#111: Hiljaa hyvä tulee - tai sitten ei tule mitään

Pahoitteluni jälleen, että tekstin tuottaminen on ollut hidasta. Tehtävälista on pitkä kuin nälkävuosi ja lisää tulee jonoon ennen kuin edelliset saa valmiiksi. Yöt menevät pitkälti valvoessa, kun kumpikaan lapsista ei tällä hetkellä tahdo nukkua. Ama tönöttää oikein pitkiä pätkiä valveilla äitiä tai isää itkien ja minä juoksen silmät ristissä lohduttelemassa. Kahtena viime iltana olen ollut niin väsynyt, etten ole saanut edes konetta auki, vaikka olisi ollut pakko.

Olen punninnut asioiden ja itsensä hoitamisen välillä ja itsekkäästi päättänyt kaksi iltaa pitää koneen kiinni. Pitkästä aikaa olen vain istuskellut molempien lasten kanssa ja ollut läsnä. Väsymyksestä johtuen en paljon muuhun olisi kyennytkään, mutta näistä kahdesta illasta sain taas niin paljon virtaa, että eiköhän tämän viikon vajaa kymmenen asiakirjatyötä, taloyhtiön keskeneräisten asioiden hoito, toisen yhtiön hallituksen kokous, Aman kerhot, molempien muskarit, perheoikeuden tentti, lasten valokuvausaika ja kaikki muu ohjelma ennen viikonloppua suju edes jotenkin.

Pahoittelen kirjoitusten tasoa viime aikoina muutenkin. Tuntuu, että kirjoitan liian yksityiskohtaisesti ja puuduttavasti tästä taloyhtiön saamattomuudesta ja vaiheista siihen liittyen. Asiassa on toisaalta haastava yrittää oikoa, sillä juuri tämä hidastempoisuus tästä tekee kirjoittamisen arvoista. Yksi tavoitteistani kirjoittamisen suhteen oli dokumentoida koko tämä hässäkkä kaikkine käänteineen, joten sekin kärsisi, jos liikaa laittaisi mutkia suoriksi. Kohta saan tämän asian toivottavasti käsiteltyä ja pääsemme ehkä taas lukijaystävällisempien tekstien pariin.

Ja asiaan: Roosa vastasi jälleen aktiivisesti laittamaani sähköpostiin. Hän toivoi, että taloyhtiön asiat hoidettaisiin mahdollisimman nopeasti. Roosa muistutti, että taloyhtiön aktiivisuudessa on jo pitkään ollut toivomisen varaa. Esimerkkinä hän mainitsi kellarin homelöydöksen, joka meille selvisi kaupantekopäivänä helmikuussa ja johti vielä viimeiseen hinnanalennukseen Myyntimiehen ja meidän välillä (#19). Löydöksen jälkeen meni useita kuukausia, ennen kuin asialle tehtiin mitään. Ensimmäinen asiantuntija kävi paikalla toukokuussa ja lopulta alapohjan putsaustyö tehtiin vasta heinäkuussa eli viisi kuukautta löydöksen jälkeen.

Roosa toivoi, että voisimme hoitaa kaikki keskeneräiset asiat heti kuntoon. Hänen mielestään meidän asunnon seinien korjauksessa ei pitäisi olla mitään epäselvää. Myös vintin vuotohavainnot, olivat ne sitten vanhoja tai uusia, pitäisi heti käydä tarkistamassa.

Puheenjohtajakin aktivoitui ja kyseli, että eikös urakoitsija käynyt katsomassa seiniä ja sopinut niiden korjauksesta. Hän lisäsi, että jos urakoitsija ei ole tulossa korjaamaan halkeamia portaiden alla, niin puheenjohtajan puolesta korjaukseen voitiin ottaa joku muukin. Hän vielä muistutti, että hallitus tekee päätöksen, ei hän yksin. Toteamus oli varsin hauska, kun nimenomaan muun hallituksen mielipiteitä tässä oli Roosan kanssa pyydetty moneen kertaan. Olimme Roosan kanssa tuoneet kantamme ilmi moneen kertaan jo ajat sitten, mutta se ei yksin riitä.

Huomautin edellisessä viestissäni osakkaiden yhdenvertaisuudesta, kun toisessa asunnossa maalattiin vesivahinkoon liittyen koko seinä, mutta meidän osalta ei saada päätöstä edes seinän korjaamisen aloittamisesta. Puheenjohtaja vetosi siihen, että yhtiö on velvollinen tekemään vain paikkakorjauksen. Hän vielä muistutti, että hallituksessa toimivien tulee aina miettiä yhtiön etua ja kustannuksia. Vesivahinkoihin liittyen puheenjohtaja totesi, että jos olemme hallituksen jäseninä sitä mieltä, että asuntomme vintin mahdollista kosteusvahinkoa on heti otettava jokin ulkopuolinen taho selvittämään, niin sitten otetaan.

Asiat eivät tuntuneet lähtevän aukeamaan. Olin jo toista viikkoa sitten todennut, että urakoitsija ei korjaa seinää vintin portaiden alta, ellei puheenjohtaja erikseen tilaa työtä. Paikkakorjaukseen liittyen tiesin kyllä varsin hyvin, mitä hallitus on velvollinen tekemään, mutta kaikista tärkeintä on, että osakkaita kohdellaan yhdenvertaisesti. Hallitus voi valita linjansa ja se voi olla paljon laajempi kuin lain vähimmäisvaatimus, mutta sen on oltava yhdenvertaista. Se ei ole yhdenvertaista, jos toisella hyväksytään seinän maalaus kauttaaltaan ja kahden viikon päästä toisella ainoastaan paikkakorjaus.

Roosa ennätti jälleen vastaamaan ja kysyi, eikö puheenjohtaja nyt voi käydä katsomassa asuntomme vuotojälkiä, kuten aiemmin oli puhetta. Lisäksi Roosa totesi, että otetaan Maalaus Liukkonen korjaamaan viimeinen seinä. Minäkin ilmoitin kannattavani Maalaus Liukkosen tarjouksen hyväksymistä ja kysyin, mikä on loppuhallituksen mielipide.

Totesin myös puheenjohtajalle, etten ole vaatinut ulkopuolista tahoa tutkimaan kosteusvahinkoa, mutta kuvittelin, että hallitusta olisi kiinnostanut nähdä vahingot. Jos ketään ei asia kiinnosta, niin voimme toki seurata ja odotella, josko se vesi sieltä rynnisi joku päivä oikein todenteolla. Itse olen tottunut suhtautumaan vakavasti kaikenlaisiin havaintoihin kosteusvaurioihin liittyen, mutta ei siitä tarvinnut mitään ongelmaa tehdä, jos taloyhtiö mieluummin odottelee, että tilanne pahenee.

Patu oli aiemmin seinävaurioitamme näkemättä sitä mieltä, että eikös meidän seinät ollut jo korjattu, mutta nyt hän vastasikin, että Maalaus Liukkonen voi tulla paikkaamaan reikiä. Vintin jäljistä hän oli puheenjohtajan kanssa samaa mieltä, että odotellaan ja jos me vaadimme jonkun ulkopuolisen niitä tarkistamaan, niin sopii hänelle.

Pyysin 7.11. pikaista vastausta Maalaus Liukkosen tarjoukseen. Maalari olisi päässyt samalla viikolla aloittamaan työt ja olisimme saaneet remontin valmiiksi mahdollisimman pian. Asia saatiin hallituksen osalta päätökseen 22.11. Erittäin pikaisesti siis. Pääsin tilaamaan työn, mutta tietysti työtilanne oli maalausliikkeelläkin jo kahdessa viikossa muuttunut eikä homma päässyt vielä pariin viikkoon alkamaan.

Seinän korjaus oli selvillä, mutta vintin vuotovahingot olivat edelleen sopimatta. Minä päätin antaa asian olla, mutta Roosa vielä yritti kysyä, kävisikö puheenjohtaja tarkastamassa vahinkoja. Roosa totesi, että on raskasta, kun joudumme jokaista asiaa pohtimaan ja kysymään useaan kertaan. Hän muistutti, että se on varmasti raskasta meille kaikille. Olisi kuitenkin asiallista, jos kaikkiin kysymyksiin vastattaisiin, jotta saisimme asiat hoidettua. Roosa pyysi, että puheenjohtaja ja Patu ottaisivat nyt jotain kantaa muihinkin asioihin.

Kumpikaan ei Roosan viestin innoittamana kuitenkaan ottanut enää kantaa muihin avoimiin asioihin. Muutaman päivän kuluttua Roosa palasi asiaan ja ehdotti hallituksen kokousta, kuten olin tehnyt jo viikkoa aiemmin. Roosa ehdotti suoraan, että kokous olisi heti seuraavalla viikolla. Vastasin saman tien, että olen ehdottomasti kokouksen kannalla ja kerroin itselleni sopivat päivät: 28.11. tai 8.12. Minulla alkoi avoimessa yliopistossa perhe- ja jäämistöoikeuden kurssi ja arki-illat kuluivat pääasiassa pakollisen läsnäolon vaativilla luennoilla.

Puheenjohtaja vastasi, että hänelle sopii 28.11 kello 19.00 alkaen tai 8.12. kello 18.00 alkaen. Vastasin, että osa asioista on kiireellisiäkin ja kokous olisi hyvä pitää mahdollisimman pian. Asioita oli kuitenkin niin paljon asialistalla, että kokous voi venyä myöhään, jos aloitamme vasta kello 19. Kysyin, olisiko syytä pitää kokous 8.12. ja hoitaa sähköpostitse kiireisimmät asiat alta pois. Vai kävisimmekö 28.11. kokouksessa läpi, mitä ehdimme ja jatkaisimme 8.12., jos tarve vaatii. Totesin, että iso osa päätettävistä asioista koskee taloudenhoitoa, joten kysyin, kutsuttaisiinko taloudenhoitaja kokoukseen mukaan.

