
Hallitus päätti jälleen kutsua ylimääräisen yhtiökokouksen koolle toukokuun lopulla. Yhtiökokous oli kolmas 2,5 kuukauden sisällä. Ilmaisin huoleni koko yhtiölle niin kustannusten jyrkästä kasvusta kuin sopimuksen sekä valvojankin puutteesta. Muut eivät nähneet ongelmaa kustannusten kasvusta – siitäkään huolimatta, että laina, jonka piti heittämällä riittää, jouduttiin jo nyt urakan alkumetreillä todeta riittämättömäksi. Sopimuksen osalta puheenjohtaja todella yllätti kertomalla, että on laatinut sopimuksen, jonka on urakoitsijalle jo toimittanut. Kysyin hämmentyneenä, miten hän voi yksinään laatia sopimuksen ja toimittaa sen hallituksen tietämättä allekirjoitettavaksi. Pyysin puheenjohtajaa toimittamaan sopimuksen meille muille nähtäväksi.

Purkutöiden siirtyessä meidän terassille, tuli mieleeni
uudistunut asbestilainsäädäntö (#32). Jii keskusteli purkutöitä tekevän kaverin
kanssa, joka kertoi, että varmasti rakenteissa on asbestia käytetty eli
kannattaa pitää ikkunat kiinni, kun he ovat hommissa. Kysyin hallitukselta,
mitä urakoitsijan kanssa on asbestista puhuttu. Jos rakenteissa on asbestia, ei
ohje voi olla, että pitäkää ikkunat kiinni. Varsinkin, kun työmiehet itse pitivät
terassien ovia jatkuvasti auki.
Kuvittelin urakoitsijan ottaneen asian jollain tavalla
esille, kun urakkaa oli tarjousvaiheessa läpikäyty, mutta olin väärässä.
Urakoitsija ja hallitus olivat kuitenkin tässä kohtaa sitä mieltä, että
kartoitusta on turha tehdä: jos asbestia löytyy, urakan kustannukset nousevat
tähtitieteellisiksi. Muistutin hallitusta, että laki on hyvin yksiselitteinen
ja kartoitus pitää yksinkertaisesti olla tehtynä, oli urakoitsija asbestin
olemassaolosta mitä mieltä tahansa. Ja me hallituksessa vastaamme siitä, että
kartoitus on tekemättä. Kukaan ei vastannut mitään.
Toukokuun lopulla urakoitsija pyysi kommenttia
terassirakenteen tuuletuksen järjestämiseksi. Totesin hallitukselle, etten voi
ottaa asiaan kantaa, sillä en ymmärrä yhtään, mistä puhutaan. Urakoitsija pyysi
kommenttia viemäreiden kuvauttamiseen sekä mielipidettä villojen vaihtoon. Kukaan
ei vastannut mitään mihinkään. Minä totesin omalta osaltani, että
asiantuntemukseni ei riitä ottamaan kantaa näihin asioihin ja juuri tällaisten
asioiden takia olisi hyvä, että taloyhtiöllä olisi joku asiantuntija, jonka
puoleen kääntyä. Kukaan ei vastannut mitään ja urakka joutui eteenpäin.
Yhtenä maanantaina palasin viiden jälkeen töistä kotiin ja
huomasin, että kotiovemme oli auki. Työmiehet lopettelivat yleensä kolmen
aikoihin, joten hämmästyneenä talsin kotitietä pitkin ja tuijottelin avonaista
ovea. Hämmästys vaihtui tuohtumukseksi, kun havaitsin työmiesten lähteneen ja
ovi oli unohtunut auki – siis kokonaan auki. Jii kertoi, että oli päivällä
käväissyt kotona ja huomannut tuolloin, että avaimemme oli jätetty roikkumaan
talomme edessä olevaan kukkaruukkuun työmiesten puuhastellessa kolmannessa
kerroksessa ilman minkäänlaista näköyhteyttä avaimeen tai edes talomme
edustaan.
Otin yhteyttä urakoitsijaan, joka pahoitteli oven auki
jäämistä. Avaimen osalta totesi, että helpompi pitää sitä alakerrassa ovien
lähettyvillä kuin kantaa koko ajan mukana. Kovasti lupaili, että toista kertaa
ei ovi jää auki.
Keskiviikkona lähdimme mökille. Tarkoitus oli palata
lauantaina, mutta muutimme suunnitelmia ja palasimme myöhään perjantai-iltana.
En tiedä, olinko edes yllättynyt, että ovemme oli jälleen auki. Tuntui varsin
lohduttavalta, että remonttia oltiin tekemässä kesäaikana ja joka viikko sai
lukea vinkkejä asuntomurroilta suojautumisessa. Meillä sen sijaan pidettiin
avoimia ovia jo toista kertaa saman viikon sisään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti