#116: Urakan jälkipyykkiä hallituksessa

Puheenjohtajan oma-aloitteisuus aiheutti luonnollisesti hämmennystä taloyhtiössä. Taloudenhoitaja harmistui, koska oli luullut hallituksen käsitelleen asian. Roosa ja allekirjoittanut kihisivät kiukusta puheenjohtajan ylittäessä toimivaltansa. Puheenjohtajan puolia joka käänteessä pitävä Patu totesi vain, että ”Jaa, no sitten se on maksettu”.

Puheenjohtaja itse ei ottanut asiaan sen enempää kantaa. Muutama päivä laskun maksun jälkeen hän toimitti edellisessä tekstissä käsitellyn urakoitsijan vastineen meille muille (#115) ja pahoitteli, kun on ollut kiireinen. Roosa ennätti vastaamaan, että kiire on toki ymmärrettävää ja meillä kaikilla on varmasti työ- ja muita kiireitä, mutta jos kyse on sellaisista asioista, jotka vaikuttavat muihin taloyhtiön osakkaisiin, puheenjohtajan olisi pystyttävä vastaamaan sähköposteihin. Lisäksi Roosa totesi, että ottamatta sen enempää kantaa vastineeseen, laskua ei olisi saanut laittaa maksuun ainoastaan puheenjohtajan päätöksellä. Tästä oli nimenomaan sovittu hallituksen kokouksessa. Roosa ehdotti, että otetaan asia esille tulevassa hallituksen kokouksessa.

Seuraavana päivänä puheenjohtaja palasi asiaan toimittamalla edellisellä viikolla maksuun hyväksymästään laskusta kuvan ja kysyi, oliko meillä siihen jotain kommentoitavaa. Kysymystään hän korosti useammalla kysymysmerkillä. Vastasin, että laskutettu 3.erä oli kyllä sopimuksen mukainen. Laskun sisältöön muine kuiluineen oli tietysti mahdoton ottaa kantaa näkemättä liitteitä. Totesin, että tämä kaikki etusivulta ilmenevä meillä oli tiedossa jo 18.10. kokouksessa, kun sovimme toimenpiteistä viimeisen laskun osalta.

Muistutin, että hallituksen päätöksellä yhtiön piti esittää 50 %:n hyvitystä viimeiseen laskuun. Siihen urakoitsija ei suostunut eikä hallitukselle esitetty urakoitsijan vastinetta ennen laskun maksua, joten siltä osin hallituksen kokouksen päätös oli laiminlyöty. Taloyhtiön tekemää reklamaatiota oli pyydetty nähtäväksi useita kertoja ja pyysin jälleen puheenjohtajaa toimittamaan reklamaation meille ensi tilassa. Totesin lopuksi, että lopputulokseen on vaikea ottaa kantaa, kun emme edes tarkalleen ottaen tiedä, mitä yhtiön nimissä on urakoitsijalta vaadittu ja millä perustein.

Patu tai puheenjohtaja eivät vastanneet mitään.

Vastasin myös viestiketjuun, jossa puheenjohtaja toimitti urakoitsijan vastineen. Muistutin, että hallituksen ehtona maksun suorittamiselle oli saada hyväksyttävä vastaus reklamaatioon. Hallitukselle toimitettu urakoitsijan vastine ei ollut missään nimessä hyväksyttävä. Totesin, että urakoitsijalla menee pahasti sekaisin urakkaan kuulumattomat lisätyöt, joista meille on tehty hyvityksiä ja jotka eivät liity millään tavalla taloyhtiön urakkaan. Totesin, että olen myös tuonut niin hallitukselle kuin urakoitsijallekin ilmi useita faktoja, joiden pohjalta kyseisen vastineen voi todeta monelta osin paikkansa pitämättömäksi. Lopuksi totesin, että urakoitsija esitti naurettavia ja täysin totuudenvastaisia väitteitä, jotka yhtiön edun mukaisesti olisi ollut syytä oikaista. Asiasta oli kuitenkin turha jankata, kun lasku oli päätösten vastaisesti jo maksettu.

Tällä kertaa puheenjohtajallakin oli aikaa vastata. Hänen mielestään oli ihmeellistä ajatella, etteivät kesken kaiken tehdyt muutokset urakkaan tai sisältöön kuuluisi asiaan [en tiedä, mitä nämä ovat]. Puheenjohtajan mielestä urakka olisi pitänyt teettää niin, että taloyhtiö tekee kylpyhuoneen vain alkuperäiseen tasoon. Sen jälkeen osakas olisi voinut tehdä muutoksia omalla tavallaan ja kustannuksellaan. Osa muutoksista olisi vaatinut rakenteiden aukaisua ja remontti olisi maksanut rutkasti enemmän kuin nyt on maksanut. Näin teetettynä urakka olisi kuitenkin puheenjohtajan mielestä mennyt ilmeisesti paljon vaivattomammin ja jopa toivotussa aikataulussa [en ole rakentamisen ammattilainen, mutta maalaisjärjellä ajateltuna asian pitäisi olla juuri päinvastoin].

Puheenjohtajan mielestä urakoitsija oli hyvittänyt taloyhtiölle työtä jo erittäin kohtuullisesti eli noin 40 tuntia (45 € x 40 = 1 800 €) ja osakkaalle 1 500 €. Taloyhtiön tuli myös muistaa, että taloyhtiö ei ollut missään vaiheessa kärsinyt urakan aikana eikä taloyhtiölle tullut mitään lisäkustannuksia. Osa oli vain ollut sitä mieltä, että urakka kesti liian kauan. Toteamus oli varsin mielenkiintoinen, kun juuri puheenjohtaja esitti tuota 50 %:n hyvitystä edellisessä kokouksessa ja perusteena oli nimenomaan urakan viivästyminen.  

Lopuksi puheenjohtaja vielä totesi, että jos hallitus on sitä mieltä, että hän on ylittänyt valtuutensa, niin hän siirtyy mielellään sivuun. Olimme kuulemma tekemässä tästä kaikesta itsellemme ihan liian vaikeata. Hänellä ei ainakaan riitä aika siihen, että hän näpyttää joka ilta sähköposteja ja pyytää lupaa, saako jotakin juoksevaa kulua laittaa eteenpäin vai ei.

Vastaus tuntui käsittämättömältä. Yhtiön tuotot ovat vuodessa noin 13 000 euroa. Kyse oli 6 000 euron laskusta, mikä tarkoittaa lähes puolta yhtiön vuosituotoista, ja puheenjohtaja vertasi sitä juoksevan kulun eteenpäin laittamiseen. Olin myös suunnattoman vihainen siitä, että hallitus oli halunnut reklamoida urakan kestosta, mutta loppupeleissä puheenjohtaja oli urakoitsijan puolesta toteamassa, ettei mitään viivästystä ollut.

Jokainen ymmärtää, että yli kolme kuukautta ei ole missään määrin normaali aika tällaiselle urakalle ja sen myönsi myös urakoitsija itse. Naapurissamme ihan oikeasti aloitettiin remonttimme kanssa samoihin aikoihin metsätontin raivaaminen ja omakotitalon rakentaminen. Kuten eilisen kirjoituksen kuvasta on nähtävissä, omakotitalo nousi aikalailla rivakammin. Toki onhan se eri asia pystyttää kokonainen talo kuin vetää seinälaatat kylpyhuoneen seinään.

Olin itse aikeissa reklamoida urakoitsijalle erikseen urakan kestosta. En nähnyt reklamaatiota kuitenkaan aiheelliseksi, kun yhtiö halusi esittää reklamaation samasta aiheesta. Puheenjohtaja käänsi kelkkansa ja puolsi urakoitsijan näkemystä, joten meille ei jäänyt enää mahdollisuutta reklamoida. Taloyhtiölle ei tullut kuluja, mutta meille tuli. Yritimme niistä taloyhtiön kanssa sopia, mutta taloyhtiö ei katsonut aiheelliseksi hyvittää meille mitään (#83).

Jos itse olisin ollut taloyhtiön edustajana ja joku muu olisi ollut osakkaan asemassa, olisin suosittanut, että taloyhtiö korvaa osakkaalle viivästyneestä remontista esimerkiksi kahden kuukauden hoitovastikkeen ja tämän olisin taloyhtiön edustajana vaatinut takaisin urakoitsijalta. Mutta meillä on niin monenlaisia toimintatapoja.

Kyselin jälleen reklamaation perään, mutta jotain salaistakin salaisempaa se varmaan sisältää, kun ei sitä tohdi puheenjohtaja välittää lainkaan eteenpäin.

Kerroin lyhyesti näkemyksiäni urakoitsijan vastineeseen, mutta en käy niitä tässä pidemmin läpi, sillä ne tuli aikalailla eilen käsiteltyä. Summa summarum totesin, että se 1 500 euron hyvitys meille tehtiin puhtaasti sen takia, ettei urakkaa enää enempää pitkitetty. Hyvityksellä ei ollut mitään tekemistä sen kanssa, että urakka viivästyi siihen asti kuin nyt viivästyi (5 viikkoa, kuten urakoitsija itse laski). Huomautin myös, että seinien korjaus ei todellakaan vienyt 40 tuntia.

Lopuksi totesin, että olen puheenjohtajan kanssa ehdottomasti samaa mieltä, että tästä kaikesta on tehty aivan liian vaikeaa. Emme saa vastauksia mihinkään useista yrityksistä huolimatta eivätkä asiat etene mihinkään. Kukaan ei varmasti halua käyttää jokaista iltaa samojen asioiden pyörittämiseen, joten olisi vähintään kohtuullista jokaisen hoitaa oma osuutensa, että asiat saataisiin päätökseen. Totesin, että juoksevista kuluistahan ei tarvitse mitään ylimääräisiä päätöksiä tehdä (eikä ole tehty), joten niihin ei onneksi tarvitse aikaa käyttää. Sen sijaan edelleen oli avoimena muun muassa kaikki akuutit asiat, jotka ennen kokousta piti hoitaa (#111) ja joiden hoitamista puheenjohtaja itsekin oli ehdottanut.