Patu vastasi, että hänelle sopii 28. päivä. Muita kommentteja ei tullut ja kaikki olivat todenneet kyseisen päivän käyvän, vaikka puheenjohtaja totesikin, että aloitus pitää olla vähän myöhemmin. Jäimme käsitykseen, että kokous on 28.11. Puheenjohtaja ei toimittanut sen enempää kokouskutsua kuin esityslistaakaan ja kokousta edeltävänä päivänä Roosa kysyi, onko kokouksen ajankohta varmistunut.

Roosa oli varautunut matkustamaan töiden jälkeen kokoukseen, vaikkei enää asunut samalla paikkakunnalla. Myös Patu oli varautunut töistä lähtemään ajoissa ja minä olin sopinut Jiin kanssa, että ilta menee taloyhtiön asioissa. Epävarmuus kokouksesta leijui ilmassa aina 28.11. kello 17.38 asti, kunnes puheenjohtajalta tuli viesti, että pidetään seuraava hallituksen kokous vasta 8.12. ja ennen sitä käydään läpi sähköpostilla akuutteja asioita. Viestin lopuksi puheenjohtaja listasi akuutit asiat, joita hänen mielestään olivat meille tehtävä laattahyvitys (josta puheenjohtaja lupasi nyt kolmannen kerran tehdä jonkin listauksen, jonka voimme hyväksyä sitten kokouksessa). Muita akuutteja asioita olivat urakkaan kuuluneet viimeiset laskut sekä yhtiön talousasiat, jotka puheenjohtaja pyysi, että otan hoitaakseni.

Vastasin, että kokous sopii. En edes jaksanut kommentoida mitään tapaan, jolla kokousajankohdasta ilmoitettiin tunti ennen luullun kokouksen alkua. Akuutteihin asioihin liittyen totesin, että olemme odottaneet taloyhtiön suoritusta kohta kolme kuukautta. Emme vieläkään olleet saaneet selitystä, miksi jouduimme suoritusta odottamaan. Kuitit ja laskelma oli esitetty eikä kukaan esittänyt niihin liittyen mitään lisäkysymyksiä.

Roosa oli todennut, että suoritus tulee tehdä ja Patu oli todennut, että pidetään se erillään meille osoitettavasta purkukustannuksesta. Kysyin, että mitä listaa me nyt siis odotamme. Muistutin, että urakoitsija on antanut tarjouksessa hinnan perustasolle ja 12.10. hallitukselle toimittamani laskelma on tehty sen mukaisesti. Pyysin suorituksen tekemistä 2.12. mennessä tai perusteltua syytä, miksi joudumme edelleen sitä odottamaan. Huomautin, että päätös voidaan varmasti tehdä sähköpostitse ja kirjata pöytäkirjaan sitten kokouksessa.

Kiitin jo etukäteen urakkaan kuuluvista laskuista, jotka puheenjohtaja lupasi meille toimittaa. Pyysin nähtäväksi myös puheenjohtajan laittaman reklamaation urakoitsijalle sekä urakoitsijan vastauksen siihen. Talousasioihin liittyen totesin, että voin ottaa osa-alueen hoitaakseni.

Muistutin, että odotamme edelleen alakerran vessan vahinkoon liittyen lausuntoa kosteudesta. Laitoin asiasta viestiä myös urakoitsijalle, mutta kahteen viikkoon ei ole hänkään ehtinyt vastaamaan. Kysyin myös, meinaako taloyhtiö periä meiltä kylpyhuoneen purkuun liittyviä kustannuksia, kuten on ollut alusta asti puhe (#50). Urakoitsija ilmoitti minulle syyskuussa, että hän on toimittanut niistä laskelman taloyhtiölle. Totesin, että tarvitsemme niistä vaatimuksen pian. Muistutin myös, että mikäli asioita halutaan sähköpostitse aidosti hoitaa eteenpäin, on tärkeää, että jokainen ottaa kantaa kaikkiin asioihin, joihin jollain tasolla vain voi.

Roosa kerkesi vastaamaan, että kokous 8.12. sopii. Roosa esitti jälleen kysymyksen, miksei hyvitystä voi meille jo maksaa, kun kaikki tarvittavat laskelmat on toimitettu. Lopuksi Roosa totesi, että tuntuu jo hankalalta edustaa hallitusta, jonka toimintaan on vaikea itse vaikuttaa ja asiat roikkuvat viikkotolkulla eikä vastauksia tule ajoissa. Enpä olisi voinut enempää samaa mieltä olla.