Mistä Home Story kertoo?

Blogi alkoi mietteistäni kahden pienen lapsen äitinä, kun vesivahinko ajoi perheemme pois juuri ostetusta asunnosta. Miten vauvaperheen arki sujui vieraissa nurkissa, miten remontti eteni (ja mitä kävi, kun se ei edennyt) ja minkälaisia asioita pitää ja kannattaa ottaa huomioon vastaavassa tilanteessa? Vahinko on korjattu, mutta story goes on...

Ensimmäiset tekstit kertovat unelma-asunnon löytämisestä, asuntokaupoista ja elämästä muuton jälkeen. Tekstistä 29 eteenpäin käsitellään vesivahinkoa ja sen kartoittamista. Tekstistä 54 päästään vahingon korjaamiseen, joka päättyy tekstiin 92, kun urakoitsija jättää avaimet pöydälle. Sen jälkeen (kuten jo vaihtelevasti aiemminkin) käsitellään sekalaisesti vikalistakorjauksia, ongelmia taloyhtiön kanssa, riitaa asunnonmyyjän kanssa ja kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä. Tervetuloa mukaan! :)

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

#94: Rehdisti – ihan niin kuin Myyntimies


Myyntimies oli järkyttynyt ilmoitettuamme asianajajastamme. Hän soitti minulle hämmentyneenä ja kysyi, onko taloyhtiön kanssa tullut jotain riitaa. Totesin, että ei tämä liity taloyhtiöön vaan meidän väliseen asuntokauppaan. Myyntimies ei ymmärtänyt. Kerroin, että meille myytiin hyväkuntoinen asunto vailla remonttihuolia. Upeasti remontoitu kylpyhuone oli remontoitu ilmoitettua aiemmin, työn jäljessä oli pahoja puutteita ja sen ansiosta olimme puoli vuotta ilman kotia. Myyntimies ei ymmärtänyt.

Myyntimies ei yhtään ymmärtänyt, miten asia heihin liittyi. Totesin epäuskoisena, että te myitte meille tämän asunnon. Myyntimies kyllä muisti sen, mutta hämmästyi, miten tämä enää heihin liittyy. He olisivat voineet asua asunnossa hautaan saakka, mutta tilaa oli turhan paljon. He eivät tienneet vesivahingosta mitään ja ovat olleet ikävissään meidän tilanteestamme.

Yritin selittää asioiden juridista puolta, mutta turhaan. Yritin ottaa maanläheisemmän lähestymistavan ja totesin, että asunto ei vastannut sitä mitä meille myytiin. Maksoimme ison hinnan hyväkuntoisesta asunnosta ja asunto ei ollut lainkaan niin hyväkuntoinen. Meille tulee tämän myötä huomattavasti lisää kustannuksia. Myyntimies totesi, ettei ymmärrä, miten asia heihin liittyy. Ei se nyt ole lainkaan reilua heiltä sitä periä. Kysyin, onko reilua, että kustannus kaatuu yksin meidän niskaan. Myyntimies totesi, että ei sekään ole reilua. Niin, minä en keksinyt ketään kolmatta osapuolta, jonka tästä olisi voinut vetää vastuuseen.

Myyntimies lähestyi myöhemmin vielä viestillä. Alkuun hän totesi, kuinka rehdisti on oikea sana, joka kuvaa hänen toimiaan aina. Myyntimies kertoi miettineensä asioita ja kaivaneensa tekstiviestejämme ja muuta yhteydenpitoamme ennen kaupan tekoa ja hän oli kirjannut kaiken hienosti yhteenvedoksi.

Olimme noudattaneet niin asunnon hinnasta sopimisessa, kuntokartoituksessa kuin taloyhtiön kautta tulevien korjausten sopimisessa "Kirkko keskelle kylää"-periaatetta. Tässä kohtaa joku voi kertoa minulle, mitä edellä mainittu periaate tarkoittaa. Itse kuulin tällaisesta periaatteessa ensimmäistä kertaa tässä Myyntimiehen viestissä enkä missään vaiheessa huomannut noudattavamme yhtään minkäänlaisia periaatteita.

