#109: Vikalistakorjaukset käyntiin

Marraskuun 9. päivänä Jokke, laattamies sekä työmies Make saapuivat vikalistakorjauksia toteuttamaan. Hallituksen puheenjohtaja ei paikalle päässyt, mitä Jokke piti valitettavana. Alakerran vessan osalta puheenjohtaja oli ilmoittanut, että jos hana ei nyt juuri vuoda, se jätetään vaihtamatta. Kylpyhuoneen pöntön osalta puheenjohtaja oli todennut, että uutta pönttöä ei vaihdeta, joten vanha liimataan silläkin uhalla, ettei se sen jälkeen täytä enää vesikalusteille asetettuja vaatimuksia.

Nämä yhtiön vastuulle kuuluvat asiat puheenjohtaja päätti omassa yksinäisyydessään kyselemättä muilta hallituksen jäseniltä sen enempää mielipiteitä. Jokke piti asiaa huolestuttavana ja muistutti, että vaadin näiden päätösten kirjaamista seuraavan hallituksen kokouksen pöytäkirjaan. Seinien osalta puheenjohtaja oli todennut, että vauriot paikkakorjataan. Jokke sanoi, että vintin portaiden alta he eivät edelleenkään lähde korjaamaan, ellei yhtiö erikseen anna lupaa mahdollisesti yli tonnin korjauslaskun laskuttamiseen.

Meidän makuuhuoneen tiiliseinän osalta Jokke totesi, että hän ei missään nimessä suostu vain paikkakorjaamaan seinää. Jälki olisi niin törkeän näköinen korkeassa seinässä, että seinä on pakko maalata kauttaaltaan ja hän ohjeisti Makea näin myös toimimaan.

Kävimme läpi epäonnistunutta laatoitusta. Lämminvesivaraajan vieressä hammastus oli huomattava ja Jokke totesi, että missään nimessä ei saa tuollaista olla. Hän totesi, että korjaaminen tulee olemaan vaikeaa ja kallista: lämminvesivaraaja on tyhjennettävä, se on irrotettava ja siirrettävä pois paikoiltaan, laatat irrotettava yksitellen, asennettava uudet laatat ja lopuksi kytkettävä varaaja taas paikoilleen. Tuskastuin pelkästä kuuntelemisesta.

Jokke ehdotti, että säästääksemme puolin ja toisin niin kustannuksia kuin aikaakin, voisimme keskustella laattojen jättämisestä paikoilleen ja meille tehtävästä euromääräisestä hyvityksestä. Kysyin, kuinka isosta hyvityksestä olisi kyse ja Jokke sanoi suoraan, että laatoituksen pohjatöistä ei laskutettaisi mitään. Hän sanoi, että pohjatöitä ei ole tehty riittävän huolellisesti ja näin ollen vaadittavan tasaisesti.

Tähtitaivasvalojen osalta olimme Jiin kanssa päättäneet, että jääköön nekin paikoilleen. Niiden korjaaminen tuntui raskaalta ja halusimme remontit päätökseen. Saimme hyvitykset myös siivoamiseen käyttämästämme ajasta sekä hävitetyistä tavaroistamme. Maksoimme lopulta vain poreammeen asennukseen liittyneistä putki- ja sähkötöistä emmekä niistäkään täyttä summaa. Toista kuukautta kestänyt taistelu lisätöiden laskuttamisesta (#61) tuntui jokseenkin absurdilta. Urakoitsijalla oli kova halu laskuttaa kaikesta hurjaltakin kuulostavia summia, mutta lopulta työnjälki oli sitä luokkaa, etteivät he omasta työstään halunneet kuitenkaan laskuttaa yhtään mitään.

Make teki ahkerasti töitä vikalistakorjausten parissa: epäsiistit ikkunapielet paikattiin ja kolot piilotettiin, saunan ovenpielet maalattiin uudemman kerran, kattolistat irrotettiin ja asennettiin siististi takaisin, paneelin välistä pilkottavaa valoa yritettiin peittää, wc-pöntön kansi liimattiin, laatoitusjälkiä siistittiin ja paranneltiin niiltä osin kuin se jälkikäteen oli mahdollista laattoja irrottamatta. Rikkoutuneita seiniä Make paikkasi niin ylä- kuin alakerrastakin ja seuraavana päivänä oli vuorossa seinän maalaus.

Make oli yhtä mukava kuin aiemmillakin kerroilla. Töiden lomassa hän ehti vähän rupattelemaankin. Tarjosin Makelle kahvit. Emme Jiin kanssa itse juo kahvia, joten meillä ei ole kahvinkeitintä ollenkaan. Kulunut vuosi on ollut siinä määrin väsynyt, että molemmat ovat kyllä kahvia oppineet tämän vuoden aikana juomaan.

Saimme ystävältämme lahjaksi kapselikahvikoneen, jota silloin tällöin on tullut käytettyä. Ama tykkää tehdä meille ”kahveleita” (=kapselikahveja), joten olemme tottuneet puhumaan perheen kesken vain kahveleista. Olin avaamassa suutani ja tarjoamassa Makelle kapselikahvia, ja hoin vain mielessäni: ”muista sanoa kapselikahvi, kapselikahvi, kapselikahvi”. Kun sain suuni auki, kysyin ystävällisesti, maistuisiko Makelle kahvelikapsi. Make tuijotti silmät selällään, että mitähän sitä nyt on tarjolla, mutta nolostuneena sain korjattua, että maistuisiko sellainen kapselicappuccino. Se teki kauppansa.

Kahvittelun lomassa sain tietää, että Make ei ollutkaan töissä urakoitsijalla, SM Oy:llä, vaan laatoitustyöt tehneellä Laatta Oy:llä. Sielläkin hän oli vasta aloittanut eikä oma työnantaja sen enempää kuin urakasta vastannut SM Oy:kään ymmärtänyt, että hän oli vain kirvesmies, vaikka hänen odotettiin tekevän kylpyhuoneremonttiin liittyen käytännössä kaikki – ja vielä kohtuuttomalla aikataululla.

Tilanne oli johtanut lopulta siihen, että tunnollisena työntekijänä Make oli uupunut työtaakan alle ja lääkäri oli määrännyt sairauslomalle. Harmitti ja suututti samaan aikaan. Sen lisäksi, että koko sotku oli aiheuttanut meille aivan kohtuutonta stressiä ja harmia, ei ainoalla työntekijälläkään helppo tilanne ollut. Miten retuperällä koko korjausrakentamisen ala oikein on?