Myyntimies oli järkyttynyt ilmoitettuamme asianajajastamme.
Hän soitti minulle hämmentyneenä ja kysyi, onko taloyhtiön kanssa tullut jotain
riitaa. Totesin, että ei tämä liity taloyhtiöön vaan meidän väliseen
asuntokauppaan. Myyntimies ei ymmärtänyt. Kerroin, että meille myytiin
hyväkuntoinen asunto vailla remonttihuolia. Upeasti remontoitu kylpyhuone oli
remontoitu ilmoitettua aiemmin, työn jäljessä oli pahoja puutteita ja sen ansiosta
olimme puoli vuotta ilman kotia. Myyntimies ei ymmärtänyt.
Myyntimies ei yhtään ymmärtänyt, miten asia heihin liittyi.
Totesin epäuskoisena, että te myitte meille tämän asunnon. Myyntimies kyllä
muisti sen, mutta hämmästyi, miten tämä enää heihin liittyy. He olisivat
voineet asua asunnossa hautaan saakka, mutta tilaa oli turhan paljon. He eivät
tienneet vesivahingosta mitään ja ovat olleet ikävissään meidän tilanteestamme.
Yritin selittää asioiden juridista puolta, mutta turhaan.
Yritin ottaa maanläheisemmän lähestymistavan ja totesin, että asunto ei
vastannut sitä mitä meille myytiin. Maksoimme ison hinnan hyväkuntoisesta
asunnosta ja asunto ei ollut lainkaan niin hyväkuntoinen. Meille tulee tämän
myötä huomattavasti lisää kustannuksia. Myyntimies totesi, ettei ymmärrä, miten
asia heihin liittyy. Ei se nyt ole lainkaan reilua heiltä sitä periä. Kysyin,
onko reilua, että kustannus kaatuu yksin meidän niskaan. Myyntimies totesi, että
ei sekään ole reilua. Niin, minä en keksinyt ketään kolmatta osapuolta, jonka
tästä olisi voinut vetää vastuuseen.
Myyntimies lähestyi myöhemmin vielä viestillä. Alkuun hän
totesi, kuinka rehdisti on oikea sana, joka kuvaa hänen toimiaan aina. Myyntimies
kertoi miettineensä asioita ja kaivaneensa tekstiviestejämme ja muuta yhteydenpitoamme
ennen kaupan tekoa ja hän oli kirjannut kaiken hienosti yhteenvedoksi.
Olimme noudattaneet niin asunnon hinnasta sopimisessa, kuntokartoituksessa
kuin taloyhtiön kautta tulevien korjausten sopimisessa "Kirkko keskelle
kylää"-periaatetta. Tässä kohtaa joku voi kertoa minulle, mitä edellä
mainittu periaate tarkoittaa. Itse kuulin tällaisesta periaatteessa ensimmäistä
kertaa tässä Myyntimiehen viestissä enkä missään vaiheessa huomannut
noudattavamme yhtään minkäänlaisia periaatteita.
Myyntimiehen mukaan hintapyyntö oli 341 000 euroa (oikeasti se oli 349 700 euroa) ja
tarjosimme 320 000 euroa. Heidän vastatarjouksensa oli 333 000 euroa
ja meidän lopullinen tarjouksemme edellä mainitun periaatteen mukaan 327 000
euroa. Meidän periaatteemme tarjouksen suhteen oli kyllä ihan puhtaasti tarkka
taustatyö asuntojen hinnoista ylipäänsä, alueen keskihinnoista, asunnon
kunnosta (sen minkä nyt irti saimme) ja lopulta oma fiilis siitä, mikä
mielestämme on sopiva hinta kyseisestä asunnosta. Siinä ei kyllä kylillä ja
kirkoilla ollut hittojakaan tekemistä.
Myyntimies muistutti myös, että vähän ennen kauppahetkeä ja
pankkiin lähtöä ehdotin vielä hinnanalennusta, kun Myyntimies oli aamulla
ilmoittanut, että taloyhtiön hallintaan kuuluvasta kellaritilasta on löytynyt
hometta ja se vaatii toimenpiteitä. Hinnanalennuksen syy oli ollut mielestäni
se, että taloyhtiön kunto ei ollutkaan niin hyvä kuin meillä oli ollut käsitys
asiasta. Ja näinhän se oli, taloyhtiön kunto ei vastannut esitettyä, kun mitään
remontteja ei pitänyt olla tulossa vuosiin ja nyt oli hometta löytynyt oman
asuntomme lisäksi jo yhtiön tiloistakin.
Myyntimies jatkoi viestissään, että hän sitten soitti minulle
ja sovimme, taas edellä mainitun periaatteen mukaan, että molemmat
ottaisivat 7 000 euron vastuun jo tiedossa olevista tai tulevista taloyhtiön
korjauskustannuksista ja tämä kattaisi meidän osuuden näistä. Eli kuuden
asunnon yhtiössä se kattaisi noin 80 000 euron korjaustarpeet ja tähän
ratkaisuun olimme molemmat olleet tyytyväisiä ja sitoutuneita. Tässä kohtaa
tipahdin: olimme muka sopineet, että hinnanalennus koski kaikkia jo tiedossa
olevia tai tulevia remontteja! En ikinä, ikinä koskaan, vapauttaisi myyjää
tuollaisesta vastuusta – enkä todellakaan 7 000 eurolla! Näin se
Myyntimies toimii rehdisti.
No vielä Myyntimies jatkoi: Ikävää tässä on se, että kun
kaikessa hässäkässä Myyntimies sai välittäjän kiinni ja Myyntimies kertoi esimerkkinä
tuon kellarin tilanteen, niin välittäjä kirjasi kauppakirjaan tuon 7 000 euron
hinnanalennuksen pelkästään tuolle tapaukselle. Myyntimies oli väittämänsä mukaisesti ollut itse
toteamassa ja kuulemassa sitä, mitä korjaustoimenpiteitä ja panostuksia kellarin
tilanne vaatisi ja oikeampi hinnanalennus kellarista olisi ollut noin dekadin
verran pienempi kuin yhdessä sopimamme 7 000 euroa. Mutta tämänhän me molemmat
kuulemma tiesimme. Kellarin kunnostus ei onneksi tullut
maksamaan ihan niin paljon kuin pelättiin, mutta kukaan ei tiennyt ongelman laajuudesta
kaupantekohetkellä mitään ja molemmat ottivat sen suhteen riskin. Noinkohan Myyntimies
olisi ollut maksamassa meille päin, jos kustannukset olisivat tuosta
ylittyneet?
Kauppakirjaan oli siis Myyntimiehen mielestä jäänyt väärä
sanamuoto ja välittäjän oli ollut tarkoitus kirjata: ”7 000 euron hinnanalennus koskee kaikkia jo tiedossa olleita sekä
tulevia taloyhtiön korjauskustannuksia”, mutta epähuomiossa hän kirjasikin:
”Ostaja on saanut kertakaikkisen hinnan
alennuksen 7 000 euroa alkuperäisestä sovitusta hinnasta yhtiön alapohjassa
havaitun vanhan rakennusjätteen aiheuttaman korjaustarpeen takia. Ongelma on
tullut myyjän ja ostajan tietoon 5.2.2016 aamulla. Tämän osalta ostajalla ei
ole oikeutta muuhun korvaukseen.” Lisäksi kauppakirjan lopussa on vielä
toteamus, että muilta osin myyjän vastuu määräytyy asuntokauppalain säännösten
mukaan, mutta tämäkin oli vissiin jäänyt epähuomiossa. Sanoisin, että tässä
olisi jo aineksia vuosisadan kirjoitusvirheeseen! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti