#117: Hallitus kokoontuu

Asiat eivät sähköpostin välityksellä edenneet ja vihdoin koitti 8.12., jolloin oli määrä pitää hallituksen kokous. Ehdotin jo 25.11., että kutsuisimme taloudenhoitajan mukaan kokoukseen, sillä moni asia kosketti yhtiön taloudellisia asioita. Mitään vastausta ei tullut, mutta ilmoitin taloudenhoitajalle ehdotuksestani, jotta hän voisi kokoukseen tarvittaessa varautua. Kokousta edeltäneenä iltana puheenjohtaja laittoi viestin ja kyseli ehdotuksia kokouspaikaksi. Samalla hän kysyi, kutsummeko taloudenhoitajan kokoukseen. Ei huono homma, että olin ehtinyt taloudenhoitajaa asiasta jo varottelemaan.

Virallista kutsua sen enempää kuin asialistaakaan ei puheenjohtaja kokenut tarpeelliseksi tehdä. Kokouksen alkuun hän totesi kokouksen avatuksi ja kysyi, oliko minulla jotain asialistaa. Jäi valitsematta niin puheenjohtajat kuin sihteeritkin eikä työjärjestystäkään päästy hyväksymään, kun ei sellaista ollut. Totesin, että itselläni oli asialistalla ainakin kaikkien edellisten kokousten pöytäkirjojen allekirjoittamiset, jotka olivat jääneet tekemättä. No, ei puheenjohtajalla ollut pöytäkirjoja tälläkään kertaa tulostettuna eli siirsimme asian jälleen seuraavaan kokoukseen. 

Lueskelin omia muistiinpanojani keskeneräisistä asioista ja listalta löytyi muun muassa yhteenveto kylpyhuoneiden kunnostusvuosista, jonka puheenjohtaja aloitti heinäkuun alussa. Vakuutusten kilpailutus aloitettiin elokuussa, mutta sekin oli kesken. Isännöitsijän sopimus irtisanottiin toukokuussa, mutta kukaan ei huolehtinut taloyhtiön materiaaleja isännöitsijältä takaisin. Pelastussuunnitelman päivitys oli odotellut vuoroaan lokakuusta lähtien. Meidän vuotovahingot oli havaittu jo marraskuussa ja terassiremontin suunnittelukin piti laittaa heti edellisen kokouksen jälkeen vauhdilla eteenpäin, ettei sitten ihmetellä keväällä, kun ei tekijää saa mistään.

Kukaan ei kirjoitellut mitään ylös, joten näin parhaaksi itse toimia sihteerin roolissa. Jollain tavalla puheenjohtajan roolikin siirtyi minun harteilleni, kun olin ainoita, jotka olivat millään tavalla koko kokoukseen valmistautunut. Seuraavaksi kävimme läpi meidän asunnon vesivahinkoon liittyvät asiat. Käsittelimme muun muassa seinien korjauksen, reklamaation, urakoitsijan vastineen, laskuun laitetun maksun. Minä kävin asiat läpi ja muut nyökyttelivät.

Totesin, ettemme olleet edelleenkään saaneet puheenjohtajan laatimaa reklamaatiota nähtäväksi. Puheenjohtaja lupasi toimittaa sen, kun ehtii [tänään tasan kaksi viikkoa kokouksesta, mutta ei ole vielä ehtinyt]. Totesin, ettei yhtiö myöskään ole saanut urakoitsijalta korjauskertomusta, jossa kerrottaisiin mitä korjattiin, miksi korjattiin ja miten korjattiin. Puheenjohtaja totesi, ettei ole sellaista tulossakaan. Ihmettelin asiaa, sillä pitäisihän meillä olla oikeus saada korjaustyö dokumentoituna. Puheenjohtajan mielestä voimme itse kirjoittaa kertomuksen ja se siitä.

Puheenjohtajalla oli ollut puoli vuotta työn alla yhtiön vakuutusasiat: hän oli yrittänyt saada vakuutusmeklariltamme niin nykyisen vakuutuksen ehtoja, vakuutuskirjaa kuin tietoa siitä, saimmeko vahinkoon liittyviä lisäkartoituskuluja vakuutusyhtiöstä. Meklari vaan ei kuulemma vastannut puheenjohtajan viesteihin. En jaksanut asian perään ennen kokousta kysellä, joten olin itse yhteydessä meklariin ja pyysin edellä mainittuja dokumentteja. Laitoin viestin yhtenä sunnuntai-iltana kymmenen jälkeen ja maanantaiaamuna kello 7.30 kaikki pyydetyt dokumentit olivat sähköpostissani.

Vakuutusyhtiön kielteisen päätöksen meklari kertoi, mutta ei toimittanut kirjallista päätöstä. Kysyin päätöksen perään ja kysyin myöhemmin uudestaankin, jolloin selvisi, ettei koko päätöstä oltu edes tehty. Ehdimme kuitenkin saamaan päätöksen vielä ennen kokousta ja vakuutusyhtiö korvasi vielä osan kartoituskuluista. Kirjasin tämän kokouksen pöytäkirjaan.

Pääsimme vihdoin meille maksettavaan hyvitykseen. Se oli nopeasti käsitelty ja päätös oli, että hyvitys voidaan maksaa. En voinut olla kysymättä, miksi suoritusta oli jouduttu kolme kuukautta odottamaan. Puheenjohtaja kertoi, että ”yleensä tällaiset asiat vaativat yhtiökokouksen päätöksen. Esimerkiksi putkiremonttien yhteydessä yhtiökokous päättää, että jos joku osakas haluaa kylpyhuoneeseen kalliimmat laatat ja maksaa ne itse, niin yhtiökokouksen pitää päättää, käytetäänkö urakoitsijan antama hyvitys koko taloyhtiön hyödyksi vai hyötyykö siitä kyseinen osakas.”

En ole henkilökohtaisesti ollut tekemisissä putkiremonttien kanssa, mutta a) en ymmärtänyt, miten asia liittyi meidän tapaukseen, koska asiasta oli sovittu urakoitsijan, taloyhtiön ja osakkaan kesken jo elokuussa ja b) äkkipäätä kuulostaa erikoiselta, että yksikään taloyhtiö lähtisi teettämään remonttia niin, että osa osakkaista maksaa laatat itse ja niistä tuleva korvaus urakoitsijalta käytetään koko taloyhtiön hyväksi. Minä en ainakaan suostuisi maksamaan ensin omia ja toisten laattoja ja antamaan omista laatoistani syntynyttä hyötyä koko taloyhtiön jaettavaksi. Mutta ehkä jossain yhtiöissä näin toimitaan.

Puheenjohtaja tosin totesi tämän meille maksettavan hyvityksen kanssa, että siitä vähennetään meille osoitettava purkukustannus, ja taloyhtiö maksaa vain erotuksen. Kerroin oman näkemykseni, jonka mukaan on selkeintä, että yhtiö maksaa meille laskelman mukaisen korvauksen, jolloin pankkitililtä lähtee x summa rahaa ja suoritukseen löytyy tiliotteen takaa selvitys, jossa euromäärä on yksiyhteen suorituksen kanssa. Yhtälailla me maksamme taloyhtiölle meille osoitettavan purkukustannuksen, jolloin pankkitilille tulee x summa rahaa ja jälleen tilitapahtumaan löytyy tiliotteen takaa selvitys, jossa euromäärä on yksiyhteen tapahtuman kanssa. Näin ei tarvitse tehdä ylimääräisiä vientejä kirjanpitoon eikä tarvitse tulevaisuudessa netotella summia eri laskelmilta, kun asia ilmenee suoraan tiliotteelta.

Roosa ja taloudenhoitaja eivät ottaneet kantaa, koska totesivat, etteivät tiedä, miten tulee toimia. Patu oli sitä mieltä, että nämä ovat kirjanpidollisia asioita ja kyllähän ne kirjanpitoon saadaan, kun käsketään kirjanpitäjän ne sinne laittaa. Ja puheenjohtaja oli sitä mieltä, että hänen ehdotuksensa on selkein.

Minä olen niin yksinkertainen, että minusta oli selkeintä, että ensin siirtyy yksi raha tänne ja sitten siirtyy yksi raha tuonne ja kaikki on suoraviivaista ja selvitettävissä suoraan tiliotteelta ja sen liitteistä. Toki yhtiö joutui 0,13 euroa maksamaan ylimääräistä maksun vastaanottamisesta. Osa ei ollut edelleenkään mitään mieltä ja loput olivat sitä mieltä, että on selkeämpää, että ensin miinustetaan yhdestä summasta toinen ja siirretään loppusumma tililtä eteenpäin. Sitten tehdään muistiotositteilla kirjanpitoon ylimääräisiä vientejä, että saadaan kaikki kirjanpitoon oikein. Tilisiirtoja on vain yksi, mutta maksamme sitten kirjanpitäjälle vienneistä ja käytetystä ajasta eikä suorituksen tausta koskaan selviä vain tiliotetta katsomalla. Nettolopputulos oli sama kummalla tavalla tahansa. Patu ja puheenjohtaja eivät oikein osanneet kantaansa lopulta perustella, joten ehdotukseni voitti ja asia hoidettiin yksinkertaisemmalla tavalla.

Jälleen käytiin läpi alakerran vessanvahinko, josta puheenjohtaja ei ollut lausuntoa toimittanut. Lupasi toimittaa [tänään tasan kaksi viikkoa kokouksesta, mutta ei ole vielä toimittanut]. Ilmoitin kokouksessa, että haluan pöytäkirjaan kirjattavan, että remontissa jätettiin vaihtamatta viallinen yläkerran kylpyhuoneen wc-istuin, joka ei täytä vesikalusteille asetettuja vaatimuksia tällaisenaan, mutta yhtiö on siitä tietoinen. Alakerran vessan hanaa ei vaihdettu, vaikka urakoitsija suositteli hanan tai ainakin sekoittajan vaihtoa ja että lämminvesivaraajaan ei ole asennettu ylipaineen poistoputkea valmistajan suosituksesta huolimatta. Selvästi muut olivat vähän ihmeissään näistä puheenjohtajan tekemistä päätöksistä, mutta kukaan ei vastustanut kirjausta. Poistoputkeen liittyen todettiin, että se on asennettava.

Kysyin, oliko kenellekään tietoa, pitääkö remontista tehdä ilmoitus verottajalle. En ihan hirveästi yllättynyt, ettei kenelläkään ollut asia käynyt mielessäkään. Asunto-osakeyhtiö on monessa tapauksessa velvollinen ilmoittamaan tietoja rakennusurakoista ja työntekijöistä verottajalle. Ilmoitusvelvollisuus koskee urakoita, joiden kustannukset ilman arvonlisäveroa ylittävät 15 000 euroa. Ilmoitettavia tietoja ovat esimerkiksi rakennusurakan arvo ja kuka on urakoitsija. Tiedot on ilmoitettava sähköisesti kuukausittain.

Kyse ei ole ihan pienestä laiminlyönnistä, jos ilmoitus jää tekemättä, sillä tiedonantovelvollisen rikkoessa tiedonantovelvollisuuttaan, hänelle voidaan määrätä verotusmenettelylain 22 a §:n mukaan enintään 15 000 euron laiminlyöntimaksu. Samoin laiminlyöntimaksu voidaan määrätä, jos tiedonantovelvollinen toimittaa tiedot väärällä välineellä, esimerkiksi paperilla. Taloudenhoitaja lupasi selvittää ilmoituksen tekemistä.

Lopuksi kerroin huoleni remontin jäljestä ja sivusin urakoitsijan vastinetta, joka oli virheet huomioon ottaen käsittämätön (#115). Totesin vielä, että jatkossa on varmistettava, että näin isoa remonttia ei tehdä ilman asianmukaista valvontaa. Työnluovutusta ei myöskään hyväksytä niin, että urakoitsija jättää avaimen huoneiston pöydälle vaan loppukatselmus on tehtävä yhdessä taloyhtiön edustajan ja urakoitsijan kanssa.

Käsittelimme kokouksessa myös yhtiön talousasioita sekä hallintoa, joka ei nykyisellään toimi. Puheenjohtaja oli sitä mieltä, että hänellä ei ole aikaa joka ilta töiden jälkeen hoitaa juoksevia asioita ja että meidän tulisi ymmärtää, että sähköposteille tulee antaa myös jonkinlainen vastausaika. Totesimme lähes yhteen ääneen Roosan kanssa, että kyse ei nyt ole päivän tai kahden odotusajasta vaan moni asia on seissyt jo viikkoja – osa jopa kuukausia. Turhauttavinta on, kun ei saa välillä mitään vastausta.

Kysyin ehdotuksia tilanteen parantamiseksi. Kerroin, että hyvin akuutteja ja pian kuntoon laitettavia asioita ovat muun muassa yhtiön kirjanpidon järjestäminen, osakeluettelon laatiminen, rahoitusvastikkeiden oikaisu ja kuntoon laittaminen sekä vastikemaksujen saattaminen järkevään muotoon. Nämä olivat pelkästään asunto-osakeyhtiölain vaatimuksia. Lisäksi oli monia muita asioita, jotka yhtiön edun mukaisesti oli saatettava pian kuntoon. Kerroin, että omia vaihtoehtojani oli pätevän isännöitsijän palkkaaminen tai ulkopuolisen hallituksen valitseminen. Molemmat tuovat kustannuksia, mikä oli minusta hölmöä, sillä voisimme hoitaa samat asiat itsekin, jos vain hoitaisimme.

Roosa ehdotti, että pitäisikö puheenjohtajaa vaihtaa. Hän totesi, että hänellä ei riitä osaaminen ja että minä olisin ainoa vaihtoehto tehtävään, jos nykyinen siirtyisi syrjään. Tein keväällä päätöksen, että luovun niin monesta luottamustehtävästä tänä vuonna kuin voin. Toin tämän yhtiökokouksessakin esille ja totesin, etten suostu puheenjohtajaksi. Tämän piti olla viimeinen vuoteni kotona lasten kanssa ja halusin keskittyä heihin 100-prosenttisesti. No, ihan ei vuosi sujunut suunnitelmien mukaan. Punnitsin pikaisesti vaihtoehtoja: joko otan tehtävän ja olen taas korviani myöten tekemättömien töiden suossa tai sitten jatkamme näin ja olen korviani myöten potkimassa muita eteenpäin tekemättömien töiden suossa.

Patulle kävi kaikki: hän oli valmis maksamaan isännöitsijöille ja kenelle tahansa, hänelle sopi puheenjohtajan vaihto, mutta itse hän ei siihen suostunut ja sopi hänelle jatkaa näinkin. Patu ehdotti, että kokoontuisimme aina, kun jotain asiaa on. Minusta vaihtoehto kuulosti hölmöltä aikakautena, jolloin asioita voi niin helposti sopia sähköisestikin ja säästää kaikkien aikaa. Roosa kannatti puheenjohtajan vaihtoa. Puheenjohtaja totesi, että hän voi jatkaa, mutta työkiireet vievät ison osan ajasta tai sitten hän voi siirtyä syrjäänkin. Tilanne oli inhottava. Tuntui pahalta syrjäyttää toinen, mutta ei tilanne voinut entisellään enää jatkua. Suostuin puheenjohtajaksi.