Puheenjohtajan oma-aloitteisuus aiheutti luonnollisesti hämmennystä taloyhtiössä. Taloudenhoitaja harmistui, koska oli luullut hallituksen käsitelleen asian. Roosa ja allekirjoittanut kihisivät kiukusta puheenjohtajan ylittäessä toimivaltansa. Puheenjohtajan puolia joka käänteessä pitävä Patu totesi vain, että ”Jaa, no sitten se on maksettu”.
Puheenjohtaja itse ei ottanut asiaan sen enempää kantaa.
Muutama päivä laskun maksun jälkeen hän toimitti edellisessä tekstissä
käsitellyn urakoitsijan vastineen meille muille (#115) ja pahoitteli, kun on
ollut kiireinen. Roosa ennätti vastaamaan, että kiire on toki ymmärrettävää ja
meillä kaikilla on varmasti työ- ja muita kiireitä, mutta jos kyse on
sellaisista asioista, jotka vaikuttavat muihin taloyhtiön osakkaisiin,
puheenjohtajan olisi pystyttävä vastaamaan sähköposteihin. Lisäksi Roosa
totesi, että ottamatta sen enempää kantaa vastineeseen, laskua ei olisi saanut
laittaa maksuun ainoastaan puheenjohtajan päätöksellä. Tästä oli nimenomaan sovittu
hallituksen kokouksessa. Roosa ehdotti, että otetaan asia esille tulevassa
hallituksen kokouksessa.
Seuraavana päivänä puheenjohtaja palasi asiaan toimittamalla
edellisellä viikolla maksuun hyväksymästään laskusta kuvan ja kysyi, oliko
meillä siihen jotain kommentoitavaa. Kysymystään hän korosti useammalla
kysymysmerkillä. Vastasin, että laskutettu 3.erä oli kyllä sopimuksen mukainen. Laskun
sisältöön muine kuiluineen oli tietysti mahdoton ottaa kantaa näkemättä
liitteitä. Totesin, että tämä kaikki etusivulta ilmenevä meillä oli tiedossa jo
18.10. kokouksessa, kun sovimme toimenpiteistä viimeisen laskun osalta.
Muistutin, että hallituksen päätöksellä yhtiön piti esittää
50 %:n hyvitystä viimeiseen laskuun. Siihen urakoitsija ei suostunut eikä
hallitukselle esitetty urakoitsijan vastinetta ennen laskun maksua, joten siltä
osin hallituksen kokouksen päätös oli laiminlyöty. Taloyhtiön tekemää reklamaatiota
oli pyydetty nähtäväksi useita kertoja ja pyysin jälleen puheenjohtajaa
toimittamaan reklamaation meille ensi tilassa. Totesin lopuksi, että lopputulokseen
on vaikea ottaa kantaa, kun emme edes tarkalleen ottaen tiedä, mitä yhtiön
nimissä on urakoitsijalta vaadittu ja millä perustein.
Patu tai puheenjohtaja eivät vastanneet mitään.
Vastasin myös viestiketjuun, jossa puheenjohtaja toimitti
urakoitsijan vastineen. Muistutin, että hallituksen ehtona maksun
suorittamiselle oli saada hyväksyttävä vastaus reklamaatioon. Hallitukselle
toimitettu urakoitsijan vastine ei ollut missään nimessä hyväksyttävä. Totesin,
että urakoitsijalla menee pahasti sekaisin urakkaan kuulumattomat lisätyöt,
joista meille on tehty hyvityksiä ja jotka eivät liity millään tavalla
taloyhtiön urakkaan. Totesin, että olen myös tuonut niin hallitukselle kuin
urakoitsijallekin ilmi useita faktoja, joiden pohjalta kyseisen vastineen voi
todeta monelta osin paikkansa pitämättömäksi. Lopuksi totesin, että urakoitsija
esitti naurettavia ja täysin totuudenvastaisia väitteitä, jotka yhtiön edun
mukaisesti olisi ollut syytä oikaista. Asiasta oli kuitenkin turha jankata, kun
lasku oli päätösten vastaisesti jo maksettu.
Tällä kertaa puheenjohtajallakin oli aikaa vastata. Hänen mielestään
oli ihmeellistä ajatella, etteivät kesken kaiken tehdyt muutokset urakkaan tai
sisältöön kuuluisi asiaan [en tiedä, mitä nämä ovat]. Puheenjohtajan mielestä
urakka olisi pitänyt teettää niin, että taloyhtiö tekee kylpyhuoneen vain alkuperäiseen
tasoon. Sen jälkeen osakas olisi voinut tehdä muutoksia omalla tavallaan ja
kustannuksellaan. Osa muutoksista olisi vaatinut rakenteiden aukaisua ja remontti
olisi maksanut rutkasti enemmän kuin nyt on maksanut. Näin teetettynä urakka
olisi kuitenkin puheenjohtajan mielestä mennyt ilmeisesti paljon vaivattomammin
ja jopa toivotussa aikataulussa [en ole rakentamisen ammattilainen, mutta
maalaisjärjellä ajateltuna asian pitäisi olla juuri päinvastoin].
Puheenjohtajan mielestä urakoitsija oli hyvittänyt
taloyhtiölle työtä jo erittäin kohtuullisesti eli noin 40 tuntia (45 € x 40 = 1
800 €) ja osakkaalle 1 500 €. Taloyhtiön tuli myös muistaa, että taloyhtiö
ei ollut missään vaiheessa kärsinyt urakan aikana eikä taloyhtiölle tullut mitään
lisäkustannuksia. Osa oli vain ollut sitä mieltä, että urakka kesti liian kauan.
Toteamus oli varsin mielenkiintoinen, kun juuri puheenjohtaja esitti tuota 50
%:n hyvitystä edellisessä kokouksessa ja perusteena oli nimenomaan urakan
viivästyminen.
Lopuksi puheenjohtaja vielä totesi, että jos hallitus on
sitä mieltä, että hän on ylittänyt valtuutensa, niin hän siirtyy mielellään
sivuun. Olimme kuulemma tekemässä tästä kaikesta itsellemme ihan liian
vaikeata. Hänellä ei ainakaan riitä aika siihen, että hän näpyttää joka ilta
sähköposteja ja pyytää lupaa, saako jotakin juoksevaa kulua laittaa eteenpäin
vai ei.
Vastaus tuntui käsittämättömältä. Yhtiön tuotot ovat
vuodessa noin 13 000 euroa. Kyse oli 6 000 euron laskusta, mikä
tarkoittaa lähes puolta yhtiön vuosituotoista, ja puheenjohtaja vertasi sitä
juoksevan kulun eteenpäin laittamiseen. Olin myös suunnattoman vihainen siitä,
että hallitus oli halunnut reklamoida urakan kestosta, mutta loppupeleissä
puheenjohtaja oli urakoitsijan puolesta toteamassa, ettei mitään viivästystä
ollut.
Jokainen ymmärtää, että yli kolme kuukautta ei ole missään
määrin normaali aika tällaiselle urakalle ja sen myönsi myös urakoitsija itse. Naapurissamme
ihan oikeasti aloitettiin remonttimme kanssa samoihin aikoihin metsätontin
raivaaminen ja omakotitalon rakentaminen. Kuten eilisen kirjoituksen kuvasta on
nähtävissä, omakotitalo nousi aikalailla rivakammin. Toki onhan se eri asia
pystyttää kokonainen talo kuin vetää seinälaatat kylpyhuoneen seinään.
Olin itse aikeissa reklamoida urakoitsijalle erikseen urakan
kestosta. En nähnyt reklamaatiota kuitenkaan aiheelliseksi, kun yhtiö halusi
esittää reklamaation samasta aiheesta. Puheenjohtaja käänsi kelkkansa ja puolsi
urakoitsijan näkemystä, joten meille ei jäänyt enää mahdollisuutta reklamoida. Taloyhtiölle
ei tullut kuluja, mutta meille tuli. Yritimme niistä taloyhtiön kanssa sopia,
mutta taloyhtiö ei katsonut aiheelliseksi hyvittää meille mitään (#83).
Jos itse olisin ollut taloyhtiön edustajana ja joku muu
olisi ollut osakkaan asemassa, olisin suosittanut, että taloyhtiö korvaa
osakkaalle viivästyneestä remontista esimerkiksi kahden kuukauden hoitovastikkeen
ja tämän olisin taloyhtiön edustajana vaatinut takaisin urakoitsijalta. Mutta meillä
on niin monenlaisia toimintatapoja.
Kyselin jälleen reklamaation perään, mutta jotain
salaistakin salaisempaa se varmaan sisältää, kun ei sitä tohdi puheenjohtaja
välittää lainkaan eteenpäin.
Kerroin lyhyesti näkemyksiäni urakoitsijan vastineeseen,
mutta en käy niitä tässä pidemmin läpi, sillä ne tuli aikalailla eilen
käsiteltyä. Summa summarum totesin, että se 1 500 euron hyvitys meille tehtiin
puhtaasti sen takia, ettei urakkaa enää enempää pitkitetty. Hyvityksellä ei
ollut mitään tekemistä sen kanssa, että urakka viivästyi siihen asti kuin nyt
viivästyi (5 viikkoa, kuten urakoitsija itse laski). Huomautin myös, että seinien
korjaus ei todellakaan vienyt 40 tuntia.
Lopuksi totesin, että olen puheenjohtajan kanssa ehdottomasti
samaa mieltä, että tästä kaikesta on tehty aivan liian vaikeaa. Emme saa
vastauksia mihinkään useista yrityksistä huolimatta eivätkä asiat etene
mihinkään. Kukaan ei varmasti halua käyttää jokaista iltaa samojen asioiden
pyörittämiseen, joten olisi vähintään kohtuullista jokaisen hoitaa oma
osuutensa, että asiat saataisiin päätökseen. Totesin, että juoksevista
kuluistahan ei tarvitse mitään ylimääräisiä päätöksiä tehdä (eikä ole tehty),
joten niihin ei onneksi tarvitse aikaa käyttää. Sen sijaan edelleen oli
avoimena muun muassa kaikki akuutit asiat, jotka ennen kokousta piti hoitaa (#111)
ja joiden hoitamista puheenjohtaja itsekin oli ehdottanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti