Aaaargh.. Mikä päivä. Aamu alkoi jälleen tutuksi tulleen päänsäryn siivittämänä. Lääkäri käski palaamaan, jos päänsärky jatkuu, mutta en yksinkertaisesti jaksanut lähteä enää arvuuttelemaan mahdollista diagnoosia. Tänään oli sovittuna yksi palaveri ja yksi asiakastapaaminen, joten päätin lähteä töihin.
Kävelymatka bussipysäkille raikkaassa aamussa tuntui ihan
hyvältä. Ajattelin, että töihin lähtö oli ihan oikea ratkaisu. Kahdenkin eri
bussin viilettäessä suoraan nenän edestä, alkoi hieman raikas aamu tympiä.
Kolmannen bussin jättäessä tulematta kokonaan, aamu tuntui kaikkea muuta kuin
raikkaalta. Päästessäni vihdoin tunkkaiseen bussiin istumaan, alkoi lääkärin
odotusaula tuntua taas ihan hyvältä vaihtoehdolta. Jatkoin kuitenkin
toimistolle asti.
Työt lähtivät erinomaisesti käyntiin, kun näyttö ei
suostunut toimimaan. Tapeltuani aikani näytön kanssa ja uhatessani viskata sen
toimiston ikkunasta, se lopulta luovutti (oikeasti markkinointiassistenttimme
vaihtoi siihen toisen piuhan, mutta uhkailulla oli varmasti pieni teho).
Näyttö päätti kuitenkin pistää samalla mitalla takaisin ja
loi ikäviä särkypiikkejä päähäni. Yritin vaihdella asetuksia, mutta näyttö vain
irvaili edessäni. Hain IT-osastolta kaverin auttamaan vaan eipä löytynyt
asetuksista vaihtoehtoa, joka olisi päänsärkyni kanssa tullut toimeen. Minulle
tilattiin uusi näyttö.
Kiirehdin palaveriin, mutta palaveeraaminen oli toivotonta.
En voinut seurata esitystä isolta näytöltä, kun aivot heittivät kuperkeikkaa
exceliä tuijotellessaan. Puolessa välissä ahdistuin jo toden teolla, kun
palvelupäällikkö kävi asioita kovalla tohinalla läpi ja tehtävälistani sai
täytettä, minkä kirjata ehdin. Keskittyminen oli kuitenkin mahdotonta.
Sekava palaveri oli ohi ja yritin kerätä ajatuksiani läpikäydyistä
asioista. Samaan aikaan toinen kollega yritti käydä läpi uutta kokonaisuutta,
joka oli tulossa vastuulleni. Sovimme jatkavamme asiaa huomenna. Kävin
kiireesti syömässä ja lähdin asiakkaalle.
Onneksi en ollut tapaamisessa yksin: tapaaminen venyi
lopulta yli kolmen tunnin mittaiseksi ja keskittymiskykyni oli hetkittäin
surkeampi kuin kuivuneella kastemadolla Saharan aavikolla. Diagnosoin itseäni
taas pitkin päivää ja keksin, että olisiko näössäni jotain pielessä, kun särky
pahenee ruutuja tuijotellessa.
Pääsin asiakkaalta lähtemään kello 16.45 ja soitin saman
tien optikkoliikkeeseen, pääsisikö johonkin lähelle näöntarkastukseen. Vartin
päästä oli aika kauppakeskuksessa puolen kilometrin päässä. Otin heti ajasta
kiinni. Kollega tarjosi kyytiä kotiin päin, mutta pyysin päästä vain
ostoskeskukselle. Hirveällä tohinalla selvitin vielä ennen tarkastuksen alkua
muutamat puhelut ja viestit, jotka olivat asiakastapaamisen aikana tulleet.
Olin optikkoliikkeessä juuri tasan viideltä.
Kävimme perustiedot läpi ja olimme valmiita tarkastuksen
aloittamiseen. Olin joskus vuosikausia sitten käynyt kyseisen ketjun
liikkeessä, joten koneelta löytyivät vanhat tietoni. Optikko kysyi, käytänkö
laseja vai piilolinssejä. Kerroin, etten käytä enää mitään, kun kävin
laserleikkauksessa vuonna 2008. Optikko lopetti kirjaamisen ja kysyi, olenko
käynyt leikkauksessa. Hölmistyneenä totesin, että juu, mutta siitä on kohta
kymmenen vuotta. Optikko totesi, ettei voi tehdä tarkastusta, ellei minulla ole
silmälääkäriltä siihen lupaa.
En ollut ihan varma, puhuimmeko samaa kieltä. Pyysin häntä
hitaasti toistamaan äskeisen ja hän toisti. Olin niin totaalisen puulla päähän pamautettu,
että en oikein vieläkään ymmärtänyt. Toistelin hänen perässään, että m i n u l l e e i s i
i s v o i t e h d ä n ä ö n t a r k a s t u s t a, k o s k a o l e n k ä y n y t l a s e
r l e i k k a u k s e s s a. Nainen totesi, että näin on. Ihmettelin
asiaa kovasti ja hän vakuutti, että Suomen laki kieltää sen yksiselitteisesti.
En millään tahtonut ymmärtää, että mikä laki kieltää ja mitä se nyt tarkalleen
ottaen kieltää. Nainen taisi jo vähän hermostua, mutta totesi, että ilman
silmälääkärin kirjallista lupaa optikko ei saa tehdä minulle näöntarkastusta ja
tämä kielto tulee laista.
Hölmistyneenä poistuin liikkeestä ostoskeskuksen käytävälle.
Soitin silmälääkärilleni, mutta viideltä en tavoittanut enää kuin hoitajan. Hän
tiesi säännöstä, mutta ei oikein osannut kertoa syytä sille. Hän lupasi
selvittää lääkärin kanssa asiaa ja palata asiaan – vielä tämän päivän aikana. Olo
oli epätodellinen: siellä seisoin keskellä kauppakeskusta h-moilasena eikä
mitään ajatusta siitä, mitä seuraavaksi.
Luoja oli sitä mieltä, että hittojako siinä nyt keskellä kauppakeskusta
seisoskelet ja laittoi vipinää kinttuihini laukaisemalla palohälyttimet ulvomaan.
Se olikin oiva lisä muutenkin sekavaan päähäni. Entistä epätodellisempana
lampsin pihalle. Ärsykeherkän olotilani kruunasi enää paikalle kaasuttaneet
paloautot, joiden vilkkuvalot meinasivat katkaista viimeisenkin oljenkorren
aivokopasta. Siinä minä seistä palelin pihalla vailla minkäänlaista edes
auttavaa aivotoimintaa.
Soitin Jiille ja kysyin, miten pääsen toiselta puolen
kaupunkia kotiin. Jii tarjoutui hakemaan, mutta joutuisin odottamaan, koska hän
oli juuri laittanut lapsille ruoan. Epätoivoisena soitin läpi äidit ja iskät,
mutta ei auttanut. Katselin vaihtoehtoja julkiseen liikenteeseen turvautuen,
mutta yli tunnin matka-aika kahdella vaihdolla ei houkutellut. Seisoin ja
vilkuin kilpaa paloauton kanssa.
Lopulta isä riensi apuun ja kyyditsi poloisen pääkipuilijan
kotiin. Olin kotona lopulta kello 19 aikoihin. Olipa oikein putkeen mennyt
päivä. Nyt vaiheilen huomisen kanssa: töiden yrittäminen tuntuu toivottomalta
(taas palaveria ja perehtymistä uuteen kokonaisuuteen), mutta yhtä toivottomalta
tuntuu lääkärin tapaaminenkin. Täytynee aamulla katsoa tilanne uudestaan.
Ja vielä lopuksi: piti tietysti kaivaa tämä ”näöntarkastus
kielletty laserleikatuille” -laki esiin. Tällainen asetus todella on: asetus terveydenhuollon ammattihenkilöistä. Sen 16
§:ssä todetaan: laillistettu optikko ei saa itsenäisesti määrätä silmälaseja: henkilölle, jolle on aikaisemmin suoritettu silmämunaan kohdistunut leikkaus. Oman elämäni juristina olen sitä mieltä, että asetus ei
estä näöntarkastuksen tekemistä vaan ainoastaan kieltää määräämästä silmälaseja.
Sitä tämä oman elämänsä tohtorijuristi ei osaa sanoa, mikä tämän asetuksen
tarkoitus on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti