#97: Taloyhtiö täräyttää pommin

Lokakuussa meillä oli pitkästä aikaa hallituksen kokous. Olin ehdottanut kokouksen pitämistä jo muutamaan otteeseen meneillään olevien isojen asioiden takia, mutta puheenjohtaja ei noteerannut ehdotuksiani millään tavalla. Meillä oli ollut keväisen yhtiökokouksen jälkeen yksi hallituksen kokous ja se oli järjestäytymiskokous. Olin tottunut muissa yhtiöissä pitämään 4-6 kokousta vuodessa ja isompien remonttien aikana vieläkin useammin. Me emme olleet kuitenkaan kokoontuneet kertaakaan vahingon aikana.

Yhtiössä oli aiempina vuosina ongelmana, ettei asioita dokumentoitu riittävästi. Tätä vasten pidin erityisen huolestuttavana, että olimme tehneet useita päätöksiä sähköpostitse eikä niitä kirjattu mihinkään. Kävin kaikki tällaiset päätökset läpi ja keräsin ne asialistalleni kokoukseen. Yksi asioista oli ehdotuksemme vastikkeenalennuksesta. Mainitsin tästä vielä erikseen hallitukselle ennen kokousta ja ehdotin, että hallitus harkitsisi asunto-osakeyhtiölain mukaista oikeuttaan alentaa asumiskelvottoman asunnon vastiketta (#83).

Puheenjohtaja päätti käsitellä asian jo ennen kokousta. Hän painotti, että taloyhtiö ei ole missään tilanteessa velvollinen hyvittämään vastikkeita. Puheenjohtajan mielestä taloyhtiön edustus oli edesauttanut urakan etenemistä kaikin käytössä olevin tiedoin ja resurssein [*paitsi että asiat lähtivät etenemään vasta 2 kuukautta vahingon jälkeen, kun itse selvitin, kuka kyseisessä tilanteessa kantaa vastuun ja miten asiat etenevät]. Taloyhtiön edustus ei kuulemma voinut tietää, että kyseinen urakoitsija suorittaa kylpyhuoneen kasauksen noin yhdeksässä viikossa [*no ei varmasti kukaan tiennyt eikä urakoitsijaa varmasti olisi valittu, jos tällaisesta olisi ollut tieto. Jonkinlaisen aikataulun olisi tietysti voinut sopia].

Puheenjohtajan mielestä tapauksessamme puhuttiin noin +/- kahden viikon aikataulun viivästymisestä [*urakoitsijan itsensä mielestä urakka ”kusi pahasti” ja normaali jälleenrakennusaika olisi ollut noin viisi viikkoa lyhempi]. Puheenjohtajan mukaan taloyhtiön edustus oli ollut urakoitsijaan yhteydessä koko urakan ajan aktiivisesti puhelimitse ja sähköpostilla tilanteen mukaan [*urakoitsija taas oli sitä mieltä, ettei heille asti kulkenut tieto työn huonosta etenemisestä].

Vastasin, että ajattelin, että asia käsiteltäisiin vasta kokouksessa, mutta voidaanhan sitä käsitellä näin sähköpostitsekin. Totesin, ettemme olleet väittäneet, että yhtiö olisi velvollinen hyvittämään vastikkeita emmekä olleet sellaista vaatineet. Kuten esityksessä todettiin, asunnon ollessa asumiskelvoton, hallitus voi myöntää osakkaalle vastikkeenalennuksen ja ehdotimme, että hallitus tätä oikeuttaan nyt käyttäisi. Mielestämme taloyhtiö ei ollut toiminut asiassa niin huolellisesti ja aktiivisesti kuin olisi voinut.

Kokouspäivä lähestyi, mutta kutsua tai asialistaa ei näkynyt. Edellisenä iltana tuli ranskalaisilla viivoilla muutama käsiteltävä asia. Ehdotin heti kokouksen alkuun muutamia lisäyksiä asialistalle ja kävin läpi pöytäkirjaan kirjattavia asioita, joista oli päätöksiä tehty vain epämääräisesti sähköpostin välityksellä. Vastaanotto ehdotuksiini oli kaikkea muuta kuin lämmin. Tuli aika käsitellä ehdotuksemme vastikealennuksesta, vaikka puheenjohtaja oli päätöksen ilmoittanut hyvin suoraan jo ennen kokousta.

Roosa kannatti ehdotustamme ja piti sitä kohtuullisena. Roosa totesi, että jokainen olisi voinut omalta osaltaan toimia aktiivisemmin ja että kulunut puolivuotinen on ollut meille kohtuuton. Puheenjohtaja oli ollut oudon hermostunut koko kokouksen alun ja pian syykin selvisi: papereitaan pyöritellen hän totesi, että päätöstä vastikealennuksesta ei voi tässä kohtaa tehdä, koska remontin kustannukset tulisi itseasiassa vaatia kokonaan meiltä. Taloyhtiölle (puheenjohtajalle) oli tässä kohtaa (7 kuukautta vahingon tapahtumisen ja viikko remontin ”valmistumisen” jälkeen) selvinnyt, että heillä olikin mahdollisuus vaatia kaikki kustannukset meiltä.

 

Yritin saada selvyyttä, mitä uutta asiaan oli tässä kohtaa tullut, mutta mitään valaistusta en asiaan saanut. Puheenjohtaja ei kuitenkaan halunnut tehdä päätöstä itse, joten hän ehdotti, että kutsumme ylimääräisen yhtiökokouksen koolle ja kaikki osakkaat päättävät lähdetäänkö vaatimusta meille esittämään ja ollaanko sen myötä valmiita menemään tarvittaessa aina tuomioistuimeen asti. Puheenjohtajan oma kanta tuli kyllä harvinaisen selväksi.

Olin edellisenä päivänä saanut kuulla olevani kaksinaamainen ehdottaessani vastikealennusta. Määritelmä kyseiselle kohteliaisuudelle on kaiketi muuttunut lyhyen ajan sisällä, sillä minulle ei vieläkään ole selvinnyt, mitä kaksinaamaista toiminnassani oli. Puheenjohtaja veti herneen nenään vastike-ehdotuksestamme ja keksi muutaman päivän päästä, että remontinkustannukset tultaisiin vaatimaan meiltä. Hän ei ottanut asiaa puheeksi kuitenkaan heti eikä nähnyt tarpeelliseksi kirjata asiaa edes kokouksen asialistalle vaan päätti valmistella asiaa salassa ja täräytti ideansa kokouksessa täysin puun takaa. Kaksinaamaiseksi ei tulisi mieleenkään alkaa ketään haukkumaan, mutta suoraselkäisempäänkin toimintaan olen törmännyt.