Myyntimiehen mukaan hintapyyntö oli 341 000 euroa (oikeasti se oli 349 700 euroa) ja tarjosimme 320 000 euroa. Heidän vastatarjouksensa oli 333 000 euroa ja meidän lopullinen tarjouksemme edellä mainitun periaatteen mukaan 327 000 euroa. Meidän periaatteemme tarjouksen suhteen oli kyllä ihan puhtaasti tarkka taustatyö asuntojen hinnoista ylipäänsä, alueen keskihinnoista, asunnon kunnosta (sen minkä nyt irti saimme) ja lopulta oma fiilis siitä, mikä mielestämme on sopiva hinta kyseisestä asunnosta. Siinä ei kyllä kylillä ja kirkoilla ollut hittojakaan tekemistä.

Myyntimies muistutti myös, että vähän ennen kauppahetkeä ja pankkiin lähtöä ehdotin vielä hinnanalennusta, kun Myyntimies oli aamulla ilmoittanut, että taloyhtiön hallintaan kuuluvasta kellaritilasta on löytynyt hometta ja se vaatii toimenpiteitä. Hinnanalennuksen syy oli ollut mielestäni se, että taloyhtiön kunto ei ollutkaan niin hyvä kuin meillä oli ollut käsitys asiasta. Ja näinhän se oli, taloyhtiön kunto ei vastannut esitettyä, kun mitään remontteja ei pitänyt olla tulossa vuosiin ja nyt oli hometta löytynyt oman asuntomme lisäksi jo yhtiön tiloistakin.

Myyntimies jatkoi viestissään, että hän sitten soitti minulle ja sovimme, taas edellä mainitun periaatteen mukaan, että molemmat ottaisivat 7 000 euron vastuun jo tiedossa olevista tai tulevista taloyhtiön korjauskustannuksista ja tämä kattaisi meidän osuuden näistä. Eli kuuden asunnon yhtiössä se kattaisi noin 80 000 euron korjaustarpeet ja tähän ratkaisuun olimme molemmat olleet tyytyväisiä ja sitoutuneita. Tässä kohtaa tipahdin: olimme muka sopineet, että hinnanalennus koski kaikkia jo tiedossa olevia tai tulevia remontteja! En ikinä, ikinä koskaan, vapauttaisi myyjää tuollaisesta vastuusta – enkä todellakaan 7 000 eurolla! Näin se Myyntimies toimii rehdisti.

No vielä Myyntimies jatkoi: Ikävää tässä on se, että kun kaikessa hässäkässä Myyntimies sai välittäjän kiinni ja Myyntimies kertoi esimerkkinä tuon kellarin tilanteen, niin välittäjä kirjasi kauppakirjaan tuon 7 000 euron hinnanalennuksen pelkästään tuolle tapaukselle. Myyntimies oli väittämänsä mukaisesti ollut itse toteamassa ja kuulemassa sitä, mitä korjaustoimenpiteitä ja panostuksia kellarin tilanne vaatisi ja oikeampi hinnanalennus kellarista olisi ollut noin dekadin verran pienempi kuin yhdessä sopimamme 7 000 euroa. Mutta tämänhän me molemmat kuulemma tiesimme. Kellarin kunnostus ei onneksi tullut maksamaan ihan niin paljon kuin pelättiin, mutta kukaan ei tiennyt ongelman laajuudesta kaupantekohetkellä mitään ja molemmat ottivat sen suhteen riskin. Noinkohan Myyntimies olisi ollut maksamassa meille päin, jos kustannukset olisivat tuosta ylittyneet? 

Kauppakirjaan oli siis Myyntimiehen mielestä jäänyt väärä sanamuoto ja välittäjän oli ollut tarkoitus kirjata: ”7 000 euron hinnanalennus koskee kaikkia jo tiedossa olleita sekä tulevia taloyhtiön korjauskustannuksia”, mutta epähuomiossa hän kirjasikin: ”Ostaja on saanut kertakaikkisen hinnan alennuksen 7 000 euroa alkuperäisestä sovitusta hinnasta yhtiön alapohjassa havaitun vanhan rakennusjätteen aiheuttaman korjaustarpeen takia. Ongelma on tullut myyjän ja ostajan tietoon 5.2.2016 aamulla. Tämän osalta ostajalla ei ole oikeutta muuhun korvaukseen.” Lisäksi kauppakirjan lopussa on vielä toteamus, että muilta osin myyjän vastuu määräytyy asuntokauppalain säännösten mukaan, mutta tämäkin oli vissiin jäänyt epähuomiossa. Sanoisin, että tässä olisi jo aineksia vuosisadan kirjoitusvirheeseen! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti