Tutustuttuamme asuntoon paikan päällä, aloimme selvitellä
asunnosta annettuja tietoja ja asunnon taustatietoja. Luimme tarkasti välittäjältä
saamamme materiaalipaketin, johon kuuluivat myyntiesite, energiatodistus, puolet
isännöitsijäntodistuksesta, tasekirja vuodelta 2014, yhtiöjärjestys sekä syksyllä
pidetyn ylimääräisen yhtiökokouksen pöytäkirja. Pyysin vielä Mr. Myyntimieheltä edellisen
varsinaisen yhtiökokouksen pöytäkirjan sekä isännöitsijäntodistuksen puuttuvat
sivut. Lisäksi kysyin, onko saamamme yhtiöjärjestys varmasti viimeisin, sillä
se oli alkuperäinen vuodelta 1988.
Luimme asiakirjat tarkasti läpi ja kyselimme Myyntimieheltä
tarkentavia kysymyksiä. Asunnonmyyjänä hän luonnollisesti kehui asunnon ja
yhtiön tilaa maasta taivaisiin – kaikki on hoidettu erinomaisen hyvin eikä
mitään remontteja ole tulossa mihinkään suuntaan. Realistina tiesin, että
mikään vastaavan ikäinen yhtiö ei ole täysin remonteista vapaa, joten soitin
myös isännöitsijälle sekä hallituksen silloiselle puheenjohtajalle. Mitään
hälyttävää ei sieltä suunnalta kuulunut, mutta toki jotain yksittäisiä,
normaalista kulumisesta johtuvia korjauskohteita oli tiedossa.
Välittäjä pommitti minua päivittäin ja kerroin
Myyntimiehelle, että minusta tuntuu pahalta suunnitella tarjouksen jättämistä
ja samalla esittää välittäjälle, ettei koko kohde kiinnosta meitä enää.
Myyntimies muistutteli, että jos välittäjä otetaan nyt mukaan, niin välittäjä
laskuttaa koko palkkion ja meiltäkin jää hyöty siinä vaiheessa saamatta. Tuntui
pahalta hieroa kauppoja välittäjän selän takana ja näin jälkikäteen ajatellen
olisi pitänyt toimia oman pään mukaan. Jollain tavalla ajattelin kuitenkin
edelleen, että on Myyntimiehen tehtävä käydä tilanne läpi hänen kanssaan.
Mietimme yötä päivää, mitä tehdä asunnon kanssa. Asunto tuli
niin äkkiä, vaikka juuri oli puhuttu, että unohdetaan asunnonvaihtopuuhat. Asunto
sijaitsi alueella, jolta emme olleet lainkaan katsoneet asuntoja aiemmin.
Mikä on hintataso alueella yleisesti ottaen, millainen koko alue edes on? Toisaalta oli lohduttavaa, että asuntoa myi tuttu – hän on varmasti rehellinen
ja luonnollisesti asuntoesittely hänen vetämänään kertoo paljon enemmän kuin
välittäjän. Toisaalta tutulta ostaminen toi mieleen kauhutarinoita, jotka eivät
koskaan pääty hyvin.
Viikon sisällä kävimme katsomassa asuntoa uudestaan. Toisin
kuin muiden kohteiden kanssa, tämä kiinnosti entistä enemmän, kun usein oli
käynyt niin, että jos toiselle näytölle johonkin lähti, sieltä paljastui
aiemmin huomaamatta jääneitä puutteita ja vikoja. Mielikuva tulevasta
kodistamme vahvistui entisestään.
Kohteeseen oli tulossa ensimmäinen yleinen näyttö. Paniikki
kasvoi: mitä jos näyttö vilisee kiinnostuneita, kuten Kauppatori kesäisenä
päivänä? Mitä jos joku jättää suoraan niin hyvän tarjouksen, että myyjä
hyväksyy sen meistä välittämättä? Mitä jos kohteesta ei tulekaan meidän uutta
kotia? Tunne tarjouksen jättämisestä vahvistui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti