#121: Onko oikeutta olemassakaan?

Asianajajallamme tuntui olevan kiire, joten aloin oman elämäni asianajajaksi ja laadin vastineen Myyntimiehen kirjeeseen. Totesin, että kaupan kohteena olevaan asuntoon tehty kylpyhuoneremontti oli myyjän teettämä oma muutostyö. Myyjä ei ilmoittanut muutostyöstä yhtiölle, joten yhtiöllä ei ollut mahdollisuutta valvoa työtä. Yhtiö ei tilannut eikä valvonut vedeneristeeseen liittyviä töitä vaan yhtiö on yhdenvertaisuusperiaatteen mukaisesti ainoastaan korvannut myyjän teettämän vedeneristystyön.

Toimintatapa oli ollut yhtiössä normaali osakkaan suorittaessa kylpyhuoneremonttia oma-aloitteisesti. Yhtiö on korvannut vesieristeen myös muissa asunnoissa kannustaakseen osakkaita remontin tekoon. Vastuu työstä ei sen myötä kuitenkaan siirry taloyhtiölle. Yhtiö on korvannut vedeneristyksen tapauksissa, joissa remontti on tehty kokonaisvaltaisesti eli alkuperäinen eriste on korvattu uudella. Myyjä ei ole tuonut taloyhtiölle missään kohtaa ilmi, että hänen remontissaan kyse oli vanhan laatoituksen päälle asennettavasta vedeneristeestä ja laatoituksesta. Taloyhtiö ei olisi korvannut vedeneristystä, jos sillä olisi ollut tiedossa toteutettu, hyvän rakennustavan vastainen korjausmenetelmä. Erona muihin korvattuihin remontteihin on, että suoritetuista töistä on toimitettu vedeneristysraportit ynnä muut asiakirjat taloyhtiölle. Tähän remonttiin liittyen myyjä ei toimittanut taloyhtiölle minkäänlaisia raportteja.

Koko taloyhtiönpäätös vedeneristystyön korvaamisesta oli kaikin puolin kyseenalainen. Koko remontti mainitaan ainoastaan yhdessä hallituksen kokouspöytäkirjassa. Pöytäkirja oli kirjattu samalle päivälle, 11.5.2010, jolloin lasku vesieristyksestä on päivätty. Kyseisen pöytäkirjan on allekirjoittanut ainoastaan hallituksen puheenjohtajana toiminut remontin teettäjä eli Myyntimies. Useita hallituksen kokouspöytäkirjoja oli myyjän puheenjohtajakausilta laadittu jälkikäteen. Totesin, että vastuu saneerauksen suorittamisesta on ollut yksin myyjällä.

Kerroin, että myyjä jätti kaupanteon yhteydessä kertomatta useita tietoja, jotka olisivat vaikuttaneet kauppaan asuntokauppalain tarkoittamalla tavalla. Myyjä valehteli järjestäen kodinkoneiden iästä sekä remonttien toteutusajankohdista ja -tavoista. Myyjän onneksi välittäjä varmisti edes ennen kaupantekohetkeä, olemmeko saaneet asiakirjoja, joista myyjä ei maininnut mitään.

Myyjä ei tuonut kylpyhuoneen korjausmenetelmää esiin meille missään vaiheessa vaan kylpyhuone kerrottiin remontoidun huolella ja kaikkia lakeja ja asetuksia noudattaen. Kylpyhuoneen remontointivuodeksi kerrottiin toistuvasti 2011. Myyjä ei tuonut korjausmenetelmää tai todellista remontoimisvuotta esiin edes ennen kauppaa teettämässämme kuntotarkastuksessa. Myyjä myönsi vanhan päälle rakennetun kylpyhuoneen vasta, kun asia paljastui vesivahingon jälkeisten purkutöiden yhteydessä.

Totesin, että selvitys korjauskustannuksista esitetään, kun kustannukset ovat selvillä. Korjaustöitä kohteessa ei ole saatu vielä päätökseen, vaikka myyjä näin omassa vastineessaan väittikin. Myös selvitykset muista kustannuksista esitetään kustannusten selvittyä. Kerroin, että taloyhtiön korvaama yhtiön perustaso koski 150x150 -kokoista savipohjaista laattaa. Myyjän kaupanvastuu on laajempi kuin yhtiön korjausvastuu, sillä myyjä vastaa ostajalle kaikista – myös pintamateriaalien – korjauskuluista. Hintaero savipohjaisen laatan ja kylpyhuoneessa ennen vahinkoa olleen laatan välillä oli noin 2 000 euroa pohjatöineen.

Muistutin vastapuolta, että myyjä vastaa ostajalle kaikista tiedoista, jotka ostajalle on annettu. Totesin, että varmistin vielä erikseen myyjältä ennen kaupantekoa, onko esitetty alkuperäinen yhtiöjärjestys todella voimassaoleva yhtiöjärjestys. Myyjä vahvisti asian olevan näin. Myyjä oli kuitenkin ollut paikalla puoli vuotta aiemmin pidetyssä yhtiökokouksessa, jossa oli päätetty yhtiöjärjestyksen muutoksista ja osakasvastuun lisäämisestä.

Totesin, että osapuolet eivät sopineet hinnanalennuksen koskevan kaikkia jo tiedossa olevia tai tulevia taloyhtiön korjauskustannuksia. Ostajina emme olisi ikinä suostuneet tällaiseen ehtoon. Tällainen vapautuslauseke ei ole edes asuntokauppalain mukainen. Vapautuslauseke on sallittu, kun se koskee jo kaupanteon yhteydessä todettuja virheitä. Virheen on oltava riittävän yksilöity, kuten kauppakirjassa on alapohjan osalta todettu. Etukäteen ei voida sopia ostajaa sitovasti siitä, että vapautuslauseke käsittää kaikki mahdolliset ja mahdottomat tulevaisuudessa ehkä ilmenevät virheet.

Alapohjaongelman takia taloyhtiön kunto ei ollut niin hyvä kuin oli annettu ymmärtää. Myyjä ja välittäjä ovat keskustelleet sovitusta hinnanalennuksesta ja päivittäneet kauppakirjaa kahteen kertaan hinnanalennuksen osalta juuri ennen kaupantekoa. Kauppakirja käytiin läpi kaupantekotilaisuudessa ja huomiota kiinnitettiin ennen kaikkea kauppakirjaan hetkeä aiemmin lisättyyn ehtoon hinnanalennuksesta. Kukaan ei esittänyt asiaan pienintäkään vastaväitettä vaan asia todettiin kirjatun, kuten osapuolet olivat aamulla sopineet.

Lopuksi totesin, että remontin tarkka ajankohta ei ole tiedossa kenellekään, sillä myyjä ei ole pystynyt osoittamaan mitään asiakirjoja remonttiin liittyen. Myyjällä on velvollisuus osoittaa, että hän on menetellyt kaikin tavoin huolellisesti: asiantuntija on laatinut suunnitelman, työstä on etukäteen asianmukaisesti lain edellyttämällä tavalla ilmoitettu taloyhtiölle, työn suorittajaksi on valittu alan ammattilainen ja työtä on valvottu asianmukaisesti.

Kaupan kohteena ollut huoneisto on varustukseltaan ja kunnoltaan merkittävästi huonompi kuin ostajilla oli perusteltua aihetta edellyttää ottaen huomioon asunnon hinta, sen ikä, alueella tavanomainen varustetaso, kohtuullista asumistasoa koskevat yleiset vaatimukset sekä muut seikat. Asunto ja yhtiö myytiin hyväkuntoisena, ilman tarvetta isoille remonteille. Asunnosta maksettiin alueen keskihintaan nähden korkeampi neliöhinta annettujen tietojen perusteella. Remonttihuolista vapaan asunnon ostaneena jouduimme muutaman viikon asumisen jälkeen muuttamaan asunnosta pois myyjän teettämän remontin johdosta. Asunto oli asumiskelvottomana puoli vuotta, mistä aiheutui meille huomattava haitta. Emme olisi ikinä suostuneet kauppoihin, jos asunnon todellinen kunto olisi ollut tiedossa.  

Toimitin kirjeeni asianajajallemme ja kerroin, että kirjasin joitakin ajatuksiani ylös. Mitään ei kuulunut. Joulun alla laitoin vielä kerran viestin, jossa kerroin kyselleeni jo useita kertoja toimenpiteiden perään, mutta mitään ei tapahtunut. Vihdoin asianajaja soitti. Hän pahoitteli, että asia oli jäänyt, vaikka aina välillä olin mielessä käynyt [hmm, epäilen]. Häneltä oli jäänyt vastapuolen vastine tallentamatta asiakaskansiooni ja näin hän oli vain jäänyt odottelemaan vastapuolen vastausta.

Kävimme puhelimitse läpi seuraavan toimenpiteen ja asianajaja totesi laittavansa tarkennetun vaatimuksemme vastapuolelle, kun kustannuksetkin olivat nyt tiedossa. Jälleen muistuttelin yksityiskohdista, jotka olivat häneltä unohtuneet. Vielä samana päivänä hän toimitti kirjeen Myyntimiehen asianajajalle. En saanut kirjettä oikoluettavaksi, mutta kirje oli ihan kohtalainen. Itse olisin joitakin raskauttavia näkökohtia vielä ottanut esiin, mutta ehkä ammattilaiset tietävät paremmin. Useita toteamuksia kirjeeseensä asianajaja oli kuitenkin ottanut suoraan laatimastani vastineesta.

Tällä hetkellä tuntuu siltä, että asuntokauppalain valossa suhteellisen selvästä tapauksesta – jos nämä riitatilanteet nyt koskaan voivat kovin selviä olla – käydään turhauttavaa vääntöä kahden huippukalliin asianajajan toimesta. Kumpikaan asiantuntijoista ei tunne tapauksen yksityiskohtia tai ne eivät ainakaan kirjallisista tuotoksista ulkopuoliselle välity. Me olemme esittäneet vaatimuksen ja siihen liittyen meillä on mielestäni pitävää näyttöä. Vastapuoli heittelee omia näkemyksiään, vaikkei heillä ole mitään näyttöä väitteidensä tueksi. Onko ainoa vaihtoehto ratkaista riita tuomioistuimessa, mikä tietää takuuvarmasti voittoa vain asianajajille isojen palkkioiden muodossa?