#23: Yllätysten aika ei ole ohi

Aamupalalla

Jaksaminen alkoi olla äärirajoilla. Olia heräili edelleen useita kertoja yössä ja aamulla Ama kömpi herättämään joka aamu liian aikaisin. Aamupuuhat hoituivat kaaoksen keskellä ja aamupalapöydässä oli tilaa juuri sen verran, että lapset saivat jotenkin puuronsa syötyä. Olin musertua asunnon epäsiisteyden, tavarakaaoksen, puuttuvien tavaroiden ja Myyntimiehen epärehellisyyden ja välinpitämättömyyden takia, mutta kaikki oli vasta alkua. Onneksi en tiennyt sitä siinä vaiheessa.

Ennen muuttoa tehdyn lattiahionnan yhteydessä selvisi, että terassin oven edessä ollut matto oli paikallaan ehkä jalkojen pyyhkimistäkin varten, mutta ennen kaikkea peittämässä läpimäräksi kastunutta ja homehtunutta parkettia. Tästä olisi toivonut saavansa tiedon jo ennen kaupantekoa, mutta on toki syytettävä vain itseään, sillä ostajana meidän olisi pitänyt kurkata myös kaikkien mattojen alle ja varmistaa, ettei tällaisia yllätyksiä ole. Rehellinen tuttu olisi ehkä kertonut tällaisesta, kun kysyimme, onko jotain vaurioita tai epäkohtia, joista meidän olisi hyvä tietää. Sinisilmäinen luottaminen Myyntimiehen sanaan oli puhtaasti omaa tyhmyyttä. 

Pilalle mennyt parketti

Tutustuminen asuntoon ja taloyhtiöön talvella pimeimpään aikaan ei antanut parasta kuvaa kokonaisuudesta. Maaliskuussa päivä oli jo paljon valoisampi ja eräänä päivänä teimmekin lasten kanssa retken taloyhtiön ympäristöön. Päätimme käydä kurkkaamassa taloyhtiön vehreää piha-aluetta grillauspaikkoineen – millaisissa puitteissa sitä pääsisi kesällä sitten grillaamaan. No, olihan yhtiöllä piha. Kesällä varmasti ihan vehreäkin. Grillikin siellä oli. Naapurin mukaan jo vuosia ollut käyttökelvoton ja odottaa vain purkamista. Paikka on toiminut usean vuoden ajan talkoojätteiden jättöpaikkana. En tiedä, oliko välittäjä käynyt grillipaikkaan tutustumassa lainkaan. Toisaalta, eihän myyntiesitteessä väitettykään grillauspaikan olevan käytössä. 

Vehreä piha ja grillipaikka

Pianon saaminen uuteen kotiin oli yllätysmomentti sekin. Kukaan ei ollut varma, saadaanko pianoa tuotua olohuoneeseen. Aiemmin Jii on hoitanut pianon muuttamisen itse, mutta tällä kertaa päätimme turvautua ammattilaiseen. Ja hyvä niin, tiukkaa teki alansa ammattilaisillekin. Pianopojat tekivät kuitenkin erinomaista työtä ja piano saatiin ehjänä omalle paikalleen.

Koti oli kylpyhuonetta lukuun ottamatta saatu päällisin puolin kuntoon. Kaksi viikkoa muutosta päätin alkaa taistoon kylpyhuonetta vastaan ja kahden päivän kuuraamisen jälkeen kylpyhuone ja sauna olivat siinä kunnossa, että sinne pääsi jo suihkuun – kunhan suihkun laittaa kuntoon. Ennen kaupantekoa Myyntimies kertoi, että kylpyhuoneen käsisuihku on rikki, mutta hän oli tilannut jo uuden ja homma on ihan yksinkertainen hoitaa kuntoon. Täysin puhtaaksi kylpyhuoneen kaakelit eivät lähteneet vieläkään, mutta keinot loppuivat kesken.  

Lattiakaivo ennen ja jälkeen

Ihan puhtaaksi ei kaikki lähtenyt vieläkään

Saunan seinät olivat mustat ja lauteet vaaleat. Seinässä oleva käsinoja oli harmiksemme niin kulunut, että musta väri oli haalistunut paikoin erittäin pahoin. Mietimme heti muuton jälkeen, että pitää löytää jostain samaa sävyä olevaa mustaa maalia, jotta saadaan käsinoja kuntoon. Muutaman viikon harmittelu vaihtui kuitenkin helpotukseen (?), kun siivouksen yhteydessä käsinoja sai takaisin oman mustan värinsä. Kuluneilta näyttäneet kohdat olivatkin olleet vain likaisia. En sen enempää uhrannut aikaa miettimiselle, miten käsinoja oli väriään vaihtanut – pääasia, että se nyt oli puhdas. 

Perjantai-iltana päätimme laittaa siivouksen kunniaksi vielä suihkunkin kuntoon ja saunoa ensimmäistä kertaa uudessa kodissa. Enää ei edes yllättänyt, ettei sekään mennyt kerralla putkeen. Suihkuosat eivät sopineet toisiinsa. Yksinkertaiseen hommaan meni koko ilta ja lopulta Jiin piti asentaa rikkinäiset osat takaisin, jotta sain edes kattosuihkusta sen verran vettä, että pystyin peseytymään. Asia ei viikonloppuna edennyt mihinkään, mutta maanantaina oli jälleen otettava yhteyttä Myyntimieheen. Sen sijaan, että hän olisi tarjoutunut selvittämään tätäkään asiaa sen enempää, hän lähetti tekstiviestillä puhelinnumeron, josta saisin asiaa alkaa selvittämään. Pieni asia, mutta en varsinaisesti ollut tekemisen puutteessa. 

Elämä lämminvesivaarajan kanssa oli meille molemmille täysin uusi kokemus. Huomasimme jossain vaiheessa, että varaaja päästää joka ilta lämmityksen alettua vettä lattialle. Kuntotarkatuksen myötä oli selvinnyt, että ylipaineveden poistoputki puuttui ja vesi valui kaakeleille liaten ne. Ihmettelimme, että voiko pitkään jatkuva jokapäiväinen veden valuminen kaakeleille oikeasti olla täysin riskitöntä. Laitoin viestiä taloyhtiön hallitukselle ja sain vastauksen, että osalla on poistoputki ja osalla ei, mutta mitään haittaa sen puuttumisesta ei ole, kun ylipainevesi valuu joka tapauksessa kaatojen mukaisesti lattiakaivoon. Jollain tavalla asia jäi vielä mietityttämään, mutta ei ollut syytä kyseenalaistaa kokeneempien mielipidettä. 

Varaajan ylipainevesi kaakeleita sotkemassa

Pikkuhiljaa elämä asettui uomiinsa. Kaaos hellitti ja koti alkoi jo tuntua kodilta. Eräänä iltana päätimme sytyttää ensikertaa takan ja ihastella tulen leikkiä lasien takana. Hetki oli juuri niin rauhallinen kuin ajatella saattaa. Puita lisäämällä idyllinen hetki voisi jatkua myöhään yöhön. Ellei puiden lisääminen olisi aiheuttanut sankan savupilven työntymistä asuntoon. Savun huomasi myös korkealla katossa oleva palovaroitin, joka ujelsi tärykalvoja tärisyttäen. Lapset pelästyivät ulinaa ja huusivat kilpaa palovaroittimen kanssa. Jii etsi kuumeisesti tikkaita katonrajaan kiivetäkseen ja minä yritin rauhoitella lapsia. Siinä sitä oli idylliä kerrakseen.