#106: Tunnelmaa taloyhtiössä

Ilmoitin vintillä havaituista vuotojäljistä heti taloyhtiölle. Vielä samana päivänä puheenjohtaja vastasi, että todennäköisesti toinen vahinko on vanha ja toista tulee seurata. Hän ehdotti, että tulisi vilkaisemaan jälkiä joku ilta. Vastasin, että hän on tervetullut milloin vain.

Alakerran vessan vuotovahinko odotti sekin korjaamista. Vahinko oli hyvin suurella todennäköisyydellä jollain tavalla seurausta varsinaisesta isosta vesivahingosta: hanat toimivat lämpimän veden katkaisun jälkeen epämääräisesti ja vettä valui keittiön hanasta, jos vessassa laski vettä. Vesien päälle kytkemisen jälkeen käsisuihku vaurioitui ja vuosi koko ajan.

Olin yhteydessä kotivakuutusyhtiöömme, joka lupasi, että vahinko voidaan sieltä korvata. Taloyhtiön tulisi teetättää kosteusmittaus, ettei vesi ole päässyt rakenteisiin asti. Totesin, että se on niin vähän aikaa ehtinyt vuotaa, että en jaksanut uskoa sen mahdollisuuteen, mutta lupasin toimittaa kartoituksen.

Ilmoitin vakuutusyhtiön kosteuskartoituspyynnöstä hallitukselle 19.10. Kyselin kartoituksen perään puheenjohtajalta pari päivää myöhemmin ja kun mitään ei kuulunut, niin kyselin uudestaan koko hallitukselta 2.11. Puheenjohtaja vastasi, että eikö urakoitsija mitannut kosteuden käydessään vikalistapalaverissa ja emmekö hoida asian urakoitsijan kanssa. Tavatessani Joken, hän kertoi ilmoittaneensa havainnoista puheenjohtajalle, mutta lupasi vielä toimittaa erillisen kirjallisen lausunnon puheenjohtajalle. Ilmoitin puheenjohtajalle, että urakoitsija on todennut havainnot puheenjohtajalle, mutta tarvitsisimme jotain kirjallista, jonka voisimme vakuutusyhtiöön toimittaa. Asia jäi siihen.

Palasin asiaan jälleen 19.11. ja laitoin hallitukselle viestiä. Totesin, että mielestäni oli reilua yhtiötä kohtaan maksattaa tämä vahinko omalla vakuutusyhtiöllämme. Vakuutusyhtiö vaati kuitenkin taloyhtiön tilaaman lausunnon kosteudesta. Olimme odottaneet kuukauden, että asia etenisi taloyhtiön puolelta jotenkin. Pyysin puheenjohtajaa toimittamaan meille lausunnon tai vaihtoehtoisesti totesin, että yhtiö voi uusia allaskaapin omaan laskuunsa. Puheenjohtaja ei ole palannut asiaan vielä tänäkään päivänä.  

Työmaapalaverissa 15.8. sovimme urakoitsijan kanssa, että toimitamme laatat itse ja urakoitsija vähentää laatat omasta laskutuksestaan. Puheenjohtajallakaan ei ollut mitään tätä vastaan. Toimitin kuitit laatoista puheenjohtajalle 14.9. Puheenjohtaja venytti ja venytti suorituksen tekemistä meille ja vaati odottamaan, että remontti on kokonaan valmis. Urakoitsija jätti avaimen pöydällemme 11.10., joten 12.10. toimitin kuitit koko hallitukselle. Puheenjohtaja ei suostunut suorituksen tekemiseen vieläkään.

Olen kysynyt rahojen perään 7.11. ja 19.11. Jälkimmäisellä kerralla vaadin jotain selitystä, miksi taloyhtiö perusteettomasti pidättäytyy maksamasta sille kuuluvaa osuutta laatoista. Mitään vastausta en ole tähän päivään mennessä puheenjohtajalta saanut. Muut hallituksen jäsenet ovat todenneet, että suoritus tulee tehdä mahdollisimman pian.

Kolmas epäselvä asia oli purkutöissä vaurioituneiden seinien korjaus. Roosa oli todennut jo viikkoja sitten, että seinät on korjattava entiselleen. Patu ei sanonut mitään eikä puheenjohtaja suostunut ottamaan kantaa, missä laajuudessa taloyhtiö korjaa vaurioituneet seinät. Jokke oli yrittänyt saada puheenjohtajalta tähän vastausta siinä onnistumatta. Koska asia ei edennyt, päätin pyytää tarjousta seinien korjaamisesta ulkopuoliselta remonttifirmalta. Olin yhteydessä Maalaus Liukkonen Oy:n Joonakseen, joka kävi katsomassa vaurioita vielä samana päivänä ja lupasi tehdä tarjouksen.

Tarjouksen saatuani toimitin sen hallitukselle 7.11. ja totesin, että koska yhtiö ei ole ottanut kantaa vaurioituneiden seinien korjaamiseen ja haluaisimme ihan oikeasti remontin päätökseen, pyysin tarjouksen seinien korjaamisesta ulkopuoliselta maalausliikkeeltä. Tarjous sisälsi korjaukset vaurioituneista kohdista ja maksaisimme itse seinien maalaamisen kauttaaltaan. Maalaus Liukkonen olisi päässyt korjaamaan seiniä vielä samalla viikolla, joten pyysin hallitusta kommentoimaan pikaisesti, voinko tilata korjaustyön tarjouksen perusteella.

Patukin innostui vastaamaan ja totesi, että eikö suoraan remontista vaurioituneet seinäpinnat ole jo katsottu ja kaikki on kunnossa. Patu vielä muistutti, että seinäpintojen tasoitteluja ja maalaustöitä voi osakas toki tilata omaan lukuunsa. Ystävällisesti vastasin Patulle, että onhan seiniä tapitettu jo useamman ihmisen voimin vaan ei kukaan ole antanut urakoitsijalle lupaa alkaa korjata niitä.

Puheenjohtaja vastasi myöhemmin antaneensa urakoitsijalle ohjeen, että urakoitsijan mielestä selvät purkutöistä syntyneet halkeamat paikkakorjataan, mutta maalausta ei yhtiön piikkiin tehdä vaan korjattu osa jää sitten korjatun näköiseksi. Puheenjohtaja kertoi, että urakoitsijan mielestä kaikki ilmoittamani halkeamat/ kolhut eivät voi johtua purkutöistä. Puheenjohtaja myös muistutti hallitusta, että asunnoissa on paljon elämisen jälkiä ja halkeamia jo ennestään. Hallituksen olisi näin ollen hyvä käydä halkeamat lävitse ja muodostaa kanta, ettei jälkikäteen tarvitse keskustella, miksi kaikki korjattiin tai jätettiin korjaamatta.

En voinut uskoa silmiäni. Puheenjohtaja oli käynyt omin silmin toteamassa halkeamat. Myös urakoitsija oli katsonut ne ja todennut, että ovat purkutöistä aiheutuneita. Nyt piti kuitenkin ottaa huomioon, että ehkä ne olivatkin ihan vain elämisen jälkiä. Jännästi täällä on joku poissa ollessamme elänyt pitkin kylpyhuonetta kiertäviä seiniä ja saanut seinät rapisemaan samassa tahdissa kautta linjan.

Jokke tuli seuraavana päivänä käymään ja työmies Make pääsi aloittamaan vikalistakorjaukset. Varmistin vielä Jokelta, että mikä tämä kommentti oli ollut, etteivät kaikki vauriot olisi purkutöistä johtuneita. Jokke ihmetteli ja totesi, ettei ole näin sanonut. Hän myönsi, ettei ole kahta sanaa siitä, etteivätkö vauriot olisi piikkaustöistä johtuneet. Jokke lupasi, että vauriot tullaan korjaamaan ja he myös maalaavat koko tiiliseinän, sillä paikkakorjaus jättäisi seinän niin törkeän näköiseksi, etteivät he voi sellaista tehdä – oli yhtiön tahtotila sitten mikä tahansa. Samalla Jokke vielä kolmannen kerran ihmetteli yhtiön päätöstä korkean seinän osalta, kun korjattu kohta jätettiin vain valkoiseksi muuten vaaleanpunaisten seinien keskelle.

Vintin portaiden alta Jokke ei vaurioita ei kuitenkaan suostunut korjaamaan ennen kuin taloyhtiö antaa siihen erikseen luvan ja lupaa maksaa remontin. Kustannukset voisivat haastavasta paikasta johtuen olla toista tuhatta euroa.

Olin vielä kerran hallitukseen yhteydessä ja kerroin käymäni keskustelun urakoitsijan kanssa. Kerroin, että urakoitsija totesi halkeamien olevan selvästi purkutöistä johtuvia ja niitä korjattiin paraikaa. Yhdestäkään vauriosta urakoitsija ei edes vihjannut, että olisi vanha vaurio. Kerroin, että portaiden alta he jättävät tekemättä siihen asti, että yhtiö antaa luvan työlle. Vaurion synnystä ei kuitenkaan ollut mitään epäselvyyttä, koska samat piikkauksesta johtuneet vauriot jatkuivat ympäri seinää samassa kohtaa. Lisäsin vielä, että minulla on onneksi useita viime helmi-/maaliskuussa otettuja valokuvia joka puolelta asuntoa, joista voi varmistua seinien olleen ehjät. Lisäsin myös, että hallitus on tervetullut katsomaan halkeamia ihan koska vaan. Lopuksi muistutin, että tavalla tai toisella taloyhtiön tulee portaiden altakin seinä kunnostaa alkuperäiseen kuntoon ja toivoin asiaan edelleen nopeaa päätöstä.

Nopeat päätökset näyttivät olevan lomalla. Kukaan ei palannut viestiini enää mitenkään. Roosa oli jo useampaan otteeseen todennut, että seinät on korjattava kuntoon. Patu ei vaivautunut edes paikalle katsomaan, miltä vauriot näyttivät, mutta nokkelana poikana muistutti, että osakas voi maalaustöitä tehdä omaan lukuunsa ihan miten tykkää. Puheenjohtaja, joka vauriot oli itsekin todennut, ei sen enempää kantaa korjaukseen enää ottanut. Hauskaa sinänsä, että samat henkilöt, joiden mielestä urakka ei ollut venynyt asukkaiden näkökulmasta kohtuuttoman pitkäksi, olivat nyt ainoat, jotka jarruttivat korjaustöiden loppuunsaattamista.