Olen hämmentynyt, miten vähän ihmisiä kiinnostaa oman taloyhtiön asiat. Tiedän, että edustan täysin ääripäätä oman taloyhtiöaktiivisuuteni kanssa, mutta ihmettelen silti, miten ihmisiä ei tunnu kiinnostavan asiat yhtään. Olen asunut omistusasunnossa kohta kymmenen vuotta. Ehdin asua ensimmäisessä omistusasunnossamme kolme kuukautta, kun turhauduin ja totesin, että haluan olla hallituksessa vaikuttamassa taloyhtiön asioihin. Puheenjohtajaksi en ole hinkunut koskaan, mutta jollain tavalla siihen tehtävään aina ajautunut eikä kukaan ole manttelinperijäksi suostunut, vaikka joinain vuosina olen melkein rukoillut, että joku muu ottaisi tehtävän harteilleen.
Minulle asunto on niin iso sijoitus, ettei minulle ole
laisinkaan yhdentekevää, miten tuota sijoitustani hoidetaan ja miten sen
asioita ajetaan. Yhtiövastike ja asuntolaina nielaisevat ison siivun kuukausittain
pankkitililtämme ja haluan, että raha käytetään järkevästi. Varsinkin pienessä
taloyhtiössä tämä korostuu: maksamme kuudesosan jokaisesta laskusta, joka
taloyhtiölle osoitetaan. Oikeasti osuutemme on osakkeiden lukumäärällä jaettuna
vielä hiukan isompi.
Taloyhtiö maksoi 4 500 euroa muutaman ikkunanpielen maalaamisesta
ja ovenkarmin korjaamisesta. Olenkohan muistanut tästäkään kertoa? Urakoitsija,
SM Oy, teki loppukesästä yhtiössämme toisenkin urakan. Toisen talon
ikkunapielet olivat päässeet huonoon kuntoon. Muutama vuosi sitten oli
yhtiökokouksessa tehty päätös, että jokainen maalaa itse ikkunapielet. Syystä
tai toisesta kaikki eivät tätä tehneet ja nyt yhtiö korjautti nämä huonokuntoiset
ikkunapielet.
Puheenjohtaja tilasi työn urakoitsijalta sen kummemmin
ehtoja sopimatta. Kukaan ei oikein ole osannut kertoa, mitä tarkalleen ottaen
tehtiin, mutta tietojeni mukaan ikkunapieliä maalattiin ulkopuolelta kahdessa
asunnossa (4 ikkunaa per asunto) ja yhdessä asunnossa vaihdettiin hajonnut
ovenkarmi. Joku ikkunapieli oli vaihdettukin. Työ oli viikossa valmis ja
taloyhtiö sai 4 500 euron laskun.
Minusta lasku oli käsittämätön. Maksoimme lähes 800 euroa
siitä, että pari naapuria saivat ikkunapieliin uutta väriä. Olisin voinut tehdä
tuon vaikka yksin, jos olisin säästänyt sillä tuon 800 euroa. Kukaan ei
tuntunut kuitenkaan kritisoivan asiaa sen enempää ja lasku oli mennyt kiltisti
puheenjohtajan hyväksymänä maksuun.
Esitin jo syyskuussa huoleni hallitukselle siitä, ettei asioita
saada päätökseen ja että asiat jäävät roikkumaan. Asiaa käsiteltiin 18.10.
hallituksen kokouksessa ja 25.10. ylimääräisessä yhtiökokouksessa, mutta mikään
ei muuttunut – vain huonompaan suuntaan mentiin.
Marraskuun lopulla laitoin koko taloyhtiölle viestiä ja toivoin,
että hallitus ja taloyhtiö hieman heräisivät. Muistutin hallitusta, että meillä
on lainmukainen velvollisuus huolehtia kirjanpidon ja varainhoidon
asianmukaisesta hoidosta. Se tarkoittaa sitä, että meidän täytyy valvoa ja
arvioida yhtiön taloudellista tilaa jatkuvasti sekä järjestää tätä arviointia
koskeva raportointi.
Vaikka meillä oli taloudenhoitaja, joka hoitaa laskut ja
muut juoksevat asiat, vastuu taloudellisesta tilanteesta ja esimerkiksi rahojen
riittävyydestä on meillä hallituksen jäsenillä. Hallituksen on valvottava, että
vastikkeiden lukumäärä ja suuruus ovat osakkaiden ennakoitavissa, joten
maksuvalmiuden säilymiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Totesin, että minä
en koe, että hallitus on tältä osin tehtäviensä tasalla ja toivon, että asiaan
saada jatkossa muutos.
Kerroin olevani vahvasti sitä
mieltä, että hallituksella on oltava parempi kuva yhtiön taloudellisesta
tilanteesta ja olin yrittänyt tuoda tätä esiin jo pidemmän aikaa. Tilikautta oli
yksi kuukausi jäljellä, mutta oliko kenelläkään tietoa, miltä kirjanpidollinen
tulos tulisi näyttämään. Miten käsittelisimme mahdollisen positiivisen
tuloksen, ettei veroseuraamuksia tulisi ja mitä tekisimme, jos rahat eivät
loppuvuoden menoihin riittäisi. Suunnittelussa auttaisi huomattavasti, jos
tilannetta kuukausittain seurattaisiin ja olin ilmoittautunut vapaaehtoiseksi
yhteenvetoa tekemään.
Kerroin, että hallituksella on kaiken
kaikkiaan paljon keskeneräisiä asioita, osa laissakin määriteltyjä asioita, jotka
ovat hoitamatta. Kerroin tilanteen huolestuttavan minua, mutta en enää tiennyt,
mitä tehdä, että asiat saataisiin kuntoon. Hallitus kun ei tuntunut aktivoituvan
yrityksistä huolimatta.
Asia ei tuntunut vaivaavan
ketään muuta. Olin ihan järkyttynyt. Jos itse saisin osakkaana samantyylisen
viestin hallituksen jäseneltä, hälyttäisin kriisipalaverin kokoon saman tien.
No jos en ihan sitä, niin ehdottomasti haluaisin tietää tarkemmin, missä
mennään ja miten hallitus on ajatellut asioiden hoituvan. Tai ihan vähintään nyt
kommentoisin jotain. Mutta ei, ei täällä.
Yritin herätellä hallitusta
uudemman kerran vielä joulukuun alussa, kun kirjoitin keskeneräisiin asioihin
liittyen sähköpostia. Laitoin viestiin, että hallituksen on
asunto-osakeyhtiölain mukaan huolellisesti toimien edistettävä yhtiön etua.
Hallituksen jäsenellä on siten niin sanottu yleinen huolellisuusvelvollisuus
yhtiötä kohtaan. Jos hallitukseen kuuluva henkilö rikkoo tätä velvollisuuttaan,
hän on velvollinen korvaamaan yhtiölle aiheuttamansa vahingon.
Muistutin, että hallituksen
jäsenet täyttävät tehtävänsä silloin, kun yhtiön hallintoa seurataan ja
ohjataan jatkuvasti. Kun epäkohtia ilmenee, niihin tulee puuttua ryhtymällä
riittäviin toimiin epäkohtien korjaamiseksi. Totesin jälleen, että taloyhtiömme
tilanne huolestuttaa tällä hetkellä todella paljon. Keskeneräisiä asioita on
paljon, mutta hallitus ei yrityksistä huolimatta vie asioita päätökseen.
Useista epäkohdista on huomautettu, mutta hallitus ei ryhdy toimiin epäkohtien
korjaamiseksi. Hallitus ei myöskään anna selvitystä, miksei asioita saateta
päätökseen.
Mutta ei. Ketään ei kiinnostanut.
Miten sinä suhtaudut taloyhtiösi asioihin: oletko
kiinnostunut, mitä yhtiössä tapahtuu vai onko kaikki ihan yhdentekevää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti