Koko tämä aika on pitänyt myös sietää remontista aiheutuvaa
meteliä sekä asunnossa ravaavia vieraita miehiä, jotka todella edelleen
(pyynnöistä huolimatta) ilmestyvät asuntoon milloin mistäkin ja mitään
ilmoittamatta. Viime viikolla meillä pyöri työmiehiä aamuseitsemän ja
iltayhdeksän välillä - myös lauantaina ja sunnuntaina. Oli mielenkiintoinen illalliskokemus, kun lapsivapaata
iltaa juhlistaaksemme grillasimme Jiin kanssa ja nautiskelimme lasit viiniä –
työmiehen puuskuttaessa vieressä. Mutta kyllähän tämän kaiken kestää, kun k o h t a
meillä on uudet, upeat terassit. Tai uudet ainakin.

Eilen tuli viesti hallituksen puheenjohtajalta. Heillä oli
tullut lauantain ja sunnuntain välisenä yönä vedet samalla tavalla sisään. Tulevana keskiviikkona piti olla viimeisten asuntojen betonivalu, mutta se jouduttiin
perumaan. Tähän asti jälleenrakennetut rakenteet joudutaan avaamaan eli
käytännössä palataan alkuun. Urakoitsija kyllä ymmärtää, että nämä vahingot
ovat johtuneet heidän toimistaan eli taloyhtiön kustannusten ei pitäisi tästä
nousta. Toisaalta ketään ei taloyhtiössä kiinnosta, mitä urakoitsija meiltä
laskuttaa, joten en hämmästyisi, vaikka kustannuksia taloyhtiön kassastakin
vähän tasattaisiin.
Olen ollut ehkä liiankin skeptinen urakan suhteen ihan
alusta lähtien. Ehkä ajattelin, että ”pessimisti ei pety” -ajattelutapani
suojaisi mielenrauhaani mahdollisten ongelmien ilmentyessä. Mutta tällä
hetkellä olen kauhuissani: jos näin mittavia ongelmia ilmenee jo tässä
vaiheessa urakkaa, niin millaisia yllätyksiä rakenteet kätkevätkään sisäänsä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti