#202: Urakoitsija iskee kultasuoneen

Kesäkuun alussa urakoitsija keksi ehdottaa, että muilta osin hän laskuttaisi aliurakoitsijoiden laskut läpilaskutuksena 12 prosentin laskutuslisän kanssa, mutta bitumieristyksen, lattiavalujen ja peltimiehen laskujen osalta hän voisi pyytää kyseisiä aliurakoitsijoita ohjaamaan laskut suoraan yhtiöön. Hälytyskelloni alkoivat soida ja ihmettelin urakoitsijan ehdotusta. Muut olivat sitä mieltä, että urakoitsija ajattelee taloyhtiön parasta ja haluaa, että meille jää urakasta hyvä mieli. Hankalana tapauksena en niellyt selitystä.

Haastattelin tuttua rakennusinsinööriä, joka kertoi, että urakoitsija välttää tällä vastuun mahdollisessa vahinkotilanteessa, sillä yhtiöllä ei ole sopimusta aliurakoitsijoiden kanssa. Urakoitsija ehdotti nimenomaan kriittisiin työvaiheisiin liittyvien aliurakoiden laskutuksen siirtämistä. Jos joku vesivahinko myöhemmin tulisi, yhtiöllä olisi hirveä työ osoittaa, mikä työvaihe on vuodon aiheuttanut. Aliurakoitsijat voisivat syyttää toinen toisiaan ja kaikki näyttövelvollisuus olisi taloyhtiöllä. Kun urakasta vastaa vain yksi taho, voi vahingon sattuessa esittää vaatimuksensa hänelle ja on hänen tehtävänsä miettiä, vaatiiko joltain jotain. Taloyhtiötä kohtaan vastuu olisi kuitenkin vain yhdellä urakoitsijalla.

Eki vastasi heti, että toki säästetään tuo 12 prosenttia ja laskut suoraan yhtiölle. Kerroin edellä kerrotun kauhuskenaarion muille ja totesin, että missään nimessä en hyväksy laskutusta suoraan vaan haluan, että urakoitsija laskuttaa työt, kuten on sovittu ja vastaa töistä, kuten on sovittu. Yllättäen kukaan muu ei vastannut mitään.

Urakoitsija laittoi toisen laskun ja huolestuneena yritin verrata laskua tarjoukseen. Tarjouksessa oli osittain eritelty työ ja materiaalit, osittain oli könttähintoja. Laskulla oli myös osittain eritelty töitä, mutta eri lailla kuin tarjouksessa. Kukaan ei vastannut laskuun mitään ja itselläni oli kova kiire töissä. Yhdellä junamatkalla käytin kolme tuntia siihen, että yritin laskea auki tarjouksen hintoja ja verrata niitä laskuun. Lopulta totesin muille, että minusta laskujen läpikäynti ja hyväksyntä on täysin mahdotonta. On täysin mahdotonta verrata annettua tarjousta laskuihin, sillä arviossa ei ole eritelty työn ja materiaalin osuutta kuin pieneltä osin. Olin edelleen sitä mieltä, että urakan kustannus on kohtuuttomasti kasvanut siitä, minkä perusteella yhtiökokous päätöksen urakkaan ryhtymisestä teki. Lisäksi totesin, että sopimus on edelleen allekirjoittamatta, joten mielestäni laskua ei tule maksaa.

Turhautuminen oli taas luokkaa X, kun puheenjohtaja vastasi, että lasku on jo laitettu maksuun eikä siinä ollut mitään sovitusta poikkeavaa. Samassa viestissä puheenjohtaja laittoi laskun bitumista. Hän pyysi kuittaamaan, että voi laittaa laskun maksuun. Turhautuminen kasvoi luokkaan ääretön, kun huomasin, että lasku on osoitettu bitumiyritykseltä suoraan taloyhtiölle. Kysyin, miten se on mahdollista, kun tällaista päätöstä ei ole tehty ja itse ainakin vastustin sitä suuresti. Lisäksi kustannus oli suurempi kuin tarjous, vaikka suoraan aliurakoitsijalta piti tulla vielä halvemmalla. Totesin, etten hyväksy laskun maksamista suoraan aliurakoitsijalle enkä näin suuresti tarjouksesta poikkeavana.

Ana esitteli omia laskutaitojaan toteamalla, että bitumilasku on ok. Se oli hänen mielestään halvempi kuin mitä oli sovittu. Perusteluna hän esitti laskutoimituksen: ”56 e / 3= 18,66 e sisältäen alvin, kun alkuperäisen tarjouksen mukaan se oli 20 e”. Lopuksi hän totesi, että luulisi taloyhtiön olevan tyytyväinen. Eki komppasi äkkipäätä perässä, että lasku on ok ja mukavasti mennyt alle alkuperäisen arvion. Tuijotin laskutoimitusta, tarjousta ja laskua epäuskoisena. En käsittänyt, mistä Ana oli näitä lukuja keksinyt.

Vastasin, että meillä on selvästi eri tarjoukset. Minulla on käytössä vain urakoitsijan toimittama päivitetty tarjous, jossa yhden yläterassin kustannus bitumin osalta oli 1650 euroa, sisältäen alvin ja materiaalin. Laskulla on nyt yhden terassin osalta hinta 6100 e / 3 = 2033,33 euroa. Laitoin heille vielä kuvakaappaukset sekä tarjouksesta että laskusta. Muistutin vielä uudestaan, että päätöstä ei myöskään ole tehty siitä, että lasku tulee suoraan taloyhtiölle.

Hintaan ei kukaan kommentoinut mitään, mutta Ana oli sitä mieltä, että laskusta suoraan taloyhtiölle on hänen mielestään tehty päätös tai ainakin siitä on sovittu. Totesin, että siitä ei todellakaan ole tehty päätöstä eikä siitä näin ollen kukaan ole voinut sopia tai on rikkonut valtuuksiaan aika merkittävästi. Kello oli kymmenen illalla, mutta Ana päätti, että tuo päätös tulee tehdä nyt. Hän totesi kannattavansa laskua suoraan yhtiölle, jota Eki ja puheenjohtaja kuittasivat kannattavansa myös. Totesin, että nyt asiasta on päätös, mutta jätän asiaan eriävän mielipiteen. Varmistin vielä, että he varmaan ymmärtävät, että päätöksellään he luovat tilanteen, jossa yhtiöllä ei ole mitään mahdollisuutta saada ketään vastuuseen mahdollisessa vahinkotilanteessa. Hiljentyminen on toivottavasti myöntymisen merkki. Lasku meni maksuun.

Seuraavat laskut tulivat niin urakoitsijalta kuin bitumistakin. Lisäksi puheenjohtaja toimitti vihdoin 19.6. allekirjoitetun sopimuksen, joka ei tosin vastannut sitä, mitä oli hallituksen kokouksessa sovittu, mutta muita asia ei häirinnyt. Bitumilaskun osalta totesin, että en hyväksy laskua maksuun ilman urakoitsijan lisäselvitystä kustannusten ylittymiseen jälleen tälläkin laskulla. Kustannus kahdesta bitumikerroksesta piti olla 800 euroa. Minun matikallani se tekee kolmelle kerrokselle 1200 euroa. Laskulla kustannus oli kuitenkin yli 1500 euroa. Bitumin piti olla 40 e/ m², mutta oli laskutettu 45 e/ m². Kysyin, missä näkyy se yhtiön saama hyöty, minkä perusteella muut halusivat laskut suoraan yhtiölle. Ana vastasi, että laskun voi maksaa, ei huomautettavaa. Eki vastasi, että lasku on ok. Lasku meni maksuun.

Urakoitsijan laskua en viitsinyt enää edes kommentoida. Kysyin, milloin urakoitsija asettaa rakennusaikaisen vakuuden, kuten yleisissä rakennusehdoissa todetaan. Puheenjohtaja totesi, ettemme tule rakennusajalle mitään vakuutta edes pyytämään. Urakoitsija on mukava tyyppi eikä viitsitä tehdä asioita hankaliksi.

Tähän mennessä urakoitsija on laskuttanut kolmen asunnon osalta purkutyöt lähes kokonaan ja bitumiyritys osan asennuksistaan. 100 000 euron lainasta on puolet käytetty. Laskuttamatta (ja tekemättä) on vielä toiset kolme asuntoa sekä kaikki jälleenrakennus ja lisätyöt. Kukaan muu ei tunnu olevan huolissaan kustannusten paisumisesta. Saahan sitä lisää lainaa, jos tarvitsee.