Ei liene kenellekään epäselvää, että asioiden hoito taloyhtiössämme voisi olla aktiivisempaakin. Asioita ei saada päätökseen eikä mikään asia edisty. Tietysti sitä omatoimisuutta löytyy sitten sellaisissa asioissa, joissa se pitäisi ihan hallituksen päätöksellä jättää vähemmälle.
Istuin torstaina 1.12. avoimen yliopiston luennolla
kuuntelemassa omaisuuden osittamisesta avioliiton päättyessä. Tai itseasiassa
keskityin osittelemaan taloyhtiömme rahoitusvastikkeita, joiden olin aiemmin
huomannut käsitellyn vähän miten sattuu. Huomasin, että yhtiön
rahoitusvastikkeiden käsittely ei täytä lain vaatimuksia: rahoitusvastikkeiden
osalta ei ole koskaan tehty vastikelaskelmia eikä velkaosuuksien laskemisessa ole
huomioitu lainkaan rahoitusvastikkeiden ali- tai ylijäämiä.
Asiaa ei lainkaan helpota se, että joitakin väärin
laskettuja velkaosuuksia on maksettu asuntokauppojen yhteydessä pois. Lainoja
on kuitenkin näiden suoritusten jälkeen nostettu lisää tai osuuksissa on ollut
epäselvyyttä jo aiemmin ja niitä on yritetty korjailla väärin perustein jo
aiemmin.
Viestittelin luennon lomassa taloudenhoitajamme kanssa ja
kyselin tietoja rahoitusvastikkeisiin liittyen. Ohimennen taloudenhoitaja
mainitsi maksaneensa urakoitsijan viimeisen laskun samana päivänä. Luennoitsija
ihmetteli varmasti, kuinka ositus saattoi herättää yhtäkkisesti opiskelijassa niin
kovia tunteita kuin tieto laskun maksamisesta minussa herätti.
Laskusta oli tehty reklamaatio, siihen piti saada
hyväksyttävä vastaus ennen maksamista ja maksu piti hyväksyä hallituksessa. Nyt
kuitenkin puheenjohtaja oli toimittanut laskun maksuun ja antanut
taloudenhoitajalle luvan maksamiseen. Aiemmin puheenjohtaja oli
taloudenhoitajalle sanonut, että toimittaa laskut meille muille ja kun saa
luvan, lasku toimitetaan maksuun. Taloudenhoitaja luuli hallituksen käsitelleen
asian, vaikka emme olleet nähneet sen enempää taloyhtiön tekemää reklamaatiota
kuin vastinettakaan siihen.
Ahdistuneena kysyin taloudenhoitajalta, tulihan laskuun
jonkinlainen hyvitys. Taloudenhoitaja vastasi, että kyllä tuli. Rauhoituin
vähän. Kysyin, minkä verran hyvitystä tuli. Taloudenhoitaja vastasi, että vajaa
tuhat euroa. Paniikki iski jälleen: pelkästään laattahyvitys piti olla yli
tuhat euroa, reklamaatiovaatimuksista puhumattakaan.
Jos oli keskittymisen kanssa aavistuksen ongelmia luennon
alussa, niin lopussa niitä oli siinä määrin, että varpaat hyppivät
hermostuneena kengästä toiseen. [Alkaa kuulostaa siltä, että kirjoittaja on
vähän turhan väsynyt 😃]
Urakka oli urakoitsijan ja taloyhtiön välillä saatu
päätökseen. Se olikin ainoa asia, joka edes jollain tavalla oli nyt päätetty.
Se oli myös asia, jota ei olisi saanut pelkän puheenjohtajan päätöksellä päättää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti