#150: Operaatio viikonloppu: lauantai ja geelikynsien poisto

Edellisillan rentoutumisesta ei paljon ollut jäljellä, kun Olia huusi yöllä muutamaankin otteeseen ja heräsi lauantaina lopulta ennen seitsemää. Ei mennyt kauan, kun Amakin kömpi meidän väliin ja niin sitä oli otettava taas uusi päivä reippain mielin vastaan.

Viime viikon aikana kuukausi sitten laittamani geelikynnet alkoivat toden teolla ottaa päähän. Jostain syystä kuvittelin, että olin valmis muuttumaan naisellisempaan suuntaan kotihiirikauden jälkeen, mutta kattia kanssa. Kynnet olivat vain tiellä ja töksähtelivät milloin mihinkin. Muutaman kerran meinasi iskeä ihan paniikki, kun ei kädet toimineet niiden jatkopalojen kanssa, kuten toivoin. Päätin ottaa lauantaiaamun ratoksi pienen kynsien irrotusoperaation.

Kysyin Ässältä, miten kynsistä pääsee eroon. Ässä kertoi repineensä omat kynnet, mikä ei ollut kovin viisas päätös. Hän laittoi minulle linkin lehtiartikkeliin, jossa annettiin ohjeet helppoon kynsien poistoon. Keräsin tarvittavan arsenaalin kasaan: asetoni, vanulaput, folio, kynsiviila ja kosolti kärsivällisyyttä. Ja ei muuta kuin hommiin. Kynsistä piti ensin viilata kiilto pois. Se oli helppoa kahden sormen osalta, kun niissä ei ollut neljää kiloa hilavitkuttimia, kuten lopuissa sormissa. Kärsivällisyyteni loppui kolmannen sormen kohdalla.

Kun viilaus oli valmis, sormet piti upottaa asetonilla kasteltuihin vanulappuihin ja kietoa foliota ympärille. Sitten vain hauduttelemaan 10-15 minuutiksi ja kynsien oli määrä irrota yhtenä kappaleena. Annoin varmuuden vuoksi hautua 20 minuuttia ja jännittyneenä aloin irrottaa foliovanuviritelmiä yksi kerrallaan. Otin oikein varovasti, jos kynsi vaikka irtoaisi niin kauniisti, että jäisi ihan vanulappuun kiinni.

No, ei ainakaan ensimmäinen jäänyt. Ohjeen mukaisesti aloin tökkiä kynttä tikulla (piti olla appelsiinitikku, mutta en ymmärtänyt, mistä on kysymys enkä sellaista tietääkseni omista, joten käytin metallista tikkua, jonka löysin). Kynsi ei liikahtanutkaan. Ohjeessa kehotettiin hauduttamaan vielä 5 minuuttia lisää, jos kynsi irtoilee paloina. Ohjeessa ei neuvottu, mitä tule tehdä, jos kynsi vain junnaa paikallaan eikä osoita ensimmäistäkään poistumismerkkiä.

Terkut Ässälle

Kokeilin jokaista ja laitoin saman tien uudestaan hautumaan. Sanoinko jo, että kärsivällisyys oli jo käytetty? Nyt se tosissaan oli. Kello juoksi jo ties mitä ja koko aamu oli kulunut eikä ensimmäinenkään kynsi ollut irti. Laitoin kiukkuista viestiä Ässälle ja kiitin neuvoista, joista ei ollut yhtään mihinkään. En tiedä, oliko perimmäinen ongelma tekijässä, 15 vuotta vanhassa kynsilakan poistoaineessa, 20 vuotta vanhassa kynsiviilassa, appelsiinitikun korvaamisessa metallitikulla vai missä, mutta tuhoon tuomittu oli yritys jo ennen aloitusta.

Oli otettava kovat keinot käyttöön: hain kylpyhuoneesta paristokäyttöisen jalkaraspin ja aloin sirkkelöidä kynsiä irti. Työ oli toivotonta jopa villisti pyörivälle timanttikristallirullalle. Kuoriutuu muuten näppärästi kynsinauhatkin samalla, kun sopivasti osuu tuollaisella jalkaraspilla kohdalle. Sirkkelöin menemään niin, että välillä haisi palaneelle – en tiedä, tuliko se koneesta vai lyhenevistä kynsistä. Voi olla, että jalkoja ei tämän operaation jälkeen kannata enää yrittää kyseisellä raspilla hoitaa.

Parin tunnin operaation päästä kynnet olivat käytännössä hiottu pois. Vielä vähän asetonissa uittamista, tikkutökkimistä, hampaat irvessä repimistä ja lopulta vielä vähän saksimista ja aloin päästä vapaaksi. Rattoisa aamu vaihtui hermoja kiristäväksi operaatioksi, mutta kyllä tuntui omat kynnet hyvältä [paikoittain onnistuin tosin leikkaamaan omaakin kynttä ihan liikaa ja muutama sormenpää oli kosketusarka]. 

Operaatio valmis

Viimeistely 10 vuotta vanhalla lakalla (yritykseksi jäi)