#204: Ei halvalla, ei nopeasti, mutta kuitenkin hyvin?

Olen kuullut sanottavan, että halvasta, hyvästä ja nopeasta voi saada vain kaksi. Tämä pätee moneen asiaan. Taloyhtiömme kuvitteli saavansa nämä kaikki valittuaan terassiremontin urakoitsijaksi hälyttävän halvan urakoitsijan, joka vielä vakuutteli tekevänsä hyvää ja nopeasti. Henkilökohtaisesti varauduin siihen, että tarjous tulee ylittymään (vaikka en tuplaantumista osannutkaan pelätä) ja että aikataulu tulee venymään (en toki arvannut, että kolme viikkoa muuttuu 13:ksi viikoksi – ja eihän se valmis ole vieläkään). Laadun puolesta saatoin vain toivoa parasta.

Urakoitsija ilmoitti maanantaina 14.5., että työt alkavat asunnossamme seuraavana aamuna. Tiistaiaamuna ei työmiehiä näkynyt, mutta urakoitsija tuli käymään ja kertoi, että työt alkavatkin keskiviikkona. Keskiviikkoaamuna tuli tekstiviesti, että pojat ovat koulutuksessa, joten työt alkavat torstaina. Torstaina ei ketään näkynyt eikä kuulunut. Perjantaina työmiehet sitten lopulta ilmestyivät meille.

Maanantaina urakoitsija kertoi, että työ aloitetaan kattoterassilta, jotta meillä pysyy kotona valoa pidempään (alaterassin peittäminen pimentää asuntoa enemmän). Tiistaina käydessään urakoitsija kertoi, että oli yöllä miettinyt aloitusta paremmin ja turvallisuussyistä työ aloitetaan sittenkin alaterassilta (alaterassi helpompi suojata, joten mahdolliset vesivauriot estetään paremmin näin). Urakoitsija vielä totesi, että olisi meidän asumismukavuuden puolesta kivempi aloittaa ylhäältä, mutta mennään turvallisuus edellä. Olin ehdottomasti samaa mieltä. Perjantaina työt alkoivat kattoterassilta. Ihmetellen kysyin, miksi aloitus vaihtui jälleen ja urakoitsija totesi, että työ sujuu nopeammin, kun aloitetaan ylhäältä. Näin taloyhtiö säästää kustannuksissa. Ei herättänyt luottamusta, että kustannuspuoli ohitti turvallisuuden. Ja vain urakoitsijan omalla päätöksellä.

Kesä on toki ollut poikkeuksellisen hyvä, mutta vesisateitakin on nähty. Vaikka suojauksista oli alussa puhetta, ei niitä työmaalla ole näkynyt. Ekillä oli suojaukset, jotka hän joka ilta viritti itse terassille.  Jossain välissä urakoitsija kertoi, miten urakka on välillä vienyt yöunet. Jos on esimerkiksi yöllä herännyt sateen ropinaan, on ahdistuneena miettinyt, että mitähän työmaalle kuuluu. Mutta siinä kohtaa on pitänyt vain siirtää ajatukset muualle ja yrittää nukkua, jotta aamulla pääsee ajoissa selvittämään mahdollisia vahinkoja. Loimme Jiin kanssa hämmentyneitä katseita toisiimme.

Sunnuntaina yksi naapuri palasi lomamatkalta ja olohuoneeseen oli ilmestynyt kahluuallas. Toki se näillä keleillä tuntuu ihan hyvältä ajatukselta, mutta parketti on vähän heikko pohjaelementti tällaiseen. Nyt sitten selvitellään vahinkoja: parketti on ainakin pilalla pitkän matkaa.

Olen yrittänyt seurata ja valokuvata remontin edistymistä mahdollisimman tarkkaan. En osaa ottaa kantaa, miten työ on rakennusteknisestä näkökulmasta sujunut. Sen huomasin, että betonivalupäivän lähestyessä työmiehet sähisivät menemään kuin päästään pyörällä olevat ampiaiaset näin loppukesästä. Purkutöiden yhteydessä selvisi, että meidän parketin rikkoutuminen (#23) on johtunut todennäköisesti kynnyksen läpipäässeestä vedestä. Kynnys oli läpimätä. Valupäivä lähestyi, joten töiden piti joutua. Järkytyin, kun huomasin, että kynnystä ei vaihdettu vaan mädät puut oli jätetty uuden bitumin alle. Kysyin hallitukselta, onko tietoa, miten tällaiseen ratkaisuun oli päädytty. Toivoin, että urakoitsija oli kysynyt tähän hallituksen mielipidettä ja saanut joltain ohjeen jättää vanhat rakenteet paikalleen. Kukaan ei vastannut mitään, vaikka jokainen oli lukenut viestini Whatsappissa.

Kynnys, jota ei ollut syytä uusia

Seuraavana aamuna urakoitsija tuli bitumimiehen kanssa käymään ja alkoi tivata, miten haluan kynnyksen olevan. Totesin, että minä en ole oikea henkilö tekemään rakennusteknisiä ratkaisuja. Kerroin, että ihmettelen niin huonokuntoisen rakennusaineen jättämistä rakenteisiin. Urakoitsija antoi vaihtoehtoja ja sanoi, että tässä kohtaa ei isoja muutoksia voi tehdä, sillä valu lähestyy ja kaikki on oltava siinä kohtaa valmista. Hän oli kuulemma puukolla ottanut pahimmat töhnät puusta irti ja kynnyksen vaihtaminen olisi tosi hankalaa, kun voi olla vaikea saada juuri oikean kokoista puuta. Tuijotin kynnyksenä toimivia puun pätkiä epäuskoisena, mutta totesin, että en edelleenkään ole oikea henkilö tekemään ratkaisua tässä. 

Laitoin hallitukselle viestin, jossa totesin, etten tiedä, kuka otti urakoitsijaan yhteyttä, mutta lopputulos olisi pitänyt olla joku muu kuin se, että urakoitsija tulee minulta tivaamaan, miten joku asia tulee ratkoa. Totesin, että minusta toimintamalli on muutenkin huono, että urakoitsija kyselee yksittäisiltä osakkailta, miten joku asia korjataan. Lopputulos oli, että bitumia jatkettiin aiempaa korkeammalle. Myös joku pelti tullaan asentamaan mätien puiden päälle. Ovea joudutaan sahaamaan alaosasta, että tämä ratkaisu onnistuu.  Kysyin asiasta myöhemmin rakennusinsinööriltä, joka kertoi, että hyvän rakennustavan mukaisesti puu olisi pitänyt vaihtaa tai vähintään suojata homesuojalla tai vastaavalla.

Valua ei kuitenkaan päästy suunnitellusti tekemään. Ajattelin kuitenkin, että asuntojen sisäpuoliset työt voisivat jatkua siitä huolimatta. Urakoitsijalla oli kuitenkin kiire juhannuksen viettoon, joten työt seisoivat. Lopulta valupäivä koitti. Urakoitsija soitti minulle iltapäivällä ja kysyi, olemmeko tulossa kotiin kyseisenä päivänä. Kerroin, että tulemme, mutta joskus myöhään. Urakoitsija totesi, että hyvä, sillä valua tehdään noin iltakuuteen asti. Tulimme kahdeksan jälkeen kotiin ja yllätys oli suuri, kun edelleen nuori poika valeli betonia parvekkeella. Söimme iltapalan ja valmistauduimme nukkumaan, mutta odottelimme työmiehen saavan työnsä valmiiksi. Lapset olivat ihmeissään, kun pitäisi mennä nukkumaan, vaikka joku vielä terassilla häärää. Lapset tekivät työmiehelle vielä iltapalasämpylän ennen kuin kömpivät sänkyihinsä. 

Vähän sävyeroa, kuten asiaan kuuluu

Seuraavana aamuna ihmettelin ikkunasta valua, joka oli yhdestä kulmasta jätetty kokonaan tekemättä. Ajattelin sen liittyvän kulmassa olevaan viemäriin. Urakoitsija tuli muutaman päivän päästä tarkistamaan työtä. Hän pääsi terassille ja näki kulman. Suusta pääsi spontaanisti: ”Mitä helvettiä?!” Vähän samaa olin itsekin ajatellut, mutta toivonut kulmakuopan kuuluvan asiaan. Vaan eipä tuo kuulunut. Urakoitsija täytti kuopan jälkikäteen. Kysyin epäuskoisena, että ei kai kulma tuon näköiseksi jää, mihin urakoitsija vastasi, että ei sille muutakaan voi, kun valumiehet olivat sen jättäneet tekemättä.

Kerran satuimme sadepäivänä käymään kotona. Ihmettelimme poikkeuksellisen kovaa ropinaa, mutta ajattelimme sen johtuvan tuliteristä viemäreistä. Olohuoneessa ropina vahvistui ja huomasin, kuinka uusi sadevedenohjausputki ohjasi sadevedet kattoterassilta suoraan alaterassin ikkunaan ja karmeihin. Putken piti ohjata vesi uutta hienoa kourua pitkin pihalle, mutta putki ei ajanut asiaansa vaan valutti vedet ohi kourusta. 

Nämä ovat toki vain pieniä asioita isossa kokonaisuudessa. Voihan se olla, että kokonaisuutena kaikki toimii ja saan vielä yllättyä positiivisesti, kun urakka joskus valmistuu. Eikä vuoda sisään ensimmäisen viiden vuoden aikana - ainakaan enää uudestaan.