#135: Treffit luolassa

Huhhuh! Nyt oli sellainen ravintolakokemus, että on vaikea löytää sanoja. Samanlaista tunteiden, olotilan ja makuelämysten vuoristorataa en ole aiemmin kokenut. Meillä jäi sunnuntaina väliin 15:nnen päivän yhteishetki (#131), joten korjasimme tilanteen eilen torstaina. Jiin äiti tuli hoitamaan lapsia ja me saimme hetken omaa aikaa.

Luin syksyllä Helsingissä sijaitsevasta ravintola Cavernasta. Caverna on viihtyisä luolaravintola, jossa voi kokea maailmankeittiön makuja aidoista brasilialaisista lihavartaista aina Japanista tuttuun teppanyaki-kokkaukseen. Kerroin ravintolasta myös Jiille ja puhuimme, että joku kerta käymme kokeilemassa hyväksi kehuttua ravintolaa.

Olin iltapäivän Kiinteistöliiton tapahtumassa kuuntelemassa taloyhtiön turvallisuuteen liittyviä asioita. Tilaisuuden jälkeen tapasimme Jiin kanssa Helsingin keskustassa. Olemme molemmat olleet vähän puolikuntoisia viikolla ja mietimme, onko nyt hyvä hetki massiiviselle mässäilylle vai meneekö kokemus hukkaan tukkoisten nenien ja kipeiden kurkkujen takia. Aikamme asiaa pohdiskeltua päätimme käydä katsomassa, onko ravintolassa edes tilaa ilman pöytävarausta.

Yliopistonkadulla sijaitsevassa ravintolassa oli hyvin tilaa torstai-iltana kello seitsemän aikoihin. Päätimme jäädä ravintolaan ja meidät otti vastaan erittäin ystävällinen nuori mies. Hän kertoi meille vaihtoehdoista eli 38 euron illallisbuffetista sekä a’la carte -listasta. Tarjoilija esitteli meille seisovat pöydät ja niiden käsittämättömän laajat tarjoilut. Emme edes vilkaisseet a’la carte -listaa vaan totesimme ottavamme buffetin. Tarjoilija ohjasi meidät pöytään ja jätti meille iPadin, jonka kautta sai tehdä juomatilauksen sekä kutsua henkilökunnan paikalle. 

Seikkailu makujen maailmaan sai alkaa. Vaihtoehtoja oli niin montaa erilaista, että oli vaikea aloittaa mistään. Illallisbuffetiin kuului kylmiä ja lämpimiä alkuruokia, susheja, salaatteja, lämpimiä ruokia, Teppanyaki-pöytä ja Churrasco-grilli sekä jälkiruokapöytä ja alkoholittomat virvokkeet. Minä aloitin tomaattibasilikakeitolla ja brasilialaiselle juustoleivällä. Makuelämys oli mieletön, tykkäsin aivan valtavan paljon. Jii aloitti Tom Yam -keitolla ja pienillä suupaloilla (lihanyytti, kasvisnyytti, makea leipä ja vielä jotain muuta). Keittojen jälkeen Jii siirtyi sushiin ja mereneläviin, minä maistelin salaattipöydän antimia. Jii pitää merenelävistä ja maistelee mielellään milloin mitäkin merenpohjamönkiäistä ja totesikin, että simpukat olivat ehdottomasti parhaita simpukoita, joita on ikinä maistanut. 

 

Tärkeä osa eteläamerikkalaista keittiötä on Churrasco eli grillattu liha. Caverna lämmittää suuren varrasgrillin aina iltaisin ja viikonloppuisin. Juuri grillattu, mehukas liha tuotiin suoraan grillistä pöytään ja veistettiin vartaasta suoraan lautaselle. En oikein edes löydä sanoja kuvaamaan lihan maukkautta: yksinkertaisesti parasta ikinä. Aivan ehdottoman, älyttömän hyvää oli picanha eli härän alaselkä. Picanha oli samettisen pehmeää ja mureaa. Jii maistoi myös possua, jota kehui todella hyväksi. 

Kun vasta oli vedetty alkupaloja ja alkupalojen alkupaloja ja lihaa, oli aika tutustua Teppanyakiin. Teppanyaki on lähtöisin japanilaisesta keittiöstä ja tarkoittaa parilalla paistettua ruokaa. Valitsimme haluamamme raaka-aineet buffetin teppanyaki-osastolta ja veimme ne kokille paistettavaksi. Paistotyötä pystyi seuraamaan livenä ruokasalin avokeittiössä. 

Yritin valita ihan vähän aineksia ja lautaselleni päätyi tuoretta tonnikalaa (filee!), kanaa, nuudelia, lootusjuurta, porkkanaa, parsakaalia, paprikaa ja kesäkurpitsaa. Jii kokosi jälleen oman annoksensa erilaisista merimönkijöistä. Kokki kysyi tulisuusastetta ja tilasimme vain vähän tulisina molemmat annoksemme, mutta kyllä muuten sai kurkkukipu kyytiä chiliä nieleskellessäni. 

Ähky kolkutteli jo oven takana, vaikka kokonainen pöytä oli vielä kokeilematta. Itse hain enää vain rucolasalaattia ja hedelmiä, mutta en voinut kieltäytyä, kun pöytään kannettiin lisää picanhaa. Maistamatta jäi niin aasialaisen kuin brasilialaisenkin keittiön herkut. Jii otti pienen pieniä maistiaisia myös niistä, mutta lopulta oli lautanen täynnä. Kaiken tämän jälkeen oli vielä jälkiruokapöytä, joka notkui herkkuja: tiramisua, hedelmiä, vaahtokarkkia, suklaaputous, kakkuja, rahka- ja jogurttiherkkuja, hedelmiä, jäätelöä, kahvia… 

 

 

  

Tajusimme jälkiruokaan siirtyessämme, että olimme syöneet 2,5 tuntia! Viinipullo oli lähes täysi eikä laseistakaan ollut ehtinyt kuin muutamat huikat ottaa. Kaikki keskittyminen meni yksinkertaisesti siihen ruokaan. Luulin syöneeni järkevästi, vaikkakin hieman liikaa, mutta ruokailusta seurannut ähky oli sekä pelottavaa että noloa. Ravintola oli sulkeutumassa, mutta tuntui, etten voinut nousta pöydästä. Vatsaa alkoi kivistää joka puolelta ja tuntui kuin olisin nielaissut kokonaisen peuran. Olisin niin halunnut vain heittäytyä lattialle pötköttämään ja sulattelemaan saalista, kuten käärmeet. Tiedän nyt tasan, miltä käärmeestä tuntuu seepran nieltyään. Ja näytin myös samalta.

Erehdyin käymään vessassa ennen lähtöä ja kuvitelkaa, en saanut housun nappia enää kiinni! Henkilökunta koki varmasti huonon omantunnon tuskia pohtiessaan, olivatkohan he tarjoilleet raskaana olevalle viiniä. Ja voin vannoa, en ole raskaana, vaikka kukaan ei olisi sitä eilisiltana uskonut. Toisaalta luulen, että tarjoilijat ovat nähneet vastaavaa muutaman kerran aikaisemminkin.

Ravintolasta oli 300 metriä bussipysäkille, mutta matka kesti yli 15 minuuttia. En pystynyt liikkumaan kuin pieniä sipsutusaskelia sulamaton peura vatsassani. Mietimme jopa taksin ottamista, kun näytti siltä, etten selviä bussipysäkille asti. Aivan käsittämätöntä, en tiennyt, että itsensä voi oikeasti syödä hengiltä – se ei meinaan ollut kaukana. Upeasti sujunut ilta mielettömine kokemuksineen päättyi kyllä niin surkeasti, että ihan itketti. Ja voin kertoa, että eilisellä ruoalla on lähes tulkoon tämäkin päivä kokonaan pärjätty. 

 Ei, siellä ei ole vauva...

Huh, oli se kuulkaa sellainen kokemus. Ruokaa sulatellessa on ollut pakko miettiä, miten tässä kävi näin. Nuorempana saattoi joskus ollakin ongelma, että seisovassa pöydässä tuli vähän otettua turhan paljon ruokaa, mutta olen viime vuosina oppinut kyllä hyvin säännöstelemään ruoan määrää. Cavernassa tarjonta oli kuitenkin jotain niin käsittämätöntä, että pienilläkin maisteluilla lautanen tuli liian herkästi täyteen. Olen myös viime aikoina syönyt jostain syystä hyvin pieniä annoksia ja aika kevyesti. Lihan ja ennen kaikkea punaisen lihan syönti on meillä vähentynyt huomattavasti ihan vahingossa. Mutta turha sitä on yrittää selitellä, ahneella on kakkanen loppu ja se tuli ikävällä tavalla itse koettua.

Nyt vuorokausi tapahtuneen jälkeen palailee jo iloiset fiilikset ja koko kokemus lähinnä naurattaa. Suosittelen ehdottomasti käyntiä Cavernassa, mutta kehotan todella kiinnittämään huomiota ylensyöntiin, ettette pilaa kokemusta itseltänne, kuten allekirjoittanut. Huomenna voi ehkä palailla jo normaaliin ruokarytmiinkin, mutta kyllä tekee tiukkaa yrittää mitään liharuokia eilisen jälkeen kokkailla – eilisiin makuelämyksiin tutustuneena voi meikäläisen kanawokit maistua lähinnä säälittävältä :D