#95: Koti kuntoon

Remontin jäljiltä kotona odotti kaaos. Kylpyhuoneen tavarat oli tyhjennetty lastenhuoneeseen. Keittiön tavarat oli tyhjennetty leikki- ja olohuoneeseen. Sen lisäksi, että tavarat odottivat paikoilleen pääsyä, yli kuuden kuukauden pölyt odottivat poistumiskäskyä pakkaseen. Siivojaa en kehdannut enää pyytää. Monet ystävät olivat tarjonneet apuaan, joten mietin pitkään, kehtaisinko tarttua tarjouksiin.

Ensimmäistä kertaa elämässäni oli tilanne, että tunsin todella tarvitsevani perheen ja ystävien apua. Päätimme järjestää siivouspäivän lauantaina 15.10. Tuntui todella haastavalta pyytää ystäviltä apua: kaikki elävät kohtuuttomassa kiireessä; lapset ovat pieniä; on kiirettä töissä, kotona tai koulussa; on huolia läheisistä tai kaukaisista ja mitä kenelläkin. En lopulta saanut kysyttyä kuin muutamalta ystävältä. Kaksi sai järjestettyä aikaa, mutta minulla oli koko ajan huono omatunto. Miten se onkin niin vaikea pyytää apua, vaikka toinen sitä jopa tarjoaa?

Jatkoimme edelleen myös keittiön välitilan laatoittajan etsimistä. Lopulta muutaman mutkan kautta löytyi Aleksi, joka pääsisi lauantaina laatoittamaan samalla, kun laittaisimme muuta kotia kuntoon. Äitini vaihtoi jälleen työvuoroa, jotta lapset jäivät hoitoon eikä heidän tarvinnut pyöriä jaloissa kaiken pölyn ja sotkun keskellä.

Olimme lauantaiaamuna heti aamusta kotona hommissa. Matkalla nappasimme kyytiin Maj-Leen ja Aleksikin tuli sovitusti. Jii selvitteli laatoitushommaa Aleksin kanssa ja me mietimme Maj-Leen kanssa, mistä kaaoksen purkaminen kannattaisi aloittaa. Keittiön kaappeja olisi pitänyt päästä siivoamaan, mutta koimme parhaaksi pysyä poissa miesten jaloista. Aloittaminen tuntui vaikealta, kun jokainen epäkohta odotti, että joku toinen epäkohta poistuisi: olohuonetta ei saanut tyhjäksi ennen kuin tavarat siirrettiin keittiön kaappeihin, keittiön kaappeihin ei ollut asiaa ennen kuin ne on pyyhitty, kaappeja ei päässyt pyyhkimään ennen kuin Aleksi sai laatoituksen valmiiksi. Ja tällaisia kokonaisuuksia oli lukuisia. 

Aiempi työmies arveli välitilalaatoituksen vievän 4-5 tuntia. Laatoituksesta mitään ymmärtämättöminä olimme valinneet jälleen oikein laatoittajan unelmalaatan: kovaa ja paksua. Aleksi oli tottunut käyttämään laatoituksessa eri välineitä kuin aiempi työmies, jonka ohjeesta olimme kaikki hankkineet. Ennen kuin työt pääsivät käyntiin, Jii sai pari kierrosta ajella ympäri kyliä ostamassa korvaavia tuotteita. Kun kaikki piti olla kunnossa, alkoi laattojen leikkaus. Ja lainaksi saadun leikkurin terä oli siinä kunnossa, että sillä oli turha uhitella edes muovimattoa - tuskin olisi viiltoakaan saanut aikaiseksi. Ei muuta kuin taas auto alle ja leikkurin terää ostamaan. Muutaman tunnin alkusäädön jälkeen homma lähti kuitenkin rullaamaan.

Välitilan laatoitus lähti lopulta etenemään

Työlistalla oli myös alakerran vessan pesu. Kohteliaasti työmiehet olivat käyttäneet vessaa puolen vuoden vesikatkon aikana, vaikka olimme yrittäneet tukkia reitin vessaan oven kokoisella kieltokyltillä. Haju ja näky oli melkoinen. En kuitenkaan saanut oikeaa asennetta hyökätäkseni vessan kimppuun enkä ystävääkään siihen tehtävään raaskinut laittaa, joten päätimme Maj-Leen kanssa tarkistaa kylpyhuoneremontin toteutusta tarkemmin. Pate jätti tiistaina vikalistan, jonka toivoi viikon kuluessa takaisin, joten havainnot oli kirjattava pikaisesti.

Ensin Maj-Lee kokeili kiuasta. Jostain syystä olin varma, ettei kiuas toimisi enää. Mutta kiuas lähti nätisti lämpenemään. Seuraavaksi päätimme kokeilla poreammetta. Käänsin jännittyneenä ammeen hanoista ja vesi lähti virtaamaan ammeeseen. Aivan mahtavaa, se toimii! Päätin, etten viitsi tuhlata kaikkea lämmintä vettä pelkkään testaukseen, joten lirutin ammeeseen vain kylmää vettä. 380-litrainen amme täyttyi hitaasti, mutta varmasti.

Odotellessa testasin suihkun ja se toimi hyvin. Laatoitusjälki oli kauttaaltaan epäsiistiä ja huolimattoman näköistä. Keräilin vikalistalle pahimpia hammastuksia ja vinouksia. Tähtitaivasvalot loistivat toispuoleisesti eikä paneelin raosta paistavaa valoa lupauksista huolimatta ollut korjattu. Urakoitsija jätti kasan omia romujaan, mutta vastavuoroisesti kaikki remontista ylijääneet laatat olivat lähteneet urakoitsijan matkaan. Niin ikään olivat kelvanneet meidän rikkalapiosetti, ämpäri ja kaksi pyyhettä, joita jostain syystä oli luvatta remontin aikana lainattu.

Amme alkoi olla täynnä ja keräännyimme kaikki ammeen ympärille ihmettelemään ensimmäisiä kuplia. Varmistin käyttöohjeesta, miten amme toimii ja ei muuta kuin poreet käyntiin. Kaikki odottivat hiiren hiljaa. Painoin poreet käyntiin. Myös amme liittyi hiljaiseen kuoroon. Painoin uudestaan, vähän kovempaa. Amme ei inahtanutkaan. Painoin nappia kymmenen kertaa pohjaan, mutta ainoat poreet koko kylpyhuoneessa pulputtivat kohonneen verenpaineen muodossa omassa päässäni. Sekunnissa mielessäni vilahti kaikki se rahallinen, ajallinen ja fyysinen panostus, mitä ammeen paikoilleen saaminen oli vaatinut ja siinä se nyt kökötti epäkuntoisena. Teki mieli potkia koko typerä vati palasiksi.

Kokeilin seuraavana ammeen valoja. Nautitaan nyt edes terapiavalojen värjäämästä vedestä, vaikkei kuplia tulisikaan. Painoin valonappulaa ja näin punaista. En altaan toimesta kylpyvedessä vaan omien verkkokalvojen toimesta ihan joka puolella. Näytti siltä, että sähköissä on ongelmaa ihan kokonaisvaltaisesti. Amme päätti oma-aloitteisesti rauhoitella minua kylmällä vedellä valuttaen iloisesti vettä yhden putken kohdalta ihan jatkuvalla syötöllä. En pysty näin jälkikäteen enää muistamaan, miten amme lopulta säästyi pahoinpitelyltä.

Vuotoa tarkemmin tutkiessa oli mukava huomata, ettei ammeen alta ollut siivottu lainkaan. Alta paljastui kaikki lika ja roska, joka kylpyhuonetta oli peittänyt kauttaaltaan vielä aiemmin. Tähtitaivasvalojen korjailu oli vaatinut paneeleiden avaamista ja sahaamista, mutta tyylikkäästi kaikki puru ja paneelinpätkät lojuivat piilossa ammeen alla. Ja soppa oli valmis, kun amme valutti vedet sahanpurujen päälle.

Siinä määrin kylpyhuoneen havainnot toivat lisäpuhtia, että päätin käydä alakerran vessan kimppuun. Jynssäsin pönttöä apinanraivolla. Ei se nyt ihan putipuhtaaksi vieläkään lähtenyt, mutta pahimmat hajut ja mönjät sentään hävisivät. Pöntön jälkeen otin siivouskohteeksi allaskaapin. Tyhjensin kaapin pyyhkiäkseni hyllyt. Ylemmällä hyllyllä olemme säilyttäneet 8 rullan wc-paperisäkkiä. Säkki painoi kuin synti. Nostin säkin pois kaapista ja säkki lillui vettä. Wc-paperirullat olivat imeneet jostain itseensä vettä siinä määrin, että olivat turvonneet kolminkertaisiksi. En voinut uskoa enää silmiäni.

Selvitin vuodon alkuperää ja havaitsin, että allaskaapissa oleva käsisuihku vuosi jatkuvalla syötöllä. Hana oli kiinni, mutta käsisuihku, jonka pitäisi toimia vain hanan ollessa auki, tiputti vettä koko ajan. Hyllyjen kostumisesta päätellen vettä oli valunut jo hyvän aikaa. Jos jotain positiivista, niin vedet oli kytketty takaisin vasta reilu viikkoa aiemmin eli kovin syvälle vesi ei toivottavasti ollut ehtinyt. Ja Lambi oli nyt todistetusti erittäin imukykyistä.

Ihan vähän meni motivaatio loppusiivouspäivään. En sen kummemmin usko mihinkään yliluonnolliseen, mutta aloin olla varma, että asunto on kirottu.