Patesta ei kuulunut mitään eikä kutsua pieneen
palaveriin kuulunut, joten oletin kaiken sujuvan annetun aikataulun puitteissa.
Totesin Jiille, että kalustus on alkamassa keskiviikkona 28.9., joten meidän on
toimitettava kalusteet kylpyhuoneeseen edellisiltaan mennessä. Emme olleet
pariin päivään käyneet kotona, mutta luottavaisin mielin varauduimme
kalustetoimitukseen: Jii vuokrasi pakettiauton, äitini vaihtoi työvuoron, jotta
pystyi hoitamaan lapsia ja isäni tuli kaukaa toisesta kaupungista kantoavuksi
tavaroiden kanssa.
Maanantaina Jii nouti saunanoven toisesta kaupungista
ja tiistaina hän ajoi pakettiautolla K-Rautaan hakemaan ammeen ja muut
kylpyhuoneen kalusteet. K-Raudassa Jii sai apua tavaroiden kanssa ja kaikki
tuli nätisti kyytiin. Minä ajoin isän kanssa perässä suoraan kotiin valmiina
vuosisadan urheilusuoritukseen. Emme olleet ihan kotiin asti ehtineet, kun Jii
soitti. Hän kysyi, missä olemme. Ajattelin, että hän on lähtenyt kantamaan
tavaroita yksin ja litistyy nyt jonkun laatikon kanssa portaikkoon. Mutta Jii
totesi turhautuneena, että älkää pitäkö kiirettä, ei ole tavarat tänään menossa
kylpyhuoneeseen. Onneksi isäni ajoi, sillä olisin varmaan ohjannut auton
suoraan ensimmäiseen siltapilariin. Kylpyhuone oli täysin kesken, lattiaa ei ollut
edes saumattu vielä. Ei siis puhettakaan, että sinne olisi kalusteita nosteltu
paikoilleen.
 |
| Ammeen paikalla vielä vähän täyttä |
 |
| Ei tilaa sen paremmin |
Aavistuksen turhautuneina ahdoimme kalusteet
olohuoneeseen ja jätimme ne odottelemaan sopivampaa hetkeä kylpyhuoneeseen siirrettäväksi.
Ajatus kotiinpaluusta ampaisi taas valovuoden väärään suuntaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti