#93: Myyntimies palaa kuvioon

Kesäkuussa Myyntimiehelle esitetty reklamaatio asuntokauppoihin liittyen oli odotellut juhannuksesta lähtien jatkoa. Vastaanotto oli Myyntimiehen osalta siinä määrin lämpöinen jo keskikesällä, että päätin, etten edes yritä neuvotella hänen kanssaan mistään (#49). Olin yhteydessä asianajajaan, jonka kanssa jo kesällä kävimme keskustelua.

Kävimme asianajajan kanssa läpi tilanteemme. Olimme yhtä mieltä siitä, että asianajaja voisi astua mukaan kuvioon ja esittää Myyntimiehelle tarkennetun vaatimuksen hinnanalennukseen liittyen. Sovimme asianajajan kanssa tapaamisen ja kävin häntä sovitusti tapaamassa. Asianajaja totesi, että tapaus on hänelle mukava, sillä alkuselvittely on tehty perusteellisesti. Hän oli sitä mieltä, että tapaus voi ratketa nopeastikin, jos myyjä ymmärtää ottaa alaan perehtyneen asianajajan. Vastapuolen asianajaja ymmärtäisi todennäköisesti faktat ja vastapuoli ehdottaisi mahdollisesti jonkinlaista sovinnollista ratkaisua. Totesin, että henkilön tuntien en todellakaan usko, että mitään sovintoa ollaan aikaiseksi saamassa, mutta asianajaja uskoi kokemuksensa perusteella jotain ihan muuta. Asianajaja jäi luonnostelemaan kirjettä keskustelumme pohjalta.

Jii oli sitä mieltä, että minun pitäisi ilmoittaa Myyntimiehelle asianajajan ottamisesta. Minä olin niin väsynyt Myyntimiehen temppuihin, että totesin Jiille, etten aio olla missään yhteydessä häneen. Jii yltiösovinnollisena ihmisenä oli sitä mieltä, että yhteydenotto olisi reilu ja hän ainakin itse arvostaisi tällaista elettä. Totesin, että Myyntimies tulisi vetämään hernepellollisen sieraimiinsa asiasta joka tapauksessa, eikä siinä minun ennakkoilmoittamiseni muuttaisi yhtään mitään. En edes yrittänyt ajatella asiaa enempää.

Mieleeni palautui puhelinsoitto työnantajaltani kesän lopussa. Olin muutama viikko aiemmin ilmoittanut työnantajalleni palaavani vuodenvaihteessa takaisin töihin. Lupasin myöhemmin ilmoittaa tarkan päivämäärän. Eräänä päivänä työnantajani laittoi viestin, että voisinko soittaa töihin paluuseeni liittyen. Soitin, kun sopiva hetki tuli. Työnantaja kyseli aikeistani palata. Olin hämmentynyt, sillä olin juuri ilmoittanut aikeistani. Ymmärsin pian, että emme puhuneet päivämäärästä vaan aikeistani ylipäänsä.

Työnantaja kysyi, olenko edelleen palaamassa töihin, johon vastasin, että tietysti. Hän kertoi, ettei tarkemmin tiedä tilanteestani Myyntimiehen kanssa, mutta on kuullut jotain pientä. Hän oli huolissaan, miten tulen Myyntimiehen kanssa toimeen. En voinut uskoa korviani. Asia ei liittynyt työnantajalleni mitenkään, kyse oli henkilökohtaisessa elämässäni tekemästäni asuntokaupasta. Olen kerran meinannut ajaa itseni burn outiin ja tuon tapauksen jälkeen olen tarkasti erottanut työelämän muusta elämästä. En tuo työasioita kotiin enkä vie kotiasioita töihin.

Vaikka ajatus Myyntimiehen kohtaamisesta ei lämmitä sydäntä, en ole missään vaiheessa ajatellut sen vaikuttavan työhöni millään tavalla. Totesin työnantajallekin, että hoidan työni ihan kuten tähänkin asti eikä minulla ole koskaan ole ollut yhteistyöongelmia kenenkään kanssa – eikä varmasti tule olemaan jatkossakaan. Työnantaja piti tilannetta silti haastavana ja ehdotti, että katsomme tilannetta myöhemmin uudestaan: mikä tilanne erimielisyyksien kanssa on ja miten ne voidaan ratkoa.

Se tästä vielä puuttuikin, että olisi uusi työpaikka pitänyt etsiä. Alkuhämmennyksen jälkeen tilanne jopa huvitti. Voi olla, ettei huvita enää vuodenvaihteessa, mutta jos jollain ongelmia töihin paluuni kanssa, hänen täytyy varmaan tehdä asialle jotain.

Edellinen keskustelu palautui mieleeni ja mietin Jiin ehdotusta asianajajasta ilmoittamisesta. Jos rehdisti ilmoittaisin Myyntimiehelle tilanteesta, ei hän ainakaan pääsisi syyttämään kieroilusta tai epärehellisyydestä selän takana. Laitoin Myyntimiehelle viestin: ”Heippa Myyntimies, meillä ei itsellä valitettavasti voimavarat enää riitä uusien asioiden hoitoon, joten olemme ottaneet asianajajan hoitamaan asuntokaupan virheeseen liittyvää vyyhtiä. Toivottavasti asioissa päästään kaikkia tyydyttävään sopuun.” Hyvä, että ehdin Lähetä-nappia painamaan, kun Myyntimies jo laittoi viestin: ”Mitäs tämä nyt tarkoittaa?”

Vastasin, että tarkoittaa sitä, että kun vastuunjaosta on ollut epäselvyyttä, niin otimme asiantuntijan selvittämään, kuinka asioiden kuuluu mennä ja miten saadaan ne rehdisti kuntoon. Myyntimiehellä meni muutama päivä sulatellessa asiaa. Lopulta hän vastasi: ”Moi, rehdisti on oikea sana, niin minäkin aina toimin!”. Palataan loppuosaan viestistä seuraavassa tekstissä. Myyntimiehen viestin alku hymyilytti minua monta päivää – rehdisti ei ollut ihan se ensimmäinen sana, jolla kuvaisin toteutuneita asuntokauppojamme.