Uskomatonta, 100. kirjoitukseni tähän blogiin! Ajattelin aluksi, että noinkohan koko blogin pitämisessä on mitään järkeä, jos saan tarinamme kerrottua kahdessa viikossa. Tarina vaan ei ota päättyäkseen enkä tahdo saada tarinaa edes ajan tasalle tuskaisesta yrittämisestä huolimatta. Mutta näillä mennään ja toivottavasti joku jaksaa vielä mukana roikkua. Ja sivunäytöistä päätellen jaksaa: viime viikolla tuli 10 000 sivunäyttöä täyteen! Se on jo niin iso luku, etten oikein ymmärrä. Meinasin avata kuoharipullon, kun luku oli 200 – se tuntui silloin jo niin huikealta. Kiitos ihan jokaiselle tarinaamme seuraavalle! ❤
Tällä kertaa käyn listaamalla läpi vikalistan havainnot urakoitsijan
kanssa. Vikalistalla oli siinä määrin pituutta, että niukkasanaisenakin teksti
venyy varmaan taas luvattoman pitkäksi.
1. Purkutöissä vaurioituneet seinät: lastenhuone oli
korjattu, vaikkakin maalausjälki oli epätasaista. Jokkekin ihmetteli, miten
maalaus on tehty selvästi kuivalla telalla ja kaiken lisäksi telaa on vedetty
katonrajaa myöten niin, että katossa menee nyt 5 senttimetrin levyinen
erivärinen reuna. Vintin portaiden vierestä oli paikattu ja maalattu, mutta
Jokke ihmetteli, että taloyhtiö oli hyväksynyt vain puolenmetrin mittaisen
ylimaalauksen valkoisella. Jokke ei ollut törmännyt tällaiseen ratkaisuun koskaan
aiemmin.
Kyllä, tuo valkoinen osa on paikattu. Ja kyllä, se oli ennen samansävyinen viereisten seinien kanssa. |
Näyttääkö se vähän vinoon maalatulta? No, niin se onkin. |
Tiiliseinäkorjaus oli tekemättä eikä taloyhtiö ollut ottanut
kantaa Joken kysymykseen, millä laajuudella seinät korjataan. Korjaus saattoi
tulla maksamaan huomattavan paljon, minkä takia Jokke totesi, etteivät he voi
lähteä korjaamaan vaurioita ilman taloyhtiön lupaa.
2. Loppusiivous: Huomauttamistani asioista ei ollut mitään
epäselvyyttä. Jokke totesi, että siivoamatta jätetyt kohdat tullaan siivoamaan.
Hän epäili, että siivoojat eivät ole päässeet tekemään työtään normaalisti
työmiesten pyöriessä jaloissa tai toisinpäin. Yhtä mieltä olimme siitä, että
siivousjälki oli muuten kyllä mallillaan.
3. Poreammeen saumaus silikonilla seinään: Jokke totesi,
ettei saumaisi omaa ammettaan seinään. Se on puhtaanapidon ja kaiken muun
puolesta helpompaa, että ammetta voi tarvittaessa siirtää. Sanoin, että emme
olisi odottaneet saumausta, elleivät he olisi todenneet, että amme saumataan
seinään. Päätimme jättää ammeen kiinnittämättä. Tämä oli yksi niistä asioista,
joka olisi voitu yhteisessä loppukatselmuksessa käydä läpi eikä asiaa olisi
tarvinnut vikalistaan kirjata, mutta urakoitsijan toiveesta asia hoidettiin
näin.
4. Huonosti asennettu ikkunapieli: Korjattava, totesi Jokke.
Ihmettelin toisen ikkunan viereen jäänyttä koloa, johon laattamies totesi, että
siellä on puuta alla, että jos ei kolo kelpaa, niin siihen ei tule listaa
ollenkaan. En tiedä, mikä puu siellä kasvoi, mutta Jokke otti homman haltuun ja
totesi, että siihen laitetaan vaikka lisälista sitten päälle, mutta ei siihen
tuollaista koloa jätetä.
5. Laatoitusjälki: Katsoimme pahimpia hammastuksia läpi ja
Jokke totesi, että jälki ei vastaa heidän vaatimuksiaan. Kaikkein näkyvimmällä
paikalla olevasta vinosta laatasta Jokke totesi, että se on vaihdettava.
Laattamies murahti, että ei pysty. Jokke vastasi, että on pystyttävä. ”Sitten
hajoaa ympäriltä muutkin laatat”, vastasi laattamies. Jokke totesi, että
vaihdat niin, ettei hajoa. ”Sitten se on hidasta”. ”No sitten se on hidasta”,
Jokke päätti keskustelun.
Mieleen hiipi ihan aavistuksen verran ahdistus, että
noinkohan korjaamisesta tulee yhtään mitään, jos laatoituksen tekijä on sitä
mieltä, ettei korjata pysty ja saman kaverin pitäisi homma kuitenkin hoitaa. Saunan
kulmalaatoituksia Jokke ei hyväksynyt lainkaan ja ne olisi laitettava uusiksi.
Ulkokulmalistoille ei paljon enää jälkikäteen pystyisi, mutta Jokke ilmoitti,
että niitä on siistittävä, minkä pystyy.
6. Suihkuseinän kiinnitys: Työmies kertoi ennen suihkuseinän
asennusta, että se on helppo kiinnittää ruuvilla paikoilleen. Nyt kiinnittäminen
olisi vaatinut liimaa sinne ja tänne eikä ruuvi enää auttanutkaan. Totesin,
ettemme halua liimalla kiinnitettyä suihkuseinää ja harmittelin, että asia oli
taas matkan varrella muuttunut – ja tietysti hankalampaan suuntaan. Suihkuseinä
oli asennettu paikoilleen, mutta jäi liikkuvaiseksi. Kommenttikenttään voitte
vaikka laittaa vedonlyöntiä pystyyn, että pamahtaako seinä ensin vasten pöntön
reunaa vai kilahtaako se vasten suihkusekoittajaa. Ja kuka meistä seinän ehtii ensimmäisenä
rikkomaan? 😅
7. Tähtitaivas: No sitten oli meidän surullisen kuuluisa
tähtitaivasvalosarjamme. Jokke siinä tiiraili tähtitaivasta ja totesi, että
eihän se nyt sitä ole, mitä oli tilattu. Asettelu oli pielessä
korjaustoimenpiteistä huolimatta. Jokke totesi, että vaihtoehtona on katon
purku, uuden valosarjan tilaaminen, valosarjan asentaminen ja katon
kiinnittäminen, jolloin ei puhuta enää kovin pienestä korjaamisesta. Tai sitten
he jättävät vajaa tuhat euroa laskuttamatta lisätöistä, jos pystymme nykyisen asetelman
kanssa jollain tavalla elämään. Päätimme miettiä asiaa seuraavaan päivään.
Paneelin välistä loistavan valon saisi kuulemma piiloon ja se
tultaisiin vikalistakorjausten yhteydessä korjaamaan.
8. Kattolistat: Jokke totesi suorilta käsin, että
kattolistat käytävä kauttaaltaan läpi ja epäsiistit kohdat korjattava. Oven
päälle kahdesta listanpätkästä tehty lista oli vaihdettava yhteen kokonaiseen.
9. Saunalampun poltin hävitetty: Jokke ei lampun kohtalosta tiennyt,
mutta lupasi selvittää ja totesi, että tilalle tulee uusi, jos ei vanhaa löydy.
10. Urakasta jääneet laatat: Kyselimme laattojen perään heti
avainten luovutusten jälkeen. Pate lupasi laattojen kohtaloa selvittää, mutta
ei ikinä palannut asiaan. Olimme varmoja, että siivousfirma oli hävittänyt ylimääräiset
laatat, mutta yllätys oli suuri, kun laattamies totesi, että laatat ovat hänen
autossaan. Lupasi jättää ne korjausten jälkeen meille.
11. Omat tavaramme, jotka oli otettu käyttöön ja hävitetty: Näistä
ei porukalla ollut tietoa, mutta Jokke lupasi, että ne korvataan.
Tapaaminen Joken kanssa oli tavallaan helpotus. Oli
helpottavaa huomata, että yksikään ilmoittamistani vioista ei ollut
ylireagointia tai turhaa valittamista vaan Jokke oli vioista samaa mieltä. Oli
myös helpottavaa voida todeta, että seitsemän kuukautta kestänyt
vahingonkorjaaminen oli oikeasti loppusuoralla. Helpotuksen lisäksi minua
ahdisti: jos pelkästään pinnoilta löytyi toistakymmentä korjaukseen menevää
vikaa, niin kuinka paljon niitä on pintojen alla?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti