Eilen se alkoi: näillä näkymin elämäni viimeinen viikkoni kotiäitinä. Aion ottaa viikosta kaiken irti ja nauttia ajasta lasten kanssa. Aion myös blogissa keskittyä tämän viikon elämäämme ja kertoa, mitä kaikkea olemme puuhanneet. Jos joku päivä en ehdi kirjoittamaan, sitten en ehdi.
Hetkittäin mieleen yrittää hiipiä ajatus kuluneesta
vuodesta; millainen oli viimeinen vuoteni lasten kanssa kotona. En voi antaa
ajatukselle enempää tilaa, sillä se saisi minut surulliseksi. Viimeinen vuoteni
on mahtunut aika pitkälti 125 blogikirjoitukseen ja kuten kaikki ovat nähneet,
niissä on keskitytty valitettavan paljon kaikkeen muuhun kuin lapsiin. En
pureudu tässäkään siihen sen enempää vaan yritän pitää mielessä hyvät hetket ja
ylipäänsä sen, että minulla on ollut mahdollisuus olla lasten kanssa kotona.
Heh.. Niin no, kotona ja kotona.
Ajatus töihin paluusta tuntuu jännältä. En (ainakaan vielä) ole
kovin ahdistunut tai suruissani siitäkään. Jii jää lasten kanssa kotiin ainakin
syksyyn asti, joten tiedän, että lapsilla on varmasti hyvä olla töihin paluustani
huolimatta. Ensi viikolla tapaan kuitenkin Myyntimiehen – ensimmäistä kertaa
kaupanteon jälkeen. En oikein tiedä, mitä olen asiasta mieltä. En ole oikein
mitään mieltä. Toimitusjohtajamme on jaksanut soitella ja kysellä, miten aion
töissä pärjätä. En jaksa olla siitäkään oikein mitään mieltä. Asia ei
mielestäni kuulu toimitusjohtajallemme mitenkään.
Taas minä jauhan Myyntimiehestä, kun piti lapsiin keskittyä.
Maanantaina vietimme leffapäivää. Katselemme tosi vähän tv:tä tai elokuvia
ylipäänsä ja oli hauska viettää täysin erilainen päivä. Aloitimme Happy feet
-pingviinielokuvalla ja sen perään katsoimme Rion ja Rio 2:n. Leffojen lomassa
vähän herkuttelimme. On kyllä jännä huomata, miten monissa piirretyissä riittää
katsottavaa ja hauskuutta kaikille. Ehkä niin on ollut aina, mutta silloin
pienenä ei itse tajunnut niitä vanhemmille tarkoitettuja vitsejä.
Ankean ja harmaan ajanjakson jälkeen ulkonakin näytti tänään
iloisemmalta, kun tuli vähän lunta. Kävimme illalla koko porukalla pienellä
pulkkalenkillä, vaikka vähän yli-innokastahan se oli: kivet kirskuivat pulkkien
pohjassa, mutta lapsilla oli hauskaa ja se oli pääasia. Tänään on ohjelmassa
Messukeskuksen pop-up sisähuvipuisto eli Pomppulinnataivas. Siitä tarinaa
sitten huomenna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti