihan hyvä, mutta epäilen
kuitenkin, ettei kokonaiskuva ole riittävästi hallussa kenelläkään – näin
tuntui käyneen ainakin ensimmäisen unelmakohteemme kanssa.
Arviot myyntiajasta vaihtelivat paljon. Optimistisin
välittäjä lupasi asunnon menevän kuukaudessa, useimmat arvioivat 2 kuukautta ja
ironista kyllä, kovinta palkkiota odottanut arveli useita kuukausia. Välityspalkkiot
vaihtelivat 1,00 prosentin ja 3,80 prosentin välillä. Esimerkiksi 235 000
euron asunnossa tämä tarkoittaa 7 480 euron eroa! Aivan käsittämätön summa
rahaa! Vertailu oli haastavaa, kun osa ilmoitti prosentin sisältävän
arvonlisäveron ja osalle se tuli prosentin päälle. Osalla kuului kaikki
kustannukset ilmoitettuun summaan ja osalla esimerkiksi asiakirjakulut tulivat
vielä palkkion päälle.
Ehdotukset pyyntihinnaksi vaihtelivat 230 000 euron ja
245 000 euron välillä. Pyyntihinnan näinkin suuri vaihtelu ihmetytti,
sillä jokainen oli kuitenkin sitä mieltä, ettei hinnassa saa olla ilmaa: se
karkottaa potentiaalisia asiakkaita. Myydessä ilmaa ei saanut olla, mutta
ostaessa meille neuvottiin aina jättämään tarjous näin ja näin monta prosenttia
pienemmällä summalla. Yksi välittäjä totesi, että ostotarjousta jättäessä on
syytä ottaa saman tien 15 prosenttia pyyntihinnasta pois, koska ”hinnoissa on
aina ilmaa”. Yhteistyötä ei lopulta viime kesänä tarvittu, kun unelmakohteemme
valui toisiin käsiin. Nyt meillä oli kuitenkin käsissämme edellistäkin upeampi
koti ja oman asunnon myyntiin sidottu tarjous hyväksyttynä. Oli ryhdyttävä
tuumasta toimeen. Välittikö joku tällä kertaa – se selviää seuraavalla kerralla
;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti