Mistä Home Story kertoo?

Blogi alkoi mietteistäni kahden pienen lapsen äitinä, kun vesivahinko ajoi perheemme pois juuri ostetusta asunnosta. Miten vauvaperheen arki sujui vieraissa nurkissa, miten remontti eteni (ja mitä kävi, kun se ei edennyt) ja minkälaisia asioita pitää ja kannattaa ottaa huomioon vastaavassa tilanteessa? Vahinko on korjattu, mutta story goes on...

Ensimmäiset tekstit kertovat unelma-asunnon löytämisestä, asuntokaupoista ja elämästä muuton jälkeen. Tekstistä 29 eteenpäin käsitellään vesivahinkoa ja sen kartoittamista. Tekstistä 54 päästään vahingon korjaamiseen, joka päättyy tekstiin 92, kun urakoitsija jättää avaimet pöydälle. Sen jälkeen (kuten jo vaihtelevasti aiemminkin) käsitellään sekalaisesti vikalistakorjauksia, ongelmia taloyhtiön kanssa, riitaa asunnonmyyjän kanssa ja kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä. Tervetuloa mukaan! :)

maanantai 25. heinäkuuta 2016

#06: Taustojen tonkiminen



Tutustuttuamme asuntoon paikan päällä, aloimme selvitellä asunnosta annettuja tietoja ja asunnon taustatietoja. Luimme tarkasti välittäjältä saamamme materiaalipaketin, johon kuuluivat myyntiesite, energiatodistus, puolet isännöitsijäntodistuksesta, tasekirja vuodelta 2014, yhtiöjärjestys sekä syksyllä pidetyn ylimääräisen yhtiökokouksen pöytäkirja. Pyysin vielä Mr. Myyntimieheltä edellisen varsinaisen yhtiökokouksen pöytäkirjan sekä isännöitsijäntodistuksen puuttuvat sivut. Lisäksi kysyin, onko saamamme yhtiöjärjestys varmasti viimeisin, sillä se oli alkuperäinen vuodelta 1988. 

Luimme asiakirjat tarkasti läpi ja kyselimme Myyntimieheltä tarkentavia kysymyksiä. Asunnonmyyjänä hän luonnollisesti kehui asunnon ja yhtiön tilaa maasta taivaisiin – kaikki on hoidettu erinomaisen hyvin eikä mitään remontteja ole tulossa mihinkään suuntaan. Realistina tiesin, että mikään vastaavan ikäinen yhtiö ei ole täysin remonteista vapaa, joten soitin myös isännöitsijälle sekä hallituksen silloiselle puheenjohtajalle. Mitään hälyttävää ei sieltä suunnalta kuulunut, mutta toki jotain yksittäisiä, normaalista kulumisesta johtuvia korjauskohteita oli tiedossa. 

Välittäjä pommitti minua päivittäin ja kerroin Myyntimiehelle, että minusta tuntuu pahalta suunnitella tarjouksen jättämistä ja samalla esittää välittäjälle, ettei koko kohde kiinnosta meitä enää. Myyntimies muistutteli, että jos välittäjä otetaan nyt mukaan, niin välittäjä laskuttaa koko palkkion ja meiltäkin jää hyöty siinä vaiheessa saamatta. Tuntui pahalta hieroa kauppoja välittäjän selän takana ja näin jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt toimia oman pään mukaan. Jollain tavalla ajattelin kuitenkin edelleen, että on Myyntimiehen tehtävä käydä tilanne läpi hänen kanssaan. 

Mietimme yötä päivää, mitä tehdä asunnon kanssa. Asunto tuli niin äkkiä, vaikka juuri oli puhuttu, että unohdetaan asunnonvaihtopuuhat. Asunto sijaitsi alueella, jolta emme olleet lainkaan katsoneet asuntoja aiemmin. Mikä on hintataso alueella yleisesti ottaen, millainen koko alue edes on? Toisaalta oli lohduttavaa, että asuntoa myi tuttu – hän on varmasti rehellinen ja luonnollisesti asuntoesittely hänen vetämänään kertoo paljon enemmän kuin välittäjän. Toisaalta tutulta ostaminen toi mieleen kauhutarinoita, jotka eivät koskaan pääty hyvin. 

Viikon sisällä kävimme katsomassa asuntoa uudestaan. Toisin kuin muiden kohteiden kanssa, tämä kiinnosti entistä enemmän, kun usein oli käynyt niin, että jos toiselle näytölle johonkin lähti, sieltä paljastui aiemmin huomaamatta jääneitä puutteita ja vikoja. Mielikuva tulevasta kodistamme vahvistui entisestään.

Kohteeseen oli tulossa ensimmäinen yleinen näyttö. Paniikki kasvoi: mitä jos näyttö vilisee kiinnostuneita, kuten Kauppatori kesäisenä päivänä? Mitä jos joku jättää suoraan niin hyvän tarjouksen, että myyjä hyväksyy sen meistä välittämättä? Mitä jos kohteesta ei tulekaan meidän uutta kotia? Tunne tarjouksen jättämisestä vahvistui.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti