Terassiremontti alkoi 25.4. ensimmäisen terassin
purkutöillä. Minkäänlaista sopimusta tai suunnitelmaa urakoitsijan kanssa ei
vieläkään ollut. Kaksi nuorta virolaispoikaa piikkasi betonia otsat hiessä.
Parin viikon päästä ensimmäiset terassit oli saatu purettua. Yritin edelleen
saada hallitusta tekemään urakoitsijan kanssa edes jonkinlaisen sopimuksen
urakasta. Puheenjohtaja vetosi yleisiin sopimusehtoihin, mutta kaikui kuuroille
korville, kun yritin kertoa, ettemme voi vedota edes niihin, jos niin ei ole
urakoitsijan kanssa sovittu.
Pidimme aloituspalaverin, johon puheenjohtaja sai työnsä
kautta rakennusvalvojan paikalle. Valvoja esitti urakoitsijalle kysymyksiä,
joita ei hallituksella ollut käynyt mielessäkään. Juuri tämän takia olin alusta
asti esittänyt, että urakkaan otettaisiin valvoja mukaan – meillä ei
yhdelläkään ole minkäänlaista taustaa rakennusalalta, joten meidän on
mahdotonta varmistua urakoitsijan ratkaisujen järkevyydestä, saati oikeellisuudesta.

Puhuin valvojan palkkaamisesta entistä painokkaammin. Käytin
esimerkkinä aloituspalaveria, jossa yksikään meistä hallituksen jäsenistä ei
ollut osannut kyseenalaistaa urakoitsijan meille tarjoamia vastauksia. Vaadin
myös sopimuksen tekemistä: mikään kuluttajansuoja tai vastaava ei taloyhtiötä suojaa,
joten taloyhtiön on sopimuksella huomioitava kaikki tärkeät seikat ja
ennakoitava mahdolliset sudenkuopat. Puheenjohtaja totesi vihdoin, että yrittää
sopia urakoitsijan kanssa yleisten rakennusehtojen käyttämisestä. Ehdotin, että
näin tärkeän remontin ollessa kyseessä, hallitus vielä miettisi ainakin
muutamilta osin yleisten ehtojen sopivuutta ja pyrkisimme huomioimaan asiat
taloyhtiön parasta ajatellen. Ihmettelin myös, että urakoitsija lähtee
tällaiseen projektiin ilman sopimuksia. Varmistin hallitukselta, että
urakoitsijaa valitessa oli varmasti tilaajavastuulain mukaiset asiat
selvitetty. Kukaan ei ollut ymmärtänyt selvittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti