Mistä Home Story kertoo?

Blogi alkoi mietteistäni kahden pienen lapsen äitinä, kun vesivahinko ajoi perheemme pois juuri ostetusta asunnosta. Miten vauvaperheen arki sujui vieraissa nurkissa, miten remontti eteni (ja mitä kävi, kun se ei edennyt) ja minkälaisia asioita pitää ja kannattaa ottaa huomioon vastaavassa tilanteessa? Vahinko on korjattu, mutta story goes on...

Ensimmäiset tekstit kertovat unelma-asunnon löytämisestä, asuntokaupoista ja elämästä muuton jälkeen. Tekstistä 29 eteenpäin käsitellään vesivahinkoa ja sen kartoittamista. Tekstistä 54 päästään vahingon korjaamiseen, joka päättyy tekstiin 92, kun urakoitsija jättää avaimet pöydälle. Sen jälkeen (kuten jo vaihtelevasti aiemminkin) käsitellään sekalaisesti vikalistakorjauksia, ongelmia taloyhtiön kanssa, riitaa asunnonmyyjän kanssa ja kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä. Tervetuloa mukaan! :)

tiistai 27. joulukuuta 2016

#120: Asiantuntijat loistavat ammattitaidollaan


Myyntimiehen asianajajan laatima vastine mykisti minut täysin. En jaksanut edes Jiille kertoa, että mitään vastausta oli tullut. Tiedän, että riitatilanteissa ei yleensä voita kuin juristit ja heidän lompakkonsa, mutta tuntui hurjalta, miten heppoisin perustein päteväkin ammattilainen lähtee ajamaan asiakkaansa asiaa ja väittämään täysin absurdeja väitteitä.

Kun vahinko tapahtui ja kävi ilmi, että saattaisimme joutua turvautumaan asiantuntijan apuun, ainoa kriteerini asianajajan hankkimisessa oli löytää Suomen kovin asuntokauppajuridiikkaan perehtynyt tekijä. Tein töitä selvittääkseni ehdokkaita ja suositusten perusteella päädyin henkilöön, joka nyt asiaamme ajaa. Ihmetyksellä olen hänenkin työskentelyään seurannut. Ensimmäiset viisi yhteydenottoa jouduin joka kerta selittämään, kuka olen ja mikä asiani on, sillä hän ei voinut kaikkia asiakkaitaan ja heidän tapauksiaan muistaa. Ehkä se olisi liikaa vaadittu, mutta silti hieman huoletti, kun ensimmäinen kirje vastapuolelle lähti näiden yhteydenottojen perusteella. Lopulta kävi niin, että muokkasin hänen laatimaansa kirjettä, jotta edes olennaiset asiat tuli vaatimuksessa esitettyä.

Tämän hetkisissä yhteydenotoissa asianajaja jo muistaa minut nimeltä ja tapauksemme noin suurin piirtein, mutta yksityiskohdat – mielestäni meidän tapauksessamme kaikkein olennaisimmat kohdat – unohtuvat koko ajan. Kun Myyntimiehen asianajaja toimitti vastineen omalle asianajajallemme, toimitti oma asianajajamme kirjeen minulle. Hän kirjoitti viestin, jossa totesi, ettei ole ehtinyt katsomaan vastinetta kuin kursiivisesti läpi, mutta palataan siihen seuraavalla viikolla.

Seuraava viikko tuli, mutta mitään ei kuulunut. Tuli sitä seuraava viikko, mutta vieläkään ei kuulunut mitään. Otin puhelimen käteen ja soitin perään. Asianajaja oli toisella paikkakunnalla oikeudenkäynnissä, mutta lupasi palata asiaan. Kului jälleen viikko, mutta mitään ei kuulunut. Laitoin sähköpostin ja kysyin, miten etenemme asian kanssa. Vastausta ei kuulunut.

Odotellessani asianajajan yhteydenottoa, ajattelin selvittää välittäjältä, mikä tämä Myyntimiehen väite oli, että välittäjä vahvistaa kauppakirjaan jääneen kirjoitusvirheen ja hinnanalennuksen, joka koski kaikkia mahdollisia virheitä. Halusin vastauksen kirjallisena, joten lähestyin välittäjää sähköpostilla. Kerroin Myyntimiehen väitteistä ja pyysin häntä kertomaan oman näkemyksensä asiaan. Luulin kysyneeni helpon kysymyksen [vahvistaisitko meille, oletko sanonut Myyntimiehelle tavalla X], mutta kysymys osoittautui yllättävän haastavaksi.

Välittäjä ei viikkoon kyennyt vastaamaan mitään, joten kysyin uudestaan. Meni muutama päivä ja välittäjä vastasi: ”Olen siirtänyt asian eteenpäin ja teille palataan”. Jos olin kysymysmerkkinä odotellessani välittäjän vastausta, niin tämä vastaus se vasta minut merkiksi väänsikin. Mihin eteenpäin asia on siirretty? Kuka osaa välittäjää paremmin vastata, onko välittäjä sanonut Myyntimiehelle jotain vai ei? Viestin toisena vastaanottajana oli toinen välittäjä samasta välitysfirmasta. Jäin todella mielenkiinnolla odottamaan vastausta.

Ja sitähän sai odottaa. En tosin hämmentynyt, sillä en tiedä, millaisen meedion odotettiin tapaukseen ottavan jotakin kantaa. Kun mitään ei kuulunut, kysyin kolmannen kerran. Sain out of office -viestin, jonka mukaan välittäjä on poissa neljä viikkoa. Teki mieli iskeä nyrkillä puhelimen näyttö säröiksi. Lähestyin viestin toisena vastaanottajana ollutta välittäjää ja kysyin häneltä, joudummeko vielä kauan odottamaan vastausta. Välittäjä vastasi pahoitellen ja kertoi lukeneensa viestini nyt useampaan kertaan. Hän ymmärsi viestistäni, että halusin ”selkeästi tietää”, olemmeko myyjän kanssa sopineet jotakin kauppakirjan ulkopuolelta. Teki mieli iskeä nyrkillä jotain ihan muuta.

Diplomaattisesti välittäjä vastasi, että heidän työnsä kannalta kaikki oleellinen on kaupanasiapapereissa. Välittäjä oli yrittänyt käydä heidän päässä papereita läpi ja niiden perusteella viimeiset muutokset kauppakirjaan ovat tulleet juuri ennen kauppoja. Hän ei halunnut edes arvailla miksi, mutta joka tapauksessa allekirjoitetut paperit ovat heidän puolesta ne dokumentit, jotka ohjaavat jatkossa mikä on kenenkin vastuulla. Loppuun hän totesi, ettei voi asiaan enempää ottaa kantaa, sillä kauppaa on hoitanut toinen välittäjä. No shit Sherlock.


Oikeasti, millä ammattitaidolla tässä maassa painetaan eteenpäin? Kysyin 7.11.: ”Vahvistaisitko meille, oletko todennut myyjälle hinnanalennussopimuksen menneen hänen esittämällään tavalla?”. Seitsemän sähköpostin ja täysin asiaankuulumattomien henkilöiden kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen sain 12.12. alkuperäiseltä välittäjältä vastauksen: ”sovitte keskenänne kaupantekoaamuna hinnanalennuksesta koskien juuri tietoon tullutta ongelmaa. Muutin kauppakirjaa teidän molempien pyynnöstä silloin aamulla.” Hyvä, kiitos.